Pitkän aikavälin peruskorjausstrategia 2050 - KOMMENTOINTI

Opetusalan tilatehokkuuden parantaminen tulevaisuudessa. Nykyinen malli, jossa opetuskiinteistöt ovat osan vuodesta kokonaan käyttämättä on keskeinen osa energian tuhlaamista. Ottamalla käyttöön normaalin työelämän käytänteet, muutetaan kyseiset kiinteistöt jatkuvakäyttöisiksi, kaikin mahdollisin keinoin. Vaikka sosiaalipoliittinen vastustus opetusaloilla tulisi olemaan suurta, täytyy uudistuksiin ryhtyä. K.Mikko

Taloyhtiöille oli kannattavaa yhdistää remontteja. Eli silloin kun rakenteet ovat peruskorjauksen takia muutoinkin auki, kannattaisi ottaa mukaan myös asumisviihtyvyyttä ja energiataloudellisuutta parantavat toimenpiteet. Jotta tähän ryhdytään tulisi valtiovallan kannustaa esim. avustuksilla koska raha useimmiten ratkaisee.

Kolme keskeistä keinoa: 1) Poistuma ja tilatehokkuuden parantaminen; 2) Energiatehokkuuden parannukset kunnossapidon ja korjaustoimien yhteydessä ja 3) Fossiilisista polttoaineista luopuminen lämmöntuotannossa. Kehitystä edistetään velvoittavalla lainsäädännöllä, mahdollistavalla lainsäädännöllä, julkisella tuella sekä panostuksilla osaamiseen ja informaatio-ohjaukseen. Strategian peruslähtökohta on siis se, että ensisijaisuus ja määräävä tekijä tulevissa remonteissa on toteuttaa nykyisessä ja tulevassa lainsäädännössä asetetut energiatehokkuusinvestoinnit. Jos kallis pääasiallinen korjaustarve saattaisi kuitenkin olla muissa kuin energiatehokkuusparannuksissa , kehotetaan harkitsemaan rakennuksen purkamista. Käytännössä asukkaille tämä järjestys ei ole realistinen miltään osin. Lainsäädäntöä ei tule laatia siten pakottavana, että se estää kaikenlaisen muun välttämättömän rakennuksen/rakenteiden peruskorjauksen vaiheittain ja tavalla, joka asukkaiden on mahdollista rahoittaa joutumatta taloudellisiin vaikeuksiin. Edellä esitetyt totalitääriset keskeiset keinot ja edistämistavat tulevat johtamaan vääjäämättä myös tilanteisiin, jotka saattavat kansalaiset asumisen osalta suuriin vaikeuksiin. Sitä eivät toimeentulo- ja asumistuet voi estää. Strategian painotus pitäisi olla kaikenlaisen välttämättömän rakennusten korjaustarpeen edistäminen ja energiatehokkuuden olla yksi tekijä , ei määräävä tekijä, siinä. Taloudelliset mahdollisuudet ja korjaustarpeet ratkaisevat investointien järjestyksen ja ajoittamisen.Toimenpiteenä mainitaan asuinrakennuskohtaiset aurinkopaneelit sähköntuotannossa. Tämä on lähinnä vielä vuosikymmeniä erikoisratkaisu.
Asunto-osakeyhtiöiden kunnossapito ja muutostyöt osiossa on suositus: Suunnitelmien laatua ja energiatehokkuuden huomiointia korjausten yhteydessä pyritään parantamaan helppokäyttöisillä työkaluilla (esim. Kiinteistöliiton ja Rakennustietosäätiön kehittämä Raku). On kyseenalaista, että viranomainen Strategiassaan mainostaa joidenkin kaupallisten toimijoiden työkaluja. Tämä on lähtökohtaisesti kiellettyä viranomaismenettelyä. Kaikista muistakin Strategian kohdista tulee poistaa kaupalliset suositukset ja maininnat.
Strategiasta puuttuu täysin sähköautojen latauspisteiden merkitys rakennuksen säkönkäytölle ja energiatehokkuudelle sekä tuleville energiatarpeille rakennuksissa.

