Hyvä, että aktiivisuuden intensiteettiä avataan; mikä liikunta on rasittavaa ja mikä kevyttä jne. Enemmänkin voisi olla esimerkkejä.

Lasten ei tarvitse ottaa muita huomioon. Häpeällä ja fyysisillä rangaistuksilla kasvatettu keski-ikäinen väestö karttaa näitä kuin ruttoa, jo ihan nykypsykologienkin käskystä. Kenellekään möykkääjälle eikoskaan sanota, että desibelit alas tai sinä menet sisälle. Ihmisten pihoihin kuseskellaan laumana, karjutaan, huudetaan ja vanhemmat hymyilevat onnessaan.
Joissakin paikkakunnilla tällainen laumatouhu kasaantuu, niin että esim on välttämätöntä katsella jonkun ihmisen ikkunasta sisään omien jälkeläistensä kanssa ja jos siellä on alueella syntipukiksi laitettu mies alasti kotonaan, siitä traumatisoidutaan ja viedään asia oikeuteen.. Jotkut kasvattavat lapsensa häiriintyneiksi kiusaajiksi, jotka saavat tehdä muille mitä tahansa ja siihen tukea tulee näistä oikeuksista, joita lapsille lisätään ja aikuisväestöltä poistetaan viimeisetkin rippeet ihmismäisestä elämästä. omassa kodissaan.

Ohjattuun liikuntaan voisi lisätä sen, että ohjatuissa liikuntahetkissä tulee kiinnittää huomio siihen, ettei aikuinen selosta 50-60% ajasta, vaan että lapset pääsevät oikeasti liikkumaan. Voisiko liiallista turvallisuushakuisuutta vielä korostaa vanhemmille suunnatuissa kohdissa tai varhaiskasvatuksen ja vanhempien välisessä yhteistyössä.

Tavoitelaatikot hyvä idea, mutta miten korostetaan lasten havainnoinnin tärkeyttä?
Yksilöllisiä tavoitteita ei voi asettaa jos ei osata havainnoida yksilöitä!

Paljon konkreettisia, yksityiskohtaisiakin ohjeita / määräyksiä, mutta lukijan omien ajatusten herättäminen ja suositusten soveltaminen eri on. Mustavalkoisuutta ilmaisutavoissa, käskyttämisen sävy.
Toivoisin sen avaamista myös, miten pääsisi alkuun ja miten asteittain voidaan liikuntaa lisätä. Nyt sävy on 3h/pvä aina ja kaikkialla, mikä on monille mahdotonta toteuttaa - ja voi herättää negatiivisia ja syyllistäviä ajatuksia (väärällä tavalla).
Esitystapa liian autoritäärinen, valitettavasti.
Voisiko lisätä osion, jossa tuodaan esiin myös liikuntamääriä ja -tapoja, joilla saadaan positiivista muutosta aikaan nyt vähän liikkuville / liikkumattomille, ja miten paljon? Viestittäisiin sitä, että alkuvaiheessa pienempikin muutos riittää (vaikka tavoite olisi enemmässä). Näin kannustavuutta mielestäni tärkeässä liikkumattomien kohderyhmään saataisiin lisää.
Olisi hyvä myös erottaa liikunnan ja liikkeen lisääminen. Usein tulemme niin vahvasti liikuntakylki edellä, että kaikki muu liike jää sen varjoon. Mitä keinoja on saada aikaan liikettä lapsen huomaamatta (jos ei ole liikunnallinen), olisi hyvä tuoda esiin jotenkin? Nyt oletetaan pitkälti, että kaikki lapset nauttivat liikunnasta 'per se' kun vaan SANOTAAN, mitä PITÄÄ tehdä
Lisää luovuuden herättämistä liikkeen aikaansaamiseksi, ei työlistoja ja määräyksiä liikunnan suorittamisesta, kuten nyt on laita.