Parlamentaarinen TKI-työryhmä: Kommentoi monivuotista T&K-rahoitussuunnitelmaa

mikkeli

Tohtoriverkosto ry

Photonics Finland

Photonics Finland kokoaa yhteen Suomen fotoniikka-alan yritykset ja tutkimuslaitokset sekä niissä toimivat henkilöt. Se edistää fotoniikkatoimialan kehittymistä ja toimii kansallisena edunvalvojana jäsenilleen. https://www.photonics.fi/

Laurea Ammattikorkeakoulu

Puolustusministeriö

Turun ammattikorkeakoulu

euroopan unioni

Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskus

Tampereen ammattikorkeakoulu

Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvosto Arene ry

Jarmo Pulkkinen

janne kananen

Miia Kosonen

hilla walenius

tatu parkkinen

Juha Purmonen

Päivi Mattila

Kati Vuorenvirta

Eero Silvennoinen

Vesa Taatila

eu tukisi

Rahoituksen monimuotoisuutta tulisi lisätä. Nyt isoimman osan rahoituksesta saa ns. vanha teollisuus perustuen esimerkiksi työntekijöihin tai vientiin. Samoin lyhyempi projektiluontoinen sekä pitkäjänteinen rahoitus tulisi huomioida. Fotoniikka-alalle Suomen akatemian lippulaivaohjelma on ollut todella hyvä ja vaikuttava.

Laurea näkee hyvänä seuraavan esityksen. Lisätään Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoitusta kannustamaan korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yrityksiä ja julkisyhteisöjä pitkäjänteiseen T&K-yhteistyöhön (kumppanuudet). Kohdennetaan rahoitusta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua ja yhteiskunnallisia siirtymiä (kuten vihreä siirtymä, digitalisaatio) tukevaan yhteistyöhön sekä murrosteknologioiden kehittämiseen tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyössä.

Esim. Koulutus, osaaminen ja tutkimus luvussa pitäisi todeta, että yli 99,5% maailman uudesta tiedosta (vrt. esim. patenttitilastot) luodaan Suomen ulkopuolella ja tämän osaamisen hyödyntäminen on erittäin tärkeää. Suomella täytyy olla yhtäältä kykyä osallistua tasavertaisesti yhteityöhön kansainvälisten huippututkijoiden kanssa ja toisaalta kykyä hyödyntää maailmalla tuotettua uutta tietoa ja osaaamista. Ei voi ajatella, että Suomen T&K ja innovaatiotoiminta hyödyntää vain Suomessa tehtävän (perus)tutkimuksen tuloksia ja siksi kansainvälinen yhteistyö on välttämätöntä. Koulutus yleensä voisi olla aiempaa tiiviimmin yhteydessä kasvaviin TKI-panostuksiin.

Suomen suurimmat haasteet kansainvälisten arvioiden ja vertailujen perusteella koskevat tällä hetkellä työn tuottavuuden heikkoa tasoa. Vuoden 2022 Global Innovation Indexin mukaan Suomen työn tuottavuuden kasvu 2021 oli 0,2 % ja olimme tuloksella sijalla 84. Työn tuottavuus Suomessa on polkenut paikallaan koko finanssikriisin jälkeisen ajan. Tuottavuuden kasvun parantaminen edellyttää sekä korkeakoulutettujen osaajien määrän kasvattamista että laadukkaan ja vetovoimaisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vahvistaminen.
TKI-toiminnan osalta keskeistä on kyetä hyödyntämään nykyistä paremmin korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten osaamista ja asiantuntijuutta yritysten kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukena. Tämä edellyttää rahoituksen uudelleenkohdentamista tukemaan yhteistyötä. Yhteistyön tiivistäminen myös vahvistaa osaamisen ja tiedon liikkumista toiminnassa mukana olevien yritysten, organisaatioiden ja tutkimuslaitosten välillä ja vahvistaa siten koko elinkeinoelämän kyvykkyyttä.

Alaluvussa koulutus, osaaminen ja tutkimus todetaan: "Tuottavuus ei kasva, eikä innovaatioita synny, jos osaavat ihmiset eivät ole oikeissa tehtävissä. Jo nyt osaajapula on niin julkisella sektorilla kuin yrityksissä kasvua rajoittava tekijä. T&K-rahoitustason nousu edellyttää myös korkeimmin koulutettujen T&K-osaajien määrän nopeaa nostamista, mikä on haaste koulutusjärjestelmälle."
Kommentti: Oppilaitokset (ml yliopistot) pitäisi velvoittaa nykyistä enemmän tukemaan ja seuraamaan tutkinnon suorittaneiden työllistymistä vastineeksi julkisesta tukirahoituksesta. Siten yritykset ja muut organisaatiot löytäisivät helpommin osaavat ja kehityskelpoiset tekijät ja päinvastoin. Myös korkeakoulutettujen osalta on työvoiman kohtaanto-ongelmaa, joka pitäisi ratkaista ennen osaajapulasta valittamista.

Luvussa 2.2 todetaan: "Pyrkimyksenä on mobilisoida TKI-toiminta ja -politiikka uudistamaan taloutta ja yhteiskuntaa kestävän kehityksen mukaisesti ja ympäristön kannalta kestävästi sekä oikeudenmukaisesti."
Kommentti: Raportissa painottuvat luonnontieteellisillä ja teknologia-aloilla tehtävät innovaatiot ja sitä tukeva innovaatiopolitiikka. Sosiaalisia innovaatioita tulisi käsitellä enemmän tai ylipäätään. Lisäksi myös luovien alojen innovaatiot ovat kansainvälisesti merkittäviä sekä omiaan edistämään kestävää kehitystä ja parantamaan Suomen maakuvaa muillakin aloilla.

Pohjois-Pohjanmaan Ely-keskuksen näkemyksen mukaan strategisten painopisteiden valinnan, vaikuttavuuden ja päällekkäisyyksien poistamisen takia olisi tärkeää luoda t&k -rahoituksen yhteinen johtamisjärjestelmä, joka kattaisi koko maan ja kaikki toimijat.

Pohjois-Pohjanmaan Ely keskus kannattaa työryhmän lausuntoa ja sen toimenpiteitä. Ely-keskuksen näkemyksen mukaan panostuksia kaivataan kansallisten strategisten painopisteiden valintaan huomioiden globaalit megatrendit ja teollisuuden vahvuudet, t&k –rahoituksen suuntaamiseen erityisesti teollisuuden kärkialoihin, tutkijanuran poluttamiseen yrityksiin, osaamisperäisen maahanmuuton edistämiseen ja EU-rahoituksen parempaan hyödyntämiseen.

TKI-rahoituksen aitoja tulisi madaltaa sekä mahdollistaa saumaton yhteistyö ekosysteemeissä. Tarvitaankin joustavia rahoituksen hyödyntämisen mahdollisuuksia. Monipuolisuus esimerkiksi BF:n ja Suomen akatemian rahoituksissa olisi tärkeää ammattikorkeakoulujen näkökulmasta. Tällä tavoin lisättäisiin myös osaamista laajasti alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti.

Suomen suurimmat haasteet kansainvälisten arvioiden ja vertailujen perusteella koskevat tällä hetkellä työn tuottavuuden heikkoa tasoa. Vuoden 2022 Global Innovation Indexin mukaan Suomen työn tuottavuuden kasvu vuonna 2022 oli 0,2 % ja olimme tuloksella sijalla 84. Työn tuottavuus Suomessa on polkenut paikallaan koko vuoden 2008 finanssikriisin jälkeisen ajan. Tuottavuuden kasvun parantaminen edellyttää sekä korkeakoulutettujen osaajien määrän kasvattamista että laadukkaan ja vetovoimaisen tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan vahvistamista.

TKI-toiminnan osalta keskeistä on kyetä hyödyntämään nykyistä paremmin korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten osaamista ja asiantuntijuutta yritysten kehittämis- ja innovaatiotoiminnan tukena. Tämä edellyttää rahoituksen uudelleenkohdentamista tukemaan yhteistyötä. Yhteistyön tiivistäminen myös vahvistaa osaamisen ja tiedon liikkumista toiminnassa mukana olevien yritysten, organisaatioiden ja tutkimuslaitosten välillä ja vahvistaa siten koko elinkeinoelämän kyvykkyyttä.

T&K-rahoitussuunnitelman luonnoksessa todetaan, että suunnitelman laatinut parlamentaarinen TKI-työryhmä on tarkasteluissaan keskittynyt TKI-järjestelmään ja T&K-rahoitukseen. Järjestelmälähtöisellä lähestymistavalla on vahvuutensa suomalaisen tiede- ja innovaatiopolitiikan kehityksessä. Sillä on voitu lisätä ymmärrystä innovaatioiden synnystä ja leviämisestä, kuten Tarmo Lemola vuonna 2021 tekemässään analyysissa toteaa.
Yhteiskunnallisten yritysten osaamiskeskus (YYO) painottaa, että haasteina järjestelmäperusteissa lähestymistavassa on kuitenkin, että se helposti sivuuttaa tai jättää liian vähälle huomiolle talouskasvun moninaiset vaikutukset. Näistä osa on luonteeltaan kielteisiä, kuten esimerkiksi talouskasvun vaikutus ilmaston lämpenemiseen ja muihin ympäristöongelmiin. Talouskasvusta huolimatta syrjäytymisen ja osattomuuden ongelmat eivät ole hävinneet, ja mielenterveyden häiriöiden kasvusta on raportoitu monissa länsimaissa.

Edelleen järjestelmälähtöisyyden ongelmana on, että se sulkee ulkopuolelleen monia innovaatiotoiminnan kannalta tärkeitä toimijoita. Näitä Suomessa ovat erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimijat – yleishyödylliset järjestöt, säätiöt ja vapaat kansalaisliikehdinnät (ns. neljännen sektorin toimijat). Sosiaalisen innovaatiotoiminnan kansainvälisessä vertailussa vuodelta 2016 kansalaisyhteiskunnan vahvuus ja kyky innovoida hyvinvointiyhteiskunnan rakenteissa nähtiin keskeisimpinä sosiaalisen innovaatiotoiminnan menestystekijöinä Pohjoismaissa.

