Alue-, energia-, ympäristö- ja puoluepolitiikan vaatimukset on rehellisesti tunnistettava innovaatiopolitiikkaa ohjaavina ajureina (tosiasioiden tunnustaminen) ja sen jälkeen pyrittävä hyödyntämään jäljelle jäävää vapausastetta (rahaa) puhtaaseen tutkimus- ja innovaatiopolitiikkaan. Toisin sanoen ei käytetä innovaatio- ja tutkimuspolitiikan resursseja esim. aluepoliittisin perustein.

Korkeakoulujen tutkimusosaamista voisi käyttää paremmin ja näkyvämmin hyödyksi poliittisten päätösten sekä lakien valmisteluissa. Tällä hetkellä korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten asiantuntijat nähdään usein mediassa negatiivisessa tai elitistisessä valossa kommentoimassa tehtyjä tai suunniteltuja päätöksiä ja linjauksia.

Digitaalisuus ei ole mikään itseisarvo, vaan pitäisi olla rohkeutta käyttää digitaalitekniikkaa vain sellaisessa, mihin se oikeasti sopii eikä tuhlata aikaa ja resursseja kaiken pakkodigitalisointiin. Kärkihankkeet ja lippulaivat ovat hyvältä kuulostavia termejä, mutta todellinen innovaatio ei - ikävä kyllä - synny ohjatusti. Sen perusedellytyksiä ovat vankka osaaminen, luottamus, työrauha, riskinottoa kannustava ympäristö ja mahdollisuus pitkäjänteiseen työhön ilman nopeiden tulosten pakkoa.

Ohjelmaan pitää saada hieman enenmmän konkretiaa, jotta edes tehokas kommentointi on mahdollista. Tavoitteet pitää sitoa konkreettisempiin mittareihin vision lisäksi.

Hienoa, että visiota valmistellaan avoimesti. Se on tervetullut muutos TIN:n aiempaan toimintaan. Tärkeää on, että johtavat poliitikot ottavat TIN:n omakseen ja viisaan laajalla ajattelulla.

Saako neuvosto palkkaa haaveilustaan? Todellista työtä tekevät pienituloiset työläiset kuten siivoojat sairaanhoitajat ruuanlaittajat lastenhoitajat vanhustenhoitajat. Mutta suurta palkkaa saavat unelmoijat kuten neuvostot. Yhteiskunta olisi pitkälle tehokas toimija jos näiden oikeaa työtä tekevien ihmisten työ saataisiin toimivaksi ilman sekavia tietokoneohjelmia ja niiden päivittämistä. Onko siis tehokkkuuden tukkeena väliportaan päälliköt joille työntekijät raportoivat mutta toimimattomuuksiin esim vanhustenhoidossa ei löydy ratkaisua. Voisitteko visioida näihin ratkaisua.

Mahtipontisten visioiden sijasta olisi kiinnostavaa lukea realistista analyysiä innovaatiotoiminnan tuloksellisuudesta, vaikutuksista suomalaisiin toimialoihin ja hyötyjen valumisesta ulkomaille.

Hyvä, että rohkeaa VISIOTA valmistellaan. Korkeakoulujen (ammattikorkeakoulut, yliopistot) luoviin yhteistyön toimintamalleihin linjauksia tarvitaan. Alueellisesti erilaiset, mutta yhtenäiseen kansalliseen ja kansainväliseen korkeakoulujärjestelmään perustuvat, toimintamallit tulisi tunnistaa ja hyväksyä. Suomi on kansallisessa tutkimus-ja innovaatiotoiminnassa vahvasti riippuvainen myös alueiden osaamisesta (= yritykset, korkeakoulut, muut toimijat), joten alueiden innovaatiomerkitystä ei pidä unohtaa. Innovaatioekosysteemit olisi hyvä koota korkeakoulujen verkostojen ja elinkeino-osaamisen "ympärille" - myös virtuaalisesti. Otetaan kärkisijalle (= panostuksen kohteeksi) ne "innovaatioalueet/tutkimusalueet/businessalueet", jossa Suomi voi menestyä kansainvälisesti, ja sitten tunnistetaan kaikki ne toimijat, joilla voi olla annettavaa tähän ekosysteemiin. Alue ei silloin ole määräävä tekijä, vaan osaaminen.

Tiekarttaan vastuutoimijat ja mittarit/arviointi.

Miten vapautetaan TKI-henkilöstö mahdollisimman vapaasti innovoimaan ja kokeilemaan? Miten madalletaan tai poistetaan rajoitteita, nykyisiä tai varsinkin tulevaisuudessa muodostuvia?

Haastavan vision hyväksyminen on positiivinen osoitus TIN:n uudesta tulemisesta. Poliitikkoja ja heidän aktiivista osallistumista tarvitaan myös toimenpiteiden toteuttamisessa ja seuraamisessa.