Gå till innehållet

Offentlig konsultation om Finlands långsiktiga strategi för klimatneutralitet

Frågetecken 21
Enkät | Työ- ja elinkeinoministeriö
Enkäten har avslutats

Arbets- och näringsministeriet ber om din åsikt i följande frågor:

  1. Målet för minskning av växthusgasutsläpp (exklusive markanvändningssektorn) har i modelleringen av scenarien ”Fortsatt tillväxt” (fi. Jatkuva Kasvu) satts till 87,5 procent år 2050 jämfört med år 1990. Motsvarande utsläppsminskning i Spar-scenarien (fi. Säästö) är 90 procent. Båda scenarierna uppfyller dessutom målsättningen om klimatneutralitet år 2035. Är utsläppsmålen för år 2050 tillräckligt ambitiösa? Vad tycker du Finlands mål för minskning av växthusgasutsläpp 2050 borde vara?
  2. Tycker du att man har lyckats identifiera realistiska utsläppsminskningsobjekt i den långsiktiga strategins scenarier eller har man förbisett något?
  3. Markanvändningssektorn utgör en nettosänka i alla scenarier, dvs upptaget av växthusgaser är större än utsläppen och sektorns kollager växer. Vilka åtgärder är enligt din mening de viktigaste på lång sikt för att stärka kolsänkan och –lagret samt minska utsläppen inom markanvändningssektorn (jord- och skogsbruk, markanvändning) i Finland?
  4. Övriga kommentarer gällande den långsiktiga strategin?

Basuppgifter

Avslutat: 17.3.2020

Bilagor

Ilmianna

Endast inloggade användare kan delta i denna enkät

De obligatoriska frågorna i enkäten är markerade med en asterisk (*).

Svar
  • Päästövähennystavoite on riittävän kunnianhimoinen, jos hiilineutraalius saavutetaan vuonna 2035. Vuoteen 2050 tulisi säilyttää päästövähennys ja sen lisäksi kasvattaa hiilinieluja sekä uusiutuvan energian tuotantoa niin, että Suomi olisi hiilipositiivinen.

  • Minusta tulisi vielä tutkia teollisuuden hukkalämmön hyödyntämiseen liittyvät päästöjen vähentämiset. Teollisilla mailla on päästövähennyksissä vielä paljon tehtävää. Yritysten, kuntasektorin ja yksityishenkilöiden systemaattisella tekemisellä päästövähennyksiin ja hiilineutraaliuteen on mahdollista päästä nopeammallakin aikataululla.

  • Päästövähennystavoitteet, jotka mahdollistavat nykyisen hallituksen lupauksen Suomesta hiilineutraalina vuoteen 2035 ovat riittävät, vaikka tämän jälkeenkin päästöjä on syytä vähentää, sillä ilmastoa lämmittävät päästöt eivät katso valtioiden rajoja. Jokaisen maan tulisi siis omien resurssiensa mukaan pyrkiä vähentämään päästöjä ja kasvattamaan haitallisia kasvihuonekaasuja sitovia nieluja. Suomen tulee kehittää teollisuutta vähähiiliseksi, uusiutuvaa energiaa ja kiertotalouden innovaatioita hyödyntäväksi alaksi. Ilmaston kannalliset maataloustuet tulee ohjata kestävämmän ruoantuotannon suuntaan ja parantaa viljelysmaiden hiilensidontakapasiteettia. Kasvipohjainen ruoantuotanto on ilmastoystävällisempää ja tukee ruokaturvaa, kun viljelysmailla tuotettava ruoka ei kierrä ensin eläinten kautta ihmisten lautaselle. Suomessa suurimmat päästövähennykset saadaan turpeen energiakäytöstä luopumalla ja muuttamalla liikenne vähäpäästöisemmäksi: biokaasulla ja sähköllä toimivat autot käyttöön aluekohtaisesti. Verottamalla ilmastolle haitallisia energialähteitä ja raaka-aineita ja suosimalla ja tukemalla kierrätettyjä ja uusiutuvia resursseja, saadaan aikaan säästöjä sekä uusia innovaatioihin perustuvia työpaikkoja. Päästökauppaa tulee ohjata niin, että yritysten on taloudellisempaa tehdä toiminnassaan konkreettisia päästövähennyksiä ja rakenneuudistuksia päästöoikeuksien ostamisen sijaan.