Innovaatiojärjestelmään perustuvassa tarkastelussa painottuvat yritysten kaupallisin perustein kehittämät ja valmistamat tuotteet sekä palvelut, eli perinteinen tuotekehitys. Sosiaalisen innovaatiotoiminnan peruspäämääränä on kehittää ratkaisuja yhteiskunnallisiin ja yhteisöllisiin ongelmiin. Kaupalliset ja liiketoiminnalliset tavoitteet eivät ole ensisijaisia tai niitä ei välttämättä tavoitella lainkaan, ainakaan suorina välittöminä hyötyinä. Sosiaaliseen innovaatiotoimintaan liittyy avoimuus ja avoin jakaminen, demokraattisuus sekä mahdollisimman laaja levittäminen ja hyödyntäminen.

YYO tuo esiin myös sen, ettei järjestelmälähtöisessä lähestymistavassa kyetä huomioimaan yhteiskunnallisten yritysten erityispiirteitä, joita ovat missiolähtöisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus, rajoitettu voitonjako sekä toiminnan avoimuus ja läpinäkyvyys.
TK-rahoitussuunnitelmassa on joitakin osioita, joissa TKI-järjestelmän piiriin katsotaan kuuluviksi myös sosiaaliset innovaatiot ja kansalaisyhteiskunnan toimijat. Yhteiskunnallisista yrityksistä ei suunnitelmassa löydy mainintoja. Monessa kohdin maininnat järjestöistä ja sosiaalisista innovaatioista kuitenkin puuttuvat. Olemme eritelleet näitä kohtia yksityiskohtaisemmin kannanotossamme myöhemmin. YYO pitää merkittävänä haasteena myös, että strategisista linjauksista puuttuvat pitkälti järjestöjä sekä sosiaalisen innovaatiotoiminnan ja laaja-alaisen yhteistyön toteuttamista koskevat linjaukset.

YYO painottaa, että olennaista TKI-järjestelmän kehittämisessä sekä muuttuvassa innovaatiopolitiikassa on, että yhteistyö ja verkostot uudistuvat entistä monialaisemmiksi ja laaja-alaisemmiksi. TK-rahoitussuunnitelmaluonnoksessa verkostojen kehittäminen painottuu kuitenkin perinteisiin TKI-järjestelmän toimijoihin, yliopistoihin ja tutkimusorganisaatioihin ja yrityksiin. Linjausluonnos verkostoitumisen osalta (kohta 4.3.) jättää epäselväksi, miten tutkimuslähtöistä yhteiskehittämistä ja sosiaalisten innovaatioiden kehittämistä verkostomaisesti voidaan edistää sekä mikä TK-rahoituksen rooli tässä tulee olemaan.

Suomessa ei ole vakiintunutta kansallista käsitteistöä sosiaaliselle innovaatiotoiminnalle, eikä sosiaalisen innovaatiotoiminnan edistäminen pääsääntöisesti näy kansallisen TKI-rahoituksen suunnitelmissa ja politiikkadokumenteissa. Poikkeuksen muodostaa kansallinen ESR-ohjelma, jossa on sosiaaliseen innovaatiotoimintaan kohdentuvaa rahoitusta mm. lastensuojeluun ja yhteisötalouden kehittämiseen.

YYO haluaa painottaa sosiaalisen innovaatiotoiminnan yhtenäisen käsitteistön tärkeyttä. TK-rahoitussuunnitelmaluonnos sisältää TKI-järjestelmän suoriutumisen kuvauksia mutta näihin tarvitaan myös vähintään viitteet sosiaalisen innovaatiotoiminnan laajuuteen ja tuloksiin. YYO esittää, että sosiaalista innovaatiotoimintaa aletaan tilastoida, mitata ja seurata. Kansainväliset sosiaalisen innovaatiotoiminnan vertailut antavat tähän pohjaa.

YYO pitää osiota 2.2. erittäin keskeisenä TK-rahoitussuunnitelmassa. YYO korostaa, että muuttuvien tutkimus- ja innovaatiopolitiikan linjausten tulee näkyä myös TK-rahoituksessa, rahoituksen kohdentumisessa ja keinoissa, joilla TKI-toimintaa ohjataan ja suunnataan. YYO esittää kokoavasti, että suunnitelmaa täydennetään seuraavasti:
1. Muuttuvan innovaatiopolitiikan lähtökohdat näkyvät rahoituksen lisäksi myös strategisissa linjauksissa ja keinovalikoimassa,
2. strategisissa linjauksissa ja keinoissa näkyvät innovaatiotoiminnan kannalta kaikkien keskeisten toimijoiden verkostoitumisen ja yhteistyön edistäminen, mukaan lukien järjestöt ja kansalaisyhteiskunta
3. innovaatiotoiminnassa nähdään sosiaalisen innovoinnin ja kansalaisyhteiskunnan rooli ja merkitys sekä yhteiskunnalliset yritykset
4. Suomessa käynnistetään kunnianhimoisia, toimialat läpileikkaavia, strategisia ja missiolähtöisiä TKI-ohjelmia, joiden toteuttamisessa ovat mukana kaikki relevantit innovaatiotoimijat, myös kansalaisyhteiskunta. Kaikissa näissä linjauksissa ja keinoissa sosiaaliset innovaatiot näkyvät tasapainoisesti teknologisten innovaatioiden rinnalla.

eu tukis

Valtion t&k rahoitus on kansainvälisesti tärkeä asia. Suomen on ehdottomasti panostettava myös julkiseen rahoitukseen.

Laurea näkee haasteellisena seuraavaa:
• Ammattikorkeakoulujen TKI-perusrahoitusta aiotaan tukea ainoastaan jatkuvan oppimisen osalta, ei yleisesti soveltavan tutkimuksen, toisin kuin yliopistojen ja tutkimuslaitosten
• Suomen Akatemian osalta näyttää, että aiotaan rahoittaa lisää akatemiahankkeita, ei STN-hankkeita

Synergia kansallisen, alueellisen ja EU-rahoituksen välillä on tärkeää.

Esitys on kannatettava.

Soveltavan tutkimuksen ja kehittämistyön tukeminen on tärkeää ammattikorkeakoulujen näkökulmasta. Tärkeää on, että nämä huomioidaan - ei pelkästään tutkimus. Suomen akatemian tutkimusta tulisi laajentaa entistä vahvemmin soveltavan tutkimuksen edistämiseen. Rahoituksen tulee kumuloida hyötyä Suomelle, jonka vuoksi yritysten kanssa tehtävä soveltava tutkimus ja kehittämistyö on tärkeässä roolissa osaamisen lisäämisen (mm. jatkuvan oppiminen) lisäksi.

Suomen on menestyäkseen panostettava myös julkiseen rahoitukseen, ja huomioitava myös synergiahyödyt kansallisen, alueellisen sekä EU-rahoituksen välillä.

TK-rahoitus on keskeinen TKI-politiikan toteuttamisen väline. YYO pitää erinomaisena saavutuksena sitä, että Suomessa on kansallisesti sitouduttu TK-rahoituksen kasvattamiseen neljään prosenttiin BKT:stä. Rahoituksessa tulisi huomioida myös järjestöille ja koko kansalaisyhteiskunnalle suunnattava TKI-rahoitus.

YYO painottaa, että rahoitusta koskevien linjausten rinnalla on välttämätöntä luoda tavoitteita myös tiede- ja innovaatiopolitiikan sisällölliselle uudistumiselle. Olemme tuoneet sisällöllisiä lisäyksiä esille 2. lukuun kohdistuvissa kommenteissamme.

YYO pitää tärkeänä, että TK-rahoitusta kohdennetaan tasapainoisesti myös sosiaalisten innovaatioiden tutkimukseen, kehittämiseen, kaupallistamiseen ja skaalaamiseen. Teknologiset ja sosiaaliset innovaatiot eivät kilpaile toisiaan vastaan vaan liittyvät toisiinsa. Lähes aina teknologisen innovaation käyttöönotto edellyttää muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Näistä muutoksista osa kehittyy sosiaalisiksi innovaatioiksi.

Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot 4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vuosittain valtuuksien ja määrärahojen lisäys olisi noin 260 miljoonaa euroa edellisvuoden tasoon nähden. Panostus tutkimukseen ja innovaatioihin tarjoaa avaimet tulevaan kasvuun ja yhteiskunnan uudistumiseen. Vahva TKI-toiminta on avainasemassa kestävän ja palautumiskykyisen yhteiskunnan rakentamisessa ja vihreän siirtymän toteuttamisessa. Korkeatasoinen ja pitkäjänteinen perustutkimus vahvistaa yhteiskunnan osaamispohjaa, oikeudenmukaisuutta ja kriisinkestävyyttä. Professoriliitto on korostanut edellistä jo vuosia ja toteaa parlamentaarisen TKI-työryhmän tehneen erinomaista työtä rahoituksen nostamiseksi.

Yritykset ovat rahoittaneet Suomen tutkimus- ja kehitysmenoista noin kaksi kolmasosaa. Niillä on siis huomattava merkitys TKI-järjestelmän kannalta.

Suomen yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat toimineet hyvin tehokkaasti. Suomen yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat menestyneet kansainvälisessä kilpailussa lähinnä siksi, että niiden toiminta on perustunut professoreiden, tutkijoiden ja opettajien vahvaan tieteellisen kulttuuriin, osaamiseen, tutkimuksen ja korkeimman opetuksen vapauteen ja ylisuorittamiseen.

Keskitetystä, projektikohtaisesta ja kilpailutetusta rahoituksesta on muodostanut pullonkaula, joka on merkittävästi lisännyt tutkijan urapolulla olevien epävarmuutta, tutkijoiden hallinnollista työmäärää ja pahimmassa tapauksessa ohjannut tutkimusta toisarvoisiin kohteisiin sekä hidastanut tutkimushankkeita. Yliopistojen ohjausmalli on lisäksi johtanut tutkijoiden ja opettajien työsuhteiden erittäin korkeaan 60 prosentin määräaikaisuuteen, joka puolestaan on pakottanut tutkijat ja opettajat suurelta osin keskittymään matalan riskin hankkeisiin ja JUKO-luokiteltujen artikkelien tekemiseen. Määräaikaisuudet ja rahoituksen pullonkaula ovat nostaneet kynnystä ryhtyä korkean riskin innovatiivisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin, ja siten vaikeuttaneet ulkomaisten huippuasiantuntijoiden rekrytointia ja heikentäneet mahdollisuuksia harjoittaa yritysyhteistyötä.

Moninaiset yliopistojen uudet tehtävät ovat vähentäneet Professoriliiton näkemyksen mukaan tutkimukseen, erityisesti vakinaisen henkilökunnan tutkimukseen käytettävissä olevaa aikaa, etenkin vapaasta uutta luotaavasta tutkimuksesta. Tutkimuslaitokset ovat keskittyneet tutkimuksen sijasta viranomaistehtäviin, kuten tietovarantojen ylläpitoon.

