Uskomme, että avoin näkemysten vaihto lisää ymmärrystä siitä, miten muut asian näkevät. Rakentava kritiikki ja hyvät argumentit johtavat kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen. Keskustelu vie kaupunkiamme eteenpäin.
Keskusteluihin voit osallistua joko omalla nimelläsi tai nimimerkillä. Oman nimen käyttäminen antaa kommenteille usein nimimerkkiä enemmän painoarvoa keskustelussa. Jos et halua käyttää omaa nimeäsi, valitse nimimerkki, joka ei loukkaa muita keskustelijoita ja on helposti tunnistettavissa nimimerkiksi. Eli se ei siis ole tavanomaisen nimen kaltainen.
Kirjoittaja on aina vastuussa tekstistään. Valvomme keskustelua arkisin klo 8-16 välisenä aikana. Poistamme sopimattomat kommentit. Edellytämme, että verkkokeskustelu käydään hyvässä hengessä ja muiden keskustelijoiden näkemyksiä kunnioittaen.
Keskustelupalstoilla noudatamme seuraavaa etikettiä:
- Tutustu aineistoon ja pysy aiheessa. Harkitse mitä kirjoitat.
- Näkemyksesi on meille tärkeä. Kuuntele muita, kysy ja perustele näkemyksesi.
- Varmista, että esittämäsi tiedot pitävät paikkansa. Tiivis ja napakka teksti on pitkää selostusta parempi.
- Ole kohtelias ja rakentava. Älä loukkaa kenenkään kunniaa tai yksityisyyttä.
- Vältä kiroilua ja isoilla kirjaimilla kirjoittamista eli huutamista!
- Julkisen palvelun media on mainoksista vapaa. Ethän mainosta tapahtumia, tuotteita, palveluita tai tee suoraa poliittista tai uskonnollista mainontaa.
Suunnitelmat löydät liitteenä painamalla tekstiosion alla olevaa "Näytä lisätiedot" -nappia.
En ymmärrä tätä hanketta
Hanikan rouva
22. februari 2026 klockan 18.32.57
Kaitaankallioiden ja Vesitorpanpuiston metsäalue on yksi niistä harvoista kaupunkiluonnon helmistä, joissa espoolaiset päiväkotilapset voivat vielä tänä päivänä kokea aitoa metsää – koskettaa sammalta, ihmettää muurahaisten pesää, kuunnella tikan nakutusta ja juosta vapaasti puiden välissä. Tämä metsä ei ole vain virkistysalue. Se on lähialueen lapsille luokkahuone, leikkipaikka ja ihme.
Nyt tähän korvaamattomaan lähimetsään suunnitellaan 3 metriä leveää, valaistua ja talvikunnossapidettävää kivituhkauraa. Hanke tarkoittaa käytännössä metsäpohjan peruuttamatonta tuhoamista, puiden kaatamista ja aluskasvillisuuden häviämistä – juuri sen luonnon, jonka äärellä lapsiryhmät tänä keväänä vielä retkeilevät. Kun metsä kerran rakennetaan, sitä ei enää palauteta. Nämä lapset kasvavat maailmassa, jossa tutkitusti luontoyhteys on yhä harvinaisempaa ja arvokkaampaa – ja me olisimme nyt valmiita viemään sen heiltä?
Espoo on menettänyt vuosien saatossa valtavasti yhtenäisiä viherkäytäviä rakentamisen paineessa. Jokainen uusi reitti näyttää perustellulta yksinään – mutta yhdessä ne pirstovat luontoalueet irrallisiksi saarekkeiksi, joissa luonnon monimuotoisuus ei enää kukoista eikä lapsi enää löydä sitä villiyttä, jota kasvava mieli tarvitsee.
Reitti ei ole välttämätön. Rahat voisi suunnata paremmin – esimerkiksi nykyisten reittien kunnossapitoon tai rantaraitin valaistukseen. Tämä metsä ansaitsee tulla suojelluksi – ei rakennetuksi. Sen ansaitsevat myös ne lapset, jotka siellä vielä huomenna retkeilevät.