Lausuntopyyntö yliopistojen todistusvalinnan pisteytysluonnoksesta

Keravan lukio

Tikkurilan lukio

Alppilan lukio

Ylivieskan lukio

Oikeustieteen ylioppilaiden yhdistys Lex ry

Tampereen ylioppilaskunta

Posion lukio

Matemaattisten Aineiden Opettajien Liitto MAOL ry

Pirkanmaan lukioiden opinto-ohjaajien ainetiimi ja Pirkanmaan opinto-ohjaajat ry

Helsingin yliopisto, Kasvatustieteellinen tdk, Maantieteen ja ympäristökasvatuksen aineryhmä

Kannatan luonnoksen esitystä äidinkielen ja kirjallisuuden korkeista pisteistä, koska tutkimustieto tukee sitä. Äidinkielen ja kirjallisuuden yo-arvosana ennustaa erittäin hyvin menestystä korkeakouluopinnoissa kaikilla aloilla.

esittäisin että äidinkielen osaamisen kynnysehto on vähintään arvosana B tai jopa C yliopistoon pyrkiessä.
perusteluna: yliopistossa tehdään paljon kirjallisia töitä ja varsinkin se kandidaatin työ, jonka suoritus näkyy olevan todella monelle täysin mahdotonta koska osa opiskelijoista ei kykene lukemaan edes yhden sivun tekstiä saatikka sitten kirjoittamaan 40 - 60 sivua analyyttistä tekstiä.

S2 puuttuu. Miten se suhtautuu Äidinkieleen?

Äidinkielestä pitäisi antaa enemmän pisteitä kuin S2 kokeesta. Tällä hetkellä monet Suomessa syntyneet maahanmuuttajataustaiset pysyttelevät omissa S2 ryhmissään, koska saavat sitä kautta paremmat lähtöpisteet. Heitä pitäisi kannustaa ja houkutella opiskelemaan suomea äidinkielenä, eikä päinvastoin

S2-suhteuttaminen äidinkieleen? Moni maahanmuuttajataustainen saisi s2-kokeesta paremmat lähtöpisteet kuin äidinkielestä

Mielestäni äidinkieltä on hyvä arvottaa korkealle ja tasaisesti pisteytyksissä. S2 -opetusta voi olla hyvä kehittää tältä pohjalta. Äidinkielen ja S2 -kielen piste-ero ei saa olla niin suuri, että se vaikeuttaa opiskelijoiden ohjaamisen oppimisen kannalta parhaaseen mahdolliseen oppimäärän tasoon. Lausunto on hyvä, tosin ruotsin- ja saamenkielinen koulutus voi pyytää siihen poikkeuksia ihan ymmärrettävistä syistä. Voi olla ihan hyvä, että ruotsin kieltä äidinkielenä opiskelleet pääsevät helpommin opiskelemaan ruotsin kieltä ja kirjallisuutta (äidinkielenä ruotsi). Sen sijaan että lisättäisiin kuitenkaan pistetaulukkoja, ratkaisisin asian yhdellä kynnysehdolla, joka liittyy opiskeltavaan äidinkieleen. (ruotsi / saame) Näissä tapauksissa olisi tosin hyvä olla koulutusta tarjolla myös niille jotka ovat kirjoittaneet r2 tai s2 oppimääriä. Näin on esimerkiksi Helsingin yliopistossa, jossa on eri hakukohteet eri kielet äidinkielenään kirjoittaneille.

Osaaminen äidinkielessä ja kirjallisuudessa ennustaa opintomenestystä hyvin ja on tärkeää osaamista alalla kuin alalla. Siksi kannatan äidinkielen korostamista todistusvalinnassa.

Äidinkielen pisteytys on kannatettava. Riittävät kielelliset taidot ovat ehdoton edellytys yliopisto-opinnoille. S2 on haasteellinen siinä mielessä, että tausta ei saa olla esteenä korkeakouluopinnoille, mutta nyt liian moni hyvää suomea puhuva on S2-opinnoissa, sillä on kannattavampaa kirjoittaa S2 kuin huomattavasti vaikeampi äidinkieli. Ongelmaa ei ratkota todistusvalinnassa, se pitäisi ratkaista paljon aiemmin.

Lähtökohtaisesti pidämme kannatettavana, että äidinkielen painoarvoa todistusvalinnassa kasvatetaan. Kuten luonnoksessakin on perusteltu, äidinkieli on kaikille ylioppilaskirjoituksiin osallistuville pakollinen koe, ja se valmistaa hyvin kriittisen ajattelun perustaitoihin, jotka ovat yliopisto-opetuksessa olennaisia.

MAOL ry pitää äidinkielen merkittävää painotusta perusteltuna ja katsoo, että äidinkielen pisteytys suhteessa matematiikkaan, kieliin ja reaaliaineisiin on tasapainoinen. MAOL ry kannattaa luonnosta tältä osin.

Luonnoksessa esitetty matematiikan pisteytysmalli ohjaa oikeaan suuntaan. Lukiolaisten ei ole "pakko" opiskella pitkää matematiikkaa, jos heillä ei ole siihen taipumuksia tai heidän tulevaisuuden alansa ei edellytä pitkän matematiikan osaamista. Tämä monipuolistaa lukiolaisten ainevalintoja tarkoituksenmukaisella tavalla. Hyvä puoli on myös se, että pitkän matematiikan vaatimustaso voidaan pitää riittävän korkeana, kun koko ikäluokka ei sitä valitse. Lisäksi matematiikan vahva asema luonnontieteellisillä aloilla ohjaa matematiikan osaajia opiskelemaan niitä korkeakouluissa, mikä on kansantaloudellisesti järkevää.

matemaattisilla aloilla tulisi kyynysehtona olla vähintään arvosana C.
perustelu: jos ei osaa riittävän hyvin niin ei voi tulla mitenkään valituksi vaikka kuinka yrittäisi kikkailla pisteillä

alat joissa lyhyestä matematiikasta on eniten etua tulisi pisteytys olla korkeampi kuin pitkästä matematiikasta.
perustelu: jos lyhyen suorittaja siis osaa asiat paremmin niin se tulisi näkyä pisteissä.
(tässä tulisi selvittää onko kyse yksittäisestä kurssista vai mistä, jos yksittäinen kurssi niin silloin sen suorittaminen hyvillä pisteillä tulisi olla kynnysehtona koulutukseen hakiessa)

humanistisissa ainessa on edelleen virhe, matematiikasta saa enemmän pisteitä kuin historiasta. matematiikan osuus on pudotettava esim 2 pisteettä alemmaksi kuin humanistiset aineet. lisäksi, matematiikasta tulisi antaa vain yhdet pisteet oli sitten lukenut pitkän tai lyhyen. Taulukko F on aika karua luettavaa pitkän matikan E antaa 9 pistettä enemmän kuin humanistiset aineet. Eli teologian opiskelijat suorittavat sivuaineen matikasta?

Matematiikan rooli on edelleen liian vahva aloilla, joissa matematiikkaa ei käytännössä tarvita. Huono matematiikan osaaminen voi estää muuten osaavan opiskelijan pääsyn monille aloille, jossa matematiikan rooli opinnoissa ja työelämässä on vähäinen tai olematon. Matematiikan painoarvoa filosofian, historian, kielten, kirjallisuustieteiden, kulttuuritieteiden, taiteiden
tutkimuksen, oikeustieteen, teologian, viestintätieteiden ja yhteiskuntatieteiden taulukossa tulee laskea ja varmistaa, että näille aloille pääsyn käytännön edellytyksenä ei ole lainkaan lyhyen tai pitkän matematiikan kirjoittaminen.