Professoriliitto korostaa, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen käyttöä koskevassa monivuotisessa suunnitelmassa tulisi edelleen parantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistoiminnan edellytyksiä.

Yliopistojen osalta rakenteelliset esteet perustuvat erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseen (119/2019) yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä. Jotta yliopistot voisivat nopeasti reagoida uusiin haasteisiin, keskittyä korkean riskin innovatiivisiin hankkeisiin ja palkata tutkijoita ja opettajia pitkäaikaisiin työsuhteisiin, yliopistojen rahoituksen painopiste pitää siirtää pitkällä aikavälillä vapaasti käytettävään tutkimusrahoitukseen, joka jaetaan perusrahoituksen muodossa. Suomen yliopistoilla tulisi olla kannustimia keskittyä tutkimuksessa korkean riskin innovatiivisiin hankkeisiin.

Yliopistojen perusrahoituksen pitäisi olla vakaata riippumatta siitä, miten yksityisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot kehittyvät. Yksityisen sektorin mahdollinen epäonnistuminen TKI-investointien lisäämisessä ei ole mielekäs syy vähentää yliopistojen tai tutkimuslaitosten rahoitusta tai siirtää rahoitusta yliopistoilta yksityiselle sektorille, tulkittiinpa lain 2 §:ää miten tahansa. Professoriliitto huomauttaa, että yksityisen sektorin TKI-investoinnit heijastavat myös vallitsevaa yrityskulttuuria. Yrityskulttuurilla ja yritysjohdon kannustimilla on merkittävä vaikutus siihen, missä määrin yritykset tekevät pitkäaikaisia korkean riskin TKI-investointeja. Valtioneuvoston kanslia on jo esittänyt huolensa yritysten laimeasta kiinnostuksesta verkosto- ja alustatalouden disruptiivisiin innovaatioihin (Onko Suomi jäämässä alustatalouden junasta? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2016).

Tutkijankoulutus on tärkeä osa korkeatasoista tutkimustoimintaa, mutta ei sen varsinainen tavoite. Kohdennettu rahoituksen lisäys väitöskirjatutkijoiden palkkaukseen ja siten kunnollisen päätoimisen työskentelyn mahdollistaminen on tärkeä toimenpide, mutta se ei riitä. Tavoitteita ei saavuteta, ellei nosteta kokonaisuutena tutkimustoiminnan määrää ja laatua, eli käytännössä rahoitusta.

Koska tutkimustyötä tehdään paljolti hankkeina, myös hankevalmistelun rahoitusta on syytä lisätä.

Tohtorikoulutuksen lisäämiseen konkreettinen ehdotus: tehkää väitöskirjatyöhön osoitettavista yrityksen kuluista, kuten matkakulut, tutkimuskirjallisuus, apuraha jne. täysin vähennyskelpoisia yrityksille esim. 25 000 euroon asti per henkilö per yritys vuodessa. Hyödyttäisi sekä yrityksiä, väitöskirjatutkijoita että yhteiskuntaa.

Tiedon keräämiseen kentältä tulisi panostaa, jotta tutkimus- ja innovaationeuvosto pystyy oikeasti tekemään linjauksia. Vaarana on, että päätöksiä tehdään ilman todellisia faktoja. Tiedon keräämiseen kannattaa panostaa päätöksen teon lisäksi myös sen takia, että niitä voidaan verrata kansainvälisesti. Saadaan todellinen kuva Suomen tilanteesta.

-

Koulutus (kotimaisen ja globaalin osaamisen hyödyntäminen) voisi olla vahvemmin agendalla.

Kansallisen T&K-rahoituksen painotuksista tarvitaan koko maahan ja kärkialoihin suuntautuvat toimintalinjat, jotka on laadittu kumppanuudessa elinkeinoelämän, julkishallinnon ja tutkimuslaitosten kesken. Toimintalinjoja on kyettävä tarkistamaan joustavasti toimintaympäristön niin vaatiessa. Maakuntien liitoilla ja ELY-keskuksilla on merkittävä vastuu rakennerahastoilla tehtävän tutkimustoiminnan suuntaamisessa. Tämä rahoitus on suunnattava erityisesti alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden mukaisesti ja sen ensisijainen tarkoitus, kuten rakennerahastojen, on alueiden välisten kehityserojen tasaaminen alueen vahvuuksiin perustuen.

Rahoituksen ohjaus ja johtaminen on merkittävässä roolissa tarkastellessa alueita. Rahoitus tulisi kytkeä enemmänkin alueen potentiisiin kehittämismahdollisuuksiin ja osaamiseen sekä alueella oleviin strategioihin (mm. älykäs erikoistuminen ja jatkuva oppiminen). Hallintamallien tarkastelu on merkittävässä roolissa, sillä rahoituksen joustavuus on myös merkittävässä roolissa varsinkin innovaatioiden kehittämisessä.

Arene pitää ehdotusta tutkimus- ja innovaationeuvoston rooliin kehittämisestä ja kasvattamisesta perusteltuna esityksenä. Kansallisen tutkimus- ja innovaatiopolitiikka vaatii nykyistä vahvempaa johtamista ja koordinaatiota, ja tutkimus- ja innovaationeuvosto olisi luonteva toimija ohjaamaan tätä koordinaatiota.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston kokoonpanossa on oltava kattava edustus ammattikorkeakouluista ja yliopistoista. Tämä on selvää niiden merkittävän roolin vuoksi itse T&K-toiminnan toteuttamisessa.

Suunnitelmaluonnoksessa tuodaan esille, että Suomi tarvitsee vahvempaa korkean tason tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtamista ja koordinaatiota, joka mahdollistaa TKI-järjestelmän kokonaisvaltaisen kehittämisen. Satakuntaliitto toteaa, että linjausluonnoksen mukainen tutkimus- ja innovaationeuvoston roolin vahvistaminen tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtamisessa ja koordinoinnissa on kannatettava.
Satakuntaliitto pitää tärkeänä, että neuvoston ja sihteeristön kokoonpanossa huomioidaan myös maakuntien edustus TKI-toiminnan sisältöjen ja rahoitusinstrumenttien synergian vahvistamiseksi. EU:n koheesiopolitiikan osalta maakuntaliitot ovat laatineet älykästä erikoistumista (Smart Specialisation Strategy, S3) koskevat tutkimus- ja innovaatiostrategiat, jotta EU:n rakennerahastojen käyttöä voidaan tehostaa ja jotta EU:n, kansallisen ja alueellisen tason toimien sekä julkisten ja yksityisten investointien välille saadaan lisää synergiaa. Älykkään erikoistumisen strategioiden lähtökohtana on aluelähtöinen toteuttaminen ja hallinta siten, että alueiden kilpailukyky vahvistuu. Innovaatiotoiminnan valintoja ja kehittämistä koskevien maakunnallisten strategialinjausten laadinta kytkeytyy maakuntaohjelmatyöhön. Muutoksiin vastaaminen edellyttää alueiden ominaispiirteet ja vahvuusalat tunnistavaa kehittämistä. Strategian laatimisesta säädetään laissa alueiden kehittämisestä ja Euroopan unionin alue- ja rakennepolitiikan toimeenpanosta. Kansallinen TKI-tiekartta luo viitekehyksen tutkimus- ja innovaatiotoiminnan kehittämiselle Suomessa ja älykkään erikoistumisen strategioissa huomioidaan myös kaupunkien ekosysteemisopimukset.

YYO pitää erinomaisena luonnoksessa asetettuja kestävyystavoitteita TKI-toimintaympäristön kehittämiselle. TKI-toiminnan sekä tiede- ja innovaatiopolitiikan tulee edistää, transformatiivisen innovaatiopolitiikan lähtökohtien mukaisesti, kestävää kehitystä niin ympäristöllisesti, sosiaalisesti kuin taloudellisesti.

YYO korostaa, että TK-rahoitussuunnitelmaluonnokseen tulee lisätä osioon TKI-ympäristöissä myös kansalaisyhteiskuntaan kiinnittyvät ympäristöt. T&K-rahoituksen kohdentumisessa tulee huomioida kansalaisyhteiskunnan merkittävä innovaatiopotentiaali sekä sen liiketoiminta-, arvonlisäys- ja tuotantopotentiaali. Tässä yhteydessä erityisen tärkeää on verkostoituminen julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin kesken. Myös tutkimusorganisaatiot ja yliopistot ovat sosiaalisen innovaatiotoiminnan kannalta tärkeä sektori.

YYO pitää kannatettava linjauksena tutkimus- ja innovaationeuvoston roolin vahvistamista tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtamisessa ja koordinoinnissa. YYO näkee tarpeellisena neuvoston rakenteiden ja toimintamuotojen uudistamisen sekä päätoimisen sihteeristön nimeämisen.
YYO pitää välttämättömänä TKI-tehtäviä hoitavien ministeriöiden viranhaltijoiden verkoston vahvistamista.

YYO painottaa, että myös näissä rakenteissa tulisi näkyä laaja-alaisen, transformatiivisen innovaatiopolitiikan lähtökohdat ja toimijat, mukaan lukien kansalaisyhteiskunta.

Tiedepolitiikalta vaaditaan pitkänteisyyttä, ja kokonaisvaltainen tiedepolitiikka vaatii laajapohjaista koordinaatiota ja hyvää johtamista, jotta valtion resurssoinnit saadaan täysimääräisesti hyödynnettyä ja suunnattua uudelleen muuttuvien tilanteiden mukaan.

Tutkimus- ja innovaationeuvoston roolia tutkimus- ja innovaatiopolitiikan johtamisessa ja koordinoinnissa tulee vahvistaa rahoitussuunnitelmassa esitetyllä tavalla. Tutkimus- ja innovaationeuvoston roolin vahvistamisen lisäksi tarvitsemme parlamentaarisen seurantaryhmän. Yliopistoille ja tutkimuslaitoksille tulee saada tutkimus- ja innovaationeuvostoon, sen valmisteluryhmiin sekä mahdollisesti perustettavaan uuteen parlamentaariseen toimielimeen vahvempi edustus ottamalla mukaan kansainvälisesti ansioituneita suomalaisia professoreja.

