Gå till innehållet

OTA KANTAA LIITO-ORAVAN SUOJELUTARPEISIIN JA -KEINOIHIN

Frågetecken 19
Enkät 1 månad kvar

Tervetuloa kommentoimaan ja ideoimaan liito-oravan suojelua tukevia toimia Suomessa. Lajia esiintyy EU:n alueella vain Suomessa ja Virossa. Seurantatietojen mukaan Suomen liito-oravakanta on pienentynyt lähes neljänneksellä viimeisen vuosikymmenen aikana. Se on tiukasti suojeltu laji EU:n luontodirektiivin ja kansallisen luonnonsuojelulain perusteella. Liito-orava on rauhoitettu laji, ja myös sen lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kiellettyä.

Liito-oravaan, maankäyttöön ja metsienhoitoon liittyvien tarpeiden yhteensovittaminen on keskeinen haaste. Tarvitaan keinoja, joiden avulla erilaiset näkökulmat voidaan huomioida suunnittelussa ja toteutuksessa entistä paremmin.

Tämä kysely kartoittaa liito-oravan suojeluun ja sen elinympäristöjen turvaamiseen liittyviä mielipiteitänne. Kyselyn toteuttaa Luonnonvarakeskus (Luke) osana juuri alkanutta Metsähallituksen koordinoimaa Liito-orava LIFE-projektia
LIFE17-NAT/FI/000469. Kysely on avoinna 15.2.2019 asti.

Kyselystä lisätietoa antaa Luken erikoistutkija Jani Pellikka (etunimi.sukunimi@luke.fi tai puh. 040-6734607). Projektistä löytyy lisätietoa täältä.

Basuppgifter

Öppet: 7.1.2019 - 15.2.2019

Slutdatum: 15.2.2019

Bilagor

  • Inga bilagor
Ilmianna

De obligatoriska frågorna i enkäten är markerade med en asterisk (*).

SUOJELUTARVE
Liito-oravakanta on Suomessa seurantatietojen mukaan pienentynyt miltei neljänneksen viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yksilöitä on todennäköisesti silti kymmeniä tuhansia. Seurantatutkimuksia jatketaan edelleen.
Svar
  • En lainkaan tärkeänä 0 / 19
  • Jokseenkin tärkeänä 1 / 19
  • Melko tärkeänä 1 / 19
  • Tärkeänä 1 / 19
  • Hyvin tärkeänä 15 / 19
Svar
  • Kanta voi olla kymmeniä tuhansia, mutta elinympäristöt pirtoutuneita ja erityisesti kaupunkiseuduilla uhattuina. Tarvitaan laaja-alaista alueellista suunnittelua ja keinojen yhteensovittamista, jotta lajisuojelu voi olla toimivaa.

  • Kait voin sanoa näin ett meill ei ole oikeesti varaa menettää arvokkaita eläimiä ihmisen ahneuden takia.. ihmiset on menny liian pitkälle.. koht meillä ei ole mitään jäljellä

  • Liito-orava on hvyä avainlaji. Sen esiintyminen jossakin kertoo muustakin säilyttämisen arvoisesta luonnon monimuotoisuudesta.

  • Jos odotellaan, että kanta pienenee edelleen, yksilöitä on vaikea saada palaamaan alueille, joilta ne ovat jo kadonneet.

  • Vanhojen metsien osuus metsäpinta-alasta ja näiden kytkeytyvyys on huolestuttavan alhainen kaikkialla Suomessa mutta varsinkin liito-oravan levinneisyysalueella. Metsiensuojelukeinojen terävöittäminen ja resurssien nosto on erittäin tärkeää juuri tällä hetkellä kun poliittiset päättäjät pohtivat kestävän metsätalouden hakkuukiintiömääriä maassamme.

  • Tämäkin laji on tärkeä osanen luonnon monimuotoisuutta.

  • Liito-orava ilmentää metsiä, joilla on muitakin luonnonarvoja. Tähän asti ja vielä nykyisilläkin ohjeilla näitäö muitakin luonnonarevoja omaavia metsiä tuhotaan järjestelmällisesti riittämättömiä jättötupsaita jättämällä. Siltä osin kyuin tällaisia luonnonarvoja omaavia metsiä vielä on, tämä järjestelmällinen tuhoaminen "liito-oravan huomioonottamisen" riittämättömällä viikunanlehdellä siunattuna tulisi lopettaa.

