Människan, lodjuret och naturen

Luonnon tasapaino säilyy ihmeellisen hyvin, jollei sinne eksynyt yli-innokas ihminen pistä toimeksi.

Kun kysytään, "miten ihmisen luontosuhdetta ilvekseen" tulisi parantaa, niin kysymykseen sisältyy oletus, että ihmisellä on jonkinlainen "luontosuhde ilvekseen". Mitä ihmettä se oikein tarkoittaa ja kenellä tällainen suhde on? Olen nähnyt ilveksen jälkiä ja ilveksen saaliin jälkiä (kauriin luita) metsässä, itse ilveksenkin olen nähnyt, kun se loikki edestäni tien poikki. Voisin melkein väittää, että minulla on enemmän ilveshavaintoja kuin suomalaisella ihmisellä keskimäärin. Silti en koe, että minulla olisi "luontosuhde ilvekseen". Ehkä sellainen olisi, jos ilveksiä olisi enemmän, jolloin niitä saattaisi silloin tällöin nähdäkin.

En ole mitenkään erityisen tarkkaan seurannut ilvestä koskevaa tiedonjakoa, mutta ainakin tämän hankkeen kysymykset ovat asenteellisia. Ylipäätään pedoista käytävä keskustelu on usein kaikkea muuta kuin asiallista. Petoviha on primitiivistä ja vailla perusteita, mutta vihan pimentämillä on kova ääni.

Ylipäätänsä mielestäni Suomen luonnossa on liian vähän eläimiä ; ihminen ei jätä elintilaa kovinkaan paljoa, ja on surullista kuinka suurta pelkoa ja vainoamista voi aiheuttaa yhden karhun tai ilveksen tai suden eksyminen ihmisen valloittamille alueille Suomessa. Jos eläimiä, ilveksiä, susia, karhuja olisi enemmän, niihin todella voisi muodostaa jonkinlaisen suhteen, ottaa ne huomioon jollain lailla luonnossa liikkuessa. Nyt ainoa reaktio näyttää olevan paniikki ja tappamisen halu. Tämä on luonnotonta.

Ilves

Ihmisillä on outoja mielikuvia, joihin uskovat, ilveksistä. Esimerkiksi niitä pidetään suurikokoisina petoina. Varmasti moni uskoisi, jos heille valehtelisi että ilves tappoi ja söi hevosen. Asun Keski - Suomessa, jossa on suuri ilveskanta. Asun syrjäseudulla jossa on hiljaisen puolesta. Hämmästelen enemmän ihmisen jälkiä kuin eläimen. Keväällä yöllä kuulee ilvesten kiimaisia mouruamisia ja toisinaan haistaa niiden kusen hajun. Ei muuta. Noin kilometrin päässä joka vuosi näkyy ilves joilla joskus on mukanaan pentue. täällä ei ole sattunut vahinkoja, joissa ilves olisi tappanut naapurin kissan tms. Enimmäkseen ilves on ollut pieni huomaamaton jälkien jättäjä. Talvella tulee vanhoja huru-ukkoja muka metsästämään ilveksiä. he ketjuuntuvat metsäteiden varsille, koska eivät jaksa kävellä hangessa. Sitten hytisevät kylmissään paikoillaan päivän. Jäljelle jää hankeen tupakantumpit ja keltaiset läntit vedenheittämisestä. Minusta ilvekset eivät ole haitaksi eikä paljon muutkaan metsäneläimet. Eniten harmia on ihmisistä, ja heidän tavoistaan. Taloissa riittää tuoreita tunkioita, joihin huoleta heitellään liharoippeita ja kalojen perkuutähteitä. Käyttämättömäksi jääneitä viljoja ym. Jätteet tuovat Ilvekselle hyvän metsästyspaikan, sillä niihin tulevat ensimmäisenä ilvekselle sopivat ravintoeläimet. Olen kerran tavannut metsästäjän jonka mielestä ilves oli haavoittanut hänen metsästyskoiraansa. Silloin koira oli karannut jänismetsällä käsistä. Pitkän etsinnän jälkeen koira oli löytynyt läkähdyksissään ja sillä oli kyljessä palkeenkieli. Jos ihmiset heittelevät metsään syömäkelpoisia ruuan tähteitä, niin varmasti metsäeläimet tulevat ja syövät ne suihinsa. Toisinaan paikalle ehtii ensimmäisenä naapurin koira, joka voikin olla minun oma. Silläkin on riski joutua pedon ruuaksi.