Tohtoreiden osuutta TKI-henkilöstöstä ei tule kasvattaa määrällistä tohtoritehtailua jatkamalla, vaan panostamalla laatuun. Resursseihin nähden liian suuret koulutusmäärät johtavat vain korkean osaamisen hukkaamiseen (kiristyvä rahoituskilpailu, työttömyysjaksot, jopa syrjäytyminen työmarkkinoilta). Polut yliopisto- ja julkaisumaailmaa monipuolisempiin TKI-tehtäviin ovat välttämättömiä ja näitä tulee systemaattisesti panostaa mm. PoDoCo:n tyyppisillä ohjelmilla, väitöskirjavaiheen yritysjaksoilla, sekä lisäämällä urasiirtymissä tarvittavaa koulutusta ja vertaistukea esimerkiksi Tohtoriverkosto ry:n kautta.

Uutta ei luoda tutkintopapereilla, vaan TKI-työssä tulee arvostaa myös muuta kuin tohtoreiden osaamista. Kokemukseni mukaan paras tulos saavutetaan nimenomaan tiimeissä, joissa on ihmisiä erilaisista taustoista ja eri koulutusasteilta.

Fotoniikka-ala kasvaa hurjaa vauhtia ja tällä hetkellä toimialalla on haasteita työvoiman saatavuudessa. Onneksi Suomen Akatemian lippulaivaohjelman kautta toimialalle on saatu lisää resursseja koulutukseen. Samalla myös muiden kuin yliopistotasoisen koulutuksen ja työvoiman saatavuus on lisääntynyt. Tähän puolestaan toimiala on lähtenyt hakemaan sellaisia ratkaisuja, jotka ovat todettu hyviksi käytännöiksi kansainvälisesti. Koulutusorganisaatioiden ja yritysten välinen yhteistyö erittäin tärkeää.

-

Jotta korkeakoulut kykenevät vastaamaan kansalliseen osaajapulaan vain, jos niiden perusrahoitusta nostetaan riittävästi tulevien hallituskausien aikana. Korkeakoulujen rahoituksen osalta on myös tärkeää huomioida, että samalla perusrahoituksella korkeakoulut tekevät sekä koulutusta että TKI-toimintaa, jolloin aloituspaikkojen lisääminen ilman rahoitusta heikentää kyvykkyyttä TKI-toimintaa.

Luvussa olisi hyvä huomioida myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden laajempi jatkamismahdollisuus akateemiseen jatkotutkintoon. YAMK-tutkinnon suorittaneista käytännössä kaikki ovat työelämässä, jolloin opinnot todennäköisesti kohdistuisivat suoraan työelämässä tehtäviin kehitystöihin ja edelleen TKI-toiminnan laajenemiseen työelämässä.

Luvussa tehdyt huomiot koskien maahanmuuttoa ovat pääasiassa kannatettavia. Esitetty lukuvuosimaksujen verovähennysoikeus Suomeen töihin jääville opiskelijoille on kannatettava esitys, joka tukee Suomeen työllistymistä. Ammattikorkeakoulut tekevät jo nyt toimia opiskelijoiden Suomeen työllistymisen edistämiseksi, mutta apuja tähän työhön tarvitaan myös työelämältä ja alueiden toimijoilta. Maahanmuuton osalta on myös hyvä huomioida, että kohdassa puhutaan vain yliopistoista, vaikka ammattikorkeakoulut ovat yliopistoja suurempi kansainvälisten opiskelijoiden kouluttaja. Selkeä haaste tällä hetkellä on edelleen kansainvälisten opiskelijoiden maahanpääsy, jonka ratkaiseminen tulisi ratkaista välittömästi.

Luvussa todetaan: "Korkeasti koulutettujen osaajien pula on Suomessa suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Tuottavuuden kasvu perustuu innovaatioihin ja innovaatioita tekevät ja käyttöönottavat ihmiset. "
Kommentti: Osaajapulan ratkaisussa tulisi huomioida myös generalisteiksi koulutetut, joita on erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Suomessa puuttuu kyvykkyyttä tunnistaa ja hyödyntää osaajia yli tieteenalojen rajojen. Soveltuvuuskriteerit ovat monella alalla ja työtehtävissä liian ahtaat. Lisäksi pitäisi kyetä työllistämään Suomessa jo olevat, pakolaistaustaiset koulutetut ja ammattitaitoiset maahanmuuttajat. Työnantajilla tulisi olla velvoite perehdyttää ja kouluttaa omalla kustannuksellaan (henkilöstökoulutus) tarvittaessa myös korkeakoulutettuja.

Luvussa on vahva tohtoripainotus. Hyvä on huomioida myös muut tutkinnot, joista on hyötyä t&k-työvoimasta puhuttaessa. Näistä hyvä esimerkki on korkeatasoiset YAMK-koulutukset. Pelkkä tutkimus ei näin ollen riitä vaan se on yksi osa TKI:tä. Myös muut osa-alueet tulee huomioida, eli T ja K.

Arene pitää tärkeänä, että suunnitelmassa tunnistetaan nykyinen osaajapula korkeakoulutetusta työvoimasta. Pula osaavasta työvoimasta vaivaa laajasti työmarkkinoita, eikä koske pelkästään tutkimus- ja kehittämistoiminnassa työskenteleviä henkilöitä. Toisaalta pula korkeakoulutetuista osuu pahiten juuri T&K-toimintaan, jos ongelmaan eri tartuta kunnianhimoisesti.

Korkeakoulut kykenevät vastaamaan kansalliseen osaajapulaan vain, jos niiden perusrahoitusta nostetaan riittävästi tulevien hallituskausien aikana. Korkeakoulujen rahoituksen osalta on myös tärkeää huomioida, että samalla perusrahoituksella ammattikorkeakoulut tekevät sekä koulutusta että TKI-toimintaa, jolloin aloituspaikkojen lisääminen ilman rahoitusta heikentää kyvykkyyttä TKI-toimintaa.

Luvussa korostetaan erityisesti pulaa tohtorikoulutetusta työvoimasta ja huolta tutkijakoulutuksen heikosta työllistymisestä yksityisen sektorin palvelukseen. Arene esittää tähän ongelmaa ratkaisuksi tohtorikoulutuksen laajentamista ammattikorkeakouluihin, joissa olisi erinomaiset valmiudet ja osaaminen tehdä työelämää palvelevia ja tieteellisesti korkeatasoisia tohtorikoulutusohjelmia yhteistyössä työelämän kanssa. EU:n alueella ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina saaneet tohtorikoulutusoikeuksia esimerkiksi Saksassa ja Alankoimassa, joissa tohtorikoulutuksen laajentamista on perusteltu juuri ammattikorkeakoulujen läheisellä suhteella yrityksiin ja teollisuuteen. Oman tohtorikoulutuksen puuttuessa, ammattikorkeakoulut tekevät tohtorikoulutusta nyt eurooppalaisten kumppanikorkeakoulujensa kautta. Lisäksi yliopistojen tohtorikoulutusohjelmien pitäisi paremmin hyväksyä jatko-opiskelijoiksi YAMK-tutkinnon suorittaneita hakijoita.

Luvussa tehdyt huomiot koskien maahanmuuttoa ovat pääasiassa kannatettavia. Esitetty lukuvuosimaksujen verovähennysoikeus Suomeen töihin jääville opiskelijoille on kannatettava esitys, joka tukee Suomeen työllistymistä. Ammattikorkeakoulut tekevät jo nyt toimia opiskelijoiden Suomeen työllistymisen edistämiseksi, mutta apuja tähän työhön tarvitaan myös työelämältä ja alueiden toimijoilta. Maahanmuuton osalta on myös hyvä huomioida, että kohdassa puhutaan vain yliopistoista, vaikka ammattikorkeakoulut ovat yliopistoja suurempi kansainvälisten opiskelijoiden kouluttaja. Selkeä haaste tällä hetkellä on edelleen kansainvälisten opiskelijoiden maahanpääsy, mikä tulisi ratkaista välittömästi.

Suunnitelmaluonnoksessa tuodaan esille, että menestyksekäs T&K-työ edellyttää tekijältään koulutuksen, joka on tuottanut tutkimustyössä tarvittavat valmiudet. Uutta luovan T&K-toiminnan ammattilaisia ovat korkeimmin koulutetut eli tohtorit, ja maisteritasoisen tutkinnon suorittaneet. Satakuntaliitto toteaa, että myös ammatillisen koulutuksen tarjoamat valmiudet tulee huomioida käytännönlähtöisessä innovaatiotyössä.

YYO katsoo, että tohtorien osuuden kasvattaminen TKI-henkilöstössä on perusteltua.
TKI-toiminta edellyttää monialaisia taitoja. Innovaatiotoiminta on uuden luomista, ja se pitää sisällään aina riskejä. Innovaatiotoimintaan tarvitaan rohkeutta uudistaa, käyttäytymiseen kuten yhteistyöhön ja kokeilemiseen liittyviä taitoja sekä saatujen tulosten ja havaintojen syntetisoinnin taitoja. Innovaatioprosesseissa korostuvat tiimityöskentelyyn, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen liittyvät kyvykkyydet.

Innovaatioiden tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen liittyvä osaaminen on osaltaan erilaista kuin tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Sosiaalisten innovaatioiden aikaansaaminen, kaupallistaminen ja skaalaaminen edellyttävät esimerkiksi analysointi- ja muotoilutaitoja, erityisesti palvelumuotoilutaitoja ja asiakasymmärrystä. On tärkeää kehittää osaamista huomioiden myös innovaatioprosesseissa vaadittavat kyvykkyydet. Uudistuvassa innovaatiopolitiikassa korostuvat monialaisten ongelmien ratkaisukyvyt sekä kyvyt toimia monialaisissa verkostoissa.

TKI-rahoituksen nostamisella tavoitellaan kasvu- ja tuottavuushyötyjä, jotka syntyvät osaavista tekijöistä ja innovaatioista. 50 %:n korkeakoulutustavoite vuoteen 2030 mennessä tarkoittaa 100 000 uutta korkeakoulututkintoa. TKI-rahoituslain mukainen rahoitustason nousu edellyttää 9000 uutta T&K-työtä tekevää henkilöä. Lisäyksestä laskennallisesti lähes 5000 sijoittuisi yksityiselle sektorille ja runsaat 4000 julkiselle sektorille. Uusia T&K-työhön siirtyviä tohtoreita tarvittaisiin 2024–2030 vuosittain yli 2000.

Korkeakoulututkintojen määrän lisääminen tulee toteuttaa koulutuksen korkea laatu säilyttäen ja täysimääräisesti resursoiden. Huomattakoon, että korkeakoulusektorin perustutkintojen sisäänottoa on lisätty kymmeniä prosentteja viime vuosina. Mikäli osa yliopistoille kanavoidusta rahoituksesta osoitetaan tohtorikoulutettavien määrän nostamiseen, rahoitusta tulee myös kohdentaa professoreiden palkkaamiseen.