Asunto-osakeyhtiöiden ongelmana on päätöksenteon vaikeus. Osakkaiden maksuhaluttomuuden vuoksi välttämättömiäkin remontteja lykätään mahdollisimman kauas. Esimerkiksi ikkunoita voidaan kunnostaa sitä mukaa, kun on kunnostustarvetta. Se ei kuitenkaan pysäytä ikkunan vanhenemista. Taloyhtiöiden tietoisuutta tulevista korjaustarpeista ja korjausvarojen keräämisen mahdollisuuksia tulee parantaa.

Korjausrakentamisen mahdollisuudet tulee hyväksikäyttää. Helsingin kaupungin vuokrataloissa tehdyssä selvityksessä vaipan energiatehokkuuden korjaaminen puisilla elementeillä sekä samalla rakennetut lisäkerrokset olivat kustannustehokas ja lisäksi hiilijalanjäljeltään parempi uusrakentamiseen verrattuna. Asukkaat saavat silloin pitää omat kotinsa. Tällaisia hyväksi todettuja toimenpidepaketteja tulisi suosia.

Strategian keskeisinä keinoina uudet teknologiat, osaamisen kehittäminen ja laadukkaan tiedon jako ovat erittäin osuvat. Teknologioiden yhteydessä luvun 2.4 Suunnitelmallinen kunnossapito asiat ovat erityisen merkittäviä. Pitää tiedostaa, että lisääntyvät tekniset laitteet muuttavat kunnossapidon aikataulutusta, syklitystä ja käytäntöjä, ja vaativat erityisosaamista asiaan.

Aurinkosuojaus järjestelmillä hallitaan sisäilmaolosuhteita kustannus- ja energiatehokkaasti sekä pienennetään jäähdytys tehoa 60...80% mutta se edellyttää kannanottoa g arvoon Norjan rakennusmääräysten malliin. Hannu Sipilä

Peruskorjauksessa uudistetun/tiiviyden parantamisen jälkeen rakennuksen ilmanvaihto säädetään tasapainotilaan ulkoilmaan nähden. Lämmitysvesiverkoston säätäminen otetaan myös tässä vaiheessa ehdottomasti huomioon. Koneellisen ilmanvaihdon tuloilman lämpötilan säätö huomioitava myös. Säädetään rakennuksen lämpötilat (ja jäähdytys) optimaaliseen tilanteeseen (ei tunnetilojen mukaan). Tämä osa-alue vaatii erityistä huolellisuutta sekä olosuhteiden pysyvyyden seurantaa=> laadittava etukäteen osana laadunvalvontasuunnitelmaa. Kiinteistönhoitoa (sekä yleisesti) koulutettava mittaamaan ja seuraamaan olosuhteita. Kiinteistöjen käyttäjiä opastetaan välttämään yli- ja alilämpötiloja, rajoitetaan lämpötilan tilakohtaisia säätömahdollisuuksia. K.Mikko

Kustannustehokkuuden ratkaisee useimmiten takaisinmaksuaika. Jos markkinoilla olevat laitteet toimisivat vähin kustannuksin pitkän aikaa ei takaisinmaksuaika enää olisi niin ratkaiseva tekijä.

Ikkunoiden vaihto ja siihen liitettävät ilmastoinnin säädöt ovat kustannustehokas ja nopea tapa parantaa energiatehokkuutta, samalla kun parannetaan ulkonäköä ja käytettävyyttä. Asukkaat tulisi myös kouluttaa toimimaan korjatuissa olosuhteissa, esimerkiksi automaattinen poistoilma (tuloilma vaikkapa ikkunoissa olevista venttiileistä) käytännössä poistaa ikkunoiden aukipidon tarpeen.

Kunnossapitotoimissa energiaa säästäviä teknisiä ratkaisuja varsinkin suuremmissa rakennuksissa ovat myös automaattinen aurinkosuojaus ja valaistuksen päivänvalo-ohjaus.

Suurin potentiaali lienee juuri asuinkerrostaloissa, joten toimet tulisi kohdentaa niihin.