  • Voisiko tavoite olla joku absoluuttinen luku mieluummin kuin historiallinen vertailu? Eli esim. luku joka olisi vähemmän kuin 1990?

  • Tässä vaiheessa on liian aikaista sanoa, onko päästövähennystavoite riittävän kunnianhimoinen. Todennäköisesti sitä joudutaa tarkentamaan ja kiristämään kun tietomme ilmastonmuutoksen etenemisestä tarkentuu. Kuten edellä on todettu sen riittävyys riippuu suurelta osin siitä, miten aiemmissa vähennystavoitteissa onnistututaan. Jos 2025 tavoitteesta lipsutaan, vuoden 2050 tavoitteita joudutaan tiukentamaan. Tärkeintä kuitenkin, että on jokin tavoite, jota kohti pyrkiä.

  • Nykyisen tiedon valossa näyttää siltä, että 90 prosentin päästövähennystavoite ei enää riitä. Suomen on melko varmasti oltava päästönegatiivinen noin vuoteen 2070 mennessä. Siksi päästövähennykset on suunniteltava niin, että vähentäminen ei pysähdy vuoteen 2050 esimerkiksi siksi, jos lukkiudumme teknologioihin, joilla päästöjä ei voi vähentää enempää.

  • Ei ole tarpeeksi kunnianhimoinen. Sitran tuottaman selvityksen (https://media.sitra.fi/2017/02/28142626/What_does_the_Paris_climate_agreement_mean_for_Finland_and_the_European_Union.pdf) mukaan päästövähennystavoitteen on oltava -130…-150% 2050 mennessä vuoden 1990 tasosta. Ilmastopaneeli on myös tarkastellut Suomelle oikeudenmukaista päästövähennystavoitetta, joka on -99…-156% riippuen maankäytön nielun kehityksestä ja valitusta oikeudenmukaisuuskriteeristä (https://www.ilmastopaneeli.fi/wp-content/uploads/2019/10/Finlands-globally-responsible-contribution_final.pdf).

  • Suomen 2050 kasvihuonekaasujen päästövähennystavoite tulee olla -130-156% vuoden 1990 tasosta, riippuen maankäytön nielun kehityksestä ja valitusta oikeudenmukaisuuskriteeristä (mitä tiukempi sen oikeudenmukaisempi).

  • Ehkäpä. Tavoitetta vaikeuttaa se, että emme psyty korvaamaan lämmön, ravinnon ja logistiikan päästöjä tarpeeksi nopeasti ja yksikään näistä ei vastaa noin suurta pudotusta. Ravinnon tuotanto on siirryttävä kasvisolu- (bioreaktori) ja frementointiviljelmiin ja paikallisiin tuotteisiin, lämmön tuoton paikallisiin auringon, tuulen yms. tuotantoon ja logistiikan on vähennyttävä ja siirryttävä vähemmän kasvihuonekaasuja tuottaviin kulkuneuvoihin. Mikroydinreaktoreita tulee tutkia.

  • Tavoite on riittävän kunnianhimoinen. Eri toimialojen ilmastotiekartat tuovat osaltaan lisää tietoa päästövähennysmahdollisuuksista.

Svar
  • Päästövähennyksissä tulisi huomioida myös kuluttamisen rooli ja kannustaa erilaisin ohjauskeinoihin vastuullisempaan kuluttamiseen.

  • Minusta tulisi vielä tutkia teollisuuden hukkalämmön hyödyntämiseen liittyvät päästöjen vähentämiset. Teollisilla mailla on päästövähennyksissä vielä paljon tehtävää. Yritysten, kuntasektorin ja yksityishenkilöiden systemaattisella tekemisellä päästövähennyksiin ja hiilineutraaliuteen on mahdollista päästä nopeammallakin aikataululla.

  • Ilmaston kannalta kestävää yritystoimintaa pitää tukea entistä vahvemmin, jolloin kestävä yrittäminen on houkuttelevampaa kuin ilmaston kannalta haitallinen yritystoiminta. Myös verovälttelyyn ja -suunnitteluun on puututtava. Verosuunnittelun vuoksi verorahaa, jota voitaisiin käyttää yhteiskuntamme kestävään rakentamiseen, valuu ohi käsiemme. Finnwatchin mukaan tätä rahaa menetetään Suomessa vuosittain 430–1 400 miljoonaa euroa: kansainvälisestä verosuunnittelusta kärsivät useimmiten raskaimmin köyhemmät maat, joihin myös ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät voimakkaimmin. Suomi voisi politiikallaan näyttää suuntaa kohti ilmasto-oikeudenmukaisuutta korjaamalla yritysverojärjestelmää.