Opetuksen digitalisointi on osittain saattanut heikentää opetuksen laatua ja oppimistuloksia. Se on usein korvannut monimuotoisen keskustelevan lähiopetuksen, vieroittanut opiskelijoita tiedeyhteisöstä ja lisännyt opiskelijoiden oirehtimista. Virtuaaliopetus on monimutkaistanut lähiopetusta ja lisännyt opetukseen käytettyä aikaa. Koska yliopistoissa ei voida opettaa enemmän ilman lisäopettajia, rajallisia henkilöresursseja on siirtynyt tutkimuksesta opetukseen. Se ei ole mielekästä, jos tavoitteena on lisätä Suomen TKI-investointeja kansainvälisen tason tutkimuksella.

Korkeakoulujen edellytetään lisäävän ulkomaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden rekrytointia. Koulutuspoliittisen selonteon mukaan uusien ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden sisäänottoa aiotaan nostaa nykyisestä kolminkertaiseksi eli viiteentoistatuhanteen vuoteen 2030 mennessä. Myös ulkomaisten opiskelijoiden opettamiseen sekä toimenpiteisiin heidän integroimiseksi yhteiskuntaamme on varattava vastaava rahoitus.

Tohtorien tutkintojen lisääminen edellyttää tutkijakoulutuksen tehostamista alakohtaisissa tutkijakouluissa ja professoreiden lukumäärän merkittävää lisäämistä jokaisessa yliopistossa. Samalla tulee varmistaa riittävä kansainvälisten professoreiden rekrytointi vierailevien professoreiden ja yhteisprofessuurien avulla, esim. aiemmin käytössä olleella FiDiPro (Finland Distinguished Professor Programme). Yhden professuurin perustaminen maksaa noin miljoona euroa.

mikkelissä ja posiossa ois ikuinen eu hanke jolla tuetaan markkinataloutta sekä ihmisyttäja ois mikkelissä ois microsoftin kaltaisia firmoja jotka tienaa datankeruulla ja euroopassa mm ranskassa ja ois firmoja jotka tienaa datalla tuetaan kehitysvammaisten työllisyttä

panostetaan eu hankkeiden laatuun

Euroopan maissa missä fotoniikkateollisuus on todella merkittävää on panostettu kansalisiin ja alueellisiin "klustereihin", jotka mahdollistavat luonnollisen väylän viestin välittämiselle toimijoilta toisille. Yhteistyön lisääminen kannatettavaa. Tähän tarvitaan todennäköisesti oma rahoitusmalli sekä erillinen rahoitus.

Laurea näkee hyvänä seuraavan esityksen. Lisätään Business Finlandin ja Suomen Akatemian rahoitusta kannustamaan korkeakouluja, tutkimuslaitoksia, yrityksiä ja julkisyhteisöjä pitkäjänteiseen T&K-yhteistyöhön (kumppanuudet). Kohdennetaan rahoitusta yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisua ja yhteiskunnallisia siirtymiä (kuten vihreä siirtymä, digitalisaatio) tukevaan yhteistyöhön sekä murrosteknologioiden kehittämiseen tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteistyössä.

Yhteistyön tiivistäminen korkeakoulujen ja työelämän välillä on välttämätöntä, jos haluamme saada korkeakoulujen osaamisen ja tiedon tehokkaammin työelämän käyttöön ja toisaalta korkeakoulut tarjoavat alusta TKI-ekosysteemien synnylle, jossa tieto ja osaaminen levittäytyvät laajemmin yrityksille ja organisaatioille. TKI-yhteistyön vahvistaminen edellyttää, että erityisesti Business Finlandin rahoitusinstrumenttien tulisi ohjata yhteistyöhön korkeakoulujen ja yritysten välille sekä tukea osaamisekosysteemien syntyä, jolla sidotaan tuotettu osaaminen Suomeen.

T&K -yhteistyön lisäämiseksi olisi tarpeen luoda selkeämpiä yhteistyön kanavia yritysten ja tutkijoiden välille matalammalla tieteellisen kunnianhimon asteella, esimerkiksi tutkijoiden yrityksessä vierailua/työskentelyä tukemalla. Tutkijakoulutuksen lisäykset tulisi kohdentaa t&k –intensiivisille aloille, joissa uramahdollisuudet voivat avautua myös akateemisen uran ulkopuolelle, ts. yrityksiin.

Pitkä jänteinen yhteistyö korkeakoulujen ja yritysten välillä on merkittävässä roolissa, jota tulee tukea. Tärkeää on, että TKI-yhteistyö luo pitkällä aikajänteellä uusia toimintatapoja, jotka hyödyttävät yli organisaatiorajojen eri toimijoita.

Arene pitää erinomaisena tavoitteena palauttaa TKI-järjestelmän toimijoiden yhteistyö Suomen TKI-toiminnan keskeiseksi vahvuudeksi. Yhteistyö suomalaisten korkeakoulujen ja yritysten, julkisen ja kolmannen sektorin välillä on Suomessa heikentynyt erityisesti 2010-luvun aikana, kun tähän kohdennetun julkisen TKI-rahoituksen määrä on vähennetty.

Yhteistyön tiivistäminen korkeakoulujen ja työelämän välillä on välttämätöntä, jos haluamme saada korkeakoulujen osaamisen ja tiedon tehokkaammin työelämän käyttöön. Toisaalta korkeakoulut tarjoavat alustan TKI-ekosysteemien synnylle, jossa tieto ja osaaminen levittäytyvät laajemmin yrityksille ja organisaatioille. TKI-yhteistyön vahvistaminen edellyttää, että erityisesti Business Finlandin rahoitusinstrumenttien tulisi ohjata korkeakouluja ja yrityksiä yhteistyöhön sekä tukea osaamisekosysteemien syntyä, jolla sidotaan tuotettu osaaminen Suomeen.

Satakuntaliitto toteaa, että yhteiseen keskusteluun on tarpeen osallistaa kaikki TKI-toimijat, kuten elinkeinoelämä, koulutus- ja tutkimusorganisaatiot, tutkimuslaitokset, kansalliset TKI-rahoittajat, kaupungit ja alueet sekä muut TKI- toimijat, kuten hyvinvointialueet. Kunnat, kaupungit ja maakunnat ovat keskeisessä asemassa kansallisten tavoitteiden toteuttamisessa, joten tulisi huomioida resurssien kohdentaminen. Kansallinen TKI- kokonaisuus tulisikin alueilla kytkeä maakunnallisiin aluekehittämislainsäädännön mukaisiin strategiaprosesseihin vahvistaen kasvu- ja muutosalojen, uusien kyvykkyyksien ja muuttuvien osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia.

YYO pitää tärkeänä suunnitelmassa esitettyä TKI-yhteistyön vahvistamista. YYO katsoo, että yritysten, yliopistojen, tutkimuslaitosten ja ammattikorkeakoulujen lisäksi on tärkeää eksplisiittisesti nimetä muut TKI-toimintaa harjoittavat ja yhteistyöhön tarvittavat tahot, erityisesti kansalaisyhteiskunnan toimijat ja myös yhteiskunnalliset yritykset.

YYO esittää, että seuraavaan kappaleeseen lisätään konkreettisempia tavoitteita yhteistyön kehittämiseen liittyen:
”Innovaatiot syntyvät tyypillisesti rajapinnoissa ja yhteistyössä eri toimijoiden muodostamissa ekosysteemeissä. TKI-järjestelmää ja sen rahoitusta on kehitettävä siten, että mahdollistetaan niin tutkimuslähtöinen yhteiskehittäminen, liiketoimintalähtöinen yritysten TKI-toiminta, kuin sosiaalisten ja palveluinnovaatioiden kehittyminen yhteistyössä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja muiden julkiset toimijoiden, kuten kaupungit ja järjestöt, kanssa”. YYO esittää, että tekstiä muutetaan seuraavasti: sosiaalista innovaatiotoimintaa lisätään määrätietoisesti yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, tutkimuslaitosten, yritysten sekä yleishyödyllisten järjestöjen ja säätiöiden keskinäisessä yhteistyössä kohdentaen tähän TK-rahoitusta ja painottaen sosiaalisten innovaatioiden merkitystä teknologisten innovaatioiden rinnalla ja niihin kytkeytyen.

Yhteistyön vahvistaminen vaatii myös rakenteita. Strategiset missiolähtöiset ohjelmat voivat toimia tärkeänä alustana yhteistyön kehittämiselle ja tiivistämiselle, sekä koko tiede- ja innovaatiopolitiikan uudistumisen vauhdittamiselle.

mikkelissä ja posiossa ois ikuinen eu hanke jolla tuetaan markkinataloutta sekä ihmisyttäja ois mikkelissä ois microsoftin kaltaisia firmoja jotka tienaa datankeruulla ja euroopassa mm ranskassa ja ois firmoja jotka tienaa datalla ja tuetaan kehitysvammaisten työllisyttä

panostetaan eu hankkeiden laatuun

Linjausluonnos vaikuttaa erittäin hyvälle. Haasteena on varmasti tunnistaa kaikki toimijat. Toimijoiden tunnistamiseen tulisi panostaa.

-

4.4. T&K-toiminnan kansalliset painopisteet ja strategiset valinnat
Linjausluonnoksessa s. 41 tulisi kuvata ministeriöiden rooli TIN-valmistelussa, Mikä on ministeriöiden rooli strategisten painopisteiden määrittelyssä kts. s.26?

vois edistää ihmisyttä ja eu vois tukea kehitysvammaisten asioita

Kansallisen T&K-rahoituksen painotuksista tarvitaan koko maahan ja kärkialoihin suuntautuvat toimintalinjat, jotka on laadittu kumppanuudessa elinkeinoelämän, julkishallinnon ja tutkimuslaitosten kesken. Toimintalinjoja on kyettävä tarkistamaan joustavasti toimintaympäristön niin vaatiessa. Maakuntien liitoilla ja ELY-keskuksilla on merkittävä vastuu rakennerahastoilla tehtävän tutkimustoiminnan suuntaamisessa. Tämä rahoitus on suunnattava erityisesti alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden mukaisesti ja sen ensisijainen tarkoitus, kuten rakennerahastojen, on alueiden välisten kehityserojen tasaaminen alueen vahvuuksiin perustuen.

