Lodjuret ett djur som orsakar olägenhet och skada

Kyseinen otsikko voisi myös olla kommentoinnin aiheena. Ilves kuuluu Suomen luontoon. Sitä ei voi pitää ensisijaisesti haittaeläimenä. Kuinka paljon se pitää kurissa mm. sellaisten pienpetojen kantoja joilla ei ole muita luontaisia vihollisia. Esimerkiksi supikoira, joiden tiheydet luonnossa ovat valtavia. Tätä kautta Ilveksestä voi olla suurtakin hyötyä myös riistanhoidon kannalta.

Mutta tuo robottihomma on täyttä pelleilyä. Talojen vahvistamisesta ei tule loppua. Vähempikin simputus riittäisi.

Ilves kuuluu suomalaiseen luontoon ja pitää muita hallitsemattomasti lisääntyviä eläinkantoja kurissa; rusakko, supikoira, kauris, joista jälkimmäiset eivät kuulu tänne.

Muutama vuosi sitten ilves eleli lähimetsässä, ja oli ainoa talvi kun puutarha säilyi jänistuhoilta (muina vuosina ovat syöneet jopa ruusuja ja orapihlajaakin, kaikesta muusta puhumattakaan). Paikallisilla metsästäjillä oli kova kiire saada ilves seinälle, joten taas puutarha jänistä ja nykyään myös noita peuroja, jotka syövät sen mihin jänis ei yllä, ja lisäksi hankaavat sarvillaa keskenkasvuisista puista kuoret rungosta pois.
Jos pohditaan sitä että ilves syö peuroja (tai kauriita), niin kysymys pitäisi kääntää toisin päin: millä oikeudella metsästäjät ruokkimalla pitävät yllä ylisuuria haittaeläinkantoja (peuroja)?

Ilves on osa Suomen alkuperäistä lajistoa ja sillä on oma paikkansa täkäläisessä ekosysteemissä. Kun talviruokinnalla ylläpidetään ylitiheää kauriskantaa, on selvää, että myös ilves hyötyy, kun saalista on enemmän. Kilpailu saaliista ei voi olla peruste ilveskannan merkittävälle verottamiselle.
Kun punkki ja sen mukana vakavat sairaudet lisääntyvät keinotekoisesti ylläpidetyn ylitiheän kauriskannan takia, ilvestä on syytä suojella entisestään. Jos ilveksiä on jonkun mielestä liikaa, niin on kauriitakin. Kauriiden talviruokinnan lopettaminen tai ainakin merkittävä vähentäminen vähentäisi suoraan myös niin kauriskolareiden, punkin levittämien vakavien sairauksien (TBE, borrelioosi) kuin ilvesten määrää. Ilveksen metsästäminen tuo toki metsästäjille lisähupia, mutta riistanhoidon kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.

Asuinalueiden lähettyvillä olevat riistanruokintapaikat houkuttelevat pedot ihmisten läheisyyteen ja aiheuttavat pihapeto-ongelman.

Kauriit eivät nykyisen tiedon perusteella toimi suoraan väli-isäntinä punkkien levittämälle aivokuumeelle tai borrelioosille, mutta kauriiden runsaus on tärkeä punkkien runsauteen vaikuttava tekijä. Tätä kautta kauriiden runsaus vaikuttaa myös punkkien aiheuttamien tautien yleistymiseen. Lisäksi kauriin ovat meillä käytännössä ihmisen tänne tuomia vieraslajeja. Jos ilveskantojen annettaisiin runsastua, niin kauriit vähenisivät. Vaikutus olisi selvintä sellaisilla alueilla, joissa ei juurikaan metsästetä - esimerkiksi monilla saaristoalueilla. Ilves on siis ihmisen näkökulmasta myös "hyötylaji". Nykyisin ilveksen metsästyksen päätavoite on lisätä suhteellisen pienen harrastajajoukon kaurissaallita, mutta samalla lisätään valtavaksi kasvanutta punkkien aiheuttamaa ongelmaa ja riskiä hyvinkin laajalle ihmisjoukolle. Onko tämä mitenkään kokonaisuuden kannalta järkevää toimintaa?

"Tämä merkitsee usein riistanhoitotyön valumista hukkaan. Onko harmistuminen ilveksen opitusta saalistuskäyttäytymisestä oikeutettua?"

Eli "riistanhoitotyö" tarkoittaa metsässä tapahtuvaa karjankasvatusta metsästäjien tarpeisiin. Harmistuminen ei ole oikeutettua.

Ilves on Suomen ainoa kissapeto ja sillä on oikeus elää metsissämme. Poronhoitoalueella voidaan maksaa korvaus ilveksen tappamista poroista. Metsästäjät voivat alkaa kasvattaa peuroja aitauksissa ja ampua niitä siellä, jos tuommoinen toiminta on jollekin niin välttämätöntä.