Jos tavoite on, että pitkää matematiikkaa kirjoittaa ainoastaan matemaattiset huippuyksilöt, jotka päättävät hakeutua matemaattis-luonnontieteelliselle, tekniselle tai lääketieteelliselle alalle, niin olette onnistuneet. Olette onnistuneet luomaan taulukon, joka ei suosi loogisen ajattelun kehittämistä. Toisin sanoen pisteytys matematiikan osalta on täydellisen susi! Surkeampi ei voisi olla. Lyhyen ja pitkän matematiikan yo-arvosanojen tasoero on n. kolme arvosanaa. Tiedän tämän pitkän kokemuksen perusteella matematiikan opettajana lukiossa. Jos koetaan, että joillekin aloille matematiikasta saa liikaa pisteitä, niin alentakaa niitä pisteitä - vaikka reilustikin - mutta oikeudenmukaisesti. Nyt tämä ei ole oikeudenmukaista nähnytkään.

Minulla vahva ehdotus itse lääkäriksi opiskelleena että lääketieteelliseen tiedekuntaan hakiessa lyhyen ja pitkän matematiikan suhteen pisteytys olisi sama koska pitkää matematiikkaa ei tarvitse lääkikseen vaadittavassa pitkässä fysiikassa eikä lääkärin työssä!! Toivon että pitkästä matematiikasta uskallettaisiin päästää irti. Painotus PITKÄÄN fysiikkaan , kemiaan, biologiaan ja psykologiaan. Pitkä matematiikka pullauttaa tietyntyyppiset lääkäriksi sopivat ihmiset syrjään. Itse osasin matematiikkaa hyvin mutta valitsin silti lukioon lyhyen matematiikan, koska pitkä matematiikka ei kiinnostanut ja tiesin etten matemaattiselle alalle hakeudu eikä se ole lääkikseen pakollinen. Se vie vaan aikaa muiden, oleellisempien aineiden lukemuselta. Esimerkkinä että itselläni Fy, Ke, Bi, Psy oli koko lukion ajan 98 prosenttisesti 10 jä. Käytin aikani niiden opiskeluun. Olen ihmisläheinen, pidän työstäni. Ettehän jätä vastaavia ihmisiä/opiskelijoita syrjään.

Jäin miettimään, kannustaako ehdotus jopa liikaa lyhyen matikan kirjoittamiseen pitkän sijaan. Jos pitkän matikan lukija kirjoittaa lyhyen matikan paremmalla arvosanalla, saattaa hän saada siitä paremmat lähtöpisteet kuin pitkän matikan arvosanasta. Tällöin lyhyen matikan opiskelijoiden on vaikea pärjätä lyhyen matikan kokeessa, kun pitkää matikkaa lukeneet vie parhaat pisteet. Siksi kannatan kaikille aloille selvää eroa lyhyen ja pitkän matikan pisteisiin. Kekseliäs opiskelija voi toki lukea pitkän ja kirjoittaa lopuksi molemmat matikan kokeet ja katsoa, kummasta saa paremmat pisteet.

Matematiikan painotus useammalle alalle vielä liian vallitseva. Painotusta tiettyihin koulutusohjelmiin voi olla, mutta sen ei tule vallita kaikkia tai edes suurinta osaa aloista. Matemaattiset alat ja ne alat, jossa tarvitaan matematiikkaa reilusti opetusohjelmissaan - voisi saada enemmän pisteitä hakiessa. Kyseisen oppiaineen painotus pääsykoepisteissä muille aloille tulee olla huomattavasti vähäisempi (lyhyt tai pitkä).

Kuka enää kirjoittaisi pitkän matematiikan, jos piste-ero lyhyeen olisi noin olematon? Pitkän matematiikan opiskelumäärä tulee romahtamaan tällä pisteytysmallilla. Todellisuudessa pisteron tulisi vastata noin kahta arvosanaa. Jäljelle jäävät pitkän matikan lukijat tulevat hekin kirjoittamaan jatkossa lyhyen matematiikan, jos pistero on näin pieni.

Samaa mieltä toisen kommentoijan kanssa siitä, että nimenomaan matematiikan ylikorostunut painotus lääkiksessä on täysin turha. Esimerkiksi pääsykokeessa ja varsinkin opinnoissa pärjää tavallisilla lyhyen matikan perustaidoilla. Fysiikan painotuksen puuttuminen jäi suuresti ihmetyttämään. Se on paljon tärkeämpi aine tässä suhteessa.

Miksi matematiikalla on edelleen niin vahva rooli myös humanistisilla aloilla? Erityisesti ihmetyttää lyhyestä matikasta saatavat pisteet. Se vaatii vähemmän työtä kuin valinnaiskieli pitkänä tai lyhyenä. Lyhyt matikkahan ei edes korreloi kovin vahvasti myöhemmän opintomenestyksen kanssa.

Erityisen hyvä piirre on se, että kullekin alalle keskeiset aineet saavat ansaitsemansa aseman. Se, että muista reaaliaineista saa samat pisteet, ohjaa lukiolaisten valintoja hyvällä tavalla mahdollistaen omien kiinnostuksen kohteiden seuraamisen ja monipuolisen yleissivistyksen kehittämisen "pakkokemian" sijasta.

Yhteiskuntaopin, historian, uskonnon ja elämänkatsomustiedon pistemäärää tulisi lisätä filosofian, historian, kielten, kirjallisuustieteiden, kulttuuritieteiden, taiteiden tutkimuksen, oikeustieteen, teologian, viestintätieteiden ja yhteiskuntatieteiden taulukossa. Nämä ovat kaikki huomattavasti merkityksellisempiä ja alalle sopivuutta osoittavia aineita matematiikkaan verrattuna.

Ovatko paljon kursseja ja vähän kursseja sisältävät reaaliaineet saman arvoisia? Niin kuin oikeudenmukaisesti? Terveystieto puuttuu.

Fysiikassa on runsaasti kursseja, suuri työmäärä ja vaadittu taitotaso korkea, jotta aineesta voi edes päästä läpi. Katsoin, ettei nykymallin mukaan juuri kenenkään kannata lukea fysiikkaa, sillä aine vaatii paljon aikaa ja työtä ja tuo huonot pisteet. Opiskelijoiden on helpompi ja mukavampi lukea aineita, joissa on vain 3-4 kurssia ennen ylppäreitä, helpommat kurssit ja paremmat pisteet luvassa. Fysiikan kirjoittajat ovat jo valmiiksi valikoitunutta joukkoa, joten hyvien arvosanojen saaminen tässä porukassa on vaikeaa.

Terveystiedon pisteytyksen määrää tulee yleisesti nostaa samalle tasolle muiden reaaliaineiden kanssa. Painotus tälle, kuten muillekin oppiaineille, tulee tarkan pistemäärän osalta määritellä alakohtaisesti; tarvitaanko tätä oppiaineen osaamista ja tietotaitoa koulutuksessa ja alalta valmistuvassa työssä.

Aiempi pisteytysmalli, jossa opiskeltavien kurssien määrä vaikutti reaalin pistemäärään oli omalla tavallaan reilu. Nyt malli voi ohjata menemään sieltä, mistä aita on matalin. Alakohtaiset pistemäärät ovat hyvä asia.

Reaaliaineissa on vähemmän kursseja kuin lyhyessä kielessä (8-10), joten tämä uusi ehdotus tukee reaaliaineiden kirjoittamista lyhyen kielen sijasta. Kaikkihan me tiedämme, että hullu paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.

Hienoa, että kullekin alalle keskeisten aineiden asemaa on korostettu. Olisi kuitenkin reilua, jos kurssimäärä vaikuttaisi pisteytykseen edes jonkin verran. Uudessa mallissa luonnontieteitä lukevat ovat altavastaajia monelle alalle, vaikka bi/ke/fy kurssimäärä on lukiossa huomattavasti korkeampi kuin muiden reaaliaineiden. Uusi malli kannustaa valitsemaan aineita, joiden kurssimäärä on vähäinen.

Terveystiedon kursseja on lukiossa kolme, fysiikkaa kahdeksan. Uudessa mallissa terveystiedosta saa monelle alalle merkittävästi enemmän pisteitä kuin monta kertaa työläämmästä fysiikasta. Uusi malli siis suosii laiskottelua: tee lukiossa pieni kurssi määrä -> saa silti hyvät pisteet todistusvalinnassa.