Strategisten painopisteiden ja strategisten tavoitteiden valintojen vahvistaminen ja päätöksentekoprosessin selkeyttäminen ovat hyviä tavoitteita. Pienenä maana Suomen kannattaa kohdentaa resursseja tehokkaasti tiettyjen globaalien megatrendien kannalta keskeisille aloille, mutta toisaalta on hyvä muistaa myös laaja-alaisemmat kehittämistarpeet muilla aloilla. Painopisteiden valinnan tulisi pohjautua pitkälti tutkimusorganisaatioiden ja työelämän muodostamien ekosysteemien arvioihin, eikä yksinomaan poliittiseen päätöksentekoon.

Ammattikorkeakoulujen lakisääteinen tehtävä on tehdä aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa TKI-toimintaa. Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan strategiset painopisteet ovat siten vahvasti kytköksissä alueiden strategisiin painopisteisiin. Alueellisten ratkaisujen tukeminen TKI-rahoituksen kohdentamisessa on siis tärkeää huomioida, jotta pystymme vastaamaan koko maan elinvoiman ja kilpailukyvyn edistämisestä.

Satakuntaliitto kannattaa suunnitelmaluonnoksen tavoitetta siitä, että Suomi tarvitsee enemmän kansainvälisesti korkeatasoisia ja vaikuttavia osaamiskeskittymiä, joiden kehittyminen ja syntyminen edellyttää paitsi laaja-alaista osaamista myös valintoja. Kansainvälinen yhteistyö strategisesti merkittävien kumppaneiden kanssa, EU:n rahoitusohjelmat ja kumppanuudet ovat merkittäviä kokonaisuuksia ja tuovat lisäarvoa TKI-toiminnalle.
Satakuntaliitto toteaa, että innovaatiotoiminnan vaikuttavuuden ja osaamis- ja innovaatioklustereiden kehittämisen osalta on merkityksellistä, että tunnistetaan strategiset kumppanuudet alueellisesti, kansallisesti ja kansainvälisesti. Alueellisten kyvykkyyksien ja älykkään erikoistumisen kehittämisen kannalta paitsi alueen sisäistä yhteistyötä, myös alueiden välistä verkostoitumista tulee vahvistaa. Näiden vahvistaminen edellyttää toimintamallia, joka huomioi alueiden TKI-toiminnan sisällöt, alueen erityiset resurssit, potentiaalit ja vahvuudet, mutta myös ne kehittämisen kapeikot, joihin innovaatiotoiminnan poliittisin toimin tulee tarttua.

YYO esittää, että muuttuvan tiede- ja innovaatiopolitiikan mahdollistamiseksi Suomessa käynnistetään kunnianhimoisia, toimialat läpileikkaavia, strategisia ja missiolähtöisiä TKI-ohjelmia. Näiden ohjelmien toteuttamisessa ovat mukana kaikki relevantit innovaatiopoliittiset toimijat, myös kansalaisyhteiskunta. Ohjelmissa huomioidaan sosiaaliset innovaatiot tasapainoisesti teknologisten innovaatioiden rinnalla.

eu tukis globaalisti

Lippulaivaohjelma on erittäin hyvä. Se antaa riittävän pitkäjänteisen rahoituksen.

Business Finland rahoituksessa on liikaa painottunut isot yritykset ja perinteinen teollisuus. Tämän lisäksi pitäisi saada mukaan ison kasvupotentiaalin omaava teollisuus. Lisäksi kansainvälisen rahoituksen mahdollistava rahoitus tulisi huomioida paremmin. Esimerkiksi projektit, joissa on mukana yrityksiä ja tutkimusorganisaatioita muualta kuin Suomesta.

Kansainvälisen rahoituksen saamiseksi ensimmäinen vaihe on vaikuttaminen itse hakuihin. Esimerkiksi fotoniikassa on Photonics21, joka toimii yhteistyössä komission kanssa hakujen määrittelyssä. Seuraava vaihe on tiedon jakaminen toimialalla. Lopuksi erilaisten organisaatioiden verkottaminen. Tähän kaikkeen tarvitaan resursseja, joita Suomessa ei tällä hetkellä ole.

ks. aiemmat kommentit

Kohta 8. Kansainvälisen T&K rahoituksen (esim. EU, NATO) tehokkaampi hyödyntäminen esimerkiksi puolustus- ja turvallisuussektorilla edellyttää kansallisen osaamispääoman ylläpitämistä ja kehittämistä niille osa-alueille, joissa se on kv-verkostoissa hyödynnettävää vaihtovaluuttaa. Suomi on houkutteleva kumppani osaamisen kautta.

Kohdissa 7 ja 8 pitäisi tuoda esille myös muut kansainvälisen yhteistyön hyödyt kuin pelkkä raha; pääsy mukaan yhteistyöverkostoihin, laajan osaamispohjan ja tulosten hyödyntäminen ja yhteistyön avulla pääsy EU ja kansainvälisille markkinoille. Suomella pitäisi olla myös halua ja kykyä vaikuttaa EU ja kansainvälisen yhteistyön aloitteisiin ja aiheisiin.

Pidämme ehdottoman tärkeänä, että suunnitelmassa sitoudutaan kasvattamaan ammattikorkeakoulujen valtionrahoitusta. Perusrahoitusta tulee kasvattaa, jotta voimme vastata korkeakoulutettujen osaajapulaan ja toisaalta vahvistaa ammattikorkeakoulujen kyvykkyyttä hankkia TKI-rahoitusta ja toteuttaa työelämää ja alueita tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa.
Emme kannata kirjausta rahoituksen korvamerkinnästä jatkuvan oppimisen TKI-muotoiseen toteuttamiseen, sillä jatkuvan oppimisen muodossa toteutettava TKI-toiminta rajoittaa liiaksi ammattikorkeakoulujen kykyä käyttää rahoitusta TKI-toimintansa kehittämiseen ja toisaalta mahdollisuuksiin hankkia ulkoista rahoitusta esimerkiksi eurooppalaisista kilpailluista rahoituslähteistä.

Ammattikorkeakoulujen valtiorahoitusta tulee lisätä. Korvamerkintä ei ole aiheellista, sillä jatkuva oppiminen on yksi osa TKI-toimintaa, mutta on myös muita monia TKI-alueita, jota tulee huomioida. Rahoitusta on mahdollista käyttää huomattavasti laajemmin siten, että sen vaikutus kumuloituu. Näistä esimerkkinä erilaiset yritysten kanssa tehtävät yhteistyöhankkeet.

Luvun alussa nostetaan tärkeällä tavalla esiin tavoite edistää julkisen T&K-rahoituksen vaikuttavuutta, ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä. Arene kannattaa vahvasti tätä tavoitetta. Julkisen T&K-rahoituksen vipuvaikutus yksityisen rahoituksen lisäämiseksi on merkittävä. Vipuvaikutuksen osalta iso kysymys on kuitenkin, millä aikavälillä sitä tarkastellaan. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten sekä yritysten tekemä tutkimus- ja kehittämistyö ei välttämättä tuota suorempien innovaatiorahoitusten tapaan yhtä nopeita tuloksia tai investointeja yrityksiltä, mutta vaikutukset ovat laajempia, ja tämä korostuu pidemmällä aikavälillä.

2. Suomen Akatemia

Arene katsoo, että Suomen Akatemian rahoitus tulee kohdentaa esitettyä vahvemmin myös soveltavan tutkimuksen rahoittamiseen. Nykyisistä rahoitusinstrumenteista Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) hankkeiden valinnassa korostuu laadun lisäksi myös vaikuttavuus, joten rahoituksen painopistettä tulisi jonkin verran siirtää STN-hankkeisiin. Tämä helpottaisi myös yritysten osallistumista ja osaltaan auttaisi kasvattamaan yksityisiä T&K-panostuksia.

3. Ammattikorkeakoulujen rahoitus

Arene pitää ehdottoman tärkeänä, että suunnitelmassa sitoudutaan kasvattamaan ammattikorkeakoulujen valtionrahoitusta. Perusrahoitusta tulee kasvattaa, jotta voimme vastata korkeakoulutettujen osaajapulaan ja toisaalta vahvistaa ammattikorkeakoulujen kyvykkyyttä hankkia TKI-rahoitusta ja toteuttaa työelämää ja alueita tukevaa soveltavaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa.

Arene ei kannata kirjausta rahoituksen korvamerkinnästä jatkuvan oppimisen TKI-muotoiseen toteuttamiseen, sillä jatkuvan oppimisen muodossa toteutettava TKI-toiminta rajoittaa liiaksi ammattikorkeakoulujen kykyä käyttää rahoitusta TKI-toimintansa kehittämiseen ja toisaalta mahdollisuuksiin hankkia ulkoista rahoitusta esimerkiksi eurooppalaisista kilpailluista rahoituslähteistä. Jo nykyisin ammattikorkeakoulut toteuttavat laajasti jatkuvan oppimisen TKI-muotoisia toteutuksia erityisesti rakennerahastohankkeiden avulla.

Ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina satsanneet runsaasti TKI-osaamisen vahvistamiseen omilla painopistealueillaan ja tätä rahoitusta tulee vahvistaa.

Ammattikorkeakoulujen rahoitusta koskevassa osiossa korostetaan myös vahvasti ammattikorkeakoulujen roolia erityisesti pk-yritysten TKI-toiminnan tukemisessa ja edistämisessä. Ammattikorkeakoulut ovat ottaneet tämän tehtävän vahvasti itselleen, mutta myös suuret yritykset, kolmas ja julkinen sektori tarvitsevat AMK:n TKI-työtä. Tilastokeskuksen innovaatiotoimintatilaston mukaan vuonna 2020 suhteellisesti eniten yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa tekivät yli 250 henkeä työllistävät yritykset, joista puolet ilmoitti tekevänsä yhteistyötä ammattikorkeakoulujen kanssa. Ammattikorkeakoulut voivat tarjota laadukkaita kehittämispalveluita yrityksille vain, jos ne voivat kehittää ja kasvattaa omia soveltavan tutkimuksen vahvuusalueitaan.

4. Soveltava tutkimus sekä yritysten ja julkisten tutkimusorganisaatioiden yhteistyön rahoitus

Arene pitää tavoitetta yritysten ja julkisten tutkimusorganisaatioiden yhteistyön edistämisestä soveltavan tutkimuksen saralla äärimmäisen tärkeänä. Sekä Suomen Akatemian kansainvälisessä arvioinnissa 2022 ja Business Finlandin arvioinnissa 2021 todetaan, että Business Finlandin muodostamisen jälkeen rahoitus korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten yhdessä tekemään soveltavaan tutkimus- ja kehittämistyöhön on laskenut merkittävästi. Rahoituksen heikkeneminen on vaikeuttanut korkeakoulujen ja elinkeinoelämän yhteistyötä uusien innovaatioiden alkupään kehitystyössä sekä siten heikentänyt tiedon kumuloituvuutta TKI-ekosysteemissä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten heikentyneen roolin myötä.

