Kaikki pakot ahdistaa. Ei tuo se suuri liikunta terveyttä yhtään sen enempää. Ruoka, stressi, - niillä suurempi merkitys. Aina lisätään tunnetta että mikään ei riitä, olet huonompi ihminen jollet liiku. Elämässä on muutakin. Nyt korostetaan liikaa liikuintaa. Viekö se Suomen nousuun?? Mihin jää luovuuden kehittäminen, itseluottamuksen kasvattaminen, ihmisten arvostaminen ihan vaan sellaisenaan??

On hyvä, että teksti on jaoiteltu, niin että lukijalle näkyy vanhempien, kasvattajien, seuratoimijoiden yms vastuut ja mahdollisuudet. Vanhemmille pitää olla selkeästi avattu mitä liikunnan suosituksilla tarkoitetaan, Neuvolassa tulisi olla enemmän puhetta varhaisvuosien liikunnan merkityksestä.

Plussaa:
-Oma yksilöllinen kehitystahti sallittava verrattuna lastenneuvolan testeihin ja yleisiin ikäkausiin sidottuihin liikunnallisen kehityksen odotus-normeihin.
-Riittävä fyysinen aktiivisuus! Kaikkien ei tarvitse siis olla huippu-urheilijoita maaliviivan ja mitaleiden kiilto silmissään!
-Kolmen tunnin yleissuositus eri tavoin kuormittavaa liikuntaa!
-Etteivät aikuiset turhaan rajoita lapsen kasvua ja kehitystä kielloilla - omaa mukavuudenhaluaan tai silkkaa laiskuuttaan!
-Lapsen on saatava selkeä opastus harjoiteltavaan taitoon, valvonta, ohjaus ja kannustus ja kehu
-Mahtavaa että kaikkea perustellaan kaikkien aikuisten yhteisellä vastuulla!
Pohdittavaa:
-Nykyinen 2 t reipas päivittäinen liikkuminen mitattavissa lasten aktiivisuusmittareilla! Aivan kuten aikuistenkin! Ei saa unohtua!
-Alle 3-v eivät tarvitse ruutuaikaa ollenkaan! Ruutuaika vaikuttaa myös liikunnallisen kehityksen lisäksi lasten puheen kehitykseen ja vuorovaikutustaitojen kehittymiseen (sosiaaliset taidot).
-Ulkoilu luonnossa/metsässä parantaa mielialaa, olipa kyse lapsesta tai aikuisesta tai vanhuksesta tai vammaisesta.
-Ylipainoa, diabetesta ja verenkiertoelimistön sairauksia ennaltaehkäistään oikeilla ruokavaliosuosituksilla! Sokeripitoiset mehut ja virvoitusjuomat ja einesruoat (glukoosifruktoosisiirappia tungettu lähes kaikkeen) saavat jo lapsilla aikaan rasvamaksaan viittaavia muutoksia!
-On paljon aikuisia, joita häiritsee suunnattomasti lasten leikin ja liikunnan aiheuttama kaaos, häiriö ja metelöinti, niin sisä- kuin ulkotiloissa, yksityisissä ja julkisissa tiloissa - vaikka paikka olisi rakennettu varta vasten lapsien liikkumiseen tai voisi olettaa että naapurustossa asuu lapsiperheitä, joiden lapset leikkivät leikkipuistoissa ja talojen pihoilla.
-Istumisen sijasta voidaan moni asia tehdä seisten tai ylipäätänsä ilman tuoleja.
-Jos lapsi nukkuu 10-12 t onko päiväkodissa päiväunipakko vai voiko siihen kellonaikaan käyttää lapsia liikuntasalissa, retkillä, jumppasalissa tai pihalla leikkimässä - lounaan ja välipalan välissä? Vaikkei henkilöstö saisi siihen aikaan "kahvitaukoa" tai "suunnitteluaikaa"?
-varhaiskasvatukselle toimintaympäristöllisesti luodaan hyvät paineet, että varhaiskasvatukseen osallistunut lapsi osaa koulun alkaessa pyöräillä, hiihtää, luistella sekä liikkua matalassa vedessä (=on totutellut veteen). Pitäisikö lapsen osata solmia itse pääsääntöisesti myös urheilujalkineiden kengännauhat, pukea ja riisua vaatteensa, käydä vessassa ja pyyhkiä itsensä, peseytyä ja kuivata itsensä, syödä ja juoda itse, voidella leipänsä ja kaataa juotavaa mukiinsa...
-Liikunta mahdollistaa positiivisessa mielessä ryhmäytymisen! Perinteiset juoksuleikit tarvitsevat yleensä ison porukan leikkimään yhtä aikaa, jotta leikki olisi mielekäs - pienryhmä ei aina riitä!
-Yhdyskuntasuunnittelu: miksi lähiliikuntapaikkoja puretaan, miksi keinut poistetaan leikkipuistoista/päiväkotien pihoilta talveksi, mihin katoaa koulujen ja päiväkotien läheltä liikuntapaikat, hiihtoladut, retkeily-metsiköt, luistinradat, pururadat ja leikkipuistot...
-Arkiliikuntaa arjen touhuissa lapsille lisää sisällä ja ulkona, vuodenaikojen mukaan, kodinomaisesti! Marjametsä, sienimetsä, perunannosto, puutarhatyöt, hiekoitus, lumityöt, haravointi, kodin pikkuaskareet...
-Haasteena maahanmuuttajat ja erot kansallisissa kulttuureissa esimerkiksi ruokasuositusten ja ulkoilusuositusten suhteen: on kulttuureja, joissa lapset eivät saisi perheen kulttuurin takia ulkoilla ollenkaan vesisateella tai talvella tai osallistua poistumisharjoitukseen sukkasillaan. Onneksi lapsilla ei näy varhaiskasvatuksessa "huiveja" tai ole uskonnollisia liikuntakieltoja.
-Voi myös miettiä kuinka paljon 0-7-vuotiaita motivoi kävellä liikuntapaikalle 30 min räntäsateessa loskakelillä, liikkua siellä 30-60 min, kun vaatteiden/varusteiden vaihtoon vessassa käymisineen menee vartti ja kävellä sitten takaisin vaikkapa päiväkodille toiset 30 min. Aikaa tähän on useimmiten klo 8:30-11 eli aamupalan ja lounaan välinen aika. Mikä on tarkoituksenmukaista ja lapsesta motivoivaa ja hauskaa? Vaikka liikuntaa - jopa reipasta - kertyykin lapselle edellämainitusta erinomaisesti!
-Vanhempien syyllistäminen ei vie eteenpäin: työssäkäyvillä lapsiperheillä aika kortilla arkipäivinä, koska pikkulapset menevät aikaisin nukkumaan. Vapaapäiviin ja lomiin voisi yhteistä touhua satsata enemmän - taloudelliset resurssit perheen kohdalla huomioiden!
-Liikunnallisesti passiiviset lapset liikkuvat reippaasti erilaisilla temppuradoilla, leikkikenttävälineillä, retkillä, metsässä ja musiikin tahdissa - vapaasti liikuntansa itse valiten - eivät aina edes sääntöleikeissä tai ohjatussa toiminnassa, koska mieluummin katsovat sivusta mitä muut tekevät!
-Varhaiskasvatuksen liikunnan suositusten toteutumiseen vaikuttavat lapsen hoitoajat ja sopimukset (onko jollain tavalla osa-aikainen)
-

