Kommentoi osallisuusohjelmaa

Osallisuusohjelmasta: koittakaa pitää yksinkertaisena! Nyt on selkeästi lähtenyt laukalle ja joku sananikkari nikkaroinut. Ei tuota jaksa edes lukea mahdollinen potilas/asiakasvaikuttaja. Potilas- ja asiakasraadit vaikuttamisen keskiöön. Turha kiertää raskaan poliittisen hallinnon kautta itse ydinasian kehittämistä. Ja selkeää visuaalisuutta myös tarvitaan lisää liian raskasta luettavaa tavan tallaajalle.

Olipas tottavie päässyt puppugeneraattori liikenteeseen. Paljon nimellistä "osallistamista" ja "asiakkuutta" ilman todellista mahdollisuutta vaikuttamiseen. Byrokratiahummelöintiä ja itsetyytyväistä sanojen pyörittämistä

Yleisenä huomiona nostaisimme esiin, että jo asiakirjojen sisällön - osallisuus ja yhteistyö - näkökulmasta olisi ollut tärkeä varmistaa avoimeen kommentointiin riittävän pitkä aika sekä mahdollisimman laaja ja kohdennettu viestintä asiasta. Nyt kommentointimahdollisuus osui syyslomaviikon kanssa päällekkäin, mikä on voinut merkittävästi vähentää eri yhteisöjen ja ihmisten mahdollisuuksia perehtyä asiakirjoihin ja osallistua niiden kommentointiin.

Osallisuusohjelma

Osallisuusohjelma on laaja ja hyvinkin yksityiskohtainen asiakirja. Ohjelmassa on hyvää se, että se pitää sisällään erilaisia konkreettisia menetelmiä ja tapoja osallisuuden varmistamiseksi, toimenpiteet aikatauluineen sekä mittarit ja arvionti. Toisaalta ohjelmaa lukiessa jää pohtimaan sitä, onko ohjelma tarkoitettu ensisijaisesti hyvinvointialueen organisaatiolle ja sen työntekijöille vai alueen asukkaille ja asiakkaille.

Ohjelmassa olisi hyvä käyttää OLKA- toiminnan virallista nimeä OLKA ja tuoda esille sen, että OLKA-toiminta toteutetaan yhteistyössä Keski-Suomen Yhteisöjen Tuki ry:n Kansalaistoiminnankeskus Mataran kanssa.

Osallisuuden edistämisen perusta: Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry toteaa tyytyväisenä, että hyvinvointialueen strategiassa aktiiviset ja osallistuvat asukkaat nähdään tärkeänä menestystekijänä kuin myös toimivat ennaltaehkäisevät palvelut. Senioripiiri haluaa korostaa avoimen yhteistyön rakentamista myös maakunnassa toimivien eläkeläisjärjestöjen kanssa, joiden vaikutuspiirissä Keski-Suomessa on n. 15 000 eläkeläistä. Osallisuusohjelmassa korostetaan kaikkien väestöryhmien osallisuutta, mutta ikääntyvä väestö/ikäihmiset tarvitsevat myös erityishuomiota, jotta he tulevat kuulluiksi omalla äänellään heitä koskevissa asioissa. Osallisuusrakenteet tulee luoda sellaisiksi, että niiden ihmislähtöisyys ja kumppanuus huomioi myös ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä täysin vapaaehtoisin voimin tekevät eläkeläisjärjestöt osana sosiaali- ja terveysjärjestöjen kokonaisuutta. Osallistuminen osaksi hyvinvointialueen päätöksentekoa ja rakenteita: Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry toteaa tyytyväisenä ohjelmaan sisällytetyn osallisuusrakenteen niin asukasosallisuuden kuin asiakasosallisuuden osalta. Asukasosallisuus toteutuu sekä välittömänä/henkilökohtaisena että edustuksellisena osallisuutena.
Eläkkeellä olevalle väestölle Keski-Suomessa on n. 100 paikallista eläkeläisyhdistystä, jotka ryhmittyvät maakunnan tasolla viiteen piirijärjestöön. Paikallisyhdistykset tarjoavat jäsenilleen merkityksellisiä yhteisöjä, jotka ovat myös vaikuttamisen kanavia ja joiden kautta eläkeläisten oma ääni kuuluu. Eläkeläisjärjestöt haluavat olla mukana toteuttamassa sellaista osallisuutta, jossa ikäihmisten ääni kuuluu hyvinvointialueen päätöksenteon prosesseissa. Eläkeläisjärjestöjen yhteistyöelimenä maakunnassa toimii KEN ts. Keski-Suomen eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunta, joka ei ole rekisteröity yhdistys.
Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry näkee kaikki osallisuuden lajit tärkeinä, mutta haluaa korostaa tieto-osallisuudessa sitä, että ikäihmiset tarvitsevat muitakin kanavia kuin sähköiseen viestintään rakennetut digitaaliset kuulemiset. Ikääntyvän väestön osalta erityinen huomio tulee laittaa suunnittelu- ja toimintaosallisuuden menetelmiin ja toimintatukeen järjestöille. Ikäihmiset tulee osallistaa palveluiden tuottamiseen niin vapaaehtoisina kuin eläkeläisyhdistysten toiminnan kautta. Ikäihmiset ovat tärkeä osa hyvinvointialueen palveluprosesseja, joka tarkoittaa, että heidän aktivoimisensa suunnitteluun ja toteutukseen on erityisen haastava asia. Toimintakyvyn alentuessa heitä ei tule syrjäyttää, vaan heidän osallistamista varten on kehitettävä siihen sopivat menetelmät. Myös palautteen antaminen tulee olla riittävän helppoa ja ikäihmisiä arvostavaa.Asukasosallisuusosiossa ohjelma on nostanut esille lasten ja nuorten kuulemisen erillisenä kohderyhmänä. Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry haluaa tässä yhteydessä muistuttaa ikääntyneiden kuulemisen merkityksen ja heidän kuulemisensa yhteistyössä eläkeläisjärjestöjen kanssa.