Petovahinkojen korvaaminen tulee pitää sillä tasolla, että vahingon kärsijä saa mieluummin ylimitoitetun, kuin alimitoitetun korvauksen. Tämä suojelee kantaa.

Kuten edellä on jo todettukin, ilves kuuluu luontoon yhtenä sen tärkeänä osana. Ilves tasapainottaa saaliseläintensä lajirunsautta luonnonmukaisesti. Vuosittainen vaihtelu on täysin normaalia isossa kuvassa sekä ilveksen että sen saaliseläinten kannassa.

Ilvestä ei pidä luokitella "haittaeläimeksi" tai metsästää sen vuoksi, että ihminen (metsästyksen harrastaja tässä asiassa) itse pyrkii esim. kauriiden ruokinnalla epätasapainottamaan eläinkantojen kokoa.

Kyllä ilveksiä metsiin mahtuu, ja ilmeisesti aika rajallisia niiden aiheuttamat vahingot ovat. Eiköhän vahva ilveskanta kelpaa metsästäjillekin, jos niistä riittää myös metsästettäviksi. Ainakin minulle kelpaa. Valkohäntä- ja metsäkauriita kai ne verottavat, mutta ne nyt ovat muutenkin tulokaslajeja (istutettuja), valkohäntä ainakin.

Ilveksen kuten muidenkin sekä hyötyä että haittaa tuottavien eläinten kohdalla kannan säätelyn hyväksyttävyyttä lisää joustavuus. Jos suojelu on liian ehdotonta ja tiivistä, hermostuvat haitan kärsijät, jos taas metsästys täysin vapaata, suojeluväki ei tykkää. Jos homma toimii koko ajan aktiivisesti tilannetta seuraten, nopeasti ongelmiin puuttuen ja samalla riittävän suurta kantaa ylläpitäen, on paremmat mahdollisuudet kompromisseihin kuin naulaamalla säännöt kiinni lakeihin, joiden muuttaminen on kiven takana. Vähän niinkuin vaikka eräiden ristiriitaisia tunteita herättävien lintulajien kohdalla on käynyt.

Ilves kuuluu Suomen luontoon, ja oman riistansa vähenemisestä harmistuneet ”kauriintarhaaja”-metsästäjät ovat suurempi ongelma kuin ilves. Kotieläintilojen kannalta haitallista on myös kauriiden ja peurojen talviruokinta, joka totuttaa petoja ihmisen hajuun ja asutuksen läheisyyteen. Ilveksiin myönteisesti suhtautuvatkaan eivät halua tätä komeaa eläintä kotipihaansa norkoilemaan, koska kotieläimet voivat petoa säikähtäessään lähteä aidoista ja vahingoittaa itseään ja muita.

Joitakin ilvesvahinkoja väitetään sattuneen hevostiloilla. Toteen näytetyissä tapauksissa korvausten eläinten menetyksestä olisi noustava riittävälle tasolle, jotta maan 75 000 hevosen omistajat eivät ala hysteerisinä levittää ilvesvihaa. Petoviha ja -pelko on kotieläinten omistajilla muutenkin jo voimissaan.

Jos ilves vahingoittaa kotieläintä, oikeudenmukaista olisi korvata myös eläinlääkärikuluja esim. vaikeiden haavojen ompelusta ja jälkihoidosta, joka on todella työläs ja kallis projekti. Pitää muistaa, että kotieläinten laiduntaminen syrjäisilläkin luonnonlaitumilla ”ilvesten seassa” on maisema- ja biodiversiteettiarvojen vuoksi hyvin tärkeää ja arvokasta työtä. Ilveksestä saattaa näillä alueilla olla myös hyötyä, jos se rajoittaa peurakannan kokoa. Peura on tyypillisin laidunaidan rikkoja siellä, missä kanta on suuri.

Ilves on erinomainen vahinkoeläinten kurissa pitäjä.Näihin eläimiin voi laskea kaikki jyrsijät,citykani,kodittomat kissat,supi,kauriit ja valkohäntäpeurat.Viimemainitut ovat lisääntyneet kontrolloimattomasti varsinkin Etelä-Suomessa.Ne aiheuttavat viljelys-ja puutarhatuhoja ja levittävät punkkeja,josta aiheutuu tautivaara ihmisille,mistä syystä niitä on vaadittu jopa kokonaan poistettavaksi Suomen luonnosta.Ilves taas on ihmissen kannalta jokseenkin harmiton eläin.Metsästäjät ovat pieni vähemmistö,jonka edun ei tule ratkaista,vaikka ilves samasta riistasta osittain kilpaileekin.Ilvekselle saalis on elinehto,metsästäjälle lähinnä huvitus.

