Tärkeää, että saadaan vammaisten ihmisten omat voimavarat käyttöön. Moni tarvitsee kannustusta, rohkaisua ja tukea liikkuakseen itsenäisesti. YK-sopimuksessa myös liikkumisen ohjaus mainittu.

Joustavasti eri toimintakyvyn rajoitteisiin vastaava, itsenäiseen liikkumiseen valmentava ja kannustava, lailla turvattu liikkumistaidon ohjaus on hyvä esimerkki palvelusta, joka sen lisäksi, että se tuo säästöjä, lisää merkittävällä tavalla vammaisen henkilön itsenäistä suoriutumista. YK:n vammaissopimus korostaa myös liikkumistaitoihin liittyvää koulutusta vammaisille henkilöille ja heidän kanssaan työskenteleville keinona varmistaa mahdollisimman itsenäinen henkilökohtainen liikkuminen.

Sellaisille henkilöille joilla tämän tarve on, tämän tulisi olla itsestään selvyys. Lisäksi ko. toimintaan vaaditaan myös todella paljon muutoksia julkiseen liikenteeseen, sen esteettömyyteen ja aikatauluihin sekä liikennöinti tiheyteen. Tähän ymärtääkseni suomessa ei ole ollenkaan realistisia mahdollisuuksia eikä tahtotilaa.

Tämä sama ajatushan on ollut kehitysvammaisten kohdalla esillä aiemmin. Sopii sellaisille henkilöille, jotka tarvitsevat opetusta esim laitteiden käyttämisessä tai kartastojen ja aikataulujen lukemisessa.
Missään tapauksessa tällaista ohjausta ei pidä tehdä pakolliseksi kaikille liikuntavammaisille. Vammautumisen tapahduttua vammaiselle on hyvin vaikeaa hyväksyä se, ettei pysty liikkumaan normaalisti. Tarvitaan aikaa tutustua siihen, miten oma keho toimii vammautumisen jälkeen. Vammainen on itse paras asiantuntija näissä asioissa, eikä missään tapauksessa tarvitse vammaisuuteen perehtymättömiä ihmisiä tekopirteästi vierelleen usuttamaan yrityksiin, jotka voivat olla jopa terveydelle vaarallisia. Tätähän tapahtuu, kun toimijoilla ei ole riittävän syvää perehtyneisyyttä asiaan. Arviointivirheet ovat tavallisia.

Ohjauksen voi jättää mahdollisuudeksi, joka toteutetaan pyydettäessä. Missään tapauksessa sillä ei saa kiusata ihmisiä, jotka eivät joukkoliikenteeseen mitenkään pysty, eikä ohjaukseen osallistumista myöskään saa asettaa ehdoksi millekään muulle.

Kaikki vammaiset eivät asu joukkoliikennepalvelujen läheisyydessä.

Osalle voisi toimia, mutta osalle ei mitään merkitystä, koska joko julkista ei ole olemassa tai ei kerta kaikkiaan pysty käyttämään. Ja ei voi olla pakollista. Vaikka voisi laajentaa muille kuin näkövammaisille käyttöön. Jos tarvitsee kohteessa avustajaa, niin tarpeeton. Juuri vammautuneelle hyvä. Tiedän jo etten monista eri syistä saa tuosta apua.

EI mitään pakollista vapaaehtoisiin perustuvaa. Vertaistukea saa tarvittaessa varmasti jo nyt. Some pursuaa sitä.
Jos busseja kulkee 1 tai 2 päivässä eikä nekään ole esteettömiä, niin miten opetus auttaisi?