jatkuu: Valtakunnallinen vanhustenviikko voisi olla hyvä ajankohta erityiskuulemisten järjestämiselle.
Ohjelmaan kirjattu esitys järjestöjen ja seurakuntien vaikuttajaelimen perustamisesta lakisääteisten vaikuttajaryhmien lisäksi on erinomainen asia myös eläkeläisjärjestöjen näkökulmasta. Tämä vaikuttajaelin toimii edustuksellisen demokratian tapaan ikääntyvän väestön äänenä edellyttäen, että valintaprosessista tehdään läpinäkyvä. Yhteiskehittämisen malli tulee rakentaa yhdessä vaikuttajaelimen kanssa.
Vapaaehtoistoimintaosiossa mainitaan sairaala Novan Olka-toimintamalli, mutta muilta osin vapaaehtoistoiminta jää ohjelmassa vaille sisältöä.
Osallisuusmalli ohjaavissa asiakirjoissa, kuten strategian laadinnassa kommentointimahdollisuuksilla ja työpajoilla on erinomainen asia.
Toimeenpano ja mittarit: Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry toteaa, että toimeenpanon ja mittareiden osalta ohjelma on hyvä. Osallistumisen menetelmien arvioinnissa hyvinvointialueen suunnittelijoiden ja toteuttajien tulee huomioida, ettei kaikkia toimintoja pidä digitalisoida, vaan niiden rinnalla on oltava manuaalisia ja henkilökohtaiseen kontaktiin pohjautuvia menetelmiä. Kyselyihin ei tule laittaa yläikärajaa, vaan alueen kaikenikäisten asukkaiden ja asiakkaiden osallisuus on mahdollistettava. Suunnitteluprosessin aikataulujen tulee olla sellaisia, ettei niiden lyhyys estä riittävää perehtymistä käsiteltävään aiheeseen. Käyttöön otettavien digitaalisten ohjelmien tulee olla riittävän helppoja ja niiden rinnalla on oltava muitakin osallistumismenetelmiä.
Keski-Suomen kansallinen senioripiiri ry toteaa, että Osallisuusohjelmaa voisi tiivistää ja välttää liian tiukkaa hallinnollista terminologiaa. Lisäksi ohjelmat kaipaavat realismia rahoitukseen sekä henkilöstövaikutusten arviointia. Lisäksi senioripiiri toivoo, että hyvinvointialue tekee eläkeläisille suunnatun arjen hyvinvointikartoituksen.

Osallisuusohjelmasta ei oikein saa selvää että miten olette ajatelleet paikallisen vaikuttamisen ja osallisuuden esim sote -keskuksen (tai toiminnallisten palvelualueiden) tai lasten ja perheiden palveluiden tai koulujen puitteissa. Eihän kaikki osallisuus voi olla koko maakunnan mittakaavassa, Osallisuus syntyy lähiyhteisöissä, onko kouluissa oppilashuollon raati tai toimiiko oppilaskunta sellaisena? Miten oppilaskunta tai kunnan nuorisovaltuusto saa asiansa eteenpäin? Tuleeko sote keskuksille esim kuntakohtaisia tms yhteistyö/asiakas tai vaikuttamisraateja? Entä koti ja asumispalveluista, miten niistä käydään keskustelua esim paikallisten yhdistysten mm eläkeläisten yhdistysten kanssa? Jonkun pitäis hoitaa toiminnallisilla palvelualueilla tätä? Ei onnistu jos vain ns pääkonttorilla on osallisuusvastuullisia. Tulevaisuuden sote keskus kehittäminen on ollut hyvin Jyväskylä keskeistä ( esim sairaalavapaaehtoisia koulutetaan vain Kyllössä). On syytä varoa ettei sama levy jää päälle jatkossa,