Suomalaisten keskeisten TKI-rahoittajien, kuten Business Finlandin, Suomen Akatemian, ELY-keskusten ja maakuntaliittojen TKI-rahoituksia tulee jatkossa kohdistaan siten, että ne ohjaavat yritykset sekä korkeakoulut ja tutkimuslaitokset tekemään yhteistyötä soveltavassa tutkimus- ja kehittämistoiminnassa. Business Finlandin perustamisen jälkeen korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välisen yhteistyön rahoitus on heikentynyt merkittävästi ja tämä kehityskulku tulee kääntää rahoituskriteerejä muuttamalla.

6. Yritysten kannustaminen T&K-toimintaan

Arene pitää tärkeänä tavoitteena parantaa yritysten kannusteita kasvattaa T&K-toiminnan volyymia. Yritysten tukemisessa keskeistä on huomioida erilaisessa kehitysvaiheessa ja erilaisilla tavoitetasoilla toimivat yritykset. Nykyiset rahoitusinstrumentit edellyttävät nopeita markkinoille vietäviä tuotteita ja kansainvälisille markkinoille siirtymistä. Korkeakoulujen kanssa tehtävässä tutkimus- ja kehittämistyössä aikajänne voi olla pidempi, jolloin myös rahoitusinstrumenttien tulee tukea hitaampia kehittämisprosesseja.

7. EU:n TKI-ohjelmien hyödyntäminen ja 8. Kansainvälisen T&K-rahoituksen tehokkaampi hyödyntäminen

Ammattikorkeakoulut kannattavat ajatusta tukea sekä tutkimusorganisaatioiden että yritysten kyvykkyyttä hankkia T&K-rahoitus eurooppalaisista ja kansainvälisitä lähteistä. Korkeakoulujen kannusteita hakea erityisesti Suomen ulkopuolelta tulevaa rahoitusta on kannatettava idea. Ammattikorkeakoulujen osalta tätä kyvykkyyttä tuetaan parhaiten perusrahoitusta kasvattamalla, sillä nyt suurin este uusien rahoituslähteiden käyttämiselle on liian suuri taloudellinen riski ja osaajien rekrytointiongelmat.

Ammattikorkeakoulujen kannalta keskeinen haaste hakea rahoitusta kansainvälisistä lähteistä liittyy kansallisen sääntelymme aiheuttamiin rajoituksiin. Ammattikorkeakoulut eivät voi nykyisin käyttää Euroopassa yleisesti tunnettuja ammattinimikkeitä (professori), joka heikentää hakemusten uskottavuutta ja toisaalta professorinimikkeen puuttuminen vaikeuttaa ulkomaalaisten tutkijoiden rekrytointia ammattikorkeakouluihin. Toinen haaste liittyy siihen, etteivät ammattikorkeakoulut voi kouluttaa omia tutkijoitaan, ja siksi ammattikorkeakouluilla tulisi olla oikeus tohtorinkoulutukseen.

Kun selvitetään muiden kuin tutkimusorganisaatioiden kansallisen vastinrahoituksen tarpeet ja malli, tulee samalla tarkastella, olisiko vastinrahoitus tehokas tapa lisätä ammattikorkeakoulujen osallistumista EU:n tutkimusohjelmiin.

9. Uutta tietoa tuottavan tutkimuksen edellytykset sosiaali- ja terveydenhuollon rakennemuutoksessa

Ammattikorkeakoulujen roolia sote-alan kehittäjänä ei tällä hetkellä tunnisteta riittävästi. Erityisesti hoito-, kuntoutus- ja sosiaalialoilla ammattikorkeakouluilla on merkittävää osaamista, jonka hyödyntämistä hyvinvointialueiden toiminnan kehittämisessä tulisi hyödyntää nykyistä paremmin. Ammattikorkeakoulujen vahvasti työelämälähtöinen ote sote-alan TKI-toimintaan tähtää juuri toiminnan käytänteiden uudistamiseen.

10. Tutkimusinfrastruktuurit

Arene pitää erinomaisena, että tutkimusinfrastruktuureja koskevassa kirjauksessa huomioidaan vahvasti myös muuhun kuin perustutkimukseen tarkoitettujen infrastruktuurien hankinta ja rahoittaminen. Ammattikorkeakoulut hankkivat tutkimusinfrastruktuureja, joita on mahdollista hyödyntää laaja-alaisesti soveltavaan tutkimukseen, yhteistyössä työelämän kanssa tehtävään kehittämistoiminnan tai puhtaasti yrityksille suunnattuun testaus- ja mittauspalveluihin.

Satakuntaliitto pitää kannatettavana suunnitelmaluonnoksen linjausluonnosta siitä, että T&K-rahoituksen ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä vahvistetaan. Pitkäjänteinen ja ennakoitava rahoitus mahdollistaa laadukkaan ja vaikuttavan tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja kannustaa järjestelmän kaikkia toimijoita sitoutumiseen ja investointeihin.
Satakuntaliitto toteaa, että T&K-rahoituksen kohdistamisessa on varmistettava sen vipuvaikutus ja synergia esim. älykkään erikoistumisen strategiasisältöjen kanssa.

YYO huomauttaa, että rahoitusta koskeva taustoitus ja linjausesitys perustuu perinteiseen järjestelmälähtöiseen ajatteluun. Siinä eivät näy lainkaan esimerkiksi kansalaisyhteiskunnan toimijat eivätkä missiolähtöiset yhteiskunnalliset yritykset.

Business Finland ja Suomen Akatemia ovat suurimpia TKI-toiminnan rahoittajia. Niiden rahoituskriteerien tulee huomioida sosiaaliset innovaatiot ja sosiaalisen innovaatiotoiminnan erityispiirteet. Sosiaalisella innovaatiotoiminnalla ei välttämättä tähdätä ainakaan välittömästi liiketoiminnan tai sen kannattavuuden kasvuun. Sosiaalinen innovaatio voi olla välillisesti näitä edistämässä, esimerkiksi innovaation kehittäneen yhteisön vahvistuneen brändin, tunnettuuden yms. kautta. Tärkein motiivi on tärkeiksi koettujen yhteiskunnallisten ongelmien ratkaiseminen innovaatioiden keinoin.

YYO katsoo, että Business Finlandin ja ELY:jen rahoituskriteerejä tulee uudistaa niin, että ne mahdollistavat paremmin sosiaalisten innovaatioiden kehittämisen, kaupallistamisen ja skaalaamisen.

Ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden määrä on varmasti hyvä mittari mutta haasteena opiskelijoiden lukukausimaksut.

Seurantaa tulee panostaa. Olisi mahtava, jos tästä tulisi vuosittainen yhteinen ponnistus.

-

Kansainväliset vertailut (EU ja OECD) mukaan.

Esitämme, että seurattaviin mittareihin lisätään työn tuottavuuden kehityksen seuranta.

Arene esittää, että seurattaviin mittareihin lisätään työn tuottavuuden kehityksen seuranta.

Satakuntaliiton mukaan vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnissa mittarit ovat kannatettavia. Seurannassa olisi hyvä huomioida myös alue- ja rakennepolitiikan, erityisesti älykkään erikoistumisen seurantaindikaattorit. Suunnitelmassa tuodaan esille, että mittareissa tulee huomioida tasapainoisesti sekä panos- että tuotosmittarit. Näiden osalta olisi hyvä määritellä myös mitä mittarit mittaavat.

YYO esittää, että Suomeen luodaan yhtenäinen sosiaalisen innovaatiotoiminnan käsitteistö sekä tilastointi ja seuranta.

Linjausluonnoksen mukaisesti valtioneuvosto seuraa ja arvioi kasvavan T&K-rahoituksen vaikutuksia ja vaikuttavuutta suunnitelmallisesti. Liitto pitää seurantaa kannatettavana.

Tavoitteeksi asetettu neljän prosentin BKT-tavoite tulee toteuttaa alueellisesti tasapuolisesti, eli niin, että tavoitteena on neljän prosentin vähimmäistason saavuttaminen kaikissa maakunnissa. Tämä lisäisi TKI-toiminnan alueellista vaikuttavuutta ja monipuolistaisi sitä, koska eri maakunnissa on erilaisia vahvuuksia ja tutkimustarpeita, joihin rahoitusta voitaisiin kohdistaa.

Luonnoksessa esitetyt linjaukset T&K-rahoituksen seurannasta ja vaikuttavuuden arvioinnista ovat hyvät, joskin niistä puuttuu laadullinen arviointi. Suomesta puuttuu kansallinen yhtenäinen ja systemaattinen tutkimuksen arvioinnin rakenne ja malli - vrt. Karvi. Tällaisen luominen vahvistaisi tieteen ja tutkimuksen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja auttaisi myös vaikuttavuuden arvioinnissa.

tuetaan tiedettä ja kehitysvammaisten työllisyttä

Toimintaympäristöjä tulisi tarkastella alueellisen näkökulman lisäksi kansallisella tasolla. Alueelliset toiminnot tulisi saada kansallisesti hyödynnettäväksi. Tähän tarvitaan toimenpiteitä ja resursseja.

ks. aiemmat kommentit

Satakuntaliitto painottaa, että aluekehittämislainsäädännön mukaisesti laadittavilla maakuntaohjelmilla on keskeinen rooli myös TKI-myönteisen toimintaympäristön luomisessa, sillä ne osaltaan luovat alueilla puitteet kumppanuuksille ja kehittämiselle. Innovaatiopolitiikanpolitiikan strateginen kokonaisuus tulisikin alueilla kytkeä maakunnallisiin strategiaprosesseihin vahvistaen kasvu- ja muutosalojen, uusien kyvykkyyksien ja muuttuvien osaamis- ja työvoimatarpeiden ennakointia.
Satakuntaliitto toteaa, että suunnitelmaluonnoksessa olisi hyvä tuoda laajemmin esille eri politiikkalohkojen kytkeytymistä TKI-toimintaan ja kansalliseen TKI-tiekarttaan, jonka tavoitteena on luoda kestävää kasvua edistävä toimintaympäristö.