Usein luonnontieteiden lukijat ovat jo lähtökohtaisesti valikoituneempaa porukkaa, jossa hyvien arvosanojen saavuttaminen vaati paljon. Mistä saadaan tulevaisuuden teknologian ym. osaajat, jos heti lukion alussa kannustetaan valitsemaan helppoja/vähäistä työtä vaativia aineita? Harvalla ysiluokkalaisella (esivalinnat tehdään usein jo silloin) tulevaisuuden suunnitelmat ovat niin selkeät, että valinnat lukiossa tehdään yksinomaan sen kohtaan. Ei sitä työlästä fysiikkaa enää valita, jos ei edes pisteillä palkita. Näin karkotetaan tulevaisuuden luonnontieteilijät, insinöörit ym. heti alkuunsa.

Terveystieto on erittäin vaativa oppiaine laajojen sisältöjensä takia. Kursseja siinä on yhteensä vain kolme, mutta ne ovat valtavan laajoja sisällöiltään.
Terveystiedosta pitäisi saada paremmin pisteitä myös lääketieteelliseen. Tuntuu erittäin oudolta, että opiskelija voi haluta opiskella lääketiedettä ja mahdollisesti työskennellä lääkärinä ja pohjatiedot terveystiedosta ovat yhden pakollisen kurssin varassa.
Kovissa luonnontieteissä hyvät yo-arvosanat voi saada opettelemalla sisällöt ulkoa. Lukiolainen ei pysty opettelemaan terveystiedon sisältöjä ulkoa niiden laajuuden (mm. poikkitieteellisyyden) takia. Lisäksi nykymuotoinen terveystiedon yo-koe on niin ällistyttävän vaativa, että arvosanat ovat keskimäärin huonompia kuin kovissa luonnontieteissä, joissa koe on järkevämpi ja muodoltaan paljon yksinkertaisempi ja opiskelijalle helpommin vastattava kuin terveystiedon koe.

On erinomaista, että reaaliaineiden pisteytyksiä tasattiin. Näin saadaan lukiosta yleissivistävämpi, mikä lienee lukiokoulutuksen päätavoite.

Vähän kursseja sisältävien aineiden kirjoittaminen saattaa houkutella, mutta tällöin pienen kurssimäärän vuoksi, opiskelijan tulee laajentaa yleissivistystään valitsemalla myös muita aineita lukion kurssimäärän täyttämiseen. Näin jää tilaa muille aineille. Jos lisäämme painotusta laajoihin kokonaisuuksiin (fy, ke) , tämä näkyy heti mm. kielivalintojen pienenemisenä.

Toisaalta, jos nämä aineet nähdään yhtä tärkeinä yliopistojen valintaperusteena, voisi ehkä myös ajatella päinvastoin. Pitäisikö siis joidenkin reaaliaineiden kurssimäärää sitten nostaa samalla tasolle muiden kanssa?

Uskon vahvasti, että tämän kaltainen reaaliaineiden tasaaminen on lukiolaisen hyvinvoinnin kannalta paras ratkaisu. Näin opiskelija voi valita itselleen kiinnostavia aineita ja jopa ratkaista myöhemmin, mitä kirjoittaa tai toisaalta kirjoittaa ehkä enemmän aineita ja todistusvalinnassa parhaat pisteet sitten ratkaisevat. Laajasta fysiikasta ja kemiasta kiinnostuneet saavat myös mahdollisuuden valita näitä, tämähän ei mitenkään pois sulje sitä. Toivotaan, että kiinnostusta kaikkia aineita kohtaan herätellään esiin peruskoulun aikana!

Suomalaisnuorten kielitaito on rapautunut hälyttävästi muiden kielten kuin englannin osalta. Kielten aseman vahvistaminen tuo vihdoin kielille arvostusta, jonka ne ansaitsevat, minkä voisi olettaa lisäävän kielten opiskelua peruskoulussa ja lukiossa. Erityisen hyvä ja maalaisjärkinen uudistus on se, että korkeakouluun haettaessa opiskeltavasta kielestä saa paljon pisteitä.

pitkän englannin tekeminen lyhyenä tulisi johtaa rajuun pisteiden vähentämiseen. Itse pudottaisin pisteet 1/3 osaan siitä mitä pitkästä saa tai vähintäänkin puoleen.

Onko toisen kotimaisen kielen osaaminen arvokkaampaa kuin jonkun reaaliaineen osaaminen? Mielestäni ei.

On hienoa, että kielten opiskelua tuetaan. Toisaalta ne tuo aika paljon ilmaisia pisteitä kieltä muuten osaaville (esim. kaksikieliset), jotka eivät ole joutuneet kieltä opiskelemaan. Kannatan silti ehdotusta.

B-ruotsissa on vähemmän kursseja kuin lyhyessä kielessä ja ällän saa alemmilla pisteillä, joten lukiolaiset kirjoittavat ruotsin valinnaiskielen sijasta tai sitten reaalin, jossa on selvästi alempi kurssimäärä. Jos kieliä halutaan opiskeltavan, nostetaan pitkän matikan pisteisiin rohkeasti B-ruotsi tai valinnaiskieli eikä anneta vain vähän vaivannäköä vaativasta lyhyestä matikasta noin kovia pisteitä. Lukiolaisen mukaan valinnaiskieli vaatii yhtä paljon töitä kuin pitkä matikka ja kurssimääräkin on iso (pitkä 8 kurssia ja lyhyt 8-10 kurssia). Pahoin pelkään, ettei näillä pisteillä saada lukiolaisia aloittamaan lyhyttä kieltä tai jatkamaan sitä loppuun asti.

Hyvä, että etenkin lyhyiden kielten asemaa on vahvistettu. Uuden kielen oppimiseen käytettävä työmäärä on valtava, joten on oikein, että se palkitaan myös pisteillä todistusvalinnassa. Nykymalli ei ole kannustanut ottamaan pitkän ja toisen kotimaisen kielen lisäksi muita kieliä, vaikka kielitaito on tärkeää.

Vieraiden kielten osaaminen on tärkeää monessa työtehtävässä. Itseäni huolestuttaa kieliasiantuntijoiden väheneminen. Kuka tulkkaa esim. venäjänkieliset puheet tulevaisuudessa? Kieltenopiskelu on myös pitkäjänteistä, työlästä, ja monenlaisia taitoja kartuttavaa, joten on oikea suunta lisätä niiden painotusta todistusvalinnassa. Mielestäni olisi myös tärkeää palkita usean pitkän kielen opiskelusta, jotta opiskelijat eivät vaihda lyhyisiin kieliin vain siksi, että kahdesta A-kielestä ei voi saada pisteitä. On myös järkevää, että kieltenopiskeluun suuntautuva opiskelija saa eniten pisteitä kielen osaamisesta. On ollut keinotekoista viitata pitkän matematiikan ja muun osaamisen väliseen korrelaatioon. Maailma tarvitsee monenlaisia osaajia ja ajattelijoita. Itse pidän hyvänä, että äidinkielen painoa lisätään.

Vähän pelottaa tuo, että miten media uutisoi pitkistä kielistä ja tuleeko niistä uusi "matikka". Paljon on kiinni mediasta. Pitkä kieli kuitenkin vaatii pitkän ajan panostuksen, enkä näe sitä tällöin ongelmana koko pisteytyskokonaisuudessa. Tämä vaatii hyvää viestintää ratkaisuna.

Pisteytystaulukko voi suosia esimerkiksi sellaisia opiskelijoita, joilla on äidinkielenään jokin muu kirjoitettava aine kuin suomi. Esimerkiksi venäjänkieliset opiskelijat saavat samantein todella hyvän arvosanan venäjästä ja jos panostavat enkkuun niin toisenkin hyvän arvosanan. Lisäksi kirjoittavat S2 -aineen, joka ei sitten ota huomioon sitä suomen kielen tasoa. Minulla on opona tällaisia opiskelijoita, joilla monista aineista on voitu kirjoittaa A:ta tai B:tä, mutta jotka ovat saaneet A-venäjästä E-L aika minimaalisella työllä ja lisäksi hyvän arvosanan englannista ja S2:sta. Korjaisin tämän niin, että yhdestä pitkästä kielestä saisi nuo maksimipisteet, mutta sen jälkeen pitkistä kielistä saisi keskipitkän kielen verran pisteitä. Toinen korjausehdotus on alentaa S2-pisteitä suhteessa äidinkieleen, mutta siinä on omat ongelmansa ja se on osittain syrjivää.