  • Pahoin pelkään, että puuperäisen bioenergian käytön lisäämisen mahdollisuudet on yliarvioitu. Esteeksi voivat tulla sekä vaikutukset biodiversiteettiin, että metsien kasvun yliarvoiminen tilanteessa, jossa lämpenemisen myötä myös sienitaudit että tuholaisten määrä tulevat kasvamaan.

    Toisaalta muut uusiutuvan energinan lähtet voivat kehittyä ennustettua paremmin, kunhan hintasignaali (hiilivero) saadaan kohdilleen ja kannustaa teknologian kehittämiseen. Huomionarvoista on tätä avautuvat vientimarkkinat.

  • Puuperäisen bioenergian käytön lisäämisen mahdollisuudet on yliarvioitu, ja metsätalouden hiilinieluvaikutukset melko todennäköisesti aliarvioitu. Näyttää todennäköiseltä, että Suomen melko hitaasti kasvavista metsistä ei ole kannattavaa tehdä juurikaan lyhytikäisiä tuotteita, mikäli hiilen sidonta mallinnetaan ja hinnoitellaan realistisesti.

    Biomassa tulisi ohjata ensi sijassa korvaamaan fossiilisperäisiä lähteitä kohteissa, joissa muiden keinojen käyttö on hankalaa. Energiaksi sitä tulisi polttaa vasta aivan viimeisenä vaihtoehtona. Lisäksi metsätaloutta pitäisi todennäköisesti vähentää biodiversiteettikriisin torjumisenkin vuoksi.

  • Huomaamatta vaikuttaa jääneen mahdollisuus päästövähennyksiin ohjaaviin ohjauskeinoihin maankäyttösektorilla, sähköistymisen kaikki mahdollisuudet energiantuotannossa (skenaarioissa puun energiakäyttö lisääntyy merkittävästi, mikä tuottaa päästöjä maankäyttösektorille), kiertotalouden, materiaalitehokkuuden ja digitalisaation mahdollisuudet sekä kestävien liikkumismuotojen mahdollisuudet (henkilöautoilun suorite kasvaa kaikissa skenaarioissa!).

  • Suomalaisten kuluttamisesta muualla syntyvät päästöt (eli tuotantomaissa) - myös nämä tulee sisällyttää ja niihin puuttua.

  • Vähennyskohteita on haettu liian vähän kemiallisista reaktioista, kaasupiiloista yms. ilmakehän kaasujen vähentämiseksi. Metaani ja hiilidioksidi kelpaa kyllä monen reaktion substrateiksi.

  • Fossiilisten päästöjen vähentäminen on keskeisin asia. Oleellista olisi myös ilmastokysymyksissä olennainen kansainvälinen näkökulma: mitä hyvää esimerkiksi vähäpäästöisen suomalaisen teollisuuden kasvu tuo ilmastolle maailmanlaajuisesti? Eri toimialojen tekemät ilmastotiekartat tuovat uutta tietoa mahdollisiin skenaarioiden päivityksiin sekä kansallisten energia- ja ilmastostrategioiden valmisteluun.

  • Kulutus on jäänyt vaille toimenpiteitä. Kulutuksen vähentäminen on lähes mahdotonta, koska mainonta ja markkinointi kehittyy koko ajan tehokkaammaksi. Ihmiset ostavat tuotteita, joita ilmankin tulisivat varsin hyvin toimeen. Rajoittamalla turhaa päästöä lisäävien tuotteiden markkinointia voidaan saada merkittävät päästövähennykset. Samaan pakettiin voisi lisätä porkanaa markkinoinnille, joka kohdistuu uusiutuvista tai kierrätetyistä materiaaleista tehtyihin tuotteisiin ja jonka voidaan nähdä vähentävän fossiilisen hiilen käyttöä. Pitäisi saada myös valtiolliset suositukset tuotteiden valmistamisessa käytettävistä materiaaleista ja materiaalien tuotantotavoista.

