Vammaisia ihmisiä ei voi laittaa "samaan koriin", ikään kuin he ja heidän tarpeet olisivat samanlaisia. Laitosmainen lahestymistapa ei ole pelkät seinät vaan juuri tämä asenne, että ollaan "muka yksilöllisiä ja asiakaslähtöisiä" ja tehdään kuitenkin joku massapäätös. Tanskan maasta mallia. Apuvälineitä, ympäristönhallintalaitteita, avustajia ja kommunikoinnin tulkkeja ihan jokaisen tarvitsevan vierelle ja aivan normi-asumisyhteisöihin asumaan. Kaikki tämä tulee halvemmaksi kuin pienlaitosten synnyttäminen. Kaikki alkaa asianomaisten kuuntelemisesta ja kuulemisesta/ mielipiteen huomioonottamisesta.

Asumispalveluihin liitettäisiin mukaan keskitetty henkilökohtaiseten avustajien palvelut, siten että esim. samassa ryhmäkodissa useampi asukas voisi käyttää asumisyksikön toimesta sovittua palveluja henkilökohtaisiin asiointi tai vapaa ajan palveluihin. Nyt tilanne on se että omaisten pitää huolehtia ryhmäkodissa asuvien ihmisten hlökohtainen apu.

asumismuotoja tulee monipuolistaa kunnissa ja sinne riittävää ohjausta ja tukea. Sellaisiin yksiköihin ympärivuorokautinen tuki, jossa asukkaat sitä oikeasti tarvitsevat. Kunnissa tyhjllään asuntoja, niistä voi saneerata yksittäisiä palveluasuntoja yms
Lapppiin vammaispalveluihin henkilökohtaisen avun keskus

Jokaiselle sopiva asumismuoto ja riittävä tuki asiakkaan omien toiveiden mukaisesti. Eri tavalla tuettuja asumismuotoja lisättävä kotipaikkakunnalle. Tukimuotoja arvioitava asiaakkaan ja lähipiirin (perhe, verkosto) kanssa yhdessä yksilöllisesti. Oma työntekijä asiakkaalle, joka pysyy mukana "koko ajan". Omaan kotiin tarpeellinen tuki sekä rakenteellinen että sosiaalinen. Lapsi tarvitsee toisenlaista tukea kuin iäkäs. Lapsen kanssa tarvitaan kasvatuksellista tukea esim. neuropsykitarisissa pulmissa.

Kehittäisin vammaispalveluja siten että etusijalla olisi yksilön tarve. Asuminen ja asumisolosuhteet, avustajapalvelut, kuljetus-ja matkapalvelut, koulunkäynninohjaus, erityisopetus, terapiat, apuvälinehankinnat ym. yksilöllistä avuntarvetta helpottavat palvelut ja asiat olisivat jokaisen yksilöllisen tarpeen mukaisesti oikeasti saatavilla asumisen tukena. Ei hankintapäätösten tai kilpailutusten jalkoihin jäämistä..

Yksilöllinen asiakaspalvelu tärkeää. Tukipalvelut omaan kotiin esim. terveydenhuolto, ruokapalvelu, siivouspalvelu, liikunnanohjaaja. Palveluasumisessa huomioitava yksityisyys.

Asumiseen on panostettava- vammaisen henkilön arjessa omalla kodilla, oli se sitten ryhmäkodissa tai palveluasumisessa, on suuri merkitys. Se on parhaimmillaan osallisuutta tukevaa monipuolista toimintaa ja asumistaitojen jatkuvaa harjoittelua. Henkilökuntaa on oltava riittävästi tukeen ja kohtaamiseen. Neuropsykiatrinen kuntoutusote on ohjauksessa tärkeää.

Mahdollisuus omaan asuntoon. Hoitolaitoksissa ihmisarvoinen kohtelu. Hoitolaitosten toiminnan valvonta.

Hyvän asumisen edellytykset täyttyvät, kun asumiseen saa tarvittavan tuen, avun, sairaanhoidon ja huolenpidon yksilölliset tarpeet huomioiden. turvallinen asuminen on yksilöllistä ja moninaista. Ammatillisesti laaja-alainen henkilöstö joka kykenee joustamaan ja ottamaan huomioon asukkaiden yksilölliset tarpeet.

Vammaisilla on oikeus itse päättää missä ja kenen kanssa asuvat, sitä ei voi päättää mikään asumistyöryhmä. Avuntarve ei voi määrätä asumispaikkaa, vaan sen määrittää asiakkaan oma tahto. Yksinasuminen lisää yksinäisyyttä ja asukkaiden oikeus on saada oma huone jossa on oma wc ja suihku ehkä pieni keittonurkkaus. Kuitenkin pitää olla mahdollista esim. iltaisin ja viikonloppuisin katsella yhdessä tv:tä ja keskustella päivän asioista. Yöaikainen hoito pitää olla turvallista, esim. yövuorolainen joka on paikalla ja hänellä on ranneke/netti yhteys muihin ryhmäkoteihin tai tukiasuntoihin. Henkilökunta ei saa olla liian vaihtuvaa, jotta asukkaat voivat tuntea olevansa turvassa ja kommunikointi on tuttua ja hoitaja ymmärtää tilanteen. Arjessa pitää olla laatua toiminnan muodossa.