Ks. vastaus 1. Liian jäykkää rakennetta ei tulisi rakentaa, koska sen kyky ennustaa voi muuttua yhdessä yössä (vrt. COVID-19).

Keskipitkän aikavälin ennakointitoiminnan ja sitä tukevan valtakunnallisen mallin kehittäminen on kannatettavaa. Mallia kehitettäessä on varmistettava, että se tuottaa aidosti sellaista tarpeellista tietoa, jota lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointimenetelmillä ei voida saavuttaa. Samalla on varmistettava, että ennakointitiedon keräämisen kohteet ja ennakointitulosten loppukäyttäjät, erityisesti yritykset, ymmärtävät näiden eri aikajänteiden erot suhteessa omaan toimintaansa. Siksi keskipitkän ennakointimallin kehittämisessä on pidettävä mukana myös mallin tuottaman tiedon jalostamisen ja viestimisen näkökulma. Keskipitkän aikavälin mallia rakennettaessa on myös pohdittava, aiheuttaako se muutostarpeita lyhyen ja pitkän aikavälin ennakointimalleihin.

Lisätään vuoropuhelua paikallisesti koulutuskentän ja työelämän välillä, ja vahvistetaan ennakoinnin vaikutusta kansallisen suunnan toteuttamiselle.

Luvusta jäivät parhaiten mieleen 1. ”Abstraktin tason skenaariomaailmat” - eikö ennakoinnista voi kirjoittaa ilman ylätason jargonia? Asiantuntemusta ei mielestäni osoita hienojen sanojen käyttö vaan asioiden ja niiden merkityksen kertominen ymmärrettävällä tavalla.

2. Toinen asia, mikä välittyi, oli opetushallituksen ratkaiseva rooli koulutuspaikoista päätettäessä. Mahdetaanko siinä tarvita muita lainkaan? Tarvitaanko edes ennakointia, jotta päätökset voidaan tehdä?

Ennakointi tulisi olla enemminkin jatkuva prosessi kuin "pätkitty" lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikaväli ennakointiin. Tässä prosessissa tulee nähdä, mitä mitkäkin toimet yms. vaikuttavat aikajanalla.

Mitä pitemmällä olevia asioita ennakoidaan, sitä vaikeammaksi asia muuttuu. Ymmärrän, että on oltava rakenne, jolla ennakoidaan tarpeita, mutta olisiko sittenkin mietittävä myös prioriteettijärjestystä. Kaikki mahdollinen tehdään heti, sillä mahdottoman tekemiseen menee enemmