Gå till innehållet

Kysely kaivostoiminnasta ja kaivoslainsäädännöstä

Pratbubbla 117
Diskussion | Työ- ja elinkeinoministeriö
Diskussionen har avslutats

Basuppgifter

Avslutat: 31.5.2019

Bilagor

Ilmianna

Se övriga kommentarer

kaivosveroa ehdotettu ja kannatettu. Joko saataisiin toteutusasteelle?

Plats för profilbild

Alfa
9. mars 2019 klockan 12.31.06

Suomen maaperän mineraaleja saa nyt hyödyntää ilman korvausta. Asia tulisi korjata säätämällä laki, joka mahdollsitaa louhinnan ja mineraalien verottamisen. Verotuksen euromääräiset summat voisi sitten säädellä vaikka vuosittain esim. asetuksen kauttta. Tärkeintä olisi saada laki voimaan ennen CETA- sopimuksen voimaantuloa.

Plats för profilbild

Oikaisu
12. mars 2019 klockan 13.08.13

Keskustelu kaivosverosta on ollut tarkoitushakuisesti harhaanjohtavaa. Tarkoitus on ollut antaa kuva etteivät kaivosyhtiöt maksa veroja, näinhän asia yleisesti ymmärretty. Verottomuuden sijaan kaivosyhtiöiden verokohtelu on aivan sama kuin muunkin teollisuuden. Tämän lisäksi yhtiöt maksavat veroluonteisen nostetun malmin arvoon sidotun korvauksen maanomistajille, siis arvoon sidottu, mikä tarkoittaa, että maanomistaja saa rahansa tuotti kaivos voittoa tai ei.

Muuten: Matkailu ei maksa veroja! Näinhän kaivosveron kannattajat voisivat uutisoida. Tässä uutisessa olisi edes toinen puoli totta, hotelli- ja ravitsemusalan ALV-verokanta on muuta teollisuutta alempi.

Plats för profilbild

Huhhuh
19. mars 2019 klockan 11.17.08

Onpa hurjaa luettavaa. Pelottavan iso osa kansalaisista perustaa näkemyksensä näköjään ihan huuhaa-tietoon. Valitettavasti median rooli on suuri ja harhaanjohtavaa tietoa jaetaan surutta ja välittämättä tosiasioista vähääkään. Toivottavasti kaivoslakimuutosta miettivä työryhmä ottaa huomioon, että suurin osa kaivoslain kritisoijista näyttää perustavan käsityksensä juuri iltapäivälehtien artikkeleihin tms. Asioista pitää voida puhua avoimesti ja tosiasioihin perustuen, kritiikkiä saa toki esittää ja asiat pitää selvittää miten ne todellisuudessa ovat, mutta tämä ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä sisältävä vouhkaaminen on melko hullua. Nykyinen kaivoslakihan on hyvä ja toimiva. Katse olisi ehkä syytä kohdentaa kaivostoimintaa muutoin säätäviin lakeihin kuten ympäristönsuojelulakiin (joka on se laki, joka nimenomaan antaa oikeudet ympäristön pilaamiseen - kaivoslaki ei sitä tee), vesilakiin ja luonnonsuojelulakiin.
Malminetsintäkorvaukset maanomistajille ovat Suomessa muuten maailman korkeinta luokkaa. Ihmiset eivät tunnut käsittävän myöskään sitä, että malmitutkimuksia on Suomessa tehty aina ja niitä tullaan aina tekemään. Malminetsintää on tehtävä, jos halutaan yhtä ainutta kaivosta vielä tulevaisuudessa perustaa. On 999 kertaa todennäköisempää, että malminetsintäprojekti ei johda kaivokseen, kuin että se siihen johtaisi. Kallioperästä saatava tieto on erittäin tärkeää luonnontieteellistä tutkimusaineistoa myös montaa muuta toimialaa kuin kaivosalaa varten. Malminetsintää tekevät tutkimus- ja kehiysyhtyhtiöt, eivät ainoastaan kaivosyhtiöt. Itse asiassa suurin osa tutkimuksia toteuttavista yhtiöistä taitaapi olla juuri pieniä junioriyhtiöitä.
Ihmisillä tuntuu olevan nämä kaksi eri toimialaa aivan totaalisen sekaisin. Malminetsintää ei myöskään käytännössä voi rajoittaa alueiden suhteen, jos koskaan mitään halutaan löytää. Tutkimusten edetessä seurataan tutkimustuloksia jopa kymmeniä kilometrejä suuntaan ja toiseen ja siltikään ei ole varmuutta esiintymän löytymisestä. Jos tulosten seuraaminen estetetään, ei ole kyse enää enää etsintätyöstä. Esiintymän paikka pitäisi tällöin puhtaasti arvata, minkä varmasti jokainen ymmärtää mahdottomaksi. Etsintätyöhön laitetaan keskimäärin miljoonista jopa kymmeniin miljooniin euroja (tai pitkälle edenneissä malminetsintäprojekteissa jopa satoja miljoonia), eikä tutkimus tuota muuta kuin tietoa. Suomella ei ole varoja malmitutkimusten rahoittamiseen, joten tähän on saatava rahoitusta ulkomailta. Jos ihmiset kuvittelevat, että ulkomaiset rahoittajat rahoittavat hyvää hyvyyttään sadoilla miljoonilla euroilla Suomen malmitutkimuksia muuuten vain ja ilman minkäänlaisia oikeuksia saada joku hyöty tästä rahoituksellisesti erittäin riskialttiista sijoituksesta, niin väärässä ovat. Ensinnäkin epätodennäköisyys teollisesti hyödynnettävän mineralisaation löytymiseen on todella todella suuri, toiseksi, jos näin käy, niin eikö ole kohtuullista, että se, joka tämän löytämisen on mahdollistanut, olisi oikeutettu jonkinlaiseen korvaukseen rahoittamastaan toiminnasta ja sen tuomista tuloksista. Malminetsintäyhtiöthän usein myyvät oikeudet esiintymän hyödyntämiseen, mikä kattaa tutkimustyöhön laitetut rahat ja tämä lienee aika oikeudenmukainen käytäntö, kun 999 projektia tuhannesta jää kuitenkin puille paljaille. Mikään ei estä esim. Suomen valtiota ostamasta projektia itselleen, jos etsintätyön toteuttanut yhtiö projektin haluaa myydä kuten yleensä on. Suuret kaivosyhtiöt usein haluavat toteuttaa toiminnan itse, mikä on sekin hyvä asia, sillä Suomella ei missään nimessä ole varoja kaikkien mahdollisten kaivosinvestointien ja malmitutkimusten toteuttamiseen.
Suomi suurena kaivosmineraalien kuluttajamaana on ehdottomasti velvollinen tuottamaan kuluttamansa metallit ja mineraalit itse. Se, että kehitttynyt valtio kippaa surutta vastuut malmien tuottamisesta kehitysmaille on täysin ala-arvoista. Tämä tuntuu olevan ns. luonnonsuojelijoiden tavoite. Suomen on kuitenkin osallistuttava ilmastomuutoksen torjuntaan osaltaan ja esimerkiksi akkumineraalien tuotantoon jatkossa entistä akstiivisemmin. Vastuullista kaivostoimintaa tarvitaan Suomessa ja kaikkien tulisi ymmärtää, että kaivoksen sijoittamista ei kukaan valita. Malmit ovat siellä missä missä ne ovat, ja tämän vuoksi esim. etsintätyön rajoittaminen ei ole millään lailla järkevää. Mahdollisen mineralisaation löytyessä ja kaivosta suunniteltaessa on olemassa oma raskas luvitusprosessi, jossa eri tahoje osalta tehdään intressiharkinta, jonka aikana päätetään ajaako suunniteltu kaivos yleistä etua niin suuressä määrin, että se voitaisiin rakentaa esim. muista maankäytölllisistä intresseistä huolimatta.

Plats för profilbild

No-go
19. mars 2019 klockan 15.26.18

Huhhuh skrivet av:

Onpa hurjaa luettavaa. Pelottavan iso osa kansalaisista perustaa näkemyksensä näköjään ihan huuhaa-tietoon. Valitettavasti median rooli on suuri ja harhaanjohtavaa tietoa jaetaan surutta ja välittämättä tosiasioista vähääkään. Toivottavasti kaivoslakimuutosta miettivä työryhmä ottaa huomioon, että suurin osa kaivoslain kritisoijista näyttää perustavan käsityksensä juuri iltapäivälehtien artikkeleihin tms. Asioista pitää voida puhua avoimesti ja tosiasioihin perustuen, kritiikkiä saa toki esittää ja asiat pitää selvittää miten ne todellisuudessa ovat, mutta tämä ilman minkäänlaista lähdekritiikkiä sisältävä vouhkaaminen on melko hullua. Nykyinen kaivoslakihan on hyvä ja toimiva. Katse olisi ehkä syytä kohdentaa kaivostoimintaa muutoin säätäviin lakeihin kuten ympäristönsuojelulakiin (joka on se laki, joka nimenomaan antaa oikeudet ympäristön pilaamiseen - kaivoslaki ei sitä tee), vesilakiin ja luonnonsuojelulakiin.
Malminetsintäkorvaukset maanomistajille ovat Suomessa muuten maailman korkeinta luokkaa. Ihmiset eivät tunnut käsittävän myöskään sitä, että malmitutkimuksia on Suomessa tehty aina ja niitä tullaan aina tekemään. Malminetsintää on tehtävä, jos halutaan yhtä ainutta kaivosta vielä tulevaisuudessa perustaa. On 999 kertaa todennäköisempää, että malminetsintäprojekti ei johda kaivokseen, kuin että se siihen johtaisi. Kallioperästä saatava tieto on erittäin tärkeää luonnontieteellistä tutkimusaineistoa myös montaa muuta toimialaa kuin kaivosalaa varten. Malminetsintää tekevät tutkimus- ja kehiysyhtyhtiöt, eivät ainoastaan kaivosyhtiöt. Itse asiassa suurin osa tutkimuksia toteuttavista yhtiöistä taitaapi olla juuri pieniä junioriyhtiöitä.
Ihmisillä tuntuu olevan nämä kaksi eri toimialaa aivan totaalisen sekaisin. Malminetsintää ei myöskään käytännössä voi rajoittaa alueiden suhteen, jos koskaan mitään halutaan löytää. Tutkimusten edetessä seurataan tutkimustuloksia jopa kymmeniä kilometrejä suuntaan ja toiseen ja siltikään ei ole varmuutta esiintymän löytymisestä. Jos tulosten seuraaminen estetetään, ei ole kyse enää enää etsintätyöstä. Esiintymän paikka pitäisi tällöin puhtaasti arvata, minkä varmasti jokainen ymmärtää mahdottomaksi. Etsintätyöhön laitetaan keskimäärin miljoonista jopa kymmeniin miljooniin euroja (tai pitkälle edenneissä malminetsintäprojekteissa jopa satoja miljoonia), eikä tutkimus tuota muuta kuin tietoa. Suomella ei ole varoja malmitutkimusten rahoittamiseen, joten tähän on saatava rahoitusta ulkomailta. Jos ihmiset kuvittelevat, että ulkomaiset rahoittajat rahoittavat hyvää hyvyyttään sadoilla miljoonilla euroilla Suomen malmitutkimuksia muuuten vain ja ilman minkäänlaisia oikeuksia saada joku hyöty tästä rahoituksellisesti erittäin riskialttiista sijoituksesta, niin väärässä ovat. Ensinnäkin epätodennäköisyys teollisesti hyödynnettävän mineralisaation löytymiseen on todella todella suuri, toiseksi, jos näin käy, niin eikö ole kohtuullista, että se, joka tämän löytämisen on mahdollistanut, olisi oikeutettu jonkinlaiseen korvaukseen rahoittamastaan toiminnasta ja sen tuomista tuloksista. Malminetsintäyhtiöthän usein myyvät oikeudet esiintymän hyödyntämiseen, mikä kattaa tutkimustyöhön laitetut rahat ja tämä lienee aika oikeudenmukainen käytäntö, kun 999 projektia tuhannesta jää kuitenkin puille paljaille. Mikään ei estä esim. Suomen valtiota ostamasta projektia itselleen, jos etsintätyön toteuttanut yhtiö projektin haluaa myydä kuten yleensä on. Suuret kaivosyhtiöt usein haluavat toteuttaa toiminnan itse, mikä on sekin hyvä asia, sillä Suomella ei missään nimessä ole varoja kaikkien mahdollisten kaivosinvestointien ja malmitutkimusten toteuttamiseen.
Suomi suurena kaivosmineraalien kuluttajamaana on ehdottomasti velvollinen tuottamaan kuluttamansa metallit ja mineraalit itse. Se, että kehitttynyt valtio kippaa surutta vastuut malmien tuottamisesta kehitysmaille on täysin ala-arvoista. Tämä tuntuu olevan ns. luonnonsuojelijoiden tavoite. Suomen on kuitenkin osallistuttava ilmastomuutoksen torjuntaan osaltaan ja esimerkiksi akkumineraalien tuotantoon jatkossa entistä akstiivisemmin. Vastuullista kaivostoimintaa tarvitaan Suomessa ja kaikkien tulisi ymmärtää, että kaivoksen sijoittamista ei kukaan valita. Malmit ovat siellä missä missä ne ovat, ja tämän vuoksi esim. etsintätyön rajoittaminen ei ole millään lailla järkevää. Mahdollisen mineralisaation löytyessä ja kaivosta suunniteltaessa on olemassa oma raskas luvitusprosessi, jossa eri tahoje osalta tehdään intressiharkinta, jonka aikana päätetään ajaako suunniteltu kaivos yleistä etua niin suuressä määrin, että se voitaisiin rakentaa esim. muista maankäytölllisistä intresseistä huolimatta.

