Mielenterveyskuntoutujien palveluasumisen palvelusetelisääntökirja luonnos

Mielenterveyskuntotujia on eri ikäisiä joten sijoittelu pitää kohdentaa oikein: lapsille,nuorille,aikuisille omat yksiköt.Päihteistä kuntotujille omansa. Tarvitseeko olla aina oma yksikkö joskus voi riittää kevyempikin tuki/ohjaus omaan asuntoon/ perheeseen.Kiertävä työntekijä? Ennaltaehkäisyn tärkeys, koulujen rooli.Sinne koulunkäyntiavustajia,nuorisotyöntekijä/vartija sekä oville teräaseiden paljastin. Sinisilmäisyys pois. Lehdistä saadaan lukea että oppilailla teräaseita ja koulussa välitetään huumeita. Koulukiusaamiseen pitää puuttua vahvasti,poliisi mukaan. Koulukiusaaminen aiheuttaa kauas kantoiset seuraukset yksilölle. Tulee kalliiksi yhteiskunnalle pitkässä juoksussa. Lapsille nuorille nopeapi, ja apu sinne missä lapsi/nuori on. Ei pompotusta sinne ja tänne, jonotusta kuukausi- vuosi kaupalla. Nopea puuttuminen ja apu ennen kuin tilanne eskaloituu. Erityistyöntekijät koululle käymään? Lyhyt terapiasta apu? Terveydenhoitajalle, mielenterveyshoitaja avuksi. Ei yksin jaksa kaikkea tehdä kun koulut on jätti suuria nykyään. Tulee sitten kalliiksi meille kaikille jos joutuu jo hoitoon/kuntotukseen/asumisyksikköön! Asumisyksiköiden riittävä valvonta, jotta hoito toteutuu niin kuin on sovittu. Niitäkin on ollut että ei oikein ole ilmeisesti toteutunut jossain päin Suomea. Ei asukkaiden liiallista pompotusta, asunnosta toiseen. Tuleehan tästä sitten asukkaan koti, tästä yksiköstä ainakin joksikin aikaa. Joillekin ehkä vuosi kausiksi. Miltä se nyt tuntuisi kotia ihan jatkuvasti vaihtaa?

Kodinomainen hoiva ja kuntoutuskoti luonnon keskellä missä kuntoutujilla mahdollisuus tehdä pieniä aslareitä sisällä tai ulkona yms
Työhöhönsä motivoituneet ja erikoistunnet ihmisläheisellä kuntouttavalla työotteella toimivat hoitajat, taideterapiaa, luontoterapiaa, musiiikia, turvallista arkea toiminnallisuuutta, näistä on hyvä kuntoutus tehty ja tulokset ovat hyviä

pitäs tukea erityisryhmiäkin

Mielestäni tarvitaan sijaishoitoa myös iäkkäille mielenterveyspotilaille. Nämä ns "normaalit" intervallipaikat eivät välttämättä sovellu niin hyvin. Huoli läheisestä, kun ikää meille molemmille karttuu, niin mihin menee, jos omaishoitaja sairastuu ja joutuu itse vaikka hoitoon.
Olisi tärkeää myös saada läheltä paikka, jossa voisi käydä esim omaishoitajan muutamien tuntien vapaan aikana. Mielenterveysyksikössä voisi saada virikettä ja "ymmärrystä" mielenterveysasiantuntijoiden avulla. Pohdintaa tilanteessa, jossa ei esim mtt:ssa saa apua, kun on pitkään sairastanut ja iällinen jo. Psykiatrin vastaanotolle ei pääse. Lääkitys pitäisi olla kyllä asiantuntijan händyssä. Käsketään vain turvautumaan tk-lääkäriin. Onko siellä siis asiantuntemus?