Tämä rakennuskanta vaatii lähtökohtaisesti suuren harkinnan siitä, mitä ja milloin peruskorjauksia on järkevää tehdä välttämättömän asumisen turvaamiseksi. Purkaminen ei ole asian yleisratkaisu.

Asuinkerrostalot.

Kiinteistönhoidon (ylläpidon) koulutusta lisättävä, ennaltaehkäisemään sisäympäristöongelmien muodostumista. Nykyinen opintomateriaali ja opetuksen taso ei ole tältäkään osin riittävää, jotta ymmärretään eri osa-alueiden riippuvuudet ja kokonaisuus. K.Mikko

Laitteiden käytön tuki kiinteistöhuoltoyrityksille helpottaisi laitteiden käyttöä ja huoltoa.

Myös asukkaiden osaamisessa on vajetta, ei tunneta talon toimintaperiaatetta ja energiaa hukataan vanhoilla toimintatavoilla.

Osaamisen ja koulutuksen painottaminen läpi strategian on erittäin hyvä. Osaamista uusiin teknologioihin tarvitaan kaikille kiinteistöissä ja kiinteistöalalla toimiville, erityisesti tietenkin itse tekniikan ostoon, toteutukseen ja ylläpitoon. Uusien teknologioiden yleistyessä ja rakennusprosessienkin kehittyessä poikkitieteellisen osaamisen ja eri sektorien ja toimijaryhmien välisen kommunikaation merkitys korostuu.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö:

Teknologia tulisi ottaa huomioon myös turvallisuusnäkökulmasta. Energiaköyhyys on tärkeä osa-alue, mutta sen ohella tulee ottaa huomioon erilaisten ihmisten erilainen lämpötilan tarve. Esimerkiksi ikääntyneillä tai muuten toimintakyvyltään rajoittuneilla henkilöillä voi olla tarve korkeampaan asuinhuoneiden lämpötilaan kuin toimintakykyisillä henkilöillä, koska heillä ei ole samaa mahdollisuutta liikkumiseen ja riittävään energiansaantiin ravinnosta.

Tämä voi johtaa lisälämmityksen tarpeeseen mm. niin, että ikääntynyt yrittää nostaa asunnon lämpötilaa epätyypillisellä tavalla esimerkiksi kiuasta käyttäen. Se on riski erityisesti vanhoissa kiinteistöissä. Yksilöllinen lämmöntarve voi koskea myös esimerkiksi vauvaperheitä sekä asumismukavuuden että turvallisuuden kannalta. Jos ihmiset palelevat, he voivat keksiä luovia lämmitysratkaisuja, jotka voivat aiheuttaa turvallisuusriskin. Uudella teknologialla pystytään säätämään lämpötiloja asuntokohtaisesti keskitetystikin yksilölliset tarpeet huomioiden.

Tilastokeskus seuraa asumisen ja rakennusten lämmitystä koko rakennuskannassa. Ilmeisesti ajatuksena on, että jatkossa seurataan vuonna 2020 olemassa olevaa rakennuskantaa ja uutta rakennuskantaa erikseen ja lisäksi loma-asunnot jätetään. Tämä edellyttää merkittäviä muutoksia tilastotuotannon rakenteeseen.

Rakennusvalvonnat mukaan arviointiin ja etenemisen seurantaan.

Strategiassa todetaan, ett Suomen periaatteiden mukaisesti energiatehokkuuden parannukset liitetään normaalin korjaustoimintaan, jolloin ne voidaan tehdä sekä materiaali- että kustannustehokkaasti. Energiatehokkuustoimenpiteiden on arvioitu kasvattavan perinteisen korjausrakentamisen määrää noin 10-15 prosenttia. Millaisiin laskelmiin tämä arvio perustuu? Mitä tämä merkitsee kustannuksina kansantaloudellisesti ja yksittäisille asukkaille? Kustannusten selvittäminen on välttämätöntä. Todetaan, että älyteknologioiden kehitys on viime vuosina uudistanut korjausrakentamista. Älyteknologian käyttöönotto tavanomaisena tekniikkana tullee vaatimaan pitkähkön siirtymäajan. Uudella tekniikalla pitää saavuttaa kustannustehokkuuta ja mittausvarmuutta.

