Tervetuloa kommentoimaan selvitystä mahdollisuuksista toteuttaa kansallinen yhtenäinen kielikoulutus sosiaali- ja terveydenhuollossa 31.10.-21.11.2025.
Selvityksen tavoitteena oli saada kuva suomen ja ruotsin kielikoulutuksen järjestämisestä muuta kuin suomen tai ruotsin kieltä äidinkielenään puhuville sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisille sekä tehdä ehdotuksia kielikoulutuksen kehittämiseksi. Tarkastelussa oli kielikoulutuskokonaisuus lähtömaasta työelämään saakka.
Toivomme kommenttejanne erityisesti:
Mahdolliset korjaukset ja täydennykset: tausta ja nykytila (luvut 1-6)
Näkemykset suosituksiin (luku 7, kustannukset ja rahoitus)
Suositus 1: Alkeistason kielitaidon hankkiminen
Suositus 2: Lääkärien ja sairaanhoitajien laillistamiskoulutuksen tai lähihoitajakoulutuksen pääsyvaatimusten mukaisen kielitaidon hankkiminen
Suositus 3: Laillistamisprosessin tai lähihoitajakoulutuksen aikainen kielikoulutus
Suositus 4: Kielen opiskelu työelämässä ammattioikeuden saavuttamisen jälkeen
Suositus 5: Ammatillisen kielitaidon arviointi ja testaaminen (suositus vastaa muiden Pohjoismaiden tilannetta)
7.2 Kielikoulutuksen kustannukset ja rahoitus
Työ- ja elinkeinoministeriön kommentit selvitykseen mahdollisuudesta toteuttaa sote-alan yhtenäinen kielikoulutus
Työ- ja elinkeinoministeriö
21. november 2025 klockan 16.22.18
Osa 2: Johtopäätös ja suositus 1.
Johtopäätöksessä todetaan, että yleiskielen alkeistason hankkimiseen on useita reittejä, kuten lähtömaakoulutukset, kotoutumiskoulutukset ja valmentavat koulutukset. Johtopäätöksissä olisi hyvä tuoda esiin, että julkisesti tuotettuihin ja rahoitettuihin kotoutumiskoulutuksiin pääsemiseen vaikuttaa muun muassa se, onko henkilö rekisteröitynyt työttömäksi työnhakijaksi. Kotoutumiskoulutukset eivät ole kattavasti työn perusteella muuttavien tai työssä jo olevien käytettävissä.
Suosituksena on, että lähihoitajien tulee hankkia vähintään A1.3-tasoine kielitaito lähtömaassaan. Erilaiset lähtömaakoulutukset tukevat Suomeen rekrytoitujen ammattilaisten kielitaidon kehittymistä ja parhaimmillaan nopeuttavat työssä vaadittavan kielitaitotason saavuttamista. TEM kuitenkin toteaa, että oleskelulupajärjestelmä ei tunnista kielitaitoon liittyviä edellytyksiä, joten suosituksen toteuttaminen olisi yksistään rekrytoivien työnantajien vastuulla. TEM toteaa lisäksi, että kansainvälistä rekrytointia tulisi rakentaa eettisesti kestäville rekrytointimalleille. Suomen/ruotsin kielen opiskelu lähtömaassa tulisi toteuttaa niin, että kielikoulutukseen sitoutuminen ei aiheuttaisi työnhakijalle taloudellista taakkaa tilanteessa, jossa työllistyminen Suomeen on vielä epävarmaa.
Johtopäätös ja suositus 2.
TEM pitää lähtökohtaisesti hyvänä ajatusta, että sote-alan ammattilaisille olisi tarjolla yleiskielitaidon koulutusta sekä ammattikieleen keskittyvää koulutusta. Myös ratkaisut, joissa kehitetään tai luodaan verkkopohjaisia ja ylialueellisia malleja ovat TEM:n näkökulmasta kannatettavia. Suositus siitä, että kotoutumiskoulutusta vastaavan alkuvaiheen kielikoulutuksen saatavuus tulisi varmistaa kaikille sote-alan ammattilaisille vaatii TEM:n näkökulmasta kuitenkin tarkempaa analyysiä muun muassa suosituksen toteutustapojen, säädösmuutostarpeiden ja rahoituksen näkökulmista. Kuten TEM on jo aiemmin kommenteissa tuonut esiin, työn perusteella muuttaneet eivät ole kotoutumiskoulutuksen ensisijaista kohderyhmää. Suosituksen toteuttaminen siis vaatisi oman uuden yleiskielen koulutusmallin kehittämistä tai kotoutumiskoulutuksen tarjonnan monipuolistamista ja laajentamista sekä sitä kautta kuntien vastuiden kasvattamista ja siihen liittyvien kustannusten kattamista.
Suosituksissa esitetään lisäksi perustettavan kansallinen kehittämishanke, jonka tavoitteena on suunnitella, pilotoida ja jalkauttaa sosiaali- ja terveysalalle suuntautunut A2.1– A2.2 tasoinen kielikoulutus. TEM pitää lähtökohtaisesti kannatettavana ajatusta, että mahdollisuutta toteuttaa sote-alalle suunnattua yhtenäistä kielikoulutusta arvioidaan tarkemmin. TEM:n näkökulmasta ennen kehittämishankkeen aloittamista tulisi kuitenkin arvioida ja ratkaista muun muassa rahoitukseen ja vastuisiin sekä kehittämishankkeen jälkeiseen kielikoulutuksen järjestämiseen liittyvät kysymykset.