Palvelusetelikäsikirjasta on unohdettu kokonaan päihdekuntoutujat, aiemmin on puhuttu mielenterveys- ja päihdekuntoutujista. Miksi heidät on jätetty tämän ulkopuolelle? Arjessaan ja elämänhallinnassaan päihdekuntoutujalla saattaa olla monella tapaa samankaltaisia haasteita, joihin pystytään vastaamaan asumisen palveluilla. Mitä päihdekuntoutujille jatkossa aiotaan tarjota?
Tuetun asumisen palvelu käsittää tällä hetkellä asiakkaalle ammattihenkilöltä saatavan tuen joko vapailta markkinoilta vuokrattuun asiakkaan omaan asuntoon, tai palveluntuottajan asumisyksikössä sijaitsevaan vuokra-asuntoon. Mm. lähihoitaja voi olla asiakkaan kotona asiakasta tukeva ja ohjaava henkilö, siis henkilö, joka ohjeistaa asiakasta ruuanlaitossa, siivouksessa, kaupassa käynnissä ym. Tähän työnkuvaan ei tarvitse olla koulutukseltaan sosiaaliohjaaja, mikä harhaanjohtavana nyt ensimmäisessä lauseessa. Palvelusetelikäsikirjasta saa myös kuvan, että tuetun asumisen palvelu voi pitää sisällään useita tukipalveluita. Mitä nämä muut palvelut ovat? Turvarannekkeet, ateriapalvelut ym.? Näistä ei tällä hetkellä tee päätöstä se sama sosiaalihuoltolain mukainen ammattihenkilö, joka myöntää tuetun asumisen palvelun. Miten tämä on jatkossa ajateltu?

Tuetun asumisen palveluihin on tällä hetkellä asiakkaita jonossa, ruuhkaa voisi helpotta sillä, että palveluseteli laajennetaan koskemaan myös yksityisten palveluntuottajien kotiin annettavaa tuettua asumista. Onko tätä suunniteltu?
Yhteisöllisen asumisen palvelukuvauksessa ei ole mainittu lyhytaikaisen arviointijakson mahdollisuutta, sen pitäisi kuitenkin olla yhtä lailla mahdollinen siellä kevyemmässä palvelumuodossa kuin ympärivuorokautisessa palveluasumisessakin.

Palvelusetelikäsikirjasta saa nyt kuvan, että asiakaskunta etenkin ympärivuorokautisessa palveluasumisessa on ikääntynyttä, joka tarvitsee ”hoitopaikan” (tuota sanaa ei tarvisi viljellä, kun kyse on asumisen palveluista) ja paljon somaattista huolenpitoa ja palveluita somaattisen kuntonsa vuoksi. Käsikirja tulisi sanamuodoiltaan ehkä vielä käydä läpi sitä silmällä pitäen, että suuri osa 18–64 -vuotiaista päihde- ja mielenterveyskuntoutujista on fyysisesti suhteellisen hyväkuntoista porukkaa, jota kuntouttavalla työotteella vastuutetaan mm. siivouksesta ja pyykkihuollosta oman toimintakykynsä ja asiakassuunnitelmansa mukaisesti.

Erittäin hyvä kommentti nimimerkiltä ”Ihmettelijä” kokonaisuudessaan! Tein saman huomion kuin hän, että palvelusetelikäsikirjasta puuttuu kokonaan päihdekuntoutujat. Eli pohdiskelen samaa kuin ”Ihmettelijä”, että mitä tälle kyseiselle asiakasryhmälle aiotaan jatkossa tarjota?

Sitten kommenttia itse palvelusetelikäsikirjan sisältöön; Arviointi siitä, tarvitseeko asiakkaan mennä esim. sairaalaan, tapahtuu ensisijaisesti käytännössä asumisyksikössä eikä vain erityistilanteessa lääkärin tai palvelupäätöksen tehneen viranhaltijan suostumuksella. Puhutaanko tässä kohtaa palvelusetelikäsikirjaa väliaikaisesta vai pidempiaikaisesta siirtymisestä?