Toisen kotimaisen kielen voi kirjoittaa helposti kahdella lisäopintojaksolla lukiossa. Verrattuna vieraiden kielten opiskeluun ja englannin kielen tarpeeseen niin en pisteyttäisi sitä näin korkealle. Ratkaisuna on tiputtaa toisen kotimaisen kielen pisteytys lyhyiden kielten pisteytyksen tasolle. Jos ruotsista haluaa hyvän arvosanan pistemalliin, voi kirjoittaa pitkän ruotsin. Hyvät lyhyen ruotsin opiskelijat vaihtavat lukiossa pitkän ruotsin lukioiksi. Silloin saa hyvät pisteet ja ruotsin hyvien osaajien määrä voi jopa kasvaa.

Tismalleen samaa mieltä seuraavien kanssa:
"Hyvä, että etenkin lyhyiden kielten asemaa on vahvistettu. Uuden kielen oppimiseen käytettävä työmäärä on valtava, joten on oikein, että se palkitaan myös pisteillä todistusvalinnassa. Nykymalli ei ole kannustanut ottamaan pitkän ja toisen kotimaisen kielen lisäksi muita kieliä, vaikka kielitaito on tärkeää."
"Erityisen hyvä ja maalaisjärkinen uudistus on se, että korkeakouluun haettaessa opiskeltavasta kielestä saa paljon pisteitä." (Tilanne tämän asian suhteen on tässä iteraatiossa täysin naurettava.)
"Onko toisen kotimaisen kielen osaaminen arvokkaampaa kuin jonkin reaaliaineen osaaminen? Mielestäni ei." Kannatan keskipitkän ruotsin pisteitä samalle viivalle reaalien kanssa.

Kielen painottaminen kieliin hakiessa on hyvä uudistus. Se olisi pitänyt huomata tehdä jo alkuperäisessä todistusvalintauudistuksessa.

Lyhyt kieli pitää pisteyttää yli painottamattoman reaalin, jos tahdotaan palkita lyhyen kielen kirjoittamisesta. Lyhyen englannin pistealennus on hyvä, mutta sen pitäisi olla rajumpikin juuri siksi, että jokainen lyhyen kirjoittanut on lukenut pitkän englannin oppimäärän. Lyhyttä englantia ei enää opeteta, eikä pitkää englantia voi olla lukematta: harvinainen A1-kieli tarkoittaa pakollista A2-englantia. Lyhyen englannin kirjoittaminen vain todistusvalinnan vuoksi on 2020-luvun ilmiö ja se taisi jäädä edellisen uudistuksen pohjatöissä ymmärtämättä. Se ei lopu, jos lyhyestä englannista edelleen palkitaan reaalin veroisesti. Toisaalta ilmeisesti kieliä voi olla useita, kuten nykyjärjestelmässä on mm. oikiksen taulukossa. Silloin hyvällä ja monipuolisella kielitaidolla pääsee kokonaan ilman reaaleja.

Matematiikan rooli on edelleen liian vahva aloilla, joissa matematiikkaa ei käytännössä tarvita. Huono matematiikan osaaminen voi estää muuten osaavan opiskelijan pääsyn monille aloille, jossa matematiikan rooli opinnoissa ja työelämässä on vähäinen tai olematon. Matematiikan painoarvoa filosofian, historian, kielten, kirjallisuustieteiden, kulttuuritieteiden, taiteiden
tutkimuksen, oikeustieteen, teologian, viestintätieteiden ja yhteiskuntatieteiden taulukossa tulee laskea ja varmistaa, että näille aloille pääsyn käytännön edellytyksenä ei ole lainkaan lyhyen tai pitkän matematiikan kirjoittaminen.

Tietänette itsekin, että oletukset eivät ole täysin tosia. On parasta seurata, miten tilanne elää, sitten kun jonkinlainen pisteytys tulee.

Lääkikseen hakeville pitäisi antaa vapaus valita kemian ja fysiikan välillä. Fysiikkaa tarvitaan muun muassa isotooppilääketieteessä, röntgen- ja magneettikuvantamisessa, sädehoidossa ym. Nykyinen ehdotus pakottaa lääkikseen hakevan lukemaan biologiaa ja kemiaa. Toivoisin, että kemian tilalla lukisi ”kemia tai fysiikka” ja niistä saisi yhtä paljon pisteitä. Ihmettelen perusteluja, joiden mukaan kemia on merkittävästi fysiikkaa tärkeämpi lääkiksessä. Pistevalintaehdotus yksipuolistaa lääkäreiden taustoja. Olisi hyvä, jos meillä olisi lääkäreitä, joista osalla on taustalla pitkä kemia ja osalla pitkä fysiikka. On vaikea kuvitella esim. radiologia tai sädehoidon parissa työskentelevää lääkäriä, joka ei ole opiskellut pitkää fysiikkaa.

Lisäksi lääkikseen pyrkiminen pitäisi olla mahdollista laajemmalle joukolle. Jos opiskelija aloitti pitkän fysiikan, muttei kemiaa, pitäisi hänellä mielestäni olla edelleen mahdollisuus pyrkiä lääkikseenntodistusvalinnalla. Lääkiksen pisterajat on niin kovat, että ilman pakollisia kaikille pisteytettäviä aineita ei sinne pysty hakemaan.

Pisteiden eriarvoisuutta vähennettävä. Alakohtaisesti tulisi saada lisää pisteitä siitä sisällöstä, josta aidosti hyötyä opiskelussa ja alan varsinaisessa työssä.

Miksi fysiikka ei enää kuulu painotettaviin aineisiin lääketieteellisissä? Se on ollut nimenomaan vedenjakaja, koska sen ymmärrys vaatii opiskelijalta kykyä soveltaa useista lähteistä tulevaa tietoa toisiinsa. Juuri sellaista tarvitaan lääketieteellisessä.
Fysiikka on vaikea aine jota on 7 kurssia lukiossa. Sen suorittamisesta tulisi palkita. Mikäli pääsykoekriteerit tulisivat säilymään samanlaisina, olisivat pääsykokeella sisäänpäässeet paljon fiksumpia tällä saralla kun todistuksella päässeet. Onko perusteltua olla painottamatta yhtä niistä aineista, joihin pääsykoe pohjautuu? Eikö fysiikkaa kannattaisi myös painottaa, jotta lääkikseen haluavat suorittaisivat myös sen ja tulisivat samalla valmistautuneeksi myös pääsykokeeseen? Vai onko tarkoituksena ollut, että pääsykokeella hakevat saavat ”edun” fysiikan osaamisesta?
Mikäli taulukko tulee säilymään ehdotetunlaisena, toivoisin että jossain kohtaa esitetään lähdepohjaiset perustelut sille miksi fysiikan painotus on jätetty pois. Kuten toinen kommentoija jo kommentoi, monilla aloilla lääketieteessä tarvitaan ihan oikeasti fysiikkaa. Toisin kun historiaa josta saa melkein samat pisteet…

Lyhyelle matikalle on annettu tarpeettoman ratkaiseva rooli aloilla, joilla sitä ei edes tarvita. Eikö edes tällaisilla aloilla voisi palkita kunnolla vaikka valinnaiskielen opiskelua?

Jos maantiede nostetaan taulukossa I painotusaineeksi, voi kysyä, miksei näin tehdä terveystiedon kohdalla. Terveystiedon tavoitteet ja keskeiset sisällöt tukevat mm. ravitsemustieteiden, ympäristötieteiden ja farmasian aloja sekä antavat pohjan monitieteiselle ajattelulle. Vaikutus pisteytyksen kokonaisuuteen ei muuttuisi ratkaisevasti, vain osa hakualoista voisi saada jo valmiiksi esim. ravitsemuksesta kiinnostuneita opiskelijoita.