    Todellinen ilmastotyö tehdään vientialoilla, joiden innovaatio- ja tuotekehitystyötä, sekä vientiponnisteluja kannattaa tukea taloudellisesti. Valtiollinen kompensointijärjestelmä voisi toimia rahojen ohjaajana.

Svar
  • Etenkin metsätalouden hiilinieluissa pitäisi päästä tilanteeseen, jossa nielut eivät olisi täysin riippuvaisia puun kysynnästä ja hakkumäärien vaihteluista. Nythän on mahdollista saavuttaa hiilineutraalius vuonna x ja seuraavana vuonna ei suurempien hakkuiden ansiosta ollakaan enää hiilineutraaleja. Maankäyttösektorilla tarvitaan vahvempia ohjauskeinoja metsien raivauksen vähentämiseksi.

  • Joutomaiden metsittäminen, vähäpäästöisen liikkumisen edistäminen, tehokas kiertotalous, pellot hiilinieluiksi, ruokahävikin minimoiminen, hukkalämmön tehokas hyödyntäminen, uuden teknologian hyödyntäminrn ja kehittäminen

  • Maataloudessa lopetetaan turvepeltojen käyttö, viljelysmaiden kapasiteettia hiilinieluina tehostetaan, uusia luonnonsuojelualueita perustetaan ja hakkuissa pitäydytään nykyistä pienemmissä kiintiöissä suosien jatkuvan kasvun periaatetta, jolloin turvataan paremmin myös luonnon monimuotoisuus. Talousmetsien hakkuusykliä pidennetään, jotta puut ehtivät sitoa kasvaessaan enemmän hiiltä ilmakehästä. Turpeen energiakäyttö lopetetaan mahdollisimman nopeasti reilun siirtymän kautta, jossa alalla työskennelleille pystytään löytämään ilmaston kannalta kestävämpiä työpaikkoja. Meriajokasniittyjä suojellaan ja hoidetaan, sillä ne muodostavat Itämeressä tärkeän hiilinielun. Kaupunkialueilla panostetaan viherrakentamiseen ja puistoalueiden lisäämiseen. 


  • 2. Bioenergiana poltetaan niin märkiä aineita, joista ei saada lainkaan netto-energiaa. Niitä ovat lietteet ja etenkin sellaiset lietteet, jotka sisältävät paljon kiviainesta. Tallaisiä ovat etenkin metsäteollisuuden jotkin lietteet, joissa on mukana paljon paperin – kartongin täyte – pinta-aineita, kaoliinia ja kalsiumia.
    Nämä lietteet sisältävät useimmiten vettä painostaan 70-80 %:ia. Hehkutusjäännös on usein 30 – 60 %:ia kuiva-aineesta. Näin saattaa jokin liete sisältää poltettavaa puukuitua 10 -20 %:ia tuorepainostaan. Se määrä polttoainetta pitäisi haihduttaa 700 – 800 litraa vettä / lietetonni.
    Metsäteollisuuden ja asutuskeskusten lietteet sisältävät merkittäviä määriä typpeä, sillä vedenpuhdistuksessa tarvitaan riittävä typpi- ja fosforipitoisuus. Näiden suurien laitosten typpipäästöjä vesiin ja ilmaan ei rajoiteta riittävästi, vaan nämä suuret laitokset saavat päästää typpeä ilmaan vapaasti. Maataloutta määrätään rajoittamaan lannan päästöjä monin toimenpitein.
    Nämä lietteet kuluttavat siten muuta energiaa, kun niitä pyritään hävittämään. Nimellisesti ne ovat bioenergiaa, mutta oikeasti kyseessä on jätteen hävittäminen ilman jätteenhävittämisen lupia ja päästöseurantaa.
    Metsäteollisuuden lietteitä on lähes 2 miljoona tonnia. Ne keskimäärin eivät tuota muuta kuin päästöjä ja siksi ilmastonlämpenemisen estotoimien yksi päätavoite pitää olla tällaisten energiatehottomien päästöjen poistaminen.
    Tämän kaiken on viranomiset hyväksyneet jo pitkään, vuosikymmeniä Suomen energiasektorilla. Tälle toiminnalle voisi antaa ruman nimen, etenkin niille viranomaisille, joiden päätöksillä toiminta sallitaan jatkuvan.
    Suurimmat saastuttajat ovat tilastoinnin ja hiilidioksidipäästöverotuksen ulkopuolella.
    Märkää bio-energiaa ja lietteitä polttavien laitosten päästöjä ei tilastoida eikä päästöjen määrää tiedetä. Bioenergian käyttämisestä aiheutuvia päästöjä ei myöskään tilastoida. Siten voimalaitokset ilmoittavat ympäristöraporteissaan, että päästöt ovat pienentyneet, vaikka ne ovat huomattavasti suurentuneet.

