Lobbauksen kohde on edellä mainituille ryhmille merkityksellinen asia, ratkaisu, linjaus tai päätös, johon lobbaaja pyrkii vaikuttamaan. Se voi olla 1) lainsäädäntöön, julkisten varojen käyttöön tai luottamustehtävien jakamiseen liittyvää, 2) julkisten organisaatioiden henkilöresurssien käyttöön, työnjakoon, hankintoihin tai muihin valintoihin liittyvää 3) yritysten kumppanuuksiin, investointeihin tai nimityksiin liittyvää, 4) yksityishenkilöiden vaikutusvaltaan liittyvää, 5) poliittisesti tai yhteiskunnan arvojen kannalta muutostilassa oleviin asioihin vaikuttamista.

Tehtäväkohtainen määrittely ei ole mahdollista. Määrittelyn on oltava laaja koskien kaikkea valmistelua ja päätöksentekoa, joka on osa yhteiskunnallista päätöksentekoa ja julkisen vallan käyttöä.

Mikä tahansa julkishallinnon toimielin, mukaan lukien poliittisen järjestelmän kaikki osa-alueet.

Aukottomasti siten että ei löydy jossitteluja.

Valtioneuvoston jäsenet ja kansanedustajat

Toimija jonka toiminta ja päätökset vaikuttavat suoraan ja epäsuorasti oman toiminnan ulkopuolelle.

Aluksi ainakin kansanedustajat, ministerit ja heidän erityisavustajansa sekä ministeriöiden korkeimmat virkamiehet. Toivottavasti saadaan mukaan myös kuntatasolta kunnallisvaltuutetut ja kaupungin ja kuntien ylin johto.

Edunvalvonnan kohteiden määritelmä pitäisi rajata siten, että luodaan tasapaino edunvalvonnan läpinäkyvyyden ja rekisterin aiheuttaman hallinnollisen taakan välille.
Perusteltua on, että avoimuusrekisteri kattaa ainakin valtionhallinnon ylimmät toimijat, kuten ministerit ja heidän kabinettinsa, ministeriöiden ylimmät viranhaltijat, eduskunnan puhemiehistön ja valiokuntien puheenjohtajat, sekä alue- ja kunnallishallinnon ylimmät poliittiset luottamustoimet ja viranhaltijat.

Lobbausta tutkivina eri alojen tutkijoina ymmärrämme lobbauksen kohteet päätöksiä tekevinä, valmistelevina ja toimeenpanevina tahoina sekä tahoina, jotka voivat vaikuttaa päättäjiin. Lobbauksen kohteen määritelmän tulisi kattaa mahdollisimman hyvin hallinnon eri tasot ja varsinkin eri toimijat samassa hallinnon osassa. Jos esimerkiksi ministerit ovat relevantteja lobbauksen kohteita, niin silloin niitä pitäisi olla myös ministereiden avustajien ja ministeriöiden virkamiesten, sillä ministereitä ja heidän päätösvallassa olevia asioita voidaan lobata myös heidän kauttaa. On syytä huomioida, että lobbaus voi ulottua myös alueelliselle ja paikalliselle tasolle. Poliittiset prosessit ovat pitkiä ja monimutkaisia, ja eri vaiheet (valmistelu, päätöksenteko ja toimeenpano) menevät niissä limittäin. Siksi on tärkeää, että lobbauksen kohdetta ei määritellä kapeasti esimerkiksi vain viralliseksi päätöksenteoksi. Merkittävin vaikuttaminen tapahtuu usein jo kauan ennen virallista päätöksentekoa valmisteluvaiheessa, tai sen jälkeen, toimeenpanovaiheessa.

Kansanedustaja, ministeri, erityisavustaja, ryhmäkanslia