  • Ehdottomasti hyvin tärkeää. Luonnostamme ei ole varaa menettää enää yhtään lajia.

  • Liito-orava on tärkeä luonnon monimuotoisuuden osanen, jota ei pidä hukata.

  • Ei ole enää varaa menettää yhtäkään lajia harkitsemattoman ihmistoiminnan seurauksena.

Svar
  • Talousmetsiin taajamien ulkopuolelle 9 / 19
  • Taajama-alueiden metsiin 2 / 19
  • Mihin tahansa ympäristöön, jossa missä liito-oravakanta on harvalukuisin tai nopeimmin pienenevä 11 / 19
Svar
  • Aluesuunnittelun näkökulma tässäkin tarpeen! Taajamametsät ovat tarkemmin kaavoituksen ja maankäytön suunnittelun alaisena, mutta talousmetsissä metsiä tunnutaan hoidettavan palsta kerrallaan eikä huomioida riittävän kattavasti elipiirien muodostamia kokonaisuuksia.

  • No apu kannattaa kohdistaa missä laji on valmiiksi pulassa.. mutta kuitenki mitä paremmin ja monipuolisemmin laji saa apua niin sen parempi

  • Valtaosa kannasta elää edelleen talousmetsissä, mutta lajia ei metsätaloudessa juuri oteta huomioon.

  • Hoitotoimet kannattaa kohdistaa sinne, missä lajilla on vielä kohtuullinen kanta ja turvata yksilöiden selviytyminen ja reviirien kytkeytyneisyys. Taajamametsissä häviämisuhka ei ole niin suuri paremman aluesuunnittelun vuoksi, mutta talousmetsissä lajia ei huomioida ollenkaan. Usein asutut reviirit ovat paikallisten asukkaiden ja metsänomistajien tiedossa mutta ei viranomaisten tai hakkuita tekevän metsäurakoitsijan tiedossa, jolloin reviirejä ei huomioida metsänhoidossa mitenkään.

  • Liito-oravan menestymisestä taajamametsissä tai urbaaneissa (pää)kaupunkimetsissä ei tarvitse huolta kantaa. Etelä-Espoon ja Helsingin 2010 luvun tilanne on näyttänyt, että laji pärjää asutuksen keskellä pienissäkin metsiköissä kunhan ne on kevyen hoidon tai hoitamattomuuden piirissä ja niiden kytkeytyvyys on hyvä. Helsingissä liito-oravalanta on eksponentiaalisessa kasvussa ja ne ovat alkaneet "vuotaa" kaupunkimetsiköistä jo liito-oravalle hyvin epätyypillisiin habitaatteihin kuten väljäpuustoisiin rakennettuihin puistoihin, hautausmaille jne. Nuorten tasalaatuisten taloushavumetsien liito-oravatilanteesta nykyisen lyhyen avohakkuukierron takia on syytä olla huolissaan.

  • Metsissä lajin suojelu ei vie niin paljon yhteiskunnan rajallisia resursseja kuin kaupunkiympäristössä tapahtuva suojelu, jossa valtavat määrät voimavaroja laitetaan lajin elinympäristöjen selvittämiseen, rajaamiseen, säilyttämiseen, vaikka eliön elinpiirit saattavat muuttua lyhyenkin ajan sisällä. Voimavaroja tuhlataan myös lupamenettelyihin, valituksiin jne. Suojelun status on liian jyrkkä tänä päivänä - erityisesti kaupunkialueilla.

  • Saarieliömaantieteen mukaan suojelua tarvitaan eniten siellä, missaä kanta on elinvoimaisin.

    Talousmetsissä liito-oravaa käytännössä on tuhottu järjestelmällisesti postimerkin kokmoisia jättötupsaita jättämällä ja siirtämällä suojeluvastuu naapureille.

  • Taajamametsissä on helpointa kaupunkien maankäytön suunnittelun, joka huomioi liito-oravan tarpeet, varmistaa liito-oravan säilyminen siellä missä sitä esiintyy.

  • Taajamametsissä orava viihtyy, mutta ei suinkaan ole helpoin toteuttaa. Kun taas mietitään kysymyksessäkin mainittuja yhteiskunnallisia tarpeita, niin kaikki muovittomuus ja puurakentaminenhan tulee johtamaan lisääntyvään metsien käyttöön. Suomen metsät ovat vielä globaalisti katsottuna kestävästi hoidettuja ja puutavara on hyvää laatua jota kannattaa käyttää. On mietittävä mistä sitä puutavaraa saadaan, ja mihin suojelutoimenpiteet suunnataan. Tasapainoilua on paljon luvassa.

