Päästövähennyksissä tulisi huomioida myös kuluttamisen rooli ja kannustaa erilaisin ohjauskeinoihin vastuullisempaan kuluttamiseen.
Minusta tulisi vielä tutkia teollisuuden hukkalämmön hyödyntämiseen liittyvät päästöjen vähentämiset. Teollisilla mailla on päästövähennyksissä vielä paljon tehtävää. Yritysten, kuntasektorin ja yksityishenkilöiden systemaattisella tekemisellä päästövähennyksiin ja hiilineutraaliuteen on mahdollista päästä nopeammallakin aikataululla.
Ilmaston kannalta kestävää yritystoimintaa pitää tukea entistä vahvemmin, jolloin kestävä yrittäminen on houkuttelevampaa kuin ilmaston kannalta haitallinen yritystoiminta. Myös verovälttelyyn ja -suunnitteluun on puututtava. Verosuunnittelun vuoksi verorahaa, jota voitaisiin käyttää yhteiskuntamme kestävään rakentamiseen, valuu ohi käsiemme. Finnwatchin mukaan tätä rahaa menetetään Suomessa vuosittain 430–1 400 miljoonaa euroa: kansainvälisestä verosuunnittelusta kärsivät useimmiten raskaimmin köyhemmät maat, joihin myös ilmastonmuutoksen vaikutukset iskevät voimakkaimmin. Suomi voisi politiikallaan näyttää suuntaa kohti ilmasto-oikeudenmukaisuutta korjaamalla yritysverojärjestelmää.
Pahoin pelkään, että puuperäisen bioenergian käytön lisäämisen mahdollisuudet on yliarvioitu. Esteeksi voivat tulla sekä vaikutukset biodiversiteettiin, että metsien kasvun yliarvoiminen tilanteessa, jossa lämpenemisen myötä myös sienitaudit että tuholaisten määrä tulevat kasvamaan.
Toisaalta muut uusiutuvan energinan lähtet voivat kehittyä ennustettua paremmin, kunhan hintasignaali (hiilivero) saadaan kohdilleen ja kannustaa teknologian kehittämiseen. Huomionarvoista on tätä avautuvat vientimarkkinat.
Puuperäisen bioenergian käytön lisäämisen mahdollisuudet on yliarvioitu, ja metsätalouden hiilinieluvaikutukset melko todennäköisesti aliarvioitu. Näyttää todennäköiseltä, että Suomen melko hitaasti kasvavista metsistä ei ole kannattavaa tehdä juurikaan lyhytikäisiä tuotteita, mikäli hiilen sidonta mallinnetaan ja hinnoitellaan realistisesti.
Biomassa tulisi ohjata ensi sijassa korvaamaan fossiilisperäisiä lähteitä kohteissa, joissa muiden keinojen käyttö on hankalaa. Energiaksi sitä tulisi polttaa vasta aivan viimeisenä vaihtoehtona. Lisäksi metsätaloutta pitäisi todennäköisesti vähentää biodiversiteettikriisin torjumisenkin vuoksi.
Huomaamatta vaikuttaa jääneen mahdollisuus päästövähennyksiin ohjaaviin ohjauskeinoihin maankäyttösektorilla, sähköistymisen kaikki mahdollisuudet energiantuotannossa (skenaarioissa puun energiakäyttö lisääntyy merkittävästi, mikä tuottaa päästöjä maankäyttösektorille), kiertotalouden, materiaalitehokkuuden ja digitalisaation mahdollisuudet sekä kestävien liikkumismuotojen mahdollisuudet (henkilöautoilun suorite kasvaa kaikissa skenaarioissa!).
Suomalaisten kuluttamisesta muualla syntyvät päästöt (eli tuotantomaissa) - myös nämä tulee sisällyttää ja niihin puuttua.
Vähennyskohteita on haettu liian vähän kemiallisista reaktioista, kaasupiiloista yms. ilmakehän kaasujen vähentämiseksi. Metaani ja hiilidioksidi kelpaa kyllä monen reaktion substrateiksi.
Fossiilisten päästöjen vähentäminen on keskeisin asia. Oleellista olisi myös ilmastokysymyksissä olennainen kansainvälinen näkökulma: mitä hyvää esimerkiksi vähäpäästöisen suomalaisen teollisuuden kasvu tuo ilmastolle maailmanlaajuisesti? Eri toimialojen tekemät ilmastotiekartat tuovat uutta tietoa mahdollisiin skenaarioiden päivityksiin sekä kansallisten energia- ja ilmastostrategioiden valmisteluun.
Kulutus on jäänyt vaille toimenpiteitä. Kulutuksen vähentäminen on lähes mahdotonta, koska mainonta ja markkinointi kehittyy koko ajan tehokkaammaksi. Ihmiset ostavat tuotteita, joita ilmankin tulisivat varsin hyvin toimeen. Rajoittamalla turhaa päästöä lisäävien tuotteiden markkinointia voidaan saada merkittävät päästövähennykset. Samaan pakettiin voisi lisätä porkanaa markkinoinnille, joka kohdistuu uusiutuvista tai kierrätetyistä materiaaleista tehtyihin tuotteisiin ja jonka voidaan nähdä vähentävän fossiilisen hiilen käyttöä. Pitäisi saada myös valtiolliset suositukset tuotteiden valmistamisessa käytettävistä materiaaleista ja materiaalien tuotantotavoista.
Todellinen ilmastotyö tehdään vientialoilla, joiden innovaatio- ja tuotekehitystyötä, sekä vientiponnisteluja kannattaa tukea taloudellisesti. Valtiollinen kompensointijärjestelmä voisi toimia rahojen ohjaajana.