Osallsiuuden kehittäminen on demokoratian kannalta tärkeä tulevaisuuden tavoite. Hyvä että se on mukana.
Osallsiuuden kehitttäminen edellyttää isoja asenne- ja toimintatapamuutoksia sekä kanslaisten asenteisa , orgnisaatioiden johtamisessa että henkilöstön toimintatavoissa. Sen pitää olla yksi strtegista tavoitteista. Nyt sitä ei ole nostettu sille tasolle.
Osallisuus ja osallistuminen termejä käytetään sekavasti. Osallisuuden pitää olla enemmän kuin osallistumista. Ehdotetut käytännöt oavt paljoti sellaisia , jotka jo ovat käytössä mutta eivät ole olleet kovin vaikuttavia ( ehdotuksia ei oteta vakvasti, muutoksia ei saada aikaan vaikka niille olisi kannatusta). Tarvitaan uudenlaisia toimintatapoja kuin esim. loputtomat asiakaskysely, jotka vain suututtavat ihmisiä ja usein niihin jätetään vastaamatta.
Lähestymistapa osallisuuteen jää melko teoreettiseksi. Tomintataopja ja malleja olisi syytä selkeyttää ja konkretisoida.
Osallisuusrakenne vaikuttaa kovin monimutkaiselta ja jää epäselväksi. Esim. miten luottamushenkilöorganisaatio ja osallisuusorgainisaatiot ovat suhteessa toisiinsa?

Järjestöyhteiössä eri alojen ( sos.,terv, pelastus) tulisi olla omat fooruminsa vaikuttamiseen, ei liian laajoja kokonaisuuksia, asiantunemus heikkenee.

Osallisuussuunnitelmasta tulee mielikuva, että se on kirjoitettu pääasiassa niiden asiakkaiden ja asukkaiden näkökulmasta, jotka ovat kykeneviä hoitamaan omia asioitaan. Osallisuussuunnitelmassa on huomioitu liian vähän esim. lasten ja vammaisten mahdollisuuksia aitoon osallisuuteen. Lisäksi osallisuusohjelmaan olisi hyvä nostaa läpileikkaavaksi teemaksi lapsivaikutusten arviointi ja sen huomioiminen päätöksenteossa.

Alla yksityiskohtaisempia kommentteja.
Luku: Osallistuminen päätöksentekoon ja kehittämiseen – asukasosallisuus
- Asiakasraati-kohtaan voisi lisätä teemakohtaisia raateja (esim. lapsiperhepalveluiden raati), joiden avulla arvioitaisiin palvelukokonaisuutta (esim. palvelupolkuja) ja huomattaisiin mahdolliset puuttuvat palvelut ja palvelutarpeet.
- Kuulemis- ja asukastilaisuuksista puuttuu alle kouluikäiset lapset kokonaan.
- Vaikuttajaryhmiin olisi hyvä lisätä lapsiperheneuvosto edistämään lasten, nuorten ja lapsiperheiden asiaa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan hyvinvointialueelle on perustettu lapsi- ja perheasiainneuvosto tähän asiaan.
- Vapaaehtoistoiminnan kappale on kirjoitettu pääosin ikäihmisten näkökulmasta. Voisiko kappaleeseen sisällyttää myös muita tukea tarvitsevia väestöryhmiä, kuten vammaiset, lapset, nuoret ja lapsiperheet?
- Osallisuus ja valvonta -kappale on kirjoitettu pääasiassa palveluntuottajan/asumisyksikön näkökulmasta. Tätä kappaletta voisi laajentaa käsittämään myös muita palvelumuotoja?

Toimeenpano -luku: Osallisuusrakenteet kuvaan (s. 15) osallisuustyön omistajuuden kokonaisuudessa olevaan osallisuusryhmän tehtäviin voisi lisätä kumppanuuksien koordinoinnin.

Mittarit ja arviointi -luku: Voisiko tänne lisätä lapsivaikutusten arvioinnin kokonaisuuden?

Esityspaketti kansalaisten kanssa tapahtuvaan kommunikointiin on liian pitkä, seikkaperäinen, teoreettisia perusteita pyörittelevä ja hallintoslangia sisältävä. Taitaa monelta jäädä lukeminen kesken muutaman sivun jälkeen. Asioita on pohdittu niin perusteellisesti, että julkinen toimija laittaa itsensäkin aika tiukkaan hirteen, jos aikoo tuon kaiken hoitaa kunnialla. Vähempikin riittää.