Lääketieteen ammattilaiset ovat tuoneet esiin sen, että terveystiedon sisällöt ovat myös relevantteja lääketieteen opintojen kannalta fysiikan, kemian, biologian ja psykologian ohella. Terveystiede ja lääketiede ovat työelämässäkin rinnakkaisia tieteitä ja lomittuvat keskenään. Monitieteinen ajattelu ja esim. yhteiskunnallinen käsitys terveyden merkityksestä on tärkeää myös lääkärille. Näin ollen terveystieto voisi jopa tulla enemmän esiin näilläkin aloilla, vaikkakaan en osaa ihan konkreettisesti kertoa, miten tämä olisi järkevää, koska ymmärrän, ettei kurssien laajuus vastaa muita kokonaisuuksia.

Taulukoissa E-G luonnontieteellisten aineiden matalampi pisteytys tuntuu kohtuuttomalta, ottaen huomioon globaalien, myös yhteiskunnallisia kysymyksiä sivuavien ongelmien (kestävyys, ilmastokriisi jne) monitieteisen luonteen. Myös LT-aloilla on vahva yhteiskunnallinen relevanssi ja vaikkapa kielissä voi olla hyödyllistä osata myös LT-alojen terminologiaa ja ajatusmalleja (esim. työllistyminen käännöstehtäviin). Näissäkin taulukoissa voidaan kuitenkin taklata "vääriä valintoja" painotetulla aineella.

Hyvä että taulukoita on vähän ja ne ovat samankaltaisia. Kannatan tätä mallia.

Lyhyelle matikalle on annettu tarpeettoman ratkaiseva rooli aloilla, joilla sitä ei edes tarvita. Eikö edes tällaisilla aloilla voisi palkita kunnolla vaikka valinnaiskielen opiskelua?

Hyvää on, että taulukoita on yhtenäistetty ja niitä on nyt vähemmän.

Lukiossa ei perehdytä minkään humanistisen alan reaaleissa niin syvälle, että sitä pitäisi tolkuttomasti painottaa. Kyse on näillä aloilla siitä, miten hyvin henkilö pystyy omaksumaan tietoa pääasiassa lukemalla. Siksi alaan myöhäisheränneet kirjoittavat väärää reaalia, mutta kuitenkin menestyisivät erinomaisen hyvin jotakin toista reaalia opiskellessaan yliopistossa. Siksi pitää miettiä tarkoin, miten paljon yksittäistä reaaliainetta painotetaan. Olisiko parasta painottaa parasta humanistista reaalia, jos sellaisia painotuksia tarvitaan? Ja olisiko parasta painottaa parasta "matemaattista" reaalia, jos sellaista painotusta tarvitaan

Reaaliaineissa tulisi huomioida kurssien lukumäärä. Emme kai halua kannustaa nuoria valitsemaan vain sellaisia reaaliaineita, joissa on vähiten helppoja, kivoja kursseja? Ehdotus ohjaa opiskelijat helppojen aineiden pariin

Lyhyessä kielessä on 8-10 kurssia ja yo-arvosanojen pisterajat ovat korkealla. Ehdotetut pisteet ovat liian alhaiset työmäärään nähden.

Lu/ma-aineisiin ohjaavasta piilo-opetussuunnitelmasta irti pääsy on ensisijaisen tärkeää.

Mitä ovat edellisen kommentoijan mainitsemat "helpot aineet"? Jos on tutustunut esim. terveystiedon yo-pisteytysperiaatteisiin, täytyy siellä aineenhallinan lisäksi osoittaa myös todella laadukasta ajattelua ja kirjoittamista.

Pisteet sen mukaan, mitä aineita tarvitsee milläkin alalla. Ne aineet, joita ei tarvita niistä esim. 10 vähemmän kuin alalla tarvittavia aineita esim. reaalien suhteen. Suomenkielen ja kirjallisuuden/ Suomi toisena kielena kokeesta tulee antaa pisteitä kaikilla aloilla. Matemaatikan painoarvoa laskisin aloilla joita sitä ei suoraan tarvita, ja aloilla joilla ei ole väliä matematiikan arvosanalla tasaisin pitkän ja lyhyen eron esim silleen, että tulisi pisteitä pitkän L vain piste enemmän kuin lyhyestä jne. Pitkä kieli englanti on hyvä olla aloilla, joilla paljon englanninkielistä oppimateriaalia, mutta lyhyestäkin kielestä pitäisi saada pisteitä. Kurssi/ opintojakso- tai pistemäärät eivät saa olla lähtökohta aineiden erilaiseen arvottamiseen, sillä se on opetushallituksessa ollut päätös, kuinka monta kurssia mitäkin voi opiskella ja sitä on hankala muuttaa.

MAOL ry jakaa työryhmän käsityksen luonnoksen keskeisistä lähtökohdista. Erityisesti kiitämme sitä, että tavoitteena on rohkaista lukiolaisia tekemään valintoja omien kiinnostuksen kohteidensa mukaan ja minimoida pisteytyksen aiheuttama ohjausvaikutus. Tämä ei ole nykymallissa kaikilta osin toteutunut. MAOL ry myös kiittää työryhmää tutkimustietoon pohjautuvasta lähestymistavasta.
Pisteytyksen muodostumisen osalta luonnos on muuten onnistunut, mutta reaaliaineiden pisteytystä tulee MAOL ry:n mielestä korjata, kuten esitimme ja perustelimme kysymyksen 4 vastauksessamme.

Kaikenkaikkaan taustatyö on tehty hyvin ja se perustuu tutkimustietoon. Pisteytyksen selkeyttämisessä ja alakohtaisen osaamisen huomioimisessa on onnistuttu.

Pisteytys ei huomioi ollenkaan saman aineen eri oppimäärien tasoeroa riittävästi. Lähtökohtaisesti pisteytys toteutetaan luonnoksessa siten, että määritetään laudaturin pisteet ja sitten vakiokertoimet siitä paljonko muista arvosanoista saa. Tämä huomioi kehnosti eri oppimäärien tasoeron ja näin pitkän oppimäärän approbaturista saa poikkeuksetta aivan liian vähän pisteitä suhteessa lyhyen oppimäärän approbaturiin.

Konkreettinen esitys on useallakin tavalla ristiriidassa esitettyjen "keskeisten lähtökohtien" kanssa.
Esityksen toteuttaminen johtaisi kielteisiin ohjausvaikutuksiin, eikä alakohtaista osaamista voida useinkaan varmistaa.

Svenska handelshögskolan upplever att poängsättningen är en lyckad och välövervägd kompromiss, välmotiverad och att signalvärdena är de rätta.

Kynnysehdot ovat tarpeen, jotta alan vaatima minimiosaaminen voidaan varmistaa silloin, kun se on tarpeen. Kynnysehtoja ei kuitenkaan tule asettaa liikaa tai järjestelmä alkaa vesittyä. Suomen kielen osalta on asetettava eri kynnysehdot äidinkielen ja S2:n oppimäärille.

ädinkielen osaminen vähintään B tai C
alan kannalta keskeinen osaaminen vähintään C
perustelu: hyvä osaaminen tulee olla ehdoton kynnysehto hakiessa yliopistoon.

Kynnysehtojen asettaminen ei ole tarkoituksenmukaista. Kynnysehdot luovat turhaa byrokratiaa ja voivat johtaa osaavan opiskelijan jäämiseen ilman opiskelupaikkaa pelkästään huonosti menneen ylioppilaskokeen vuoksi. Kaikista kynnysehdoista tulee luopua ja antaa pisteiden perusteella sisään päässeelle opiskelijalle mahdollisuus todistaa osaamisensa itse opinnoissa. Tämä koskee myös vähimmäispisterajoja, joista tulisi luopua.

Kauppatieteissä, jos henkilö on kirjoittanut lyhyeltä matematiikalta hyväksytysti A, niin kyllä noutaja saapuu opiskellessa ...
Kasvatusalalla jos on surkea äidinkielessä, niin ei tule hyvää jälkeä.