Tottakai etsintää on aihetta rajoittaa! On alueita, joille kaivokset eivät sovi, esimerkkeinä luonnonsuojelualueet, maisemallisesti erityisen arvokkaat alueet, alueet, joilla mittavat ympäristövahingot ovat mahdollisia (vesistöketjujen läheisyys, tärkeät pohjavesialueet) ja alueet, joilla maanomistaja tai kunta eivät halua kaivostoimintaa harjoitettavan. Alueilla, joille kaivostoiminnan ei voi katsoa soveltuvan on turha harjoittaa malminetsintää, koska se on resurssien tuhlausta! No-go-alueet ovat suorastaan välttämättömyys, jos kaivostoiminnalle Suomessa halutaan sosiaalinen oikeutus ja hyväksyntä.

Plats för profilbild

Ei
22. mars 2019 klockan 9.23.49

15% Suomen pinta-alasta on Naturassa. (http://www.metsa.fi/natura2000alueet) eli 15% koko maasta olisi täysin kiellettyä kaikelta? Voidaanko olla varmoja, että tuo aika lyhyessä ajassa rakennettu natura-verkosto on kaikilta osin perustelultaan pitävää?

Malminetsintä ei tuota ympäristölle merkittävää haittaa. Jos merkittävä malmi löytyy esim. natura-alueelta, on mielestäni järkevämpi tutkia esiintymä ja sen jälkeen puntaroida vaihtoehtoja.

