NUORET JOTKA PÄÄTTÄVÄT LOPETTAA PYSTYY SIIHEN , VAIKKA OLIS HYPNOOSIA JA LAASTAREITA EIVÄT KYKENE KUN EIVÄT SITÄ OIKEASTI HALUA.

NUORET JOTKA PÄÄTTÄVÄT LOPETTAA PYSTYY SIIHEN , VAIKKA OLIS HYPNOOSIA JA LAASTAREITA EIVÄT KYKENE KUN EIVÄT SITÄ OIKEASTI HALUA.

Oikeat johtopäätökset

Tupakka- ja nikotiinituotteista lopettamisen tuen tulee olla kiinteä osa jokaisen tupakka- ja nikotiinituotteita käyttävän sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan/potilaan hoitoa ja hoitosuunnitelmaa.

Lääkärin lopettamiskehotuksen onnistumisen osoittaminen trialilla on hankalaa, kun vaikutus on suhteellisen pieni ja sen osoittaminen vaatii suurta tutkimusjoukkoa. Kuitenkin Harvardissa tehty katsaus arvioi, että lääkärin tupakoinnin lopettamiskehotus on preventiivisen terveydenhuollon kustannus-vaikuttavin keino. Ei sen vuoksi, että se olisi kovin vaikuttava, vaan koska se on niin halpa.

Tupakointi on yksi merkittävimmistä, ellei merkittävin yksittäinen ennenaikaisen kuolleisuuden ja sairastavuuden aiheuttaja länsimaissa. Tupakointi kuormittaa erityisesti matalammin koulutettuja väestöryhmiä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisen kehittämisohjelman toisena päätavoitteena on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Vaikka väestön terveydentila on kohentunut, kaikki väestöryhmät eivät ole hyötyneet kehityksestä ja joiltain osin terveyserot näyttävät jopa kasvaneen. Tupakoinnin vähentämiseksi ja terveyserojen kaventamiseksi on tärkeää kohdentaa toimia niihin ryhmiin, joissa tupakoidaan ja käytetään nikotiinituotteita paljon.

Ammattiin opiskelevista tupakoi päivittäin 30 %, kun lukiolaisista päivittäin tupakoi 6 %. Luvut ovat viime vuosina tulleet alaspäin, mutta samalla nuuskan ja sähkösavukkeen käyttö on lisääntynyt heidän keskuudessaan. Erot lukiolaisten ja ammattiin opiskelevien elämäntavoissa heijastelevat tulevaa terveyttä ja johtavat väestöryhmien välisten terveyserojen kasvamiseen.

Eettisen näkökulman lisäksi sosioekonomisten terveyserojen kaventaminen on tärkeää myös taloudellisesta näkökulmasta. Julkisessa keskustelussa on jatkuvasti esillä työurien pidentäminen ja työssä jaksaminen yhä pidempään. Ammattiin opiskelevat ovat keskeisessä asemassa siinä, millaiseksi työtä tekevän väestön terveys tulevaisuudessa kehittyy. Suuri osa ammattiin opiskelevista tulee työskentelemään vaativissa ammateissa, joissa työssä jaksaminen korostuu. Ammatillisen koulutuksen suosion yhä noustessa tulee entistäkin tärkeämmäksi panostaa terveyserojen kaventamiseen.

Myös ehkäisevän päihdetyön toimintaohjelmaan on kirjattu kehittämiskohteeksi tupakkatuotteiden käytön vähentäminen koulutusryhmien välisten terveyserojen näkökulmasta.

OK

EHYT toivoo, että suosituksessa tuotaisiin selkeämmin esille nuorten tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoito. Vaikka nuorten tupakointi on vähentynyt, on nuuskan käyttö kasvanut. Nuuskan käyttö aiheuttaa ja ylläpitää nikotiiniriippuvuutta. Nuorten tupakka- ja nikotiiniriippuvuuden hoitaminen on tärkeää, jotta ehkäistään tupakoinnin jatkuminen ja siitä myöhemmin mahdollisesti aiheutuvat kansansairaudet.

Ei lisättävää.

Höyrytupakka? Sähkötupakka lienee oikeampi termi. Lääkitys on keskeinen osa tupakkavieroitusta, sem merkitystä tulisi myös pohtia.

Johtopäätökset ovat oikein.

Luonnoksessa hoitajista mainitaan vain psykiatrinen sairaanhoitaja, vaikka kyseinen psykiatristen sairaanhoitajien erikoistumiskoulutuskin on jo lopetettu. Nykyisin valmistuu sairaanhoitajia, joilla on mahdollisuus valita 15-30 opintopisteen osuus tutkintoon johtavista opinnoista valinnaisina opintoina (esim. mielenterveystyöhön painottuvina). Tutkinnon jälkeen on mahdollista hankkia täydennys- ja jatkokoulutusta aiheeseen liittyen, mutta ammattinimike ei tuolloin ole psykiatrinen sairaanhoitaja.
Terveydenhoitajia ei suosituksessa mainita lainkaan, vaikka terveydenhoitajat ovat maassamme juuri se ammattiryhmä, jotka tekevät pääsääntöisesti elintapaohjausta sekä tupakanvierotustyötä eri ikäisten asiakkaiden keskuudessa (neuvoloissa, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa, työterveyshuollossa, aikuisneuvoloissa, seniorineuvoloissa, työttömien terveystarkastuksissa ja avoterveydenhuollon vastaanotoilla.) Suosituksessa tulisikin tarkentaa, mitä ammattiryhmiä ja palvelukokonaisuuksia se koskee.