Seuraavat toimijat liittyvät vähintäänkin epäsuorasti liito-oravakysymykseen.
Svar
  • ELY-keskus, alueidenkäytön ohjauksesta vastaavat 7 / 19
  • ELY-keskus, luonnonsuojelusta vastaavat 10 / 19
  • Alueelliset Metsäkeskukset 13 / 19
  • Alueen asukkaat 2 / 19
  • Kaavoituksesta vastaavat tahot kuten kunnat ja maakunnat 11 / 19
  • Kunnan luottamushenkilöt maankäyttö- ja rakentamisasioissa 0 / 19
  • Kunnan metsienhoidosta vastaavat 11 / 19
  • Kunnan ympäristötoimen edustajat 5 / 19
  • Kunnan maanhankinnasta vastaavat tahot 0 / 19
  • Kunnan rakennuslupien myöntäjät ja valvojat 1 / 19
  • Maanomistajat 9 / 19
  • Metsänhoitoyhdistyksen toimihenkilöt 9 / 19
  • Rakentajat ja rakennuttajat, mukaan lukien sähköverkkojen tekijät 1 / 19
  • Tie- katu- ja puistosuunnittelijat ja -ylläpitäjät 2 / 19
  • Tiedontuottajat ja -välittäjät, kuten tutkijat ja toimittajat 5 / 19
  • Luonto- ja ympäristöjärjestöjen edustajat 5 / 19
AVAINTOIMIJAT
ASUKKAIDEN VAIKUTUSMAHDOLLISUUDET
Svar
  • Ei tarvetta, asukkaiden nykyiset vaikutusmahdollisuudet ovat riittävät 1 / 19
  • Kyllä, erityisesti kuntien kaavoituksen suunnittelun yhteydessä 14 / 19
  • Kyllä, vapaaehtoisina rahoittajina hoitotoimien toteutuksessa 4 / 19
  • Kyllä, talkoolaisina liito-oravan esiintymisen kartoittamisessa 9 / 19
  • Kyllä, talkoolaisina liito-oravien pönttöjen rakentamisessa ja asettamisessa maanomistajan luvalla niiden toivotuille esiintymispaikoille 10 / 19
  • Kyllä, liito-oravaretkien järjestämisessä muille asukkaille tai luontomatkailijoille 7 / 19
  • Muulla tavoin 1 / 19
Svar
  • Pitäisi luoda kanava siihen, että kuka tahansa voisi helposti ilmoittaa liito-oravahavaintojaan viranomaisille, myös nimettömänä. Lisäksi toiminta edellyttää tietoa: kunnan asukkaille tulisi tiedottaa, paljonko kunnassa tai maakunnassa on liito-oravia ja miten määrät vertautuvat muihin kuntiin tai maakuntiin, miten kanta on kehittynyt jne.

  • Minkä tahansa luontotiedon ilmoittaminen mihinkään on käärmeen pyssyyn ajamista. Jos ilmoitetaan ely-keskukselle, niin tieto ei kulje metsäkeskukselle ja päin vastoin, ja jos ilmoitetaan mhy:lle niin tieto ei kulje metsäkeskukselle ja päin vastoin. Jos kansalainen havaitsee jotain, joutuu ilmoittamaan ties kuinka monelle taholle, eikä mitään varmuutta mistään ole sittenkään.

    Alla toisen vastaajan ehdottamaa nimettömyyttä en kannata, koska se johtaisi vain ilkivaltaan ja pelleilyyn. Jo nytkin, jos luvan kanssa saa johonkin tarkoitukseen ainakin elystä liito-oravahavaintoja, niin niissä ei nykyään ole havaitsijan nimeä mukana. Tiedon vastaanottaneella viranomaisella se on hyvä olla, mutta ely tekee oikein kun ei levittele sitä.

  • Kaikki havainnot pitäisi tarkistaa asioista vastaavan toimesta. Jos kaikille annetaan mahdollisuus ilmoittaa oravahavainnoista, se hidastaa prosesseja pirusti, ja sillä lisätään kustannuksia aika lailla kun kaikki havainnot pitää tarkistaa! Ja jos joku taho kouluttaa havaitsemaan, niin pitääkö olla joku havainnoitsijatietokanta josta tarkistetaan ilmoittajan "pätevyys". Kuka sitä pitää yllä ja maksaa sen kustannukset? Paras apu asukkailta olisi auttaa käytännön töissä, oravan suojelun taso/hoitamiset on mielestäni viranomaisten määriteltävissä ja vastuulla.