On hyvä pitää yhteiskunnan etu mielessä. Ei ilmastonmuutoksen vastainen infrastruktuuri kierrättämällä rakennu. Jos nyt lähdettäisiin toteuttamaan EU:n tavoitetta saada 300 miljoonaa sähköautoa liikenteeseen vuoteen 2030 mennessä, esimerkiksi maailman kuparivarastot loppuvat muutamassa kuukaudessa. Siis maailman. Ja puhutaan EU:n sähköautoista. Tuulimyllyjäkään ei tietääkseni tehdä puusta. Eikä tuotettua sähköä siirretä hyppäyttämällä?
Ilmastonmuutos on aikamme todellinen ympäristöongelma, ei kaivokset tai malminetsintä.


Malminetsintää tulee pystyä tekemään minimaalisilla rajoitteilla koskien maa-alueita. Rajoitteet ja sääntely on järkevää tuoda kuvioon vasta sitten, kun aletaan puhumaan kaivoksesta.

Plats för profilbild

Luonnonsuojelija
3. maj 2019 klockan 23.31.13

Ei skrivet av:

15% Suomen pinta-alasta on Naturassa. (http://www.metsa.fi/natura2000alueet) eli 15% koko maasta olisi täysin kiellettyä kaikelta? Voidaanko olla varmoja, että tuo aika lyhyessä ajassa rakennettu natura-verkosto on kaikilta osin perustelultaan pitävää?

Malminetsintä ei tuota ympäristölle merkittävää haittaa. Jos merkittävä malmi löytyy esim. natura-alueelta, on mielestäni järkevämpi tutkia esiintymä ja sen jälkeen puntaroida vaihtoehtoja.

On hyvä pitää yhteiskunnan etu mielessä. Ei ilmastonmuutoksen vastainen infrastruktuuri kierrättämällä rakennu. Jos nyt lähdettäisiin toteuttamaan EU:n tavoitetta saada 300 miljoonaa sähköautoa liikenteeseen vuoteen 2030 mennessä, esimerkiksi maailman kuparivarastot loppuvat muutamassa kuukaudessa. Siis maailman. Ja puhutaan EU:n sähköautoista. Tuulimyllyjäkään ei tietääkseni tehdä puusta. Eikä tuotettua sähköä siirretä hyppäyttämällä?
Ilmastonmuutos on aikamme todellinen ympäristöongelma, ei kaivokset tai malminetsintä.


Malminetsintää tulee pystyä tekemään minimaalisilla rajoitteilla koskien maa-alueita. Rajoitteet ja sääntely on järkevää tuoda kuvioon vasta sitten, kun aletaan puhumaan kaivoksesta.

Natura- ja mutta luonnonsuojelualueverkostoa ei pidä, eikä voikaan lähteä purkamaan. Luonnontilaisten ympäristöjen säilyttäminen ja luonnonsuojelualueiden lisääminen on parasta ilmastonmuutoksen torjuntaa. Nykyinen suojelualueverkko suojelee lähinnä jouto- ja kitumaita sekä vettä. Metsien suojelua pitää lisätä huomattavasti nykyisestä ilman, että kertakäyttökaivokset sitä uhkaavat.

Jo pelkkä malminetsintä vaarantaa suojelua. Kukapa sitä malmia huvikseen etsisi, vaan siinä on aina tavoitteena saada kaivos perustettua ja sen seurauksena Suomen ainutlaatuista ilmakehän kasvihuonekaasuja sitovaa alkuperäsitä luontoa hävitettyä lopullisesti.

Suojelualueet auttavat myös ilmastonmuutoksen vuoksi häviämisvaarassa olevia eliölajeja ja luontotyyppejä selviytymään. Luonnonmonimuotoisuuden väheneminen on vähintään yhtä suuri uhkakuva kuin ilmastonmuutos. Niinpä yhtään olemassa olevaa suojelualuetta ei ole varaa uhrata lyhytnäköisesti kaivosteollisuuden alttarille.