On luonnoksessa paljon hyvääkin. Lähtökohta on mielenkiintoinen, uudenlainenkin, perinteiseen hallintoalamaisuuteen historian saatossa tottuneelle alamaiselle. Kansalaisten ja heidän yhteenliittymiensä aktiivisempi osallistuminen ja vastuunotto omien asioidensa kehittämisestä ja hoitamisesta on sellaista, mitä tämä yhteiskunta tarvitsee. Kaikki on luisunut pikkuhiljaa kuntien ja valtion hoidettavaksi. Silloin on saatu, mitä on tilattu: virkamiesmäistä ja keskusjohtoista asioiden hoitoa! Mutta mitä tarkoitetaan hyvinvointialueella?

Asiakirjoissa on lähes suoraan vastauksia kysymyksiin ja aloitteisiin, joista keskusteltiin Jyväskylässä järjestöjen tapaamisessa. Siitä kiitos Hyvinvointialueelle.

Suunnitelma on kaikkiaan hyvä ja kattava, vaan tuskin avautuu kovin helposti ihan tavalliselle kyläläiselle, aina vaan organisaatiokeskeisyys puskee lävitse.

Huomiomme kiinnittyi seuraaviin asioihin erityisesti:
s. 6 asukasosallisuuden määritelmä:
Asukasosallisuus Alueen asukkaan oikeus osallistua ja vaikuttaa alueensa päätöksentekoon ja palveluihin. Asukkaalla on oikeus saada tietoa vaikuttamismahdollisuuksistaan ja siitä, mihin päätöksiin ja toimenpiteisiin osallistuminen johtaa.

s. 11 taas asukasosallisuudesta puhuessa, ei oltu mainittu miten tätä kohtaa tullaan toteuttamaan? Miten lopputuloksesta tiedotetaan? Näistä jää mielikuva, että pidetään kuulemistilaisuuksia, mutta pyritäänkö mitenkään varmistamaan että asukasilloista nousevia asioita viedään oikeasti eteenpäin, ja että lopputulos myös tiedotetaan ja sitä käsitellään? Pelkästäänkö Hyvis-alustalla?

Lisäksi - kun kunnilla on osallisuuden edistämisen velvollisuus ja myös hyvinvointialueilla, mikä on näiden välinen vastuunjako? Ettei vain tehdä päällekkäistä työtä?

Pidämme erittäin hyvänä ja myönteisenä asiana osallisuusohjelman luomista toteuttamaan hyvinvointialueemme arvopohjaista strategiaa. Ohjelmaan on otettu mukaan keskeisiä tärkeitä elementtejä osallisuudesta ja sen toteuttamisesta. Onko kuitenkin tarkoitus, että ohjelman osallisuus liitetään vain hyvinvointialueen päätöksenteon prosessiin (s. 9)? Jos, niin tulisiko ohjelman otsakointikin rajata: hva:een päätöksenteon osallisuusohjelma?

Ohjelmasta ei ilmene, miten ohjelmaluonnos on valmisteltu ja ketkä sen tekemiseen ovat osallistuneet. Tämä olisi toki hyvä olla näkyvissä, kun kyse on osallisuusohjelmasta. Toivottavasti ohjelmaa on työstetty siten, että mahdollisimman monet eri toimijatahot ovat voineet olla siinä osallisina. Osallisuus on varsin kapea-alaista, jos se rajataan vain mielipiteen kysymiseen tai kommentoinnin mahdollistamiseen. Mikä sekin on ilman muuta parempi kuin ei mitään. On ymmärrettävää, että valmistelutyöhön on ollut käytettävissä vain niukasti aikaa. Sen vuoksi olisi myös tärkeätä, että ohjelmassa todettaisiin, miten sitä jatkossa työstetään ja kehitetään eri toimijatahojen (sis. myös asukkaat) kanssa yhdessä. Ohjelmahan ei ole valmis, kun se on kerran tehty, vaan parhaimmillaan se elää arjessa ja sitä muokataan säännönmukaisesti ja systemaattisesti. Tämä prosessi olisi hyvä olla näkyvissä.

Osallisuustyö on keskeistä rakenteellisessa sosiaalityössä. Osallisuuden edistäminen, asiakkaiden voimavaraistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen ovat rakenteellista sosiaalityötä, jonka tavoitteena on ihmisten hyvinvoinnin vahvistuminen – ja hyvinvoinnissa nähdään vahvasti olevan mukana myös sosiaalinen ulottuvuus. Sosiaalityön eettinen arvopohja nojautuu yhdessä tekemiseen asiakkaiden kanssa. Siten sosiaalityöllä on paljon annettavaa osallisuusohjelman toteuttamisessa. Se on erityistä sosiaalityön osaamisaluetta ja se voitaisiin nähdä yhteisöllisen sosiaalityön toimintana.

