Gå till innehållet

Kerro näkemyksesi Yliopistoautonomia -selvityksestä!

Pratbubbla 15
Diskussion | Opetus- ja kulttuuriministeriö
Diskussionen har avslutats

Tutustu kattavaan Yliopistoautonomia -raporttiin osoitteessa

https://minedu.fi/documents/1410845/4154572/Yliopistoautonomia+1.3.2021.pdf/1dc10e06-e151-492c-5849-af3c51bcec09/Yliopistoautonomia+1.3.2021.pdf?t=1614614739981  ja kerro näkemyksesi selvittäjäryhmän johtopäätöksistä ja suosituksista. Voit myös antaa tukesi muiden keskustelijoiden näkemyksille. Kiitos!

Basuppgifter

Avslutat: 5.5.2021

Bilagor

  • Inga bilagor
Ilmianna

Se övriga kommentarer

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyydestä

Plats för profilbild

Ville Tyrväinen
7. mars 2021 klockan 15.32.21

Raportin s. 98 ja 101 todetaan, että enemmistö vastanneista opiskelijoista vastustaa ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä. Selvitystyön aikana opiskelijoita ei kuultu, vaan tämä seikka tuli esille opiskelijoille tehdyn kyselyn "vapaa sana" -osioista ilmi. Ainoa taho, jota selvittäjäryhmä on kuunnellut liittyen pakkojäsenyyskysymykseen, on ylioppilaskuntien taloudellista intressiä valvova SYL. (s. 93-94)

Käsityksemme perusoikeuksista olisi varsin erilaista, mikäli lainvalmistelussa kuunneltaisiin aina vain sitä tahoa, joka hyötyisi eniten perusoikeuksien rajoittamisesta/poikkeamisesta.

Selvitysryhmän lausunnossa on s. 52 todettu: ”Poikkeusta oli sovellettu juuri yliopiston opiskelijoihin, ja YTHS on sopimusperustaisesti hoitanut näiden opiskeluterveydenhuollon palvelutuotantoa. Ylioppilaskunnan jäsenmaksuun onkin sisällytetty terveydenhoitomaksu, joka on sitten tilitetty Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiölle (YTHS). Maksun suuruus on vaihdellut ylioppilaskunnittain. Sen suuruus ei kuitenkaan ole ollut merkittävä, eikä se ole tullut esille perustuslakitulkinnoissa.”

Ns. YTHS-maksu on peritty viimeisen vuosikymmenen tasasuuruisena maksuna. Se siis ei ole vaihdellut ylioppilaskunnittain, vaikka selvittäjäryhmä raportissa näin väittää. Ainoa vaihtelu YTHS-maksussa on ollut, että ylioppilaskunnat ovat keskenään sopineet käytännöstä, joka johtaa asiallisesti siihen, että kahteen suomalaiseen ylioppilaskuntaan kuuluvan opiskelijan ei ole tarvinnut maksaa tasasuuruista YTHS-maksua kahteen kertaan osana ylioppilaskuntien jäsenmaksua.

YTHS-maksun suuruus on, vastoin selvittäjäryhmän tulkintaa, ollut merkittävä osa ylioppilaskuntien jäsenmaksua.

Viimeinen YTHS-maksu syksyllä 2020 oli 28,50 e/lukukausi eli 57,00 e/v. Selvittäjäryhmän raportin s. 53 ilmenee, että ylioppilaskuntien jäsenmaksun vaihteluväli ilman YTHS-maksua olisi 46-68 e/v. Näin ollen YTHS-maksu on muodostanut jopa yli 55% osan ylioppilaskuntien jäsenmaksusta. Jos yli puolet ylioppilaskunnan jäsenmaksusta ei ole selvittäjäryhmälle ollut merkittävä osuus jäsenmaksusta, niin mikä sitten?

Mikael Hidén lausui perustuslakivaliokunnalle 14.5.2014 seuraavaa:

”Käytännössä ehkä merkittävin tosiasiallinen syy pakkojäsenyysjärjestelyn tavoittelulle lienee kattavan jäsenmaksuvelvoitteen aikaansaaminen ja jäsenmaksutulojen ajateltu merkitys opiskelijaterveydenhuollon järjestämisessä. Vaikka hyvin toimivan opiskelijaterveydenhuollon aikaansaaminen/ylläpitäminen onkin yleisen edun kannalta merkittävä asia, ei pakkojäsenyys- jotta jäsenmaksuja- argumentointilinja sovellu oikeutusperusteeksi perusoikeuden suojaan kajoamiselle.”