SRI:ssa energiatehokkuudella, uusiutuvilla energioilla ja energiavarastoilla on selkeä rooli. Sitä voisi siis myös hyödyntää osana edistymisen mittausta.

Vaikutusten arviointia ja kun se on tehty suositus korjaustoimenpiteiden tukemiseen.

Julkisten rakennusten peruskorjaukseen ja energiatehokkuuden parantamisen avustukset. Myöntämisen yhtenä tekijänä tulee olla rakennusten todellisen kunnon selvittäminen, minimi Ympäristöopas 2016 kuntotutkimus. Vaaditaan myös laadunvalvontasuunnitelma (RTA ja AA rakennesuunnittelija laatii) sekä edellisissä mainittujen toteutumien seurantaa, rakennusvaiheen- ja ylläpitojaksojen aikana. K.Mikko

Taloyhtiöissä osakkaat maksavat korjaukset, mutta päätösten helpottamiseksi olisivat avustukset tervetulleita.

Energiatehokkuuskorjaukset samanaikaisesti muiden jo välttämättömien talojen peruskorjausten päälle tulee olemaan laajalle joukolle asuinyhteisöjä mahdoton taloudellinen rasite. Vaikka rahoitusta jollain keinoilla remonteille vielä järjestyisi, ei yksittäisten ihmisten taloudelliset mahdollisuudet riitä lainojen maksamiseen. Talousvaikeudet kumuloituisivat sellaisille asukkaille, jotka ovat vähävaraisia, mutta eivät kuitenkaan välttämättä asumis- ja toimeentuloturvan piirissä. Korjaustoimenpiteiden toteutuksen vaatimukset eivät saa olla kohtuuttomia asukkaille. Lainsäädännössä tämä tulee selkeästi huomioida.

Kaikki tieto ei asu luonnokseen listatuissa tahoissa. Osaamisen taso vaihtelee yksilöittäin ja huippuosaamista on piilossa eri yrityksissä, kunnissa jne. Listattujen tahojen aktiivista otetta tarvitaan, teettämään kyselyjä hyviksi havaitusta ja toimivista käytänteistä. K.Mikko

Rakennusvalvonnat avainasemassa. Avustuksista voisi olla ARA mukana.

Neuvonta- ja informaatio-ohjauksen tulee olla osa viranomaistoimintaa. Asiaa ei voi ulkoistaa kaupallisille- ja edunvalvontatoimijoille. Taulukko 30 ei voi sisältyä viranomaisen Strategiaan. Viranomainen ei voi mainostaa neuvontapalvelujen tuottajia.

Isännöitsijöille myös konsultoiva rooli.

Kuten palvelussa jo kommentoitiin, on ongelmallista, että julkiset ja yksityiset tahot on sekoitettu neuvontapalvelutaulukossa. Yksityiset tekevät hyvää ja välttämätöntä neuvontatyötä ja heidän resurssejaan on hyvä kiittää ja käyttää, mutta strategiassa niiden asettaminen samalle viivalle puolueettomien viranomaisten kanssa ei ole hyvä. Yksityisten listaamisessa ongelmana on myös se, että joku jää aina mainitsematta.

Korjausten niputtaminen lyhentää asumisen haitta-aikaa. Avustukset helpottavat päätöksiä. Näin saadaan parempaa asumisviiihtyvyyttä ja energiataloudellista asumista.

Kaikki kiinteistöön kohdistuvat korjaukset pitää voida tapauskohtaisesti jaksottaa kiireellisyysjärjestyksessä ja taloudellisten resurssien mukaan. Tästä strategian toimeenpanosta ei pidä luoda yksittäisten asukkaiden taloudellista painajaista.

Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö:

Pitkän aikavälin peruskorjausstrategian luonnos ei nykymuodossaan huomioi asumisturvallisuutta riittävästi. Strategialuonnoksessa paloturvallisuus on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. Samalla, kun korjataan, on keskeinen mahdollisuus parantaa asumisturvallisuutta kaikkien väestön edustajien ja erityisesti erityisryhmien osalta. Ikääntyneiden ja muista syistä mm. muistihäiriöiden takia toimintakyvyltään alentuneiden ihmisten määrä on voimakkaasti kasvava. Vähintäänkin yli viidesosa väestöstä lukeutuu tähän ryhmään.