Ilves pitää supikoirat ja ketut kurissa omalla reviirillään ja sillä tavalla auttaa metsäkanalintuja. Tällä hetkellä näyttää, että metsäkanalinnut tarvitsevatkin kaiken avun, jonka voivat saada.

Aika vähän harmia ilves taitaa ihmiselle tehdä. Kissojen tappaminen tapahtunee usein paikoissa, joissa kissojen ei pitäisi olla, eli kuljeskelemassa luonnossa vapaana.

Ilves on hieno eläin, joka kuuluu Suomen luontoon. Ilves torellakin pitää supi, kettu, kauris ja ikävä kyllä teerikin joutuu lumikiepistä sen ruuaksi. Ilvestä pitää olla Suomen luonnos, mutta rajallinen määrä ei liikaa eikä liian vähän. Naakkoja sujeltiin nyt niitä on tuhansia, eikä vieläkää niitä saa hävittää, kun vain ILVEKSEN, SUDEN, KARHUN kanssa kävisi samoin.

Meillä tässä asusteli "koti-ilves" muutaman vuoden ajan, vaan tappovat senki 3v sitten. Pelkästään hyötyä oli hänestä (paitsi naapurilta vietiin lammas, syy selkeästi huono aitaus metsänreunassa); villikissat hävisi, minkit väheni, ensimmäisen rutto-jäniksen löysin viimekesänä.
Omalla tontilla asustaa kissoja, koiria, lampaita ja hevosia, lähimmillään ilveksen jäljet kävi linnuntietä 50m päässä tontinrajasta, eikä huolettanut yhtään. Tosin meidän tontti on aidattu 3 rivillä sähkölankaa, rajoilla partioi suomenhevoset ja lampaat viettää yönsa sähköverkolla aidatussa pihatossa, eikä koiria ja kissoja hylätä pihalle narunnokkaan.

Ikävintä oli seurata miten tuoreeseen lumeen jääneet ilveksen jäljet oli 2 pvän kuluessa rällätty moottorikelkoilla piiloon. Salametsästys on täällä ongelma, ei ilves.

Vahvan peurakannan alueella ongelmat ovat lisääntyneet ilveskannan vahvistuessa. Peurat ovat selvästi muuttaneet käytöstään ja isot metsäalueet ovat tyhjiä peuroista. Peurat ovat siirtyneet taajamiin ja asutusalueille turvaan koska ilveksen läsnäolo on jatkuvaa. Tästä syystä kolarit ovat lisääntyneet ja talon/maanomistajat ovat kyllästyneet peuroihin jotka syövät kaiken pelloilta ja puutarhoista. Metsästäjät eivät voi tilanteelle mitään, koska peurat elävät ns. Suoja-alueilla talojen kupeessa ja ovat täysin kesyjä. Hieno eläinhän ilves on, mutta liika on liikaa. Miten käy sitten kun peurakanta taantuu? Aika hiljaisia on metsät vuosia ennenkuin ilveskanta taantuu ruoan puutteeseen. Riistakeskus patistaa meitä leikkaamaan peurakantaa rajusti, mutta mikäli leikkaus onnistuu on se sitä kuuluisaa omiin muroihin kusemista. Samalla siis taannutamme kaiken muunkin riistakannan, koska jos peuroja ei ole helposti saatavilla siirtyvät Ilvekset muun ruoan pariin. Huonolta näyttää tulevaisuus vahvan kannan alueella. Tällainen yhtälajia yltiösuojeleva mentaliteetti ei hyviä ennusteita tulevaisuuteen anna. Ainahan muutama ilvealupakin vuosittain myönnetään, mutta lupamäärillä ei ole mitään vaikutusta ilveskantaan. Pentuja on syntynyt huomattavasti käytettyjä lupia enemmän eli kanta jatkaa kasvuaan.

Kannanhoitoa suunniteltaessa tulisi poronhoitoalueelle ja välittömään läheisyyteen kohdentaa huomattavasti voimakkaampaa metsästystä. Ilves on muutaman viime vuoden aikana levittäytynyt poronhoitoalueen eteläosiin ja sen välittömään läheisyyteen. Kanta runsastuu vauhdilla ja aiheuttaa tällä hetkellä suurimman yksittäisen uhan poronhoidolle eteläiselllä poronhoitoalueella. Vahinkoperusteisilla poikkeusluvilla metsästettäessä vahinkoja ehtii aina tulla huomattavan paljon ennenkuin lupaan vaadittava määrä ilveksen tappamia poroja ehditään löytää. Ilvesten aiheuttamia vahinkoja vasoma-alueilla on käytänössä mahdoton löytää, mutta vasat häviävät emien perästä. Talvella ilvekset aiheuttavat suurta tuhoa maastoruokintapaikoilla ja metsässä vapaana oleville poroille.

