Jokaisesta tuvan ovesta pääsee ulos. Lapset ovat uskomattoman luovia löytämään myös itse tapoja liikkua, kun heille annetaan se mahdollisuus eli viedään ulos.

Liikkumisessa kannattaa käyttää lähiympäristöä hyödykseen eikä vain pysytellä päiväkotien pihoilla, yksikään päivä ei ole samaa liikuntaa ja kuinka upeeaa oppimisympäristöä!!!

Antavat oheistuksen, mutta tarkan ohjeet sijoittelua voisi vielä miettiä. 3 tuntia tuntuu varmasti kaikista toimijoista kovin isolta määrältä ja sitä on vaikea tavoittaa. Inhimillinen ajattelu ja pienen askelin eteneminen ja tyytyväisyys siihen ja pystyvyyden tunteen tukeminen ovat tärkeitä. Niitä lisää mukaan tekstiin. Muuten tulee syyllinen ja epäonnistunut olo kaikille.

Kunhan kuvat tulevat suosituksiin mukaan, ne selkeyttävät uudistettavia suosituksia. Kuvat on rakennettava siten, että myös maahanmuuttaja ne selkokielisesti ymmärtää kulttuurieroista huolimatta.

Lisäisin suositeltaviin perusvälineistöön Orff-tyyppiset rytmisoittimet, jotka voivat olla kierrätysmateriaaleista tehtyjä ja joita voi käyttää yhdessä liikkuessa! Listassa ei näkynyt liukumäkeä (sisällä tulee helposti jumppapenkistä, vielä helpommin yhdessä puolapuiden kanssa), köysiä, karusellia, napakelkkaa, keinulautoja, majanrakennustarvikkeita (vilttikin riittää aluksi), motoriikkapölkkyjä tai puukiekkoja, mahalautoja/potkulautoja, pulkkia, potkukelkkoja, rattikelkkoja, kottikärryjä, nuken/lapsirattaita, kiipeilytelineitä, maalarinteippiä, ilmastointiteippiä, jättinoppia, jääaluetta luistelua varten, kahluuallasta, lumikenkiä, frisbeetä, köysiä, roskapussi/jätesäkkisuikaleita, puomeja, lumivuoria/kasoja, lumipalloja (isoja ja pieniä), silkkinauhoja, sukkahousuja (narupalloiksi), spotify:ta/youtubea ja bluetooth-kaiutinta älypuhelimineen musiikin tuottoon perinteisen CD-soittimen sijasta, kulkuspallot, silmälaput, volttipatjaa, kaltevaa patjaa, paksua patjaa (oli vain "patjoja"), nassikkapainiin sopivan tukevan pehmeää patjaa jne. jne.

Tarpeeksi selkeitä ja kaikille avautuvia esimerkkejä. Aivan loistavaa, että vanhemmille on omat tavoitetoimensa!

Käytännössä kukaan ihminen ei haluaisi itse esim asua 5 metrin päässä lasten kokoaikaisesta joukkuepelistä. Jotkut vanhemmat eivät kuitenkaan ota huomioon muita ihmisiä, kunjärjestävät lapsilleen liikuntaa ja urheilua. Lapilla pitää olla koko ajan iso jengi, jotta heistä tulee sosiaalisia eli oppivat manipuloimaan muita ihmisiä. Tämä jengi sijoitetaan kuitenkin vaikka ajotielle, mahdollisimman kauas omasta omaisuudesta ja korvista. Kuitenkin tällaiset ihmiset ovat usein epäluuloisia muista, eli kiusaajat, jotka kasvattavat röyhkeitä ja itsekkäitä ihmisiä, pelkäävät itse muita ihmisiä, ja näitä ei laiteta esim pelikentille,koska joku voisi sanoa jotain näille lapsille. Jotta kukaan ei kiusaajalle sano mitään, kuten että huuda hiljempää, heidät pidetään vanhempien silmän alla, mutta ei omalla tontilla.
Esim 4 lasta 2-3 vuoden välein ja jokaisella oma jengi ja meteli ajotiellä 20 vuotta saatanallinen karjuminen. Paljon pahempi kuin esim tasainen ajoneuvoliikenne. Kuuluu sisälle. Kukaan ei haluaisi omalle kohdalle, mutta helppoa naureskella niille, joilla naapurit ovat vaikkapa narsisteja tai kiusaajia, ja alkavat järjestellä jenginsä mahdollisiman lähelle jotain tiettyä naapuria. Löytyy esim netistä googlettamalla sanat naapurin kiusaaminen.
Jos kehitysmaissa meidän lapsille lapset tekevät elektroniikan tai ainakin erottelevat osat toisistaan meidän käytetystä jätteestä, niin ei meidän lasten tarvitse mekkaloida työkseen. Esim käpyjä ja risuja keräämällä 4 tuntia saisi liikunnan suoritettua ja ehkäpä jokunen ydinvoimala jäisi rakentamatta.

Pystytäänkö uusia vasun linjauksia hyödyntämään tässä asiakirjassa jotenkin, vaikkei vasu ole vielä valmis. Päiväkotimatkat jalan kulkien on hyvä tavoite, mutta tuskin toteutuu kovinkaan monella. Haja-asutusalueella hankalaa ja kaupungissakin palvelut (päiväkodit) katoavat yhä kauemmas, kun pieniä yksiköitä lakkautetaan ja isompia perustetaan.

Mietittävä miten tieto suosituksista tavoittaa vanhemmat. Neuvolan kauttako?

Ohjastus hyvä mutta millä viet sen käytöntöön?
Miten erityislapset? Niitä on huomioitu tosi vähän koko kokonaisuudessa.
Liikkarimateriaalissa on todella hyvä kaavio siitä mitä lasten pitäisi osata missäkin vaiheessa, herkkyyskaudet, tämä aukaisee hyvin liikunnan ja monipuolisuuden tärkeyttä varhaiskasvatuksessa.

Lähtökohta on hyvä, mutta nyt yksinkertaistetaan asia niin, että kaikilla olisi samanlaiset mahdollisuudet ja mielenkiinto liikuntaan. Valitettavasti pelkään, että emme saa viestiä perille liikkumattomille ja heidän perheilleen. Olisiko mahdollista esittää suosituksia vähän liikkuville erikseen: luoda ideoita ja ajatuksia niin, että herätetään omaa aloitteellisuutta ja he kokisivat niiden tekemisen mahdolliseksi eli herättää onnistumisen ajatuksia? Nyt annetaan valmiit toimintamallit, jotka pitäisi laittaa käytäntöön kaikkialla - mikä ei ole realistista. Lisäksi suositusten ei tulisi tässä tapauksessa mielestäni olla niin tekemisorientoitunut. Esimerkkejä on olla, mutta millä herätetään äidin ja isän ja muun kasvattajan halu edesauttaa lapsen aktiivisuutta? Myös enemmän ajatuksia siitä, miten omalla aikuisen esimerkillä voisi olla mallina, saisi olla enemmän. Näin saisimme ehkä ideoitua aivan uusiakin tapoja parantaa liikunnallisuutta ja sitä edesauttavaa ympäristöä. Ehdottomien määräysten sijaan toivoisin enemmän ajatuksia herättäviä kysymyksiä ja visioita...