Palvelusetelin käyttömahdollisuuksista puhuttaessa nostetaan asiakkaan toimintakyvyn kartoitus kuin yhdeksi sen edellytykseksi. Kuitenkin useimmiten käytännössä toimintakyvyn kartoitus ei onnistu ennen kuin asiakas on jo myönnetyssä palvelussa. Sama pätee useasti asiakkaan asiakassuunnitelmaan. Joskus on asiakkaan edunmukaista laatia hänen asiakassuunnitelmansa sen jälkeen, kun asiakas on jonkun aikaa ehtinyt jo olla/asua/asettua uuteen asumisyksikköönsä.

Lisäksi hoitopaikan sijaan, kun puhutaan mielenterveys- ja päihdekuntoutujista, olisiko parempi termi palvelusetelikäsikirjaan esim. kuntoutuspaikka?

Palvelusetelikäsikirjan kieli on välillä epäselvää esim. kohdassa, jossa asiakas mahdollisesti kieltäytyy palvelusetelistä. Palvelusetelikäsikirjassa on tällä hetkellä myös useita kirjoitusvirheitä, esim. välimerkkejä puuttuu tai niitä on väärissä paikoissa lauseita, isoja kirjaimia löytyy keskeltä lauseita jne.

Palvelusetelikäsikirjan luonnoksen sisältöä ja kieltä tulisi siis vielä hioa ennen sen viimeistelyä.

Joku jo aiemmin kommentoikin, että sääntökirjan teksti sopisi "hoiva"palveluihin. Mielenterveyskuntoutujista kaikki ei asu ns. ryhmäkodeissa. Sääntökirjassa tulisikin huomioida, että asuminen/palvelu voi olla kevyttä ja silti yhteisöllisyyttä tukevaa. Jonkin verran on tulkintajuttuja mm laskutuksiin liittyvissä asioissa. Uuden sääntökirjan laatimisessa olisikin hyvä huomioida eri tukimuodot ja niidenkin välillä eri asumismuodot.

Onko palvelut tarkoitettu myös päihdeasiakkaille? Sääntökirjassa ei mainintaa päihteitä käyttävistä asiakkaista. Heidän tilanteensa on muutenkin hankala ja palveluita vaikea järjestää niin sulkeeko tämä sääntökirja heidät kokonaan ulos palveluista. Tällä asiakasryhmällä on monenlaista tuen tarvetta liittyen asumiseen.

Hinnoittelu on sekavaa. Tuetussa asumisessa käytetään kotihoidon ja tukipalveluiden palvelusetelijärjestelmää. Siis järjestetäänkö tätä asumisen palvelua ollenkaan palvelusetelillä? Palveluseteliarvoissa: esityksenä palvelusetelin kattohinnaksi olisi 120 euroa/vrk ympärivuorokautinen palveluasuminen ja vaativa ympärivuorokautinen palveluasuminen 160 euroa/vrk. Mitä on vaativa ympärivuorokautinen palveluasuminen, missä määrittely?

Sääntökirja on kirjoitettu niin että kyseessä olisi ikäihmisille suunnatut palvelut. Kohderyhmä on kuitenkin 18-64 vuotiaat. Palveluihin hakeutuu enenevässä määrin nuorempia asiakkaita.
Joku täällä aiemmin jo kiinnitti huomiota ympärivuorokautisen palveluasumisen kuvaukseen: Ympärivuorokautisen palveluasumisen tarkoituksena on edistää ja ylläpitää asiakkaiden fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista toimintakykyä, tuottaa hoivaa ja huolenpitoa kodinomaisessa ympäristössä sekä vastata asiakkaiden sairaanhoidollisiin tarpeisiin.
Siirtyminen muuhun hoitopaikkaan (esim. sairaalaan) tapahtuu vain erityistilanteessa lääkärin tai palvelupäätöksen tehneen viranhaltijan suostumuksella. Asiakkaiden hoivan tarpeen lisääntyminen ei ole syy siirtymiseen pois toimintayksiköstä.