  • Suomen teollisuuden rakennemuutos - metsiä ei voida käyttää tässä laajuudessa vessapaperiksi. Turvepeltojen käytön lopettaminen. Turpeen käytön lopettaminen. Kaupunkien huomattava vihertäminen monin eri tavoin.

  • Turvetuotannon nopea alasajo on ensiarvoisen tärkeä, varsinkin kun tulvavahingot tulevat lisääntymään sateisuuden lisääntymisen myötä.

  • Hiilinielut tulisi laskea ja hinnoitella realistisesti ja ilmastokriisin torjunnan kannalta relevantilla aikavälillä. Tämä todennäköisesti tarkoittaisi mm. selluteollisuuden toimintaedellytysten katoamista, mutta asia olisi parempi hoitaa nopeasti kuin viivytellen.

    Turvepeltojen käyttö maataloudessa pitää lopettaa, hiilinielujen ylläpitämiseen ja lisäämiseen kannustaa, ja luonnonsuojelua lisätä biodiversiteetin säilyttämiseksi edes jotakuinkin kestävällä tasolla. Turpeen nostamisen olisi pitänyt loppua eilen.

  • Maankäyttösektorin päästöjen vähentämisessä merkittävä kokonaisuus on turvemaiden päästöjen vähentäminen. Päästöjä voisi vähentää merkittävästi esimerkiksi jos
    1. uusia turvetuotantoalueita ei enää avattaisi ja tuotannosta poistuvien turvetuotantoalueiden jälkihoitotoimenpiteet toteutettaisiin asianmukaisesti ja systemaattisesti
    2. metsitetyillä turvemailla siirryttäisiin jatkuvaan kasvatukseen, jolloin vedenpinnan korkeus pysyy tasaisempana ja maaperäpäästöt vähenisivät
    3. huonosti puuta kasvavat suot entisöitäisiin päästöt minimoivalla tavalla kohteesta riippuen
    4. peltojen raivaus turvemaille lopetettaisiin
    5. huonosti tuottavat turvepellot metsitettäisiin
    6. pitkällä aikavälillä edistettäisiin ruokavaliomuutosta kasvipainotteisempaan suuntaan, siten että varmistettaisiin, että nurmella olleet turvepellot poistuvat käytöstä eivätkä siirry yksivuotisille kasveille.

    Lisäksi huomattavia päästövähennyksiä voisi saada esimerkiksi jos
    1. metsäkatoa vähennettäisiin niin pellonraivauksesta kuin rakentamisestakin johtuen – tähän on ehdotettu ohjauskeinoksi esimerkiksi maksuja maankäytön muutoksesta
    2. metsien käyttöä kehitettäisiin ilmastohyötyjä maksimoivaan suuntaan, eli tuotannon rakennetta suunnattaisiin vahvemmin päästöjä vähentäviin puutuotteisiin ja hiilinielua vahvistettaisiin – tähän on ehdotettu ohjauskeinoksi esimerkiksi tukea uusille fossiilipäästöjä vähentäville puutuotteille ja tukea metsien kiertoaikojen pidentämiseen (korvaukset hiilensidonnasta)
    3. maatalouden maaperäpäästöjen hillintään ja hiilensidontapotentiaalin ymmärtämiseen panostettaisiin tutkimuksessa.

  • Radikaalit energiansäästötoimenpiteet (jotta paine "bioenergian" käyttöön vähenee), turvetuotannon lopettaminen ja soiden suojelu, hiilinielujen realistinen laskeminen ja asianmukainen hinnoittelu ja vanhojen metsien suojelu.

  • Ylimääräiset kaasut voidaan käyttää myös hyväksi kemiallisten reaktioiden substraateina. Voitaisiin esim. käyttää klorofylliviljelmiä, jotka tuottaisivat happea ja toisia jotka käyttäisivät tämän hapen polttona hiilivetyjä muodostamaan jne.

Svar
  • Iissä on tehty paljon ratkaisuja, joiden avulla on saatu pienennettyä merkittävästi hiilidioksidipäästöjä. Kaiken lisäksi Iin tekemät toimet ovat taloudellisesti kannattavia. Kuntaliiton ja valtion kannattaisi ottaa mallia Iin toimista ja koordinoida toimia koko valtakunnan tasolla. Tervetuloa tutustumaan Iin ilmastotyöhön!

  • Pitkän aikavälin strategian on syytä katsoa ympäri Suomea jo nyt onnistuneesti tehdyistä rakennemuutoksista kaupunki- ja kuntatasolla ja ottaa näiden ratkaisuja valtakunnalliseen käyttöön. Eri sektorien päästövähennyksistä puhuttaessa viestintään on kiinnitettävä huomiota, jotta muutokset näyttäytyvät perustelluilta ja positiivisia vaikutuksia tarjoavina niin ihmisten hyvinvoinnin kuin talouden kannalta. Maatalouden ja teollisuuden tukien käyttöä pitää valvoa ja ohjata niihin kohteisiin, jossa kustakin ratkaisusta on eniten konkreettista hyötyä – näin saadaan myös todellisia positiivisia tuloksia kansalaisten nähtäviksi.

  • Pitkä aikaperspektiivin on tärkeä, mutta se ei poista lyhyen aikavälin toimien merkitystä. Ei kannata lykätä huomiseen sitä mitä voi tehdä jo tänään. Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta sitä voi ennakoida. Etulinjassa kulkevat maat ja toimijat voivat omilla toimillaan luoda polun muille jota seurata.

  • Siirtyminen kestävään yhteiskuntaan tulee edellyttämään yhteiskunnan perustavanlaatuista uudistamistyötä. Henkilökohtaisesti en usko, että pitkällä tähtäimellä on mahdollista yhdistää esimerkiksi rajattomat mahdollisuudet haalia yksilölle rikkauksia ja ympäristöllinen kestävyys, ja että joudumme miettimään mm. varallisuusrajojen käyttöönottoa. Rajallisella planeetalle ei ole mahdollista elää kestävästi, jos yksilön vauraudelle ei aseteta rajoja.

  • Tämähän ei tarkasti ottaen ole strategia vaan tässä on esitetty muutama skenaario. Strategiassa on tyypillistä asettaa tavoitteet, ja sitten tehdä suunnitelma niihin pääsemiseksi.

  • Strategian ei tule olla erillinen muilla sektoreilla tai hallinnonaloilla tehtävistä toimista. Rahavirrat on käännettävä kokonaisuudessaan hiilinegatiivista yhteiskuntaa - meillä ja maailmalla - tukevaksi ja muutoksen on täytynyt vuonna 2050 olla ollut todellisuutta jo kauan.

  • Vielä ei ole median yms. avulla saatu kaikkia mukaan talkoisiin, siinä on vielä tehtävää, että vastuu jakautuu oikeudenmukaisesti kaikille.

  • Vaikutusarvioit ovat aina tärkeitä ja niissä pitäisi pyrkiä katsomaan asiaa myös kansainvälisesti. On tärkeää pohtia pärjääkö suomalainen energia- ja teollisuustuotanto kansainvälisessä vertailussa sekä välttää haitallisia vuotoja (investointivuoto, hiilivuoto, puunkäyttövuoto).

  • Keskittykää siihen, mitä pitäisi tukea. Ei siihen, mitä pitäisi kieltää tai rajoittaa.

  • Rent allmänt fungerar morot bättre än piska. I strategin bör man utgå ifrån att på alla möjliga sätt skapa incentiv för en rättvis klimatomställning. Praktiska exempel som har visat sig fungera är t.ex. att skolor och andra offentliga inrättningar kan få pengar för att de minska matsvinn. Cykling och kollektiv trafik bör på samma sätt göras attraktivt. I all offentlig upphandling och beslut bör klimataspekten tas i beaktande. Miljöstöd för jordbruk bör riktas till regenarativa och kolbindande odlingsmetoder. Undanröj hinder för klimatkompensationserksamhet och företag.