Suunnitelmaluonnokset Veturitallinrannan aukiosta ja Virranpuiston ympäristöstä ovat nyt nähtävillä, kerro mielipiteesi suunnitelmista!

Olen 32 vuotta Helsingin Lauttasaaressa asumisen jälkeen palannut syntymä- ja kotikaupunkiini Iisalmeen. Ennen HYKSiin IV sisätautien klinikalle “Metsätalon naapuriin” töihin muuttoani 34 vuoden ajan asuin Iisalmessa sekä maalla että kaupungissa. Kaupunki on siis hyvin tuttu ja rakas. Paljon tuttuja ja sukua, ovathan molempien vanhempieni suvutkin täältä.

Paluumuuttoni nyt kesäkuussa ei ollut mikään äkillinen päähänpisto. Biologian ja maantiedon opettajamme, noin vuosi sitten edesmennyt ja laajalti Suomessa arvostettu, Uolevi Skarén sai meidät tyttölyseolaiset arvostamaan luontoa. Iisalmen erikoisuudet ovat meidän lehtometsät ahonlaitoineen ja moninaisine kosteikko- ja vesistöalueineen. Täällä on vielä sitä biodiversiteettiä, luonnon monimuotoisuutta, tarjoten elinvoimaiset olosuhteet moninaisille kasveille ja eläimistölle kalat mukaan lukien.

Työelämäni 40 vuoden ajan “kului” lääketieteellisen kuvantamisen parissa. Ensimmäinen ensiapuharjoituksemme Oulussa Kontinkankaan metsikössä tapahtui syksyllä 1975 eli 45 vuotta sitten. Olimme ensiapua antavia ja uhreja. Minun roolini oli esittää kolarissa loukkaantunutta tajutonta männyn juurella maaten. Siis vain makasin ja olin hiljaa. Kukaan auttajista ei kiinnittänyt minuun huomiota, koska olin hiljaa ja liikkumatta. Auttajia oli useampia sen uhrin luona, joka huusi eniten. Huutaja sai kaikkien huomion. Minä, joka olin vakavimmin loukkaantunut, jäin avutta! Koen, että LUONTOa täytyy tarkoin “varjella” – meiltä.

Olen seurannut Suomen luonnolle tehtävän “pahaa” aivan valtion “voimalla” (metsäojitukset ja metsäautotiet). Lukiolais"tyttösenä" pienen metsikön omistajana sain tuta, kun vastustin “kaiken tietäviä asiantuntijamiehiä, Metsätalon oppipoikia”, kuinka minun mielipiteelläni ei ollut väliä. Maariankämmekät, valkolehdokit (huumaavat tuoksut kesäöisin!) ja tähtitalvikit ovat enää vain muistoissani. En ehkä tule enää näkemään niitä omana elinaikanani.

Kun nyt kesäkuussa muutin takaisin Iisalmeen Virranpuiston alueelle, olin aivan hurmaantunut rannan koskemattomuudesta (etenkin tämän uuden suunnitelman Keskiosa): Iisalmen alueen villiruusut vaaleanpunaisessa kukassaan, kurjenmiekat aivan vesirajassa, mitä erilaisimmat ja upeat heinät, kissankäpälät, rantakukat, ranta-alpit, erilaiset sammaleet ja jäkälät, kortekasveja, saunakukkia, punikki- ja herkkutatteja, jne. Ja etenkin tuo eteläpään tuuhea metsikkö haapoineen, riippa-, hies- ja rauduskoivuineen ja leppineen! WAU!

Eikä vain kasvisto, vaan myös eläimistö ja linnusto: metsäjänis pienokaisineen (5 poikasta), fasaaniemo poikueineen (8 piipertäjää) ja siilet, joilla tarvittavaa tiheää kasvustoa suojanaan. Lintuja pesäkoloissaan (puissa pönttöjä) ja maapesissään, ja mikä sirkutus aamuisin ja iltaisin. Myös vastarannalla entisen virastotalon puolella haukka (ehkä kana-) vahti mahdollisia uhrejaan pikkulintujen poikasten (ainakin keltasirkkuja ja viherpeippoja) opetellessa lentämään. Kovaääniset varoitusäänet sai käveleskelijänkin tarkkailemaan tarkemmin mitä ympärillä tapahtuu.

Varpushaukka liitelee aamuisin rantapolun yllä tiheään lepikkoon. Etenkin iltaisin myös kalaparvet tulevat aivan rannan tuntumaan ruokailemaan ja lepäilemään/seurustelemaan keskenään. Polun eteläpäässä olevan laiturin lumpeet ja rentukat ovat ihastuttavia.

Tällainen kaikki luonnollinen on Lauttasaaressa (ml. Salmisaari, Jätkäsaari ja Hernesaari metrotyömaan täyttömailla!!!) osattu hävittää!!! Perhetuttavakin alkaa jo luovuttaa Larun (=Lauttasaaren) sillalla vuosikymmeniä perinteenä olleen silakanpyyntinsä suhteen: silakkaa ei enää rantatäyttöjen takia nouse niin kuten vielä 10 vuottakin sitten!

FB:n Iisalmen Puskaradiossa on ryhmä, joka etsii esteettömiä kalastuspaikkoja Iisalmen seudulla. Esimerkiksi tämä Virranranta on jo sellainen.

Toivonkin sydämestäni, että myös tuo Virranrannan rantapolku annetaan olla niin kuin se nyt on; EI PYÖRÄILIJÖITÄ, vaan säilytetään ns. rauhallisena kävely- ja oloalueena, jossa pyörätuolissa istuvat, rollaattorilla hitaasti liikkuvat ja väliin levähdyspaikkaa tarvitsevat ja lastenvaunujen kanssa liikkuvat saavat olla “vauhtipyöräilijöiltä” rauhassa eli turvassa. Vanhan vitostien reunassa oleva kevyen liikenteen väylä on näitä viimeksi mainittuja varten, sillä eiväthän he vauhdiltaan ennätä edes luontoa ihailla.

Olen jo naapureilta kuullut, miten he haluavat taloyhtiömme lähellä olevat puut kaadettavaksi. Itse olen toista mieltä niin kauan kuin em. koivut ja yksi mänty ovat elinvoimaisia. Puiden ikääntyessä niistä voisi tehdä “puupökkelöitä”, vaikka porata reikiä antamaan pörriäisille pesäpaikkoja.

Nurmialueet voisivat olla kunttaa (joita Larussa asetellaan nostureilla uusien kerrostelojen katoille!!!) tai luonnon niittyjä (Larussa alettu nyt urakalla “niityttämään” kerrostalojen pihoja!). Jo nyt olemassa olevat kasvit ja puut – etenkin tuo tiheä metsikkö – houkuttaa ainakin haapa-, neito-, nokkos-, kaali- ja sitruunaperhosia (omat havainnot kesältä). Näinpä tänä aamuna Ruusuruohonkin Kotiseutumuseon tontilla!

Kuulin ja itsekin nyt näin, että rantatien ja rakennusten väliin olisi suunnitteilla omenapuita. Pyydän tarkasti miettimään moista ehdotelmaa! Kovin kuullostaa “larulaiselta” touhulta!!! Siellä on koko saari täynnä omena- ja koristeomenapuita! TYLSÄÄ! Vaikkakin koiran pissatusreissulta aivan Shellin läheltä Pajalahden puiston omenapuusta (lienee ollut jonkun talon pihamaata ennen 1970-lukua?) sai noukittua itselleen oikein maittavia syysomenoita.

Lauttasaaren Vattuniemen kärki oli vielä 30 vuotta sitten, kun lapset olivat pieniä, meidän “peikkometsämme”, jonne oli hauska ja jännittävääkin mennä. Nyt se on kulunut, erosioitunut, liiasta käytöstä! Helsingin kaupungin suunnittelijat päättivät, että Ruoholahteen ei rakennettu rantateitä, koska ajattelivat “Menkööt Laruun lenkkeilemään”! Myös Espoosta tullaan Larun rannoille lenkkeilemään koirien kanssa! Ne tunnistaa siitä, etteivät tervehdi kuten larulaiset toisiaan!!! Ja ajavat Niemen kärkeen “ihan tuntemattomilla autoilla”kin!

Liika keskittäminen on pahasta. Samoin liian tiheään rakentaminen. Jättäisin tämän Virranpuiston Pohjois- ja Keskiosan kerrostalorakentamisen 3 taloon. Virranhohde olisi se viimeinen. Luonto ei kestä! Jo 1960-luvun lopulla em. biologian opettajamme sanoi: ilmasto muuttuu; päivät olevat kuumempia ja yöt kylmempiä, mikä lisää eroosiota! Näin on tapahtunut jo Etelä-Euroopassa ja tapahtuu meilläkin.

Muistan, kun olin pieni tyttö ja asuimme Rohmulassa – siis 1960-luvun alussa – minigolfratojen paikalla oli kaupungin puutarha, josta kävimme ostamassa mansikan- ja kukantaimia. Maa on hyvin savipohjaista. Katsoin, kun Virranhohteen pohjaa kaivettiin; 2 metrin syvyydeltä savea kuskattiin jonnekin. Ehkä tuo hulevesialueen rantakaan ei uimarantana ole aivan paras mahdollinen. Näitä samoja hulevesiongelmia on jo Lauttasaaressa Kasinonrannan liepeillä Särkiniementien ja Wavulininkadun risteyksen ojien tienoilla.

Virrankioskin ja Virrantähden luona – lähellä rantapolkua – olevien isojen pajujen juurella nurmialueella on runsaasti villiruusujen pieniä taimia. Niiden suomana sitkeänä esimerkkinä soisin “puistosuunnitelman” toteutettavan mahdollisimman luonnonmukaisesti. Ovathan nuo Villiruusut nimenomaan meidän alueen oma kasvimme! Kävellessäni muistelen, mikä mikin kasvi onkaan; pietaryrtti, siankärsämö, maitohorsma (“Rentunruusu” alkaa soimaan korvissa), pihasaunio, puna-ailakki, … Niistähän voisi tehdä vaikka laulun tai runon. Kasvi- ja luonto-oppia samalla kun… Iisalmen lehtomaisemissa väkisin alkaa "romantisoitua". :)

Muistutan – LUONTO ON HILJAA – vaikkakin siellä tapahtuu päivän mittaan vaikka mitä! JÄTÄ RAUHAAN! PIDÄ SEN PUOLIA! Ottakaa paikallisen luonnon asiantuntijat (biologian opettajat, ehkä Luontomuseomme?) mukaan suunnitteluun, kiitos!”

PYYDÄN, SÄILYTETÄÄN IISALMI LUONNON EHDOILLA RIITTÄVÄN VÄLJÄSTI RAKENTAEN TULEVILLE SUKUPOLVILLE! LEHTOMAISEMAMME OVAT JO LUONTOARVO SINÄNSÄ! … joita muut kadehtivat!