TKI-toiminta on merkittävä talouskasvun lähde. Talouskasvu ei kuitenkaan itsessään ole kyennyt vastaamaan ympäristön ja ihmisten hyvinvoinnin ongelmiin. Tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaa tarvitaan ratkaisemaan yhteiskunnallisia ja sosiaalisia haasteita, jotka vaikuttavat ihmisten, yritysten ja yhteisöjen elämään. Samalla ongelmat tarjoavat runsaasti liike- ja elinkeinotoiminnan mahdollisuuksia sekä mahdollisuuksia teknologiseen ja sosiaaliseen innovointiin.

YYO painottaa, että innovaatiojärjestelmään nojaava politiikka sulkee monia toimijoita pois. Kaikki relevantit resurssit ja innovaatiopotentiaali eivät tule hyödynnetyiksi. Innovaatiopotentiaalia on paljon käyttämättä Suomessa erityisesti kansalaisyhteiskunnan ja yhteisötalouden piirissä. Myös kunnat/kuntakenttä ovat osoittaneet voimansa innovoinnissa ja innovaatiotoiminnan alustoina.

Kilpailukykyisen ja innovaatioihin kannustavan toimintaympäristön kehittämiseen tarvitaan johdonmukainen ja saumaton politiikkatoimien ketju tutkimuksesta ja innovaatiotoiminnasta jatkuen yritysten kasvuun ja skaalautumiseen sekä markkinoiden kehittämiseen ja yritysten ja yleishyödyllisten toimijoiden investointien rohkaisuun. YYO korostaa, että innovaatiotoiminnan edistämisen tulee olla ministeriö- ja hallintorajat ylittävää.

TKI-toiminnalla voidaan vastata moniin sosiaalisiin ja yhteiskunnallisiin haasteisiin. Näitä ovat erityisesti väestön ikärakenteen muutos, mielenhyvinvointi ja mielenterveyden haasteiden kasvu, pitkäaikaistyöttömyys ja syrjäytyminen, köyhyys, uusiokäyttö sekä maaseudun elinvoimaisuuden turvaaminen.

Yhteisötalouden TKI-potentiaali on Suomessa pitkälti tunnistamatta. Yhteisötaloudessa yhteiskunnalliset tavoitteet asetetaan etusijalle. Yhteisötalouteen kuuluvat yhteiskunnalliset yritykset, järjestöt ja osuuskunnat. Merkittävä osa sosiaalisista innovaatioista tehdään yhteisötalouden piirissä.

YYO korostaa, että monet TKI-järjestelmään liittyvät kapeikot kuitenkin estävät yhteisötalouden innovaatiopotentiaalin hyödyntämistä. Näitä ovat mm. rahoitukseen, yhteistyörakenteisiin ja innovaatioiden skaalaamiseen liittyvät esteet.

Nykyiset pääosin julkiset rahoitusinstrumentit ja näille yhteisöille suunnattujen skaalaamisrahoitusten puute käytännössä estävät tehokkaan innovaatiotoiminnan ja tähän pohjautuvan liiketoiminnan aktiivisen kehittämisen ja skaalaamisen. YYO pitää tärkeänä, että julkisissa rahoitusinstrumenteissa huomioidaan sosiaaliset innovaatiot ja niitä koskeva tutkimus- ja kehittämistoiminta ja että rahoitusinstrumentteja uudistetaan niin, että ne turvaavat sosiaalisten innovaatioiden tutkimusta, kehittämistä, kaupallistamista ja skaalaamista aiempaa paremmin. Sosiaalisilla innovaatioilla tulee paikkansa myös tutkimusinfrastruktuureissa.

Tarvitsemme investointeihin kannustavaa tutkimus- ja innovaatiomyönteistä toimintaympäristöä. Ihmiset, erityisesti opetus- ja tutkimushenkilöstö, on keskiössä. Yliopistoyhteisön tulee olla osallistuvampi ja toimivampi. Tämä edellyttää kollegiaalisen päätöksenteon vahvistamista Professoriliiton hallitusohjelmatavoitteissa esitetyn mukaisesti. Kannustavaan toimintaympäristöön kuuluvat myös tutkijoiden immateriaalioikeudet sekä tärkeimpänä työsuhdeturva.

Tutkijoiden tekijänoikeudet ja muut immateriaalioikeudet ovat välttämättömiä tieteen vapauden turvaamiseksi. Tutkijoiden oikeudet edistävät innovaatioita ja mahdollistavat innovaatioiden kaupallisen hyödyntämisen. Tutkijoiden oikeudet on säilytettävä, sillä ne ovat laadukkaan, vapaan ja vastuullisen tutkimuksen perusta.

Yliopistoissa tutkimus- ja innovaatiomyönteisen toimintaympäristön kivijalka on tutkimuksen ja korkeimman opetuksen vapaus (akateeminen vapaus). Unescon vuonna 1997 hyväksymässä suosituksessa korkeakoulujen opettajien asemasta todetaan, että turvattu työsuhde (”tenure”) kuuluu akateemisen vapauden kulmakiviin (kohta 45). Unionin tuomioistuin totesi tuomiossaan C-66/18 Euroopan komissio vastaan Unkari (kohta 227), että Unescon suositus on merkityksellinen tulkittaessa Euroopan unionin perusoikeuskirjan säännöksiä tieteen ja tutkimuksen vapaudesta (13 artikla). Akateemista vapautta edistetään yliopistotutkijoiden ja -opettajien vahvalla työsuhdeturvalla esimerkiksi USA:ssa ja Saksassa.

KKO on vastikään todennut, että ”tieteen vapauden suojan on katsottu merkitsevän ennen muuta tutkijan oikeutta päättää vapaasti muun ohella tieteellisen työnsä perusteista, tutkimusaiheesta, tutkimuksen kysymyksenasetteluista sekä tutkimusmetodeista. Ylimmän opetuksen vapaus merkitsee puolestaan sitä, että opettaja saa päättää opetuksensa sisällöstä ja valita käyttämänsä opetusmenetelmät.” Suomea sitovan Unescon ja Euroopan unionin sääntelyn valossa tieteen vapauden suoja on merkittävästi laajempi. Siihen kuuluvat esimerkiksi turvattu työsuhde (Unesco 1997, kohta 45), oikeus päättää tutkimuksen julkaisemisesta tai julkaisematta jättämisestä, oikeus päättää julkaisukanavista (EHEA, Rome Ministerial Communiqué, Annex I, Statement on Academic Freedom) sekä tutkijoiden ja opettajien tekijänoikeudet (Unesco 1997, kohta 12, DSM-direktiivin 5 artikla).

Professoriliitto edellyttää, yliopistolain 32 §:n 3 momenttia tulkitaan Unescon ja Euroopan unionin sääntelyn valossa sekä vähintään niin, että Suomi ei akateemisessa vapaudessa jää jälkeen USA:sta ja Saksasta. Professoriliitto myös korostaa, että työsopimuslain 3 §:n noudattamista on valvottava paremmin, jotta lainvastaisista määräaikaisuuksista päästäisiin eroon.

TKI-järjestelmän rahoituksen nykyinen aukkokohta on soveltavassa esikaupallisessa tutkimuksessa, jota erityisesti tutkimuslaitokset tekevät. Tämän vuoksi soveltavan tutkimuksen suhteellista osuutta TKI-rahoituksesta tulee kasvattaa.

Tutkimusorganisaatioiden ja yritysten tavoitteellisen yhteistyön tiedetään edistävän innovaatioita. Tämä yhteistyö on Suomessa huolestuttavasti vähentynyt viime vuosina. Toimintamalleja, joilla julkisen rahoituksen voidaan odottaa vivuttavan yksityistä rahoitusta ovat mm. tutkimusorganisaatioiden ja yritysten yhteiset TKI-ohjelmat ja osaamiskeskittymät sekä yhteiskäyttöiset TKI-infrastruktuurit ja kokeiluympäristöt. Tämän tyyppisten toimintojen tulee olla keskeisessä asemassa rahoituksen kohdentamisessa.

Luonnoksessa nostetaan esiin myös tutkimuksen infrastruktuurien elinkaarta, mihin sisältyy ajatus, että infrastruktuuri rakennetaan ja sitten aikanaan puretaan.
Tosiasiassa vain pieni osa infrastruktuureista mahtuu tuohon kuvaukseen. Yhä useammin niin kansallinen kuin kansainvälinen tutkimuksen infrastruktuuri on monipuolinen laitteiden, aineistojen ja palvelujen kokoelma, ja lisäksi verkostomainen ja ehkä maantieteellisesti hajautettu.
Myös erilaiset aineistot ovat tärkeitä kaikilla tieteenaloilla, ja ne tarvitsevat ylläpitoa ja päivittämistä jatkuvasti, sekä ennen kaikkea uusien menetelmien kehittämistä niiden hyödyntämiseen.
Kansainvälisten verkostojen merkitys kasvaa ja kansainvälinen kilpailu tutkimus- ja innovaatiotoiminnassa on kiristynyt. Tämä korostaa laadun merkitystä yhä enemmän TKI-toimintaympäristön kehittämisessä. Kilpailua kohdistuu niin osaajiin, resursseihin kuin tulosten hyödyntämiseenkin.

Kansainvälisessä kilpailussa ja yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa tutkimus- ja innovaatioympäristöllä ja osaamisella sekä siihen liittyvällä sääntelyllä on huomattava merkitys houkuteltaessa maahan kansainvälistä tutkimusrahoitusta ja investointeja.

Tutkimus- ja innovaatiomyönteinen toimintaympäristö on ympäristö, joka on vakaa ja turvallinen. Myönteisen ympäristön luomiseksi on vaalittava demokratiaa, tutkimuksen vapautta, kriittistä keskustelua, kulttuuria ja tiedeperustaista maailmankuvaa. Tutkimukselle ja innovaatioille myönteinen toimintaympäristö syntyy merkittävältä osin kaikkialla yhteiskunnassa tehtävistä päätöksistä ja pyrkimyksistä taata ihmisten ja luonnon hyvinvointi.

Innovatiiviseen ajattelutapaan tulisi rohkaista peruskoulusta lähtien koko työuran ajan. Yritys- ja innovaatiomyönteinen sääntely yhteiskunnassa kannustaa investointeihin ja startup-yritysten perustamiseen.

Viktigt att också förnya innovationsprocesserna som kommer från tillämpad forskning, särskilt från forskning inom läkemedelsutveckling.

Finns det behov att se över och förnya uppfinningslagen vid högskolorna från 2007 som en del av att sporra innovationsverksamheten vid högskolorna?