Kynnysehto äidinkielessä ja matematiikassa olisi hyvä

Saataisiinko lopullisessa valinnassa sama lopputulos myös ilman kynnysehtoja?

Taulukossa H on mukana koulutusohjelmia, joissa nykyisin on kynnysehtona pitkän matematiikan suorittaminen (ja myös valintakoe perustuu pitkän matematiikan sisältöihin), ja joihin uuden kynnysehdon mukaisesti pääsisi myös lyhyen matematiikan arvosanan E kirjoittaneita. Lyhyt matematiikka ei kata kaikkia niitä sisältöjä, joiden osaaminen tällaisessa koulutusohjelmassa oletetaan. Matematiikka on luonteeltaan kumuloituvaa, eli uusi oppi rakentuu aiempien varaan.

Matematiikan alan koulutusohjelmissa osassa yliopistoista kaikkia opiskelupaikkoja ei saada täytettyä, joten hakupaineeseen ei voida tukeutua. Oikein asetettu kynnysehto taas tukee opiskelijan mahdollisuutta pärjätä opinnoissa sekä suorittaa tavoiteajassa tutkinnon, joka toteuttaa valtioneuvoston korkeakoulututkinnoille asettamat tavoitteet.

Lukion lyhyen ja pitkän matematiikan välisen eron lisääminen koulutusohjelmaan yliopistossa luonnollisesti karsisi tutkinnon muuta sisältöä. Lisäksi koulutusohjelman muuttaminen uutta kynnysehtoa vastaavaksi vaatii aikaa ja resursseja.

Tietyillä koulutusaloilla on perusteltua vaatia kynnysehtona pitkä matematiikka, ja näille tulisi harkita erillistä kynnysehtoa, tai vähintäänkin riittävää siirtymäaikaa uuteen kynnysehtoon.

Matemaattisille aloille lyhyen matematiikan kynnysehto on hakijoille harhaanjohtava eikä anna oikeaa kuvaa taitotasosta, jolla alalla voi pärjätä.

Kynnysehdoista kirjoitettu suositus on erittäin kannatettava. Lähtökohdat ovat hyvät ja vaatimus samantasoisista kynnyshedoista eri yliopistoihin.

Yhtenäiset kynnykset eri yliopistojen kesken on erittäin kannatettavaa.
Alakohtaisiin kynnysehtoihin en osaa kummemmin ottaa kantaa.

tasapistetilanteessa kaikki hakijat joilla on yhtämonta pistettä tulisi ottaa sisään.
lisäyksenä, jos tasapisteitä on todella moni saanut ja tasapisteillä sisään mahtuu vaikka 5 opiskelijaa, suoritetaan arvonta jossa valitaan 5 opiskelijaa tasapisteillä sisään.

mikäli opiskelija määrä on ihan ehdoton silloin suoritetaan arvonta.

syy: pisteraja on asetettu ennen kirjoituksia ja tasapistetilanteessa rajan säätäminen on täysin väärin hakijoita kohtaan. joko kaikki sisään tai arvalla valinta ketkä pääsee sisään.

Muitakin vaihtoehtoja olisi, mutta tämä on yksi varsin oikeudenmukainen ja järkevä.

En ota kantaa

Pidämme tasapistekriteerien mallia hyvänä. Tasapistekriteerit säilyttävät loogisuutensa, kun järjestys menee pisteytystaulukon painotusten mukaisesti. Pidämme myös hyvänä lähtökohtana, että tasapistekriteerien soveltamisen jälkeen samalla sijalla olevat hakijat lähtökohtaisesti hyväksyttäisiin tutkinto-ohjelmaan. Arvonnan tuleekin olla viimesijainen keino erotella hakijat.

Tasapisteissä kaikki sisään vain tai sitten voisi katsoa kirjoitettajan saamia puoltoääniä yo-todistuksesta.

Tasapistekriteerit on laadittu johdonmukaisesti ja MAOL ry:n mielestä kriteerien selkeys on tässä kohden tarkkaa sisältöä tärkeämpää. Paremmuusjärjestys näin hienovaraisissa eroissa ei kuitenkaan ennusta millään tavoin menestymistä jatko-opinnoissa. Siksi tarkka toteutustapa ei ole keskeinen. MAOL ry kannattaa luonnosta tältä osin.

Taulukossa E Tasapistekriteereistä toivoisimme poistettavan kohdan 2. Matematiikan arvosanasta saadut todistuspisteet. Koemme, että tämä ei ole relevantti tasapistekriteeri näille aloille.

Kriterierna för rankning när sökande får lika många poäng är rättvist, dvs. att vitsordet i det ämne som ger flest poäng avgör först osv. I branscher med högt söktryck uppstår ändå situationer med sökande med lika poängtal. Ifall det inte går att göra skillnad på sökande efter att ha jämfört vitsorden antas antingen: alla sökande, ingen sökande eller så avgörs situationen med likapoäng genom lottning.

Tosiasiallisesti tasapistekriteerit vaikuttavat vain niiden hakijoiden valintatulokseen, jotka ovat hyväksymisrajalla, jos hyväksymisrajalla on useampi samoissa pisteissä oleva hakija. Tasapistetilanteessa hakijat asetetaan paremmuusjärjestykseen vertaamalla hakijoiden saamia todistuspisteitä erikseen määritellyistä aineista erikseen määritellyssä järjestyksessä. Arvonnan käyttäminen tasapistekriteerinä on perusteltua varsinkin hakupainaloilla tilanteessa, jossa tasapistekriteerein ei muuten ole mahdollista erotella hakijoita.

Akavan Erityisalat ei ota kantaa tasapistekriteereihin.

En tunne asiaa niin hyvin, että kannattaa ottaa kantaa.

IB tutkintoa ei arvosteta tarpeeksi. IB linjalla on erikseen HL ja SL tason kokeet eli high level ja standard level. High level tason matematiikka ylittää selvästi pitkän matematiikan tason. SL taso vastaa pitkää matematiikkaa.

IB linjalla parhaan arvosanan (7) saavuttaminen on huomattavasti vaikeampaa kuin kansallisen puolen ällän (L) saavuttaminen. IB linjalla opiskelu on vaativaa ja monet suuntaavat sen jälkeen ulkomaille, koska tutkintoa ei arvosteta Suomessa ja pisteytys on alakanttiin.

IB linjalla vieraan kielen HL taso pitäisi pisteyttää samalla taulukolla kuin pitkät kielet. SL keskipitkän kielen mukaan.

Reaaliaineissa vastaavuus voisi olla näin:
HL tason reaalissa 6-7=L, 5=E, 4=M jne
SL tason reaalissa 7=L, 6=E, 5=M jne
Tällöin IB opiskelijoiden laajemmat kokeet saisivat tunnustusta myös Suomessa ja tukisi heidän hakeutumista Suomeen opiskelemaan. He ovat taitavaa porukkaa, jota ei kannata ajaa ulkomaille.

En ota kantaa

MAOL ry ei ota kantaa kansainvälisten ylioppilastutkintojen pisteyttämiseen, vaan keskittyy suomalaisen koulujärjestelmän kehittämiseen.

Olisi tärkeää, että kansainvälisten ylioppilastutkintojen erityispiirteet huomioitaisiin mahdollisimman oikeudenmukaisesti todistusvalintaa uudistettaessa. Erityisesti IB-tutkinnon osalta haluamme nostaa esiin kaksi asiaa:

1. IB:llä suomi toisena kielenä -oppiainetta vastaava oppiaine on Finnish B. Tähän saakka sitä on tarkasteltu keskipitkänä kielenä. Finnish B on kuitenkin keskipitkää kieltä vaativampi oppiaine ja tulisi rinnastaa suomi toisena kielenä -oppiaineeseen. Tähän saakka suomen kielen taidon osoittamisessa Finnish B -oppiaine arvosanalla 5 (Magna cum laude) tai suomi toisena kielenä arvosanalla approbatur on ollut riittävä yleisesti. Esim. Helsingin yliopistolla (https://www.helsinki.fi/fi/hakeminen-ja-opetus/hae-kandi-ja-maisteriohjelmiin/kielitaidon-osoittaminen/suomen-kielen-taidon-osoittaminen-tapa). Käytännössä näyttää siis siltä, että oppiaineet tarjoavat varsin samankaltaiset edellytykset suomen osaamiseen.