Ohjelmassa on avattu lainsäädäntö, johon se pohjaa ja lain asettamat vaatimukset. Olisi suotavaa, että tavoittelisimme osallisuudessa hyvinvointialueellamme enemmän kuin mitä laki edellyttää: minimiinhän monet pystyvät, mutta erinomaiseksi tullaan siten, että tehdään osallisuuden vahvistamisessa enemmän kuin vain minimi. Siten esimerkiksi vaikuttamistoimielimiä voisi olla laaja-alaisemmin kuin vain lakisääteiset. Pienten lasten osallisuus puuttuu ohjelmasta kokonaan, ja siihen toivomme kiinnitettävään uudenlaista huomiota. Pelkkä kouluikäisten tai nuorten kuuleminen ei riitä. Iso osa pienistä lapsista on tavoitettavissa esim. varhaiskasvatuksen kautta. Heidän lisäkseen tulee kiinnittää erityistä huomiota sellaisten asukkaiden osallisuusmahdollisuuksiin, joilla on paljon sosiaali- ja terveyshuollon tuen ja avun tarvetta. Heidän joukossaan on paljon ihmisiä, joilla ei ole omia voimavaroja eikä välttämättä valmiuksiakaan itse aktiivisesti etsiä tietoa ja ottaa kantaa.

Ohjelmassa todetaan, että sitä toteuttaa konsernipalveluille perustettava osallisuustiimi. Ketkä tämän muodostavat? Missä roolissa olevat? Olisi tärkeätä, että se olisi monitoimijainen.

Sivu 6, osallisuuden määritelmä:
Osallisuudessa on keskeistä myös se, että ihminen saa tietoa siitä, mihin hänen osallisuutensa on vaikuttanut eli tieto palautuu esim. päätöksenteosta takaisin asukkaalle, asiakkaalle, työntekijälle jne.

Osallisuusrakenne
Sivu 7, kuva 2: Olka-toiminta on erittäin merkityksellinen ja arvostettava vapaaehtoistoiminnan muoto. Hieman hämmentävää kuitenkin on, että se on otettu kaavioon mukaan vain yhtenä vapaaehtoistoiminnan muodoista. Olka-toimintahan on koordinoitua järjestö- ja vapaaehtoistoimintaa sairaalassa ja senkään vuoksi ei liene perusteltua mainita vain se järjestöpohjaisesta vapaaehtoistoiminnasta. Sairaala on kuitenkin vain yksi sote-toimintaympäristöistä. Näemme toki, että Olka-toimintaa voisi laajentaa myös sote-keskuksiin, perhekeskuksiin jne.

Sivu 8, osallisuutta edistävät toimet: Osallisuuden toteutuminen edellyttää sitä, että on taho, joka kuuntelee. Tällöin on kyse aidosta dialogista. Asettaudun kuuntelemaan, mitä toinen sanoo ja työstän mielessäni, voiko hänen sanomansa muuttaa minun aiempaa tapaani ajatella asiasta. Tämä edellyttää työntekijäresursseja esim. sote-palveluissa, jotta osallisuus ei jää näennäiseksi ja edustukselliseksi tai pelkäksi ohjelmaksi. Edustuksellisuudessa yleensä pääsevät osallisiksi he, joilla on siihen riittävästi voimavaroja.

Sivu 9, aloiteosallisuus: On erityisen merkittävää, että asukkaille viestitään heidän mahdollisuudestaan ottaa yhteyttä suoraan viranhaltijoihin tai luottamushenkilöihin. Miten varmistetaan se, että he saavat yhteyden tai heidän yhteydenottoonsa reagoidaan? Olisiko hyvä kuvata jossain, mikä kanava olisi tähän paras mahdollinen. Asukkaiden, kuten myös yhteistyötahojen, tulee saada reagointi /vastaus lähettämiinsä sähköposteihin tai jättämiinsä viesteihin, jos näin luvataan.

Sivu 11, vertaisarviointi: Todetaan palvelun arvioinnin ja kehittämisen välineenä käytettävän vertaisarviointia. Tämä on paljon luvattu, ellei tähän tarvittavia rakenteita ja prosesseja ole jo valmiiksi luotuna. Minkä palveluiden kohdalla HVA on sitoutunut vertaisarviontiin ja millainen suunnitelma on olemassa sen toimeenpanosta? Esimerkiksi lastensuojelussa tätä on muutaman vuoden kehitetty Pesäpuun toimesta ja otettu käyttöön myös Keski-Suomessa etenkin sijaishuollossa.

Sivu 12, vaikuttajaryhmät: Miten HVA:lla turvataan niiden asukkaiden vaikuttajakuuleminen, jotka eivät kuulu lakisääteisiin ryhmiin, joiden ulkopuolelle jää iso joukko HVA:een asukkaita? Lakisääteiset vaikuttajaryhmät ovat edustuksellisuudessaankin varsin kapea-alainen otos asukkaista. HVA:eemme olisi edistyksellinen, jos se kuulisi vaikuttajaryhmänä myös alle kouluikäisiä lapsia.

