Mielenterveyden tukeminen jo lapsesta asti; positiivisen minäkuvan rakentaminen, itsetuntemuksen vahvistamiseen, vuorovaikutustaitojen sekä tunnetaitojen vahvistamiseen panostettava päiväkodeissa jo päiväkodista lähtien entistä enemmän, kouluissa elämäntaidot oppiaineeksi. Lisäksi mielenterveyden ongelmiin liittyvän stigman vähentäminen puhumalla avoimemmin mielenterveyden ongelmista yhteiskunnassa.

Ennaltaehkäisy ja innovatiiviset toimintatavat täytyy aloittaa tarpeeksi ajoissa, jo peruskouluissa tai jopa päiväkodeissa.

Perheiden osaamista tulisi vahvistaa niin, että lapsen kohtaamiseen, itsetuntoon ja sosiaalisiin taitoihin kehittyisi valmiuksia. On tärkeää oppia myös eettiisiä taitoja.
Elämä tuo kaikille ihmisille erilaisia haasteita ja on tärkeää, että lapsella on usko siihen, että vaikka nyt tuntuu pahalta, niin minä voin selviytyä. En ole yksin.

Koulujen yhteisöllisyyttä tulee edelleen kehittää ja kiusaamiseen pitää puuttua aidosti. Jos luokan ilmapiiri on hyväksyvä ja opettajalla on jämäkkyyttä ja lempeyttä, niin silloin ei kiusaamista olekaan. Lapsilla jää hyvät muistot kouluajasta. Keskeistä on opettajien osaamisen lisääminen. Syytökset ja negatiiviset palautteet ym.. voivat vaikuttaa opettajaan niin, että hän rajaa jaksamisensa työstä selviytymiseen ja se valitettavasti näkyy myös esim. kiusaamisen sallimisena. Jos opettajalla itsellään on riittävän hyvä itsetunto ja rohkeutta toimia roolissaan, niin se vaikuttaa positiivisesti luokan henkeen. Opettajakin saa olla riittävän hyvä. Kiusaamisen suhteen on oltava ehdoton linja kaikilla ja tehtävä töitä, että meidän koulussa oppilailla ja opettajilla on hyvä olla.

Perheiden ja koko saamelaisyhteisön tukeminen saamelaisten voimavarojen peustalta. Saamen kielen ja kulttuurin tietämyksien lisääminen valtaväestön keskuudessa.

Työelämän vaatimukset ja muun yhteiskunnan vaatimukset kohtuullisimmiksi.

Minulta ja tyttäreltäni puuttuu diagnoosi "sairaudesta". Kumpikaan ei jaksa työelämää, olemme liian erilaisia. Systeemi on yrittänyt auttaa, mutta siitä jäi vain ikävä leima ilman apua. Siis olemme normaaleja eikä työkyvyttämyyttämme työmarkkinoilla huomioida. Olemme molemmat ratkaisseet ongelman kotiäitiydellä. Onneksi on kumppaneita, jotka ymmärtävät "yskän".

Panostaminen ennalta ehkäisevään työhön varhaisessa vaiheessa. Huomioidaan ihminen kokonaisvaltaisesti. Avoimuutta keskusteluun.

Lisäresursseja varhaiseen mielenterveystyöhön, matalampaa kynnystä avun ja hoidon saamiseen.

Jatkaa samalla tavalla kuin nykyisin eli puhua avoimesti niistä asioista, jotka vaikuttavat mielenterveyteen. Yksi tärkeä askel olisi osa-aikaisen työn mahdollistaminen paljon laajemmin kuin nykyään siten, että osa-aikaisena voisi olla muutenkin kuin ½ työajasta.

Ennaltaehkäisevän ja varhaisen puuttumisen työn lisäksi pitää panostaa erityisesti tarpeenmukaisen hoidon saamiseen silloin kun on tilanne päällä. Ennaltaehkäisevällä työllä ei koskaan saada estettyä ihmisten oireilua täysin, mutta oikea-aikaisella, laadukkaalla ja tarpeenmukaisella hoidolla oireiluun puututaan toivottavasti aikaisessa vaiheessa ja estetään sen kroonistuminen. Nykyinen julkisen terveydenhuollon hoitopolku on kankea ja hoitoonpääsy liian hidasta. Erikoissairaanhoidon piiriin pääsy voi kestää monta kuukautta ja se on liian kauan. Myös holistisuus ja voimavarakeskeisyys ei ole mitenkään itsestäänselvää, liian moni ammattilainen keskittyy lähinnä oireilusta kysymiseen ja saattaa siten vain vahvistaa sekä oireilua, että asiakkaan epätoivoa tilanteessaan.