2. Mikäli painotettavia aineita käytetään jatkossa, tulisi näissä huomioida myös IB-oppiaineet, joita kansallisen puolen tarjonnassa ei ole. Esimerkiksi economics, business management tai global politics ovat oppiaineita, joita olisi syytä painottaa kauppatieteellisten alojen ja yhteiskuntatieteiden opinnoissa nykyistä vahvemmin.

Lääketieteellisten alojen ja biolääketieteen taulukko K on oikeudenmukaisempi IB-opiskelijan näkökulmasta nykyiseen verrattuna. IB-tutkinnossa on haasteellista yhdistää biologian, kemian ja fysiikan opintoja.

Svenska handelshögskolan anser att poängsättningen av de internationella studentexamina är välmotiverade, så länge de tar i beaktande att internationella studentexamina kan ha något olika innehåll beroende på i vilket land de är skrivna.

It is clear to see that much deep reflection and thought has been given to the proposals in the document. The development of an admissions process supporting students with a range of different qualifications, entering a range of different degree disciplines is never an easy task. We are pleased to see that the information provided by the IB and our schools in Finland, regarding the unique nature and structure of the IB, has been given due consideration during the initial stage of the review.

Unlike the Finnish system all IB subjects have the same number of recommended teaching hours; 240 over two years for Higher Level and 150 for Standard Level. With the exception of Advanced Mathematics and Mother Tongue and Literature, all Diploma Programme Standard Level subjects have more teaching hours per year than the equivalent Finnish subjects, the basis for point allocation. All Diploma Programme Higher Level subjects have more hours per year than all the equivalent Finnish subjects including Advanced Mathematics and Mother Tongue and Literature.

The IB commissioned external research analyzing the alignment between DP mathematics (analysis and approaches and applications and interpretation) and sciences (biology, chemistry and physics) courses compared to a number of national equivalents including the Finnish National Core Curriculum (FNCC) courses (basic mathematics, advanced mathematics, biology, chemistry and physics). The research can be found here: https://ibo.org/research/curriculum-research/dp-studies/dp-country-alignment-studies-2023/finland-alignment-of-the-dp-with-the-finnish-national-core-curriculum-for-general-upper-secondary-education/. It found that overall, in terms of demand, DP SL mathematics and sciences tend to be comparable to FNCC courses, while DP HL courses are substantially more demanding. Therefore, we were pleased to note the recommendations in the initial stage of the review regarding IB students’ Linguistic, Mathematical and Scientific strengths.

We note that the initial recommendations still don’t recognize the value of IB Core. The Extended Essay, Theory of Knowledge and Creativity, Service and Action elements are regularly recognized internationally as providing students with the skills to excel at university; research skills, essay writing and critical thinking (https://www.ibo.org/programmes/diploma-programme/curriculum/). Our students invest considerable time and effort in the IB Core and we feel that given the transferrable nature of the skills it would be appropriate to recognize this in some manner. We understand that there might not be an identical structure in the Finnish system, however, the value of this IB study should not be overlooked and could still be incorporated into the tables.

Finally, we feel that there may be some inconsistencies between the different tables as to how the IB subjects most relevant to certain degree disciplines are valued. Our IB schools in Finland have provided more granular detail on this point, on a table-by-table basis and we are fully supportive of these points.

Pisteytystyökalun viimeistelyssä on vielä arvioitava huolellisesti IB:n oppiaineiden laajuudet suhteessa pisteytykseen sekä oppiaineiden erityispiirteet verrattuna kansallisen ylioppilastutkinnon reaaliaineisiin. Asiassa on perusteltua tehdä yhteistyötä kansainvälisiä ylioppilastutkintoja toteuttavien lukiokoulutuksen järjestäjien kanssa.

Akavan Erityisalat ei ota kantaa kansainvälisten ylioppilastutkintojen pisteyttämiseen.

Ei kommentteja.

Helsingin yliopiston koordinoimien valintayhteistöiden kommentit:

Logopedia: Ei kommentteja.

Psykologia: Ei kommentteja.

Farmasia: Ei kommentteja.

Biologia: Ei kommentteja.

Kasvatusala: Ei kommentteja.

Suomen kielen S2-oppimäärästä ei pitäisi antaa yhtä runsaasti pisteitä kuin äidinkielen oppimäärästä, koska arvosana ilmentää heikompaa ja kapeampaa osaamista kuin äidinkielen arvosana. S2/ÄI-jako on koulun sisällä vaikuttava segregoiva ja eriarvoistava rakenne, jonka vuoksi siirtolaistaustaiset opiskelijat eivät yleensä saavuta täyttä akateemista potentiaaliaan. Siksi olisi tärkeää kaikin keinoin ohjata S2-opiskelijat vaihtamaan äidinkielen oppimäärään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. S2-opintojen sijasta tulisi tukea kyseisten opiskelijoiden suomen kielen opiskelua tukiopetuksella ja vastaavilla keinoilla äidinkielen opintojen ohessa. Äidinkielen ja S2:n pistearvojen eriyttäminen äidinkielen eduksi olisi vahva signaali tämän puolesta. Ei ole rasismia vaatia suomen kielen osaamista siirtolaisilta. Rasismia on se, jos ajatellaan, että heistä ei ole suomea oppimaan.

Jos matematiikasta ei joillekin aloille haluta antaa paljon pisteitä, niin ei sitten anneta. Ei anneta vaikka ollenkaan, jos siltä tuntuu. Mutta tämä pitää tehdä oikeudenmukaisesti. Pitkän ja lyhyen matematiikan arvosanojen tasoero on n. kolme arvosanaa yo-kirjoituksissa. Vähintään kaksi kuitenkin. Jos tähän eroon puututaan, niin tehdään epäoikeudenmukaisia pisteytystaulukkoja. Tämä johtaa pitkän matematiikan hylkimiseen ja samalla loogisen ajattelun heikentymiseen.

Kannustetaan nuoria opiskelemaan pitkää matematiikkaa antamalla siitä heille lähtöpisteitä! Fiksu nuori vaihtaa lyhyeen matikkaan viimeistään abivuonna, sillä lyhyestä on helpompi kirjoittaa parempi arvosana kuin pitkästä ja saada paremmat hakupisteet. Moni pitkän matematiikan lukija saattaisi kirjoittaa pitkästä esim. M ja lyhyestä L, jolloin lyhyt matikka tuo paremmat pisteet.

Uudella mallilla kenenkään ei ainakaan kannata kirjoittaa pelkkää pitkää matematiikka. Halutessaan voi kirjoittaa molemmat ja katsoa, kummasta saa paremmat pisteet. Sillä tavoin lyhyen matematiikan kokeen taso nousee ja arvosanojen saaminen vaikeutuu - kun pitkän matikan lukijat käy nappaamassa lyhyen kokeesta arvosanat M-L ja lyhyen lukijat saa tyytyä C tai alle arvosanoihin.. Eri kokeiden merkitys pienenee ja pian voidaan luopua lyhyestä ja pitkästä matematiikasta ja siirtyä yhteen kaikille yhteiseen (lyhyen) matematiikan kokeeseen

Laittamalla oppiaineita lähemmäksi toisiaan pisteytysten osalta jatko-opintoja ajatellen, teemme vähäisemmäksi eriarvoisuutta oppiaineiden välillä. Näin opiskelijat voivat keskittyä itseään kiinnostaviin sisältöihin. Myös oppiaineiden keskinäinen eriarvoisuus vähenee ja opiskelija voisi kokea olevansa ylpeä opiskellessaan häntä kiinnostavaa oppiainetta, josta hän mahdollisesti saa parempia pisteitä kyseiselle alalle, jossa sitä AIDOSTI tarvitsee (koulutusohjelmassa tulee olla tätä oppiainetta tai sen kaltaisuutta ja itse työssä tarvitaan moista oppiainetta tai sen ongelmanratkaisuun liittyvää osaamista).