Sivu 13, potilasturvallisuus: Otsake pitää olla asiakas- ja potilasturvallisuus, mitä termiä pitää käyttää jatkossakin, jos puhutaan muustakin kuin terveydenhuollon potilaisiin liittyvästä turvallisuudesta.

Sivu 14 henkilöstön osallisuus: Henkilöstö ei ole vain asiakkaidensa osallisuuden toteuttaja. Henkilöstön tulee voida kokea omassa roolissaan HVA:een työntekijöinä osallisuutta. Sama koskee toki esim. luottamushenkilöitä. Jos he eivät saa kokemusta omasta osallisuudestaan ja mahdollisuudestaan vaikuttaa esim. omaan työhönsä ja työn tekemisen tapaan, ei heillä voi olla valmiutta olla mahdollistamassa asiakkaiden/potilaiden/asukkaiden osallisuutta. HVA lupaa varmistaa, että alueelle rekrytoidaan ihmisiä, joilla on osaamista osallistumisen edistämiseen. Olisiko syytä ennemminkin luvata se, että jokainen rekrytoitava työntekijä pääsee organisaatioon / työyhteisöön, jossa toimintakulttuuri pohjautuu osallisuuteen ja siihen perehdyttäminen on oleellinen osa perehdytyssuunnitelmaa.

Sivu 15, kuva 4 ohjelman toimeenpanijat: Hyvinvointialueen osallisuuden toteuttamisessa toimijat, jotka eivät ole varsinaisesti hva:een organisaatiota, ovat keskeisessä roolissa. Ne ovat ilmeisesti laatikossa keskeiset yhteistyökumppanit. Mitä tahoja tähän kuuluu ja missä määritellään, mitkä tahot ovat keskeisiä? Osallisuudessa keskeisiä tahoja ovat myös tutkimus- ja koulutusorganisaatiot. Osallisuuden toteuttaminenhan kulkee toivottavasti rintarinnan tutkimustiedon kanssa. Eikö osallisuuden keskeisiä toteuttajia ole myös hva:een henkilöstö, jota ei ole kuvassa mainittuna? Myös asukkaat tulee tässä nähdä yhteistyökumppaneina eikä kohteina.

Sivu 18
Olisiko hyvä löytää eri mittareille jotain yhteismitallista toimenpidettä ja / tai tietokantaa? Tietokannassa painottuu terveydenhuollon data ja kouluterveyskyselyt. Sosiaalihuollon palveluista ei saada tietoa näiden kautta. Esimerkiksi mittarissa kokemus hyvinvoinnista ja turvallisuudesta on vain TerveSuomi ja kouluterveys tietokantoina. Tieto jää täysin saamatta esimerkiksi pienempien lasten kokemuksista. Hyvinvointi ja turvallisuus ovat myös sosiaalista hyvinvointia. Sosiaalihuollon puolella on vielä melko vähän tietokantoja käytössä, mutta olisiko hyvä todeta, että niitä otetaan käyttöön – jotta ne tulevat kuitenkin huomioiduksi. Sosiaalihuollossa erityinen tietokanta on asiakkailta ja työntekijöiltä kerättävä kokemustieto ja sitä on jo nyt saatavilla / kerättävissä.

Arvioinnissa toki olisi hyvä varsinkin alkuvaiheessa hyödyntää myös ulkopuolista arviointia.

Osallisuusohjelman luonnos on hyvä ja tarpeeksi selkeä. Prosessien ja menetelmien paljouteen nähden suunnitelma näyttää realistiselta ja toimivalta. Tässä muutamia kommentteja.

Hyvinvointialue on vielä monelle epäselvä kokonaisuus. Osallisuusohjelman aluksi voisikin olla jokin lyhyt, yksinkertaistettu kuvaus hyvinvointialueen rakenteesta. Kuinka toimialat rakentuvat, montako työntekijää tulee olemaan yms. Ja jos organisaatio on vielä hahmottumatta, niin vaikka linkki nettisivuille, jossa tätä tarkennetaan.

Osallisuuden hahmottumisesta ja rakenteista kerrotaan hyvin. Vielä ehkä toivoisin tarkennusta osallisuustiimin mahdolliseen kokoonpanoon (onko esimerkiksi hyvinvointialueen ulkopuolisia toimijoita mukana, vaikkapa järjestöjen edustajia) ja viestinnän roolia osallisuustyössä. Sivun seitsemän kaaviota kannatta yksinkertaistaa rankalla kädellä ja luonnoshan se onkin.

