Avoin kommentointi

Voisikohan Tuomarilassa kääntää Kaksoiskiventien kulkemaan 166 alueen poikki niin, että nykyisen tien linjaa menisi polku tunnelille/talvella latu?

Tai ylipäätään maalaismaisema, mitä vuoden 1950 ilmavalokuvassa Espoon karttapalvelusta selviää osaa Espoota, ei tosin tästä Keski-Espoon osilta, vuoden 1976 ilmavalokuva on koko Espoon alueelta, niin Keski-Espoon osalta voi soveltaa sitä.
Ja älkää rakentako yli kuusikerroksisia taloja.
Jättäkää aarniometsät rauhaan ja siivotkaa järvet, lammet ja suot puhtaiksi.
Roska-astioita on syytä olla parkkipaikoitusten vieressä luontoalueiden reunoilla.
Juha Ervola, paljasjalkainen espoolainen, polkupyöräilijä, rastisuunnistaja, avantouimari, vaeltaja ja Bodom-murhien tutkija.

Hei,

kuviot 324, 321: Näillä alueilla on tärkeä toiminnallisuus melunsuojana Kuurinniittyn. Puita ei pidä poistaa liikaa kerralla ettei melutaso nouse.

336.1, 336.2: tärkeää ettei alueen pohjoispuolella oleville taloille synny näköyhteyttä Salinpellontiehen puiden poistamisen seurauksena. Lisäksi tärkeää että puusto edelleen toimii melunsuojana. Tärkeää että alueella säilytetään ja edistetään lehtipuiden kasvua. Talon lähellä olevia kuusia voisi poistaa. Kuusen oksia ei saisi jättää hakkuiden jälkeen liikaa - ne haittaavat jo nyt sienestämistä.

333: alueella paljon kauniita paikkoja joista suora näköyhteys pihoihin. Lähiasunnoissa asuvien kanssa toivotaan keskusteltavan mikäli mitään toimeenpiteitä harkittaisiin.

Keski-Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa 2022-2032 ei ole lainkaan huomioitu haitallista eläimistöä, joka on lisääntynyt alueella.
Erityistä haittaa aiheuttaa valkohäntäpeura. Se lisääntyy ihmisen siirtämänä vieraslajina Suomessa.
Kanta on hallitsemattomasti lisääntynyt ja urbanisoituneet ilman luonnollisia vihollisia. Eläimet ovat tottuneet ihmisiin ja asettuvat yhä lähemmäs ihmisasuntoja. Peurat tulevat pihoihin ja tekevät mittavaa tuhoa kasvustoon.
Ongelma on erityisen suuri keskuspuiston ympäristössä. Tuomarilan ympäristön pihoissa eikä viljelypalstoilla kannata enää viljellä mitään ilman korkeita aitauksia.
Peurakolarit ovat myös lisääntyneet vuosittain. Vuonna 2020 kolareita valkohäntäpeuran kanssa oli Espoossa jo 169 ja suunta on kasvava.
Metsienhoidossa on otettava huomioon myös ylisuuri peurakanta.
Myös mäyräkanta on lisääntynyt ja rohkaistunut tulemaan pihoihin ja niidenkin tekemät vahingot ovat huomattavia.

Elämme kuudetta sukupuuttoaaltoa. Metsien hoitaminen, eli ihmisen tekemä ekosysteemin sörkkiminen, eli puiden poistaminen aiheuttaa suuria muutoksia metsän rakenteeseen. Lahopuun määrä ja lahopuujatkumo sekä iäkkäiden puiden lukumäärä pienenee tuntuvasti. Kuntien, kuten Espoon, metsien hoitotoimet ovat yhä vanhentuneesta metsätalouden mallista, joka ei ota lähellekään riittävästi huomioon uhanalaistuvaa luontoamme. Metsäluonnon pitämiseksi monimuotoisena, pitäisi hoitotoimenpiteitä tehdä mahdollisimman vähän ja antaa metsien kehittyä rauhassa. Toki talousmetsien kaltaisten metsien ennallistamistoimet luonnontilas kohden ja nurmikoiden niityttämienn ovat hyvä asia. Niissä voidaan oikeasti puhua luonnonhoidosta.