-

Kulttuuriharrastukset kasvattavat empatiaan samoin kuin lukeminen. Liikunta toki tuo itselle mielihyvää ja itseluotamusta jonkun oksitosiinin tapaisen aineen erittymisen muodossa.

Johdannossa vedotaan vahvasti yleissopimukseen lapsen oikeuksista. Jos näin toimitaan, kannattaa tarkistaa, että artiklojen numerot menevät oikein ja että artikloissa todella sanotaan ja tarkoitetaan niin kuin arvellaan. Nyt näin ei ole.

Suositukset perustuvat tutkittuun tietoon. Erityisen hyvin ja selkeästi on kerrottu fyysisen aktiivisuuden intensiteetti. Tämä on tärkeää, jotta ymmärretään kuormittavuuden "tasot". Tutkimuksista/artikkeleista lista suositusten loppuun, joita voi hyödyntää käytännössä.

Hyvä, että lasten fyysistä aktiivisuutta koskeva tutkimustieto on kirjattu perusteisiin.

Asia sinänsä on erinomainen, mutta valitettavan usein suositukset esitetään käskymuodossa. lisäksi samoja asioita toistetaan turhan paljon. Voisivatko lait, säädökset ja yleissopimukset olla listattuna kerran esim. alussa, ja niihin voidaan viitata vian numeroin. Nyt kaikella käskyttämisellä ja määräämisellä luodaan hyvin autoritäärinen ja saneleva sävy. Pelkään pahoin, että tällainen saattaa nostaa osan niistä, jotka neuvoja tarvitsisivat, "barrikadeille", tai ainakin saada heidät reagoimaan negatiivisesti / välinpitämättömästi koko dokumenttiin. Paikka paikoin tullaan niin vahvasti liikuntakylki edellä, että kokonaisuus unohtuu. Sekin voi ärsyttää...
Perusongelma, eli liikunnan uskovaisen viesti on paikka paikoin liian fanaattinen. Vaikka jossain muistakin tärkeistä asioista ohimennen mainitaan, päällimmäiseksi jää viesti, että "liikunta pelastaa kaiken". Tavoitammeko tällä liikkumattomat? Kenelle dokumentti on liikunta-aktivisuusmielessä tarkoitettu? Nyt tulee paikka paikoin sellainen olo, että dokumentti on liikunnallisten kirjoittama ja liikunnallisille tarkoitettu.
Kirjallisuus- / tutkimusviitteitä tarvitaan myös esiin.