En huomannut missään ajatusta ikäihmisten kimppa-asumisen tukemisesta ja siihen kannustamisesta. EI tarvitsisi olla yksin, kotihoito tavoittaisi monta kärpästä yhdellä iskulla, jne. Minusta siinä olisi paljon hyviä puolia.
Muistan lukeneeni jostakin tehdystä kokeilusta, että ikäihmisten kanssa asumaan etsittiin nuoria, esim. opiskelijoita, jotka saivat jotakin taloudellista kompensaatiota siitä, että olivat apuna joissakin asioissa. Tämäkin voisi olla esillä. Ehkä nämä ovat paikallisia sovelluksia, mutta voisi ehkä nostaa myös valtakunnallisesti esille.

1. MITOITUS EHDOTTOMASTI SUUREMMAKSI
2. VALVONTAA EHDOTTOMASTI ENEMMÄN
3. VALVONNASTA EI ILMOITETA ETUKÄTEEN
4.TARPEEKSI ISO SAKKO TAI SANKTIO MIKÄLI HENKILÖKUNTAA LIIAN VÄHÄN (JOS VALVONTA VIRAN OMAISET VAAN TIETÄISIVÄT MITÄ KAIKKEA TAPAHTUU)

Valvonnan varmistaminen, ryhmämuotoisen yhteisöllisen asumisen huomiointi yhtenä vaihtoehtona eli enemmän innovatiivisiä ratkaisuja ja avauksia kaipaisin

Johtamisen kehittäminen
Osaamisen varmistaminen
Riittävät palvelut

Kun puhutaan mitoituksesta niin mielestäni tässä ollaan väärillä jäljillä. Mitoitus tulisi aina arvioida yksikkökohtaisesti, asukkaiden/potilaiden hoitoisuuden mukaan. Nyt jos puhutaan vähimmäismitoitus niin varmasti se sitten on se, huolimatta siitä että jotkin yksiköt ovat hyvin raskaskuormitteisia.

Kovin on toiveikas suositus. Kukahan tämän vielä toteuttaa? Arkirealismia toivoisin. Omaisten osuus jäi kovin ohueksi kaikesta huolimatta.
Kukahan keikauttaa ajatuksen organisaatiolähtoisestä asiakaslähtöiseksi?????
JOs ei aseteta aikarajoja asiat venyvät.

Kotihoidossa liian vähän työntekijöitä, saadaankohan hoitajamitoitukset joskus kotihoitoonkin. siellä asiakkaat ovat melkein heitteillä.
Yhteisöasuminen yhteisökodeissa luo turvallisuutta ja poistaa yksinäisyyttä, mutta ei sovi kaikille.
Hoitajiksi aikoville ja koulutukseen meneville tulisi tehdä soveltuvuus testit, onko sopiva hoitamaan vanhuksia tai yleensä ketään.

Laatusuositukset on hyvä olla, mutta tässä muutostilanteessa tuntuu siltä, että nämä uuvuttavat jo lähtökohtaisesti kuntien ja muiden palveluntuottajien organisaatiot. Liian paljon on liian paljon. Paljon, erityisesti henkilöstöresurssit kohdassa tuotiin esiin vain negatiivisia indikaattoreita, ei kannustavia tai positiivisia. Motivaation ja hyvän laadun ylläpitämiseen tarvitaan positiivista otetta, kannustusta ja johtamista ei kyttäämistä ja kontrollia eikä missään nimessä rangaistusindikaattoreita tai -sanktioita ne ovat sitten valvonnan asia. Laadun pitää olla hauskaa ja innostavaa ei latistavaa. Nyt jäi latistunut vaikutelma. Organisaatiolähtökohta näkyi edelleen vahvana.

Esitän kysymyksen; Ikäihmisen itsemääräämisoikeuden myötä, lisääntyköhän esim. lonkka leikkausten määrät? Riittääkö henkilökuntaa valvomaan ja olemaan läsnä vanhusten kanssa. Soittokellot ja hälyttimet ei korvaa hoitajaa. ...
Kannatan vanhusten yhteisöasumista, pienkodeissa Olen konkreettisesti nähnyt kuinka sellainen tilanne muuttaa masentuneen vanhuksen iloiseksi ja aktivoi liikkumaan ja juttelemaan. Pystyy orientoitumaan aikaan ja paikkaan jälleen, pystyy itse pukemaan ja alkoi myös käyttämään puhelinta, kännykkää, uudelleen yhteydenpitoon...

Yhteisöasumisen kehittäminen puuttuu kokonaan.
Käsiparit hoitoisuuden eikä nuppiluvun mukaan.
Valvontakäynnit ilman varoitusta ja tarpeeksi isot sanktiot.
Ennaltaehkäisevän työn lisäämistä. Ja arvostuksen sekä asenteen muokkausta.
Pienkotien ja palveluasumisen lisäämistä, ei alasajoa.