Hei! Kannustamme tutkimaan, voisiko rakentaa kävely/pyöräily-yhteyden Penkkikujalta Laudetien päästä Kiuas- ja Pajutien pään kautta Lungnetin kuntopolulle. Tuohon riittäisi kuntopolkua kevyempi standardi mainiosti (leveys 3-4 m). Tähän kerättiin paikallisilta asukkailta kansalaisaloite jo v. 2007, mutta asiasta ei ole sen jälkeen kuultu. Asia luvattiin ottaa käsittelyyn, kun alueen suunnittelua tehdään mikä on käsittääkseni nyt. Näitä reittejä käytetään vilkkaasti jo nyt, mutta ne ovat epävirallisia, kunnoltaan heikkoja ja käyttökelvottomia osan vuotta (päällysrakenteiden ja kuivatuksen puute). Uusi yhteys paikkaisi Kaupunginkallion länsiosan yhteyspuutteen ulkoilualueille, eikä se em. standardilla olisi myöskään ylettömän kallis. Reitti on myös edelleen ja valmiiksi lähes puuton vanhan ilmajohtolinjan jäljiltä.

Olemme lapsiperhe ja muutimme Espooseen, koska arvostamme Keskuspuiston alueen monimuotoisia, kauniita metsäkohteita. Kuitenkin alueita, joissa on harvennettu rumasti tai vain yksi puulaji dominoi, on yhä enemmän. Metsäalue voi parhaiten, kun siellä kasvaa mahdollisimman monenlaisia puita ja lajeja. Emme kaipaa kliinisiä ihmisen aggressiivisesti muokkaamia metsiä! Espoon suurin kultakimpale ja kilpailuvaltti ovat moninaiset, laajat ja yhtenäiset metsäalueet - kuka tänne enää haluaa muuttaa, jos ne tuhotaan?

Myös Lasihytin alueen rakennussuunnitelmista kommenttinta perheemme toivoo, että Espoonjokilaakson arvokas perinnemaisema säilytetään eikä alueelle tule liian korkeaa rakentamista.

Miksi kysytään "mitä pitäisi tehdä", jos ei tarvitse tehdä mitään. Espoon keskuspuisto on upea ja laaja ulkoilumaasto, jonka reunalla asuminen antaa tunteen siitä, että asuu luonnonhelmassa, vaikka asuukin kaupungissa. Tehkää siis mahdollisimman vähän. Pääreittejä pääsee jo kaikkialle ja poluilla kulkiessa tuntee olevansa mitä hienoimmassa umpimetikössä. Eipä tarvitse aina lähteä kansallispuistoihin luontokokemusta saamaan, kun on tuollainen vieressä. Sen verran on laajuutta, että aina löytyy uusi ja hieno eväspaikka, eikä kaupunki tunnu puristavan puistoa joka puolelta. Ikäviä hakkuita ja harvennuksia on valitettavasti viime vuosina tehty. Metsä pärjää kyllä omillaan ja ihminenkin viihtyy paremmin autenttisessa metsässä.

Espoon niittyjen ja avointen alueiden toimenpideohjelma 2021-2031

Kauklahti-seura haluaa tuoda esille Suur-Kauklahden alueen merkittävät kulttuurihistorialliset ja maisema-arvot.
Sivujen 12, 15 ja 18 karttakuvissa näkyy selkeästi alueen hyvin säilynyt luonto- ja kulttuurilliset kohteet. Espoonjokilaakson avoin niittymaisema onkin seuran mielestä ehdottomasti säilytettävä jo siksi, että se on maakunnallisesti merkittävä maisemakokonaisuus.
Valitettavasti Kauklahden keskustan alueelle avoimeen niittymaaston on suunnitteilla n.50 ha:n rakennusalue - siviulla 23 olevassa kartassa onkin juuri kaavoitusalueelle merkitty jatkuvuuden kannalta merkittävä niittymaaston osa, joka kaavasuunnitelman myötä tulisi tuhoutumaan.
Myös asemaseudun muut niittymaastot olisivat tuhoutumassa r kaavasuunnitelmissa ja rakentamisen myötä.
Kauklahti-seura toivookin tiedon lisäämistä kaupungin sisällä (kaupunkisuunnittelu) Suur-Kauklahden alueen tärkeistä niittyjen ja avointen alueiden merkityksestä mm. kaupunkiympäristön ja lähiluonnon kannalta.
Nykyisille ja uusille asukkaille alueen virkistysarvot ovat erittäin tärkeitä asuinpaikan valinta- ja viihtyvyystekijöitä.
Kestävä ja viihtyisä kaupunki rakentuu monipuolisesti ja asukkaiden näkemyksiä kunnioittaen myös liikenneasemien (tässä juna-asema) ympärillä.
Avoin niittymaisena jokilaaksossa on leimaa antava tekijä Kauklahden ominaispiirteitä huomioitaessa.