On tarpeellista, että ilveksistä ja muista suuremmista pedoistamme saatu "luontokokemus" pysyy vähäisenä. Mitä enemmän niitä pyörii pihoilla, sitä todennäköisempää on, että jossain vaiheessa joku pikkulapsi saa siipeensä tai pääsee hengestään. Silloin häviää koko kanta, oli laki mitä mieltä tahansa.

Mä tykkään eläimistä. Väittäisin, että ainoa käytännössä toimiva petojemme suojelukeino on riittävän rohkea kannan harvennus.

Olen tyytyväinen "luontosuhteeseeni" ilvesten kanssa. Jos saisin valita, haluaisin toki nähdä edes vilaukselta vähän useammin, mutta eipä nuo helposti näyttäydy.
Suuren Saimaan mökkiläisenä ilveksen jälkiä näemme tietysti eniten talvisin lumessa. Alueella pyörii ympärivuotisten jälkien perusteella ilveksiä, jäniksiä, kettuja, mäyriä, metsäkauriita, kaikki mikä karvoja kasvattaa ... Eli ilveksiä on, mutta vain harvoin nähty. Toukokuussa koosta päätellen edellisen vuoden pentu kipaisi lähimäntyyn, kun harhautui tuntemattomasta syytä mökkitontille. Loikkasi sieltä pian takaisin metsään eikä sen koommin nähty.
Koira löytyy pihasta ja sen luontosuhde ilvekseen toimii siten, että koira pyörii lintujen pesintäajan ulkopuolella vapaana metsäretkillään. Jos jää joskus sille tielleen ilveksen uhriksi, niin vika on minun. Ei ilveksen.

Lyhyesti sanottuna luontosuhde ilvekseen toimii oikein hyvin, kun sen menemisiin ei puutu. Ei sitä suhdetta erityisesti tarvitse parantaa. Toki voi mediassa kirjoitella ja tiedottaa ilveksestä lajina. Ainahan tieto lisää ymmärrystä ja siitä seuraa yleensä rauhoittuminen asian suhteen.

Asun itse Kittilässä ja harrastan karhun, hirven ym. normilajien metsästystä. Ilveksiä en ole esim. Kittilässä ikinä nähnyt, jotkut "yleensä" poromiehet niitä näkevät kuten muitakin petoja alvariinsa. Perusteluna yleensä se, että kulkevat paljon metsissä...joutopuhetta eihän ne siellä ole ku erotusaikana. On melko erikoista kun on kysessä ihmisen elinkoino niin jo ala-asteella opitut eläintenkäyttäytymis tiedot jää unholaan "ei pedot ole silmittömiä tappajia kuten ihminen". Pedot kuuluvat luontoon ja niitä saisi olla enemmänkin metsästettäväksi. On se muutenkin kumma, että suomessa pedot on kauhea ongelma, muta en ole kuullut ruotsista tai norjasta vastaavan laista höyryämistä asiasta.

ps. Nälkiintyneitä talvella kuolleita poroja syövät keväällä sitten poromihet ilmottaa ne petovahinkoina...:P
ps. 2. Ihmettelen tosin viranomaistenkin toimintaa esim. ku koko suomeen vaaratilanne ilmoitus ku karhu liikkuu jossain hevon kuusessa...miettikäää nyt vähän...