Näin ollen lienee saatu kumotuksi myös selvitysryhmän väite, että YTHS-maksuun liittyvät kysymykset ei olisi tullut esille PeV:ssä esitetyissä perustuslain tulkinnoissa. Valitettavasti vasta vuodesta 2014 alkaen perustuslakivaliokunnan asiantuntijat ovat tuoneet PeV:n pöydälle vaihtoehdon, missä YTHS-maksu perittäisiin erillään opiskelijayhteisön jäsenmaksusta. Erityisesti ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden perustuslainmukaisuutta arvioitaessa vuosina 1997 ja 2009 yksikään perustuslakivaliokuntaan kutsuttu asiantuntija ei ollut esittänyt perustuslakivaliokunnalle, että YTHS-maksu voitaisiin periä erillään ylioppilaskunnan jäsenmaksusta.

Selvittäjäryhmä on tulkinnut perustuslakivaliokunnan v. 2018 lausuntoa virheellisesti, kun se totesi (s.52):

”Uudistukseen liittyvien esitysten eduskuntakäsittelyssä kiinnitettiin vain perustuslakivaliokunnan mainitussa yleisessä arviointitoivomuksessa huomiota opiskeluterveydenhuoltoa koskevien etuuksien laajentamiseen myös muille korkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaskunnan aseman kannalta muutosta ei siten pidetty sillä tavoin merkittävänä, että se suoraan olisi vaikuttanut ylioppilaskunnan asemaan. Kysymys on samalla siitä, miten muihin organisaatioihin, tässä tapauksessa ammattikorkeakoulujen oppilaskuntien asemaan liittyvät lainsäädännön muutokset voivat ylipäänsä vaikuttaa yliopistojen itsehallintoon ja ylioppilaskuntien asemaan.”

Tuomas Ojanen lausui perustuslakivaliokunnalle 9.10.2018 seuraavaa:

”Muita seikkoja

Nähdäkseni ehdotettava sääntely terveydenhoitomaksusta murentaa perusteita ylioppilaskunnan ns. automaatio- tai pakkojäsenyydelle vaikuttamalla niihin erityisiin tehtäviin, joiden perustuslakivaliokunta on katsonut muodostavan ”riittävän perusteen ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle”. (Ks. erit. PeVL 11/2009 vp, ks. myös PeVL 24/2014 vp, jossa valiokunta on arvioinut ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan pakkojäsenyyttä lopputuloksella, että jäsenyyden opiskelijakunnassa on oltava ammattikorkeakoulun opiskelijalle vapaaehtoista).

Ylioppilaskuntien pakko- tai automaatiojäsenyys perustuu lainsäädäntöön, joka on opetus- ja kulttuuriministeriön toimialalla, kun taas nyt käsillä oleva sääntely on sosiaali- ja terveysministeriön toimialalla. Nähdäkseni perustuslakivaliokunnan olisi kuitenkin paikallaan sisällyttää käsillä olevasta esityksestä annettavaan lausuntoonsa lausuma siitä, että valtioneuvoston piirissä olisi syytä käynnistää viipymättä selvitystyö sen arvioimiseksi, onko ylioppilaskunnan pakkojäsenyydelle enää esitettävissä hyväksyttäviä ja oikeasuhtaisia perusteita perustuslain 13 §:n 2 momentissa turvatun yhdistymisvapauden, erityisesti ns. negatiivisen yhdistymisvapauden, kannalta, sekä tarvittaessa ryhtyä lainsäädäntötoimiin pakkojäsenyyden kumoamiseksi.”