Osallisuusohjelman alustuksessa huomioidaan hyvin työntekijöiden osallisuus, mutta toimenpide taulukosta sekä mittari ja arviointi taulukosta ne taitavat pääosin uupua. Olisiko siis työntekijöiden oman työnkuvan osallisuuteen hyvä asettaa jokin toimenpide?

Äänestysaktiivisuudessa voisi tehdä aktiivista yhteistyötä kuntaorganisaatioiden kanssa.

Osallistumisen menetelmien arviointi näyttää hyvältä!

Toivotan onnea kekseliääseen osallisuustyöhön!

Jyväskylän seudun mielenterveysseura ry pitää tärkeänä, että Keski-Suomen hyvinvointialue on työstänyt mittavan osallisuusohjelman. Sen järjestöosuus perustuu jo olemassa oleviin hyviin käytäntöihin. Niitä on syytä jatkaa ja kehittää edelleen, jotta kansalaisten mahdollisuudet vaikuttaa arkeensa ja hyvinvointiinsa paranisivat.
Ohjelman perusteluosuus on myös huolellisesti tehty ja perustuu laajaan, lähinnä terveyden edistämisen osaamiseen. Kun ohjelma on nimeltään osallisuusohjelma, tulisi kuitenkin erityistä huomiota kiinnittää sen sosiaalisen hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämisen tavoitteisiin. Tässä suhteessa olisi keskeistä lisätä tietoa niistä keinoista, jotka lisäävät ihmisten aktiivisuutta ja rohkaisevat heitä osallistumaan. Näistä aiheista on viime vuosina tehty runsaasti tutkimusta, jota on julkaistu mm. THL:n koordinoima SOKRA -koordinaatiohankkeen alla ks. esim. https://thl.fi/fi/web/hyvinvoinnin-ja-terveyden-edistamisen-johtaminen/osallisuuden-edistaminen/heikoimmassa-asemassa-olevien-osallisuus/ajankohtaista/sokran-tutkimusviesti
Lisäksi meillä on mm. mittava aihepiiriin liittyvä aineisto, joka on saatavissa valtiovarainministeriön julkaisemalta Avoin hallinto sivustolta https://avoinhallinto.fi/materiaalipankki/
Kun ajattelemme mielenterveyskuntotutujia, joiden määrä hyvinvointialueellamme on jo pitkään ollut kasvussa, on tärkeää etsiä matalan kynnyksen mahdollisuuksia osallisuuteen. Tämä on erityisen tärkeää, etteivät ongelmat pitkity ja sairaudet kroonistu. Näitä matalan kynnyksen toimintamalleja on koottu mm. seuraavaan julkaisuun: Osallisuus kuuluu kaikille Innokylän innovaatiokatsaus, THL:n työpaperi 9/2018. Pitkäaikainen psyykkinen sairastaminen johtaa usein köyhyyteen ja syrjäytymiseen, jos siihen ei puututa ajoissa. Syntyy vähitellen noidankehä, josta ulospääsy muodostuu yhä vaikeammaksi. Tästä on hiljattain ilmestynyt kaksi tutkimusjulkaisua, joissa kirjoittajina ovat Anna-Maria Isola, Lotta Virrankari ja Heikki Hiilamo https://thl.fi/fi/-/koyhyytta-kokeneiden-kirjoitukset-kertovat-etta-koyhyyden-katkaisu-edellyttaa-elaman-ennakoitavuutta-ja-merkityksellisyytta .
Omasta maakunnastamme kertyy vähitellen lisää tietoa näistä teemoista, kun Jyväskylän yliopiston sosiaalityön tutkijoiden toteuttama MoRa- Monitoimijainen rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluissa -tutkimushankehttps://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/yfi/en/research/projects/research-groups/mora valmistuu. Sen tavoitteena on luoda monitoimijainen rakenteellisen sosiaalityön toimintamalli, jonka avulla voidaan tuottaa tietoa asiakkaiden/kansalaisten hyvinvoinnista. Tätä tietoa välitetään tehokkaasti ja systemaattisesti sote-palvelujen ja yhteiskunnallisen päätöksenteon tueksi, jotta voidaan edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta, turvallisuutta ja kansalaisten hyvinvointia. Toinen tärkeä meneillään oleva hanke on sairaanhoitopiirin ja tulevaisuudessa HVA:n hallinnoima SOLA-Yhteiskunnan sosiaalinen laatu,

Potilasturvallisuuskappale on varsin lyhyt, eikä avaa sitä, kuinka asiakas- ja potilasturvallisuusstrategiaan ja toimeenpanosuunnitelmiin hyvinvointialueita ohjataan laatimaan osallisuudesta. Tähän toivoisin täsmennystä ja yhteistä tarttumapintaa.