En ymmärrä mikä meitä suomalaisia vaivaa,kaikki mikä metsässä liikkuu,koiraa lukuun ottamatta pitää tappaa tavalla tai toisella.Vuosi kymmeniä sitten tapettiin elämiä nälänkin takia,mutta nyt kun tilanne on eri,siitä on tullut urheilua.Peto eläinten syyksi laitetaan aivan mielipuolisia juttuja,niin kun tuo telkkarissakin pyörivä nauha,ikään kuin olisi sota tila meneillään.Edellisessä mielipiteessä oli kiteytettynä se kun kun ravinnon puutteeseen ja sairauksiin kuolee poroja,ne ovat peto vahinkoja.Ketä lienevät ne tilastojen laatijat,liiottelevat karhujen,susien,ahmojen ja ilvesten määriä.On sillä mediallakin osuutensa siinä kun kun suuri metsästäjä on eläimen kaikin nykyaikaisin tekniikoin saanut tapettua,sitä uutisoidaan ja kuvataan ja työnnetään näytille joka tuuttin.Ilves on kaunis,eikä syö ihmistä,jättäkää edes se rauhaan elämaan.

Onko ihminen niin vieraantunut luonnosta että pitää jo ilvestäkin alkaa suojelemaan ? Ilves kuuluu luontoon olennaisena osana sitä
ja ihmisen tulee antaa sille tilaa elää ja olla rauhassa ! PISTE

Ihminen tappaa huvikseen ja on luomakunnan suurin susi lammasten vaatteissa, eläin tappaa syödäkseen, vai oletteko nähneet eläimen harrastavan esim. salametsästystä tai tappavan huvikseen ? Monet parvekevihreät pitävät itseään luontoihmisinä ja harrastavat puunhalailua kehuen sitten ääneen, että kyllä luonto on ihana ! Niin se onkin. Pitääkö ihmisen mennä "luontoon" eläintarhaan , että näkee ilveksen aitauksessa ja kertoo sitten lapsilleen, että on se vaan hyvä kun se ilves on tuolla aitauksessa , muuten se voi vaikka hyökätä kimppuun ja tappa ....Ei ilvestä tarvitse sanoa huippupedoksi , riittää että se on ilves suurella I:Llä ettei kukaan heikkohermoinen menetä yöuniaan ,Ilves on hyötyeläin joka pitää huolta luonnosta kuten muutkin luonnossa asuvat eläimet ! Pidetään me huolta eläimistä koska ihminen tarvitsee luontoa ja luonto ihmistä !

Ilves on kotoperainen laji Suomen metsissa ja tulisi pitaa huolta etta kanta pysyy runsaana, myos riittavaa geneettista variaatiota ajatellen. Esim. Espanjassa ja Portugalissa ilvekset metsastettiin aikaisemmin lahes sukupuuton partaalle, ja niita nyt yritetaan uudelleen istuttaa luontoon suurella vaivalla. Samoja virheita ei tulisi toistaa muissa maissa.

Miten ihmisten luontosuhdetta ilvekseen tulisi parantaa?

Ihmisen ja ilveksen luontosuhdetta tulisi parantaa niin, että pyrkisimme eroon utilitaristisesta luontosuhteestamme. Tämä luontosuhde luokittelee eliöt, niiden ihmisille tuottamien hyötyjen tai haittojen perusteella. Petoeläimet (toisen asteen kuluttajat!) luetaan usein haitallisiksi ihmiselle, vaikka ekosysteemin toimivuuden kannalta ne ovat avainasemassa. Ekosysteemien monimuotoisuuden kannalta tämä on kehno luontosuhde.

Ilves saalistaa myös pienpetoja mm. supikoiraa joka on haitallinen vieraslaji. Onko käsitys ilveksestä ”luonnonhoitajana” mielestäsi perusteltu?

Mikä olisikaan parempi "luonnonhoitaja" kuin täydellisesti elinympäristöönsä sopeutunut toisen asteen kuluttaja, ilves?

Summa summarum: Eläinten, myös ilveksen, elintila kapenee kokoajan katoavien elinympäristöjen myötä. Ihmiselle elintilaa sen sijaan on yllinkyllin tarjolla, lähes joka paikassa Suomessa. Luontosuhteemme, etenkin petoeläimiä kohtaan, voisi olla vähemmän konfliktihakuinen. Eletään sovussa metsäneläinten kanssa ja ymmärretään edes laidasta niidenkin tarpeet, sovimme hyvin kaikki Suomeen.