Pauli Rautiainen lausui myös samana päivänä 9.10.2018 PeV:lle:

”Terveydenhoitomaksun yhteys ylioppilaskuntien automaatio- tai pakkojäsenyyteen

Terveydenhoitomaksun keräämiseen osallistuminen on ollut yksi niitä tekijöitä, joilla perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään perustellut sitä, että yliopisto-opiskelijat voidaan laissa velvoittaa liittymään ylioppilaskunnan jäseneksi siinä missä ammattikorkeakouluopiskelijoita ei voida velvoittaa liittymään ammattikorkeakoulun opiskelijakunnan jäseneksi. Kun nyt käsiteltävän hallituksen esityksen myötä ylioppilaskuntien ja YTHS:n yhteys tältä osin katkeaa, tulee arvioitavaksi missä määrin yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden erilaiselle kohtelulle liittyen pakolliseen järjestäytymiseen korkeakoulun opiskelijayhteisössä on enää perusoikeusjärjestelmän näkökulmasta hyväksyttäviä perusteita. Katsonkin nyt käsiteltävänä olevan hallituksen esityksen hyväksymisen heikentävän ylioppilaskuntien automaatio- tai pakkojäsenyyden valtiosääntöistä hyväksyttävyyttä. Ainakin nyt käsiteltävänä oleva esitys poistaa yhden niistä tekijöistä, joilla on perusteltu yliopisto-opiskelijoiden ja ammattikorkeakouluopiskelijoiden erilaista kohtelua opiskelijayhteisöön järjestäytymisen pakollisuudessa.”

Toisin sanoen PeV ei ole vuonna 2018 todennut siitä, että YTHS-maksun siirtäminen Kelalle ei vaikuttaisi mitenkään merkittävästi ylioppilaskuntien asemaan. PeV ainoastaan tunnisti, että tämä lakimuutos muuttaa ns. faktapremissiä, josta käsin PeV on aikaisemmin todennut ylioppilaskuntien pakkojäsenyyden olevan perustuslainmukaista vuosina 1997 ja 2009. Siltä osin, kun selvitysryhmä väittää, että ylioppilaskuntien asema ei muuttuisi lainkaan faktapremissin muuttuessa, on täysin vailla pohjaa.

Selvittäjäryhmän raportin s. 52 todetaan edelleen:

”Ylioppilaskunnan automaatiojäsenyyttä koskevien nykyisten säännösten on katsottu täyttävän perustuslain vaatimukset. Siten vastakkaisiin mielipiteisiin nähden kysymys ei olekaan nyt perustuslain 106 §:n mukaisesta jälkikontrollista, jonka mukaisesti tuomioistuimille on keskitetty velvollisuus antaa etusija perustuslain säännökselle, jos käsiteltävänä olevassa asiassa lain säännöksen soveltaminen olisi ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa. Käytännössä sellaisen lain sivuuttamista, johon perustuslakivaliokunta on lain säätämisvaiheessa ottanut kantaa, ei ole pidetty edes mahdollisena.”

Tässä kohdin viitattu selvitysryhmän puheenjohtajan toimittamaan kirjaan vuodelta 2011. Malliesimerkki siitä, miten tuomioistuin on kyseisen kirjan painohetken jälkeen sivuuttanut PeV:n myötävaikutuksella säädetyn lain, on HelHO 2018:4, missä hovioikeus hylkäsi totaalikieltäytyjän syytteen perustuslain 6 §:ssä säädetyn yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisena. Keskeinen syy, miksi Helsingin hovioikeus lähti kyseiselle tulkintalinjalle, oli tuomioistuimelle esitetty näyttö siitä, että PeV tuskin olisi sallinut Jehovan todistajien vapautuslain säätämistä hovioikeuden tuomion antamispäivänä.

Mikäli perustuslakivaliokunta ei tutki ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä uudelleen piakkoin, niin olettaman PeV:n nykyisestä suhtautumista nykyjärjestelmän perustuslainmukaisuuteen tulee viime kädessä ratkaisemaan hallintotuomioistuimet kontradiktorisessa oikeudenkäyntimenettelyssä, missä pakkojäsenyyttä vastustaville annetaan asiallinen tilaisuus tulla kuulluksi.

Kaikesta Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle toimittamastani materiaalista ilmenee, että PeV tuskin pitäisi ylioppilaskuntien pakkojäsenyyttä edelleen sallittuna tänä päivänä ja PL 106 §:n ilmeisen ristiriidan kriteeri tulee siis täyttymään.

OKM pystyy halutessaan lakkauttamaan pakkojäsenyyden ns. hyvässä järjestyksessä.

Tuomioistuinreitti on kaikille osapuolille varsin epämieluinen ja hidas tie, mutta näköjään välttämätön osa sitä prosessia, missä negatiivinen yhdistymisvapaus saa sille kuuluvan painoarvon oikeusvaltiossamme. Historia tai perinteet eivät ole perusteltu syy rajata perusoikeuksia.