Svar
  • En 1 / 19
  • Kyllä 15 / 19
Svar
  • Espoo

  • Kuopio

  • Jyväskylä

  • Espoo

  • Helsinki

  • Helsinki

  • Vihti

  • Turku

  • Kuopio

  • Kuopio

Svar
  • Liito-orava on sateenvarjolaji - sen esiintymäpaikat ovat usein luonnon monimuotoisuudelta jollakin muullakin tapaa arvokkaampia. Lisäksi kiitos liito-oravan, Espoossa on säilynyt viherkäytäviä ja alueita enemmän, kun olisi ilman lajia.

  • Toivottavasti laji saa konkreettista apua eikä vaan kauniita sanoja

  • Liito-oravan suojelun statusta tulisi lieventää ja se tulisi kohdentaa metsiin ei kaupunkialueille tai taajamiin. Rakennetussa ympäristössä voitaisiin vapaaehtoisin keinoin edistää luonnon monimuotoisuutta myös muiden eläin- ja kasvilajien näkökulmasta kuin liito-oravan. Tähän tulisi panostaa voimakkaasti mm. rakennusalan ja maankäytönsuunnittelun koulutuksessa.

  • Ihan hyvä että edes kaupungeista on saatu liito-oraville turvapaikkoja, mutta joku järki tulisi saada haja-asutusalueidenkin metsiin. Nyt on viime vuosikymmenet tehty järjestelmällistä tuhoamista sielläkin, missä havaintoja on ilmoitettu, ja jos satunnaisia kansalaishavaintoja ei ole, niin ilmakuvalta välittömästi liito-oravalle sopiviksi havaittavissa olevat ympäristöt on ilman maastotarkistusta pääsääntöisesti aina sokkona tuhottu, tai jos tieto on ollut, niin viime vuosiin asti on tehty riittämättömiä postimerkkirajauksia, joissa suojeluvastuu on siiretty naapureille ja suojeluarvoja heikennetty.

    Valitettavaa on myös metson rahoituksen heikentäminen ja se, että arvokkaita kohteita edellleenkin saatetaan päätyä tuhoamaan, joskus jopa kapean ideologisesta näyttämishalusta.

    Ilahduttaavaa on se, että usein vapaaehtoiseen suojeluun Metso-ohjelman kautta on päädytty kylmän rationaalisella taloudellisella harkinnalla "pienimmän riesan tienä".

    Suuri ongelma on metsäneuvonnassa siltä osin kuin suojeluvaihtoja ei tuoda tasavertaisesti esiin.

    Tärkeä myös olisi, että julkisyhteisöt kuten kunnat, kaupungit, seurakunnat ja säätiöt kantaisivat vastuunsa.

    Kunta joka koettaa toisella kädelllä koettaa houkutella matkailijoita ja asukkaita luontoonsa vedoten mutta toisella kädellä tuhoaa luontoarvoja sekä taajamiensa lähimetsissä että tärkeill'ä virkistysalueilla, on sokea ja sahaa omaa oksaansa.

  • Meillä on tulevaisuudessa paljon ongelmia ratkottavana, ja ihan vain Suomessa (maailmasta puhumattakaan). On löydettävä konsensus miten esim. kasvava ihmismäärä pk-seudulla, kasvavat tulva- ja myrskyriskit, suojelu, energiantuotanto, hiilijalanjäljen pienentäminen ja muovittomuus saadaan yhteen sovitettua. Jos betoni on pahasta ja puulla rakentamista pitäisi lisätä, niin mistä raaka-aineet? Ja nimenomaan laadukkaat raaka-aineet? Keski-Euroopan mutkaisista männyistäkö? Miten käy Suomen talouden, jonka toinen jalka on puu? Tämän kaiken paasauksen takana on ajatus, että meidän on kyettävä ajattelemaan yhdessä (suojelutahot, viranomaiset, asukkaat..) miten oravaa voitaisiin suojella, ei ole yhtä tapaa. Hyödynnetään saatua tietoa oravan liikkumisesta, kaavoituksen ohjeista rakentamiseen, eri-ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mahdollisuuksista, yhtään väheksymättä terveen maalaisjärjen käyttöä.

KIITOKSET VASTAUKSISTASI!