Kymmenkunta vuotta on hevosten sekä muiden lemmikeiden kanssa asuttu Uudellamaalla metän keskellä. Hyvin on sujunut yhteiselo Ilveksen kanssa. Liikkuu tallin reunustaa pitkin joka päivä päästäkseen joelta harjulle, mouruaa mennessään. Hipihiljaa olen asiasta koska paikallinen metästyspoppoo noita vaanii heti eli talvella peittelen ilveksen jäljet. Metsästäjät haluavat listiä kaikki pedot, sen olen huomannut. Muutama karhukin tänne mahtuu. Alkuaikoina törmäsin lenkeillä muutamaan suteen, nyt ei ole enää näkynyt. Tihentynyt tieverkosto haittaa eläimiä ja ihmisten pelot. Riistaa meitinkin kulmilla on, eli ruokaa piisaa pedoille jos metästäjät eivät halua kaikkea. Alue täsä on Tuusula-Mäntsälä. Paljon tulee seurattua eläimiä ja myös petolintuja, jotka herkemmin häiriintyvät ihmisistä. Kuitenkin huomaan ihmisten enemmän tulevan tänne metsään marjaan ja sieneen, mikä on mukava. Tosin tappavat hereesti vaskitsoja kun luulevat kyyksi eli tieto ei olisi pahitteeksi matelijoista ja liskoista.

Ilves kuuluu luontoon siinä missä susi tai karhu ym. petokin. En kannata minkäänlaista metsästystä ellei kyse ole suoranaisesta ruuan tarpeesta. Luonto olisi tasapainossa ellei ihminen säheltäisi välissä. Nyt yritetään vain luoda pelkoa ihmisiin ilvestenkin osalta kuten suden kanssa on käynyt.

Valkohäntäpeuroista ja muista kauriseläimistä on varsinkin maaseudulla pelkkää haittaa, ellei ole niiden metsästäjä. Siis melkein kaikille, jotka yrittävät viljellä jotakin. Liikenteessä ne ovat hengenvaarallisia, myös metsästäjille. Kauriiden ruokinta on edesvastuutonta. Siksi olisi hyvä, jos ilvekset vähentäisivät kauriskantaa. Niistä ei ole mitään haittaa minulle, kun en ole lampuri, mutta toivottavasti on hyötyä.

Ihmisten olisi viisasta olla mestaroimatta luontoa!

"Miten ihmisten luontosuhdetta ilvekseen tulisi parantaa? - Millä tavoin ilveksen ja ihmisten yhteiseloa voitaisiin parantaa? - Tulisiko ilvestä koskevaa tiedonjakoa parantaa, millä tavoin? - Ilveksellä on lajina merkittävä rooli ekosysteemeissä yhtenä huippupetona. Onko keskustelu ilveksestä huippupetona mielestäsi asiallista?"

Suomalaisten suhtautuminen ilvekseen on laajalti hyväksyvää ja suhde kunnossa. Keskustelu, jota herättävät yleensä metsästäjät, on yllättävän luonnosta vieraantunutta: luonto nähdään tällöin lihakauppana, jonkaa peurat ihminen on ostanut metsästysluvan hinnalla. Luonnon toiminnan perusperiaatteet tuntuvat olevan monesti tuntemattomia. RKTL on tehnyt hyvää työtä ilvestiedon levittämisessä.

"Ilves saalistaa myös pienpetoja mm. supikoiraa joka on haitallinen vieraslaji. Onko käsitys ilveksestä ”luonnonhoitajana” mielestäsi perusteltu?"

Tyhmä kysymys. Ilves kuuluu Suomen luontoon, ilman suurpetoja luonto ei toimi luonnollisesti. Ilves auttaa pitämään kurissa valkohäntäpeuraa, joka on vieraslaji, sekä metsäkaurista, ilmastonmuutoksen tulokasta.