Miten sosiaalihuollon yksikössä vastataan sairaanhoidollisiin tarpeisiin? Ja ilmaisu muu hoitopaikka antaa vaikutelman että sen hetkinen paikkakin on hoitopaikka vaikka kyseessä lienee asumisyksikkö ja sillä hetkellä asiakkaan koti. Ja sairaalaan siirtymisestä ei voi päättää palvelupäätöksen tehnyt viranhaltija, joka tässä tapauksessa pitäisi olla sosiaalihuollon ammattihenkilö.

Olisiko hyvä puhua vähemmän hoivasta ja huolenpidosta ja keskittyä kuntoutumiseen liittyviin teemoihin koska se on tälle asiakasryhmälle olennaisempaa.

Yhteisöllisessä asumisessa puhutaan hälytys- ja hoitajakutsujärjestelmästä. Tämäkin viittaa enemmän laitosolosuhteisiin, ei asumiseen.

Tuettua asumista voidaan järjestää asiakkaan omaan yksityiseen kotiin sääntökirjan mukaan. Kotiin annettaville asumisen palveluille on todellakin tarvetta. Mielenterveysasiakkailla on usein hyvä fyysinen toimintakyky mutta tarvitsevat paljon tsemppausta ja tukea arjen toimintojen suorittamiseen. Nämä asiakkaat eivät tarvitse kotipalveluita vaan nimenomaan asumisen tukea omaan kotiin. Laadukkaalla kotiin annettavalla tuella ehkäistään asiakkaiden raskaampiin palveluihin siirtyminen-
Myös asumisyksiköistä kuntoutuvat ja omaan kotiin muuttavat saattavat alussa tarvita reilusti tukea arkeen ja asteittain tuen määrää voidaan vähentää. Tällöin olisi hyvä, että sitä tukea todella on saatavana, että ihmiset pääsevät eteenpäin pois raskaimmista palveluista.

Palveluntuottajan näkökulmasta sairaanhoidollisten tarpeiden määrittely tulee avata tarkemmin. Mitä tarkoitetaan sillä, että ympärivuorokautisen palveluasuminen vastaa asiakkaan sairaanhoidollisiin tarpeisiin?

Sääntökirjassa tukitunteja voidaan toteuttaa esim puhelimen välityksellä. Kirjaamista ei kumminkaan voi suorittaa yhtä aikaa. Mitenköhän on ajateltu tässä kohtaa kun kirjaaminen tulee tapahtua kun kirjaaminen pitäisi tapahtua asukakontaktin aikaan jotta sen voi laskuttaa. Mielenterveystyössä myös asukkaan kohtaaminen ensiarvoisen tärkeää. Tätä myös pohdin jos vaatimuksena on, että kirjaaminen tapahtuu asukkaan läsnä ollessa kun on paljon myös ns taustakirjaamista mm. yhteistyö eri toimijoiden kanssa, asukkaiden väliarvioinnit, toimintakykyarvioinnit, toteuttamissuunnitelmat ja jne. Usein nämä keskustellaan asukkaan kanssa ja hoitajat siirtävät tiedot eri järjestelmiin. Aika usein sairaudet ja niiden oireet aiheuttavat sen, etteivät asukkaat jaksa tai halua osallistua kirjaamiseen. Ei motivaatio ja jaksaminen riitä. Sääntökirjassa on kumminkin vaatimus, että asukkaan on oltava paikalla, jotta kirjaaminen voidaan laskea asukkaan kanssa tehtäväksi työksi. Aika usein mielenterveyskuntoutujilla on myös päihteidenkäyttöä ja sitoutuminen mm. tukitunteihin huonoa ja peruuntumisia tapahtuu hetkellä jolloin asunnolle ollaan menossa. Palveluntuottajan näkökulmasta tilanne on hankala, koska työntekijät on varattu töihin 1h ajaksi, mutta laskuttaa saa vain 15min. Kumminkin käynti tulee kirjata ja arvioida asukkaan päivää ja mahdollisesti olla yhteydessä yhteistyökumppaneihin, herääkin kysymys kenen maksettavaksi tämä aika jää?