Energiatehokkuutta parantavassa korjauksessa tulisi päivittää vanhan rakennuksen turvallisuus nykyvaatimusten tasolle. Tämä parantaisi ihmisten yhdenvertaisuutta asumisturvallisuudessa.

Asumisturvallisuutta tulisi tarkastella nimenomaan laaja-alaisena käsitteenä:
• palo- ja poistumisturvallisuus
• varautuminen
• pelastustoiminta
• kiinteistön turvallisuus
• liikkumisen turvallisuus
• henkilöturvallisuus ja turvallisuuden tunne
o ihmisen oma / hoidettavan potilasturvallisuus
o hoitajan työturvallisuus
o ulkopuolisten turvallisuus
• tapaturmat
• rikosturvallisuus
• taloudellinen turvallisuus

Tulipalo läpäisee kaikki turvallisuuden osa-alueet. Se voi olla ympäristöriski ja vaikuttaa mm. tapaturmiin, toiminnan turvallisuuteen, tietoturvallisuuteen tai rikoksilta suojautumiseen ja ennaltaehkäisyyn. Esimerkiksi hoitolaitoksissa on tunnistettu ilmiö, että varastelu lisääntyy tulipaloissa.

Asumisturvallinen ympäristö on myös kustannustehokkaampi tapaturma- ja hoitokustannusten osalta. Kaatumistapaturmat ovat yleisin tapaturmaisen kuoleman syy ja vammautumisen hoitokustannukset ovat merkittävät. Avun ja avustamisen tarve voi vähentyä turvallisessa asumisympäristössä. Jos oma asunto on suunniteltu turvalliseksi, se vähentää paineita laitosasumiseen siirtymiseen. Samalla kun tehdään toimenpiteitä korjaamiseksi, voidaan kustannustehokkaasti parantaa asumisturvallisuutta.

Nyt tekstissä on mainittu paloturvallisuussäädökset loppupuolella. Sen lisäksi suunnittelussa, rakentamisessa sekä muutostöissä pitää edellyttää laajempaa asumisen turvallisuuden osaamista. Näkökulma pitää ottaa määrätietoista huomioon myös koulutuksen kehittämisessä.

Turvallisuus ei ole asia, jota voisi tarkastella rakennuksen elinkaariedullisuuden kautta (6.2 koulutus ja osaaminen, s. 36). Taloudelliset vaikutukset yksilölle ja yhteiskunnalle pitää ymmärtää nykyistä laajemmin saavutettuina hyötyinä hyvinvoinnin kannalta.

Energiatehokkuutta tavoittelevassa rakentamisessa myös korjaustöiden osalta tulee ottaa huomioon palo- ja poistumisturvallisuus. Esimerkiksi energiatehokkaiden ikkunoiden tulee olla sellaisia, että ne saa tulipalon sattuessa rikki tai auki.

Korjausrakentamisen omarahoitus:

Kuten tekstissä jo nyt todetaan, on osalla asukkaista niukat mahdollisuudet korjausrakentamisen omarahoitukseen.

Omarahoitusosuuden rahoitustyökalujen kehittäminen on välttämätöntä, jotta pystytään vähentämään tarvittavan korjausrakentamisen taloudellisia esteitä. Tuella ja rahoitusinstrumenteilla voitaisiin parantaa asumisturvallisuutta, jos sillä voidaan välttää tarpeellisten korjausten lykkääminen myöhempään asukkaiden madaltuneen maksuvalmiuden takia. Ihmisiä tulisi lisäksi suojata hyväksikäytöltä korjaustoiminnassa, jotta ei teetetä esimerkiksi ikääntyneillä tai muistisairailla ihmisillä korjauksia, jotka ovat tarpeettomia tai ylihinnoiteltuja. Korjausrakentamisen kustannukset kuormittavat muutenkin asuntojen omistajia ja erityisesti pieni- ja keskituloisia ihmisiä, joilla käytettävissä olevat varat ovat pienet.