Kokonaisuudessaan ohjelma on hyvä ja kattava. Se kaipaisi kuitenkin lisää konkretiaa tai rinnalleen toimenpidesuunnitelman. Lisäksi nuorten (ja muiden erityisryhmien) näkökulmaa tulisi nostaa vahvemmin.
Erityisesti tulisi kirjata miten turvataan nuorten kuuleminen ja osallistuminen: Yhteistyöllä voidaan nuoria kuulla laajasti. Miten tehdään yhteistyötä esimerkiksi nuorisotyön, etsivän nuorisotyön, työpajojen, koulunuorisotyön, kuraattoreiden tai opojen kanssa? Nuorten tiedonsaanti osallisuuteen liittyvistä asioista ja mahdollisuuksista tulisi erityisesti varmistaa, sillä nuoret muutenkin vasta harjoittelevat kansalaisen roolia yhteiskunnassa, eikä heiltä voi odottaa samanlaista tietotaitoa kuin aikuisilta.
”Vaikuttamiseen ja osallistumisen keinoihin tulee saada tukea tarvittaessa.” Tämän varmistamiseksi nuorilta voitaisiin kysyä millaista tukea he kaipaavat osallisuuteen liittyvissä asioissa ja keneltä.
”Tieto-osallisuus tarkoittaa tiedon oikea-aikaista saamista ja tuottamista asioiden valmisteluun. Tällaisia menetelmiä voivat olla mielipidekyselyt, some-kanavat, palautejärjestelmät, asukasillat sekä kumppanuuspöydät.” Myös tässä olisi hedelmällistä kysyä nuorilta itseltään mitkä olisivat juuri heille parhaat keinot saada ja tuottaa tietoa.
”Vanhusneuvosto, vammaisneuvosto ja nuorisovaltuusto ovat aktiivinen osa palveluiden kehittämistä ja niiden toimintaan varataan tarvittavat resurssit.” Näitä olisi hyvä avata: miten nämä ryhmät valitaan, mitä ne tekevät ja miten niiden toimintaa tuetaan. Tärkeää on tunnistaa se, että nuorisovaltuusto tarvitsee enemmän resurssia kuin esimerkiksi vanhusneuvosto. Nuorille kaikki on uutta ja näin heidän ohjaukseensa tulee varata kunnolla resurssia, sekä varmistaa resurssi myös esim. ryhmäytymiseen. Näiden ryhmien lisäksi hyödynnettävät eri palveluiden asiakasraadit ja muut vastaavat teemaryhmät on hieno juttu, kunhan toteutukseen myös varataan tarvittavat resurssit ja yhdenvartaisuuteen kiinnitetään huomioita.

”Keskustelu- ja kuulemistilaisuuksia järjestetään mukauttaen sisältöjä erilaisille kohderyhmille ja alueille: Esimerkiksi lasten ja nuorten kuulemiseen käytetään Vaikuta!-teemapäiviä ja vastaavia toimintamalleja.” Hienoa, että tämä mainio menetelmä on mukana. Tilaisuuksien määrän ja osallistujamäärän mittaamisen lisäksi näissä tilaisuuksissa olisi tärkeää kerätä myös palautetta laadullisen arvioinnin ja kehittämisen tueksi. Näitä olisi hyvä seurata myös alueellisesti.
”Osallisuuden toimenpanoa ja kehittämistä varten on valtuustokaudelle määritelty seuraavat kehittämisen kärkitoimenpiteet ja alustava aikataulu.” (Taulukko 1)
Tähän voisi lisätä toimenpiteeksi asiakas/asukasryhmien määrittelyn ja tehdä ryhmäkohtaiset toimenpidesuunnitelmat. Jos kaikki ryhmät ovat samassa nipussa, saadaan toimenpiteet mahdollisesti kuitattua helposti, mutta tällöin voi jäädä tiettyjen asiakas/asukasryhmien kuuleminen ja osallistaminen todella vähäiseksi tai kevyeksi. Nyt herää kysymys onko erilaisia asiakas- ja asukasryhmiä tunnistettu ollenkaan? Jos ei, pitäisi niiden "tunnistaminen" kirjata toimenpiteeksi. Tämän jälkeen voi miettiä jokaiselle ryhmälle sopivia osallistumisen muotoja.
”Osallistumisen kokemuksen arviointi”
Hienoa, että tähän on kiinnitetty huomiota. Nuorten onnistuneen osallisuuden kokemukseen ja kokemuksen arviointiin on olemassa useita suosituksia, esimerkiksi nuoretjaosallisuus.fi, Osaamiskeskus Kentaurin osallisuusmittari, osallisuusindikaattori ja niin edelleen. On hyvä mitata niiden kaikkien asukas- ja asiakasryhmien kokemusta, jotka on alkujaan otettu toimenpiteiden kohderyhmäksi - ei ainoastaan niiden, jotka osallistuvat osallisuustoimiin.