Järkevin toimenpide ilveksen metsästykselle poronhoitoalueella olisi kiintiömetsästys karhun tavoin. Kiintiöiden täyttymisen jälkeen voitaisiin jatkaa vahinkoperusteisten lupien myöntämistä. Nykyisellä lupamenettelyllä ja pentueiden kyttäämisellä tilanne räjähtää käsiin parin tulevan vuoden aikana. On käsittämätöntä, että kannanhoidollisten lupien perustana on pelkästään pentuehavainnot, joita on äärettömän vaikea saada. Kuitenkin lumenaikana jälkien määrästä voidaan päätellä, että kanta kasvaa kohisten. Nyt olisi korkea aika muuttaa käytäntöjä ja lopettaa ujostelu ilveksen osalta. Lajihan ei kansallisesti ole millään muotoa uhanalainen tai vaarantunut. Näillä keinoilla saataisiin ihmisille enemmän laadukasta lihaa ruokapöytiin ja laskettua valtion maksamien petokorvausten määrää.

Ilves on poronhoitoalueelle levittäytyvä vieraslaji. Ilves tulisi poistaa poronhoitoalueela suhteellisen vapaalla metsästyksellä myös poronhoitoalueen lähistöllä. Muualla maassa ilveksen pyynti on paremmalla tolalla ja haitat kohtuullisemmalla tasolla. Eteläinen poronhoitoalue ei kestä nykyistä jatkuvasti kasvavia ilvesmääriä. Ilveskannat Suomessa ovat niin suuria, ettei ilveksen suojelu poronhoitoalueella ole mitenkään perusteltua.

Täällä on kirjoitettu, että ilves saattaa tappaa kissan. Tietääkseni kissa on rauhoittamaton oman kotipihansa ulkopuolella, joten jos ilves sen vie, niin se on omistajan oma vika. Joten, jos kissa on siellä missä sen pitääkin, kotona sohvannurkassa, niin ei ole pelkoa, että ilves sen vie. Nytkin pihassani pyörii yökaudet kolme eri kissaa, mistä asti lie tulleet. Ehkäpä niille on metsästäjät suurempi vaara kuin ilves; onhan joillekin metsästäjille kunnia-asia jahdata kaikki irtokissat pois. Ja autonkin alle jäävät retkillään ja sekin laitetaan ilveksen syyksi.

Luin juuri, että liito-oravan pahin vihollinen on kissa. Varsinkin nuoret kokemattomat liito-oravat jäävät niiden saaliiksi. Liito-orava on rauhoitettu eläin, joten jos ilves vie kissan, niin se tekee luonnonsuojeluteon. Pitäisiköhän laittaa EU:hun tietoa siitä, että Suomi ei suojele liito-oraviaan, vaikka EU:n direktiivi niin määrää.

Ilves tuottaa vahinkoa hämmästyttävän harvoin.

"Ilvekset aiheuttavat vahinkoja, joita valtio korvaa. Ilveksen aiheuttamista vahingoista suurimmat kohdistuvat porotaloudelle. Poronhoitoalueen ulkopuolella vahingot ovat huomattavasti vähäisempiä ja ne kohdistuvat usein yksittäisinä tapauksina esim. turkis- ja lammastaloutta harjoittaviin tiloihin. Minkälaisella toimintakynnyksellä ja miten ilveksen aiheuttamiin vahinkoihin ja ongelmiin tulisi puuttua?"

Kynnyksen tulisi olla korkea ja perustua vain pihalla tai aidatulla laitumella tapahtuvaan vahinkoon. Aidatulla laitumella en tarkoita Lappia rajaavaa poroaitaa. Porot ovat Lapin teillä vaarallisempia kuin petoeläimet.

"Ilvekset käyttävät hyväkseen riistanruokintapaikkoja ja usein niiden lähettyviltä löytyy ilveksen tappamia metsäkauriin ja valkohäntäpeuran raatoja. Tämä merkitsee usein riistanhoitotyön valumista hukkaan. Onko harmistuminen ilveksen opitusta saalistuskäyttäytymisestä oikeutettua?"

Tämä riistanhoito ei ole "työtä", se on harrastus siinä missä linturuokintakin. Jokainen ymmärtää, että eläimet kernaasti tulevat talvella sinne, mistä saa helposti ravintoa - oli kyse talitiaisesta, varpushaukasta, metsäkauriista, ilveksestä tai sudesta. Ilves on ollut saaliin perässä vaeltava petoeläin aina, ei se uutta ole oppinut, kuten Riistakeskus tässä väittää. Luonnonvarainen eläin pärjää luonnossa ilman ruokintaa. Hirvieläinten metsästysluvat tulee suhteuttaa luonnonvaroihin, joita luontaisesti verottavat myös suurpedot, koska kenenkään elanto ei enää ole metsäkauriista tai valkohäntäpeurasta kiinni.