Jos matematiikasta ei joillekin aloille haluta antaa paljon pisteitä, niin pienennetään matematiikan painoarvoa, mutta suurennetaan pitkän ja lyhyen völistä piste-eroa ehdotukseen verrattuna. Muussa tapauksessa kansakunnan matematiikan kokonaisosaaminen laskee valtavasti, kun lähes kaikkien kannattaa kirjoittaa lyhyt matikka. Tämä tulee vaikuttamaan laskevastiteknillisten alojen hakijamääriin, sillä kaikki eivät ole kiinnostuneita tekniikasta lukion alussa ja valitsevat siten lyhyen, koska siitä saa useimmille aloille helpommalla paremmat pisteet kuin pitkästä.

Kumpi on lääkiksessä oleellisempaa? Matematiikka vai fysiikka? Riittääkö pisteytyksen erottelevuus, jos fysiikka ei enää ole painotettu aine? Fysiikan opiskelijoiden määrä tulee laskemaan merkittävästi tämän seurauksena, mikä näkyy niin, ettei lääkiksestä ulos jääneet enää hae teknillisille aloille . Syntyykö tämän seurauksena osaajapula teknillisille aloille, jossa aloituspaikkoja on paljon?

On hienoa, että lyhyiden kielten opiskelua halutaan tukea. Pisteytystä mietittäessä on syytä muistaa, että lyhyissä kielissä on 8-10 kurssia ja yo-kokeissa arvosanojen pisterajat ovat korkealla. Näin ollen todistusvalinnan uuden ehdotuksen pisteet eivät kannusta ryhtymään pitkäkestoiseen raakaan työhön, kun ihan samat pisteet on mahdollista saada reaaliaineista vähemmällä työllä ja pienemmällä kurssimäärällä. B-ruotsi korreloi myöhemmän opintomenestyksen kanssa yhtä vahvasti kuin äidinkieli, silti siitä ei saa roimasti pisteitä vaan lyhyt matikka onkin nostettu arvokkaaksi aineeksi. Kenellekään ei tule mieleenkään tukea lyhyen matikan kirjoittamista antamalla sille samat pisteet kuin nyt lyhyelle kielelle. Halutaanko lyhyiden kielten kirjoittamiseen siis oikeasti edes kannustaa?

Hienoa, että pyritään huomioimaan lukiolaisten jaksaminen ja hyvinvointi sekä lisäämään mahdollisuuksia valita opintoja vielä lukioaikana kiinnostuksen mukaisesti. Lukiolaisen paineita helpottaa suuresti varmasti se, ettei ole heti tai vielä lukioaikana pakko tietää, mille alalle hakeutuu, koska eri aineiden painotukset ovat suuret.

On ilahduttavaa, että kielten opiskelua pyritään tukemaan. Muutama kommentti siitä, että lyhyen kielen valtavan suuri kurssimäärä saattaa silti rajoittaa kirjoittamista, on harmillista. Voisiko miettiä, että lyhyitä kieliä voisi kirjoittaa vähemmälläkin kurssimäärällä, jos toinen vaihtoehto on, ettei niitä kirjoiteta?

Vaikka matematiikan painoarvoa osin laskettiin, on silti hyvä, että matemaattisen ajattelun ja hahmottamisen ymmärtämisestä eli matematiikan arvosanoista (lyhyt tai pitkä), saa reilusti pisteitä usealle alalle. Nämä kuitenkin auttavat opiskelijaa kokonaisuuksien, yhteyksien ja ajattelun kehittämisessä.

Lyhyitä kieliä voi kirjoittaa pienemmälläkin kurssimäärällä ja tämä on mielestäni kannatettavaa. Todennäköisyys korkeampien arvosanojen saamiseen tällöin ei tosin ole kovin suuri, etenkin jos kirjoitettava lyhyt kieli ei kuulu opiskelijan kotona puhuttaviin kieliin. Ehkä lyhyen kielen arvosanoista M ja C voisi saada hieman enemmän pisteitä sellaisille aloille, joilla kielten osaamisesta on puutetta.

Muutokset ovat juuri sen suuntaisia kuin itse odotinkin muutosten olevan. Pisteytyksiä pitää yksinkertaistaa vähentämällä taulukoita, matikkaa pitää huomioida osalla aloja ja osalla painottaa vähemmän, kieliä tulee huomioida paremmin ja reaaleissa olla mahdollisuus valita ne kiinnostuksen mukaan sekä vaihtaa suunnitelmia ylioppilaaksi valmistumisen jälkeen ilman tutkinnon täydentämistä.

Aihepiiriin liittyen mutta todistusvalintaan liittymättömänä nostan vielä pari ratkaisuehdotusta: yo-kirjoituksiin oma kirjoituspäivä englannille, jolloin yhdellä kirjoituskerralla pystyy kirjoittamaan kaksi pitkää kieltä, sekä kolmannen reaalipäivän avaaminen kirjoituskerralle. Nyt pitkät kielet jää niiden lukijoiltakin kirjoittamatta, kun abivuoden syksyllä ei vielä ehdi tai haluaa jättää enkulle korotuskerran, ja reaaleita ehtii kirjoittaa käytännössä vain kaksi per kori, sillä tokan vuoden keväällä ei vielä ole ehtinyt lukea kaikkia kursseja. Nämä ratkaisut vähentäisivät lukiolaisten paineita ja vähentäisivät myös tarvetta neljännelle vuodelle lähtemiselle. Ainoa vaikutus olisi lukioille, joissa tarvittaisiin valvojia lisää.

Pistelaskurin ja aikaisempien vuosien pistetaulukoiden tulee myös olla selvästi jossain todistusvalinnan nettisivuilla, että niitä varten ei tarvita ulkoisia palveluja tai Vipusen kaivelua.

Suunnittelussa keskitytään kattavasti todistusvalintapisteytyksiin. Samanaikaisesti on tarpeen tarkastella myös miten lukion (LOPS) mahdollistaa opiskelijan näkökulmasta tehdä suunnitelmiaan lukiossa. Lops on sinällään irrallinen kokonaisuus suhteessa pisteytyksiin.
Lukio keskittyy tuottamaan monesta eri näkökulmasta yleissivistystä nuorelle. Nuorella tulee olla mahdollisuus keskittyä lukiossa tähän rauhassa ilman, että jatko-opiskelujärjestelmät ohjaavat häntä miettimään mihin jatko-opintojen pisteytyksiin hänen tulisi keskittyä.
Tärkeää on, että korkeakouluopintojen järjestäjät ja lukiokoulutuksen järjestäjät miettivät yhdessä mikä on toisen asteen ikävaiheessa nuorelle olennaista opiskelussa. Nuorena kasvaminen ja jokaisen oman identiteetin kehittyminen tapahtuu toisella asteella asteittain. Siihen tulee antaa nuorelle rauha. Myös jaksamisen näkökulmasta ajatellen. Pisteytysjärjestelmät ovat enemmän "pelimaailmaa". Ja sekin tuottaa osalle paineita ja sekavuutta muutoinkin tulevaisuuden miettimisessä. Abi-ikäisistäkin vain neljännes (tilastokeskuksen tieto) jatkaa suoraan korkeakouluihin. Nuori on vielä lukiostakin lähtiessään epävarma itsestään ja mihin suuntaan hän elämänsä ohjaisi. Tietoa on ja sitä opinto-ohjauksessakin sekä tuotetaan että yksikohtaisesti mietitään. Koko lukioajan.
Toivottavasti jatko-opintoihin haku tehdään riittävän yksinkertaiseksi ja nuoren ikävaihe huomioiden! Voisiko vaihtoehtona olla jokin aivan muu kuin pisteytykset. Voisiko mallia ottaa vaikka Tanskasta tai Ruotsistakin. Ja sitä tietoa soveltaen meille sopivaksi?