Keski-Espoon luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelman 2022-2032

Kauklahti-seura haluaa edelleen kiinnittää huomiota Suur-Kauklahdessa sijaitsevien luonnonsuojelualueiden hoitoon, aluetta halkovan Kuninkaantien (RKY-kohde) ja sitä paikoin vierustavien arvopuiden hoitoon, Näkinmetsän suojeltaviin eläinlajeihin (Palolammn ympäroistö), Keskuspuiston liittymiseen Vanttilan niittyalueeseen, sekä yleisesti tärkjeään viheryhteyden säilyttämiseen maakuntakaavan mukaisesti.

Erittäin tärkeänä pidetään Espoon rantaraitin jatkamista Kauklahteen Espoonlahden pohjukkaan saakka!

Myös Meidän Puisto-konseptilla voisi tuoda lisää puistoalueita Suur-Kauklahteen.

Luhtatien ja Keskuspuiston metsäalueen välisellä niityllä (228, 229) kasvaa valtava määrä lupiineja. Lupiini on yksi haitallisista vieraslajeista, joita pitäisi torjua aktiivisesti. Minimitoimenpide olisi, että niitty niitetettäisiin ennen kuin lupiinit siementävät. Muussa tapauksessa suomalaiset niittykukat tukahtuvat alueelta tuota pikaa.

Alue 207 on vuosikymmenien varrella kokenut monta rankkaa metsänharvennusta. Alue on tärkeä maiseman ja melunsuojelun kannalta etenkin Yläkalliontiellä asuville. Ei pitäisi käsitellä enempää, vaan antaa siinä nyt olevan puuston ja taimiston kasvaa.

Yleistä
Pidämme kannatettavana kehityksenä sitä, että Espoon kaupungin kaupunkimetsänhoidon suunnittelussa ja toteutuksessa alkanut siirtymä kohti poimintahakkuiden käyttöä vallitsevana hakkuumuotona jatkuu edelleen. Tämä auttaa säilyttämään metsien monirakenteisuutta ja eri-ikäistä puustoa selkeästi avohakkuita paremmin. Linnustonäkökulmasta suunnitelman suurimmat huomioitavat kehityskohdat liittyvät pienpuuston hoitoon ja taimikkoharvennuksiin, lahopuun jättämiseen liittyvään ohjeistukseen sekä niittyjen ja avointen alueiden hoitoon.

Pienpuuston ja taimikoiden harventaminen
Tringa katsoo, että suunnitelmaa hyvin suurelta osin läpäisevä taipumus esittää pienpuuston hoitoa ja taimikonharvennuksia hoitotoimenpiteenä suurelle osalle kuvioita on liiallinen ja ylimitoitettu. Metsien pääpuuston alainen alikasvos on monelle metsälinnulle tärkeä kesäisenä ruokailukohteena. Aluskasvillisuuteen, pensaskerrokseen ja taimikoihin kohdistuvat toimenpiteet vähentävät metsien kerroksellisuutta ja muodostavat merkittävän uhkatekijän useille metsälinnuille, kuten erittäin uhanalaiselle hömötiaiselle (Lehtiniemi ym. 2021). Tringa muistuttaa, että valmiiksi uhanalaisten lajien kohdalla liiallisten pienpuustoon ja taimikkoihin kohdistuvien harvennusten aiheuttamalla lisästressillä voi olla populaatiotason vaikutuksia.
Pienpuuston tiheys ja monilajisuus ovat merkittäviä tekijöitä eritoten häiriöherkän lajiston lisääntymis-, ruokailu- sekä suojapaikkojen kannalta. Tämän vuoksi Tringa esittää, että suunnitelmassa ja siihen liittyvissä toimenpiteissä tulee huomioida pienpuuston tärkeä rooli monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Esitämme myös, että pienpuuston hoitoesitykset sekä taimikonharvennukset tulee käydä koko suunnitelman osalta läpäisyperiaatteella läpi ja pyrkiä vähentämään näitä toimenpiteitä huomattavasti sekä ohjeistaa ja kohdentaa niitä lähinnä sellaisiin kohteisiin, joissa ne ovat esimerkiksi turvallisuuden tai näkyvyyden kannalta tarpeen.

Lahopuun merkitys metsälinnustolle
Toinen huomionarvoinen kehityskohde liittyy lahopuiden jättämiseen. Lahopuulla on tärkeä rooli metsien monimuotoisuuden ja metsälinnuston kannalta, ja tämän merkityksen tunnistaminen suunnitelmassa on ilahduttavaa. Ohjeistus lahopuun jättämisen osalta vaihtelee osin perustellusti, osin hieman epäselvästi ja yleislinjaa hämärtäen. Lahopuiden väheneminen on eräs merkittävimmistä metsälinnuston uhanalaisuuden syistä (Lehikoinen ym. 2019). Lahopuun jättämistä pääasiallisena ratkaisuna on siksi syytä painottaa etenkin suojelualuevarauksilla, arvometsäkuvioilla sekä sellaisilla kuvioilla, joilla on jo todettu sellaisia METSO-arvoja, joita lahopuumäärän hallittu kasvu lisää.

Niittyjen ja avointen alueiden hoito
Monipuolista niittykasvillisuutta, niittyverkoston vahvistamista ja talviaikaisen kasvipeitteisyyden huomioimista tulee tukea. Niityt ovat luonnon monimuotoisuuden ylläpidon kannalta tärkeitä kohteita. Vähemmän arvokkaissa, metsittymään jätettävissä kohteissa tulee kiinnittää huomiota lintuja erityisesti hyödyttävien elinympäristöjen ja ruokailu- sekä pesimäpaikkojen säästämiseen ja niiden lisäämiseen. Tällaisia ovat esimerkiksi riittävän suurien aukeiden keskiosissa sijaitsevat harvakasvuiset kesannot, ojien ja jokien varsien pensaat sekä matala pienpuusto (Lehtiniemi ym. 2021). Talventörröttäjien karsimisessa tulee käyttää malttia, ja talviaikaista kasvipeitettä tulee mahdollisuuksien mukaan säästää ja lisätä niittykohteilla ja ojien varsilla. Talventörröttäjät ovat useille talvehtiville varpuslinnuille, kuten hempoille ja peipoille, tärkeää ravintoa ja ne auttavat talvehtivia lintuja selviytymään talven yli. Ruderaattien perustamista tulisi myös suunnitelmassa harkita niille soveltuvilla kohteilla.

Lahopuun säästäminen myös niityillä on tärkeää, ja tämä on asiallisesti tunnistettu suunnitelmassa. Niityillä ja avoimilla alueilla lahopuuta voidaan jättää etenkin maalahopuuksi, ja lisäksi esimerkiksi erilaisia aitoja ja muita rakennelmia voidaan mahdollisuuksien mukaan toteuttaa lahopuusta.

Ekologiset yhteydet ja hakkuiden ajankohdat
Yleisinä huomioina nostamme esille tarpeen
1) riittävien viher- ja siniverkoston ekologisten yhteyksien turvaamiseen ja
2) poimintahakkuiden sekä muiden metsänhoidollisten toimenpiteiden ajoittamiseen lintujen pesimäkauden 1.4.–31.7. ulkopuolelle pesimärauhan säilyttämiseksi. Osin tämä on asiallisesti huomioitu suunnitelmassa.

Espoon ympäristöyhdistys jättää mielipiteensä ja kuviokohtaisen kommentointiliitteen erillisenä sähköpostina Tero Alatalolle.
Espyyn mielestä tässä suunnitelmaluonnoksessa on paljon hyvää, mutta ollakseen hyvä toimenpidesuunnitelma tulisi tätä vielä paljon jalostaa ja keventää. Esimerkiksi suunnittelualueen arvokkaisiin luontokohteisiin ja niiden arvojen turvaamiseen tulee kiinnittää enemmän huomiota. Esitetyissä hakkuissa on monin paikon liian raskaita poiminta- tai aukkohakkuita. Lahopuun jättöä on lisätty työohjeisiin hyvin, mutta joillekin kuvioille sitä olisi lisättävä ja ohjeistettava paremmin. Pienpuuston hoitoa ja pajukkojen poistoa on suunnitelmissa paljon, sielläkin missä ei tällaiseen olisi tarvetta. Arvometsiä on turhan vähän merkitty arvometsä-hoitoluokkaan ja moni metsä on jäänyt tunnistamatta METSO-kriteerit täyttäväksi metsäksi. Espoonjokeen rajautuvien kuvioiden osalta tulisi tehdä erillinen tarkastelu toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta, kun alue kokonaisuudessaan on osa perinnemaisemaa ja jokivarren kasvillisuus pajupusikkoineen on tärkeä monille pölyttäjähyönteisille, linnuille ja lepakoille.
Lopuksi totean, että kartan kuviokohtainen numerointi olisi ollut tarpeen.

Olen samalla kannalla 'Luontokatoa vastaan' nimimerkillä kirjoittaneen henkilön kanssa. Espoon tulisi uudistaa metsienhoitotapojaan perusteellisesti.
Arvostan, että Espoo hoitaa metsistä ihmisille vaaralliset puut pois varmistaen, ettei onnettomuuksia tapahdu. Myös liian tiheäksi kasvaneiden pienten puiden poistaminen virkistysmetsästä lienee paikallaan.
Metsä ei kuitenkaan kaipaa ihmiseltä "hoitamista" ollakseen toimiva ekosysteemi. Huonokuntoisetkin puut kuuluvat metsään, vaikka sitten maapuuksi lahopuusta hyötyvien lajien iloksi. Espoon uudessa luonnon- ja maisemanhoitosuunnitelmassa monelle kuviolle on suunnitelmissa poimintahakkuita tai yksittäisten puiden poistoja. Syynä puiden poistoon oli kirjattu niiden huonokuntoisuus. Kaadetut puut tulisi jättää kokonaisuudessaan metsään lahopuuksi. Kun ne sijoittaa oikein, ei rungoista ole haittaa metsässä kulkevalle ihmiselle.
Espoon metsien ja niittyjen hoidon toimintamalli julkaisussa kerrotaan harvennushakkuiden tavoitteeksi mm. "Lisätään kasvutilaa elinvoimaisille ja hyvälatvaisille puille, pidennetään metsän elinikää parantamalla jäävien puiden kasvuolosuhteita ja lisätään metsien rakenteellista vaihtelua. Onko tarpeellista, että metsässä tehdään toimenpiteitä, jotta nämä tavoitteet voidaan saavuttaa? Heikommat puut jäävät kilpailussa vahvempien puiden varjoon ja kuolevat lopulta luonnostaan pois. Metsän elinikää harvennus ei myöskään voi lisätä, sillä luontainen uudistuminen takaa metsän jatkuvuuden. Espoossa on useita arvokkaita virkistysmetsiä harvennushakattu moneksi vuodeksi käyttökelvottomaksi ja myös maisemallisesti kurjaksi. Kun virkistysmetsän tavoitteena on nimenomaan virkistyskäyttö, niin muokkaaminen tilaan joka ei houkuttele kävijöitä, on järjetöntä.
"Taajamametsiä kasvatetaan mahdollisimman pitkäikäisiksi ja monilajisiksi" on Espoon metsien hoidon yksi tavoite. Tähän nojaten Espoon metsien tulisi antaa kasvaa rauhassa, sillä metsä kehittyy luonnostaan monilajiseksi ja rakenteeltaan vaihtelevaksi. Rakenteeltaan vaihteleva ja monilajinen metsä kestää paremmin myös tulevia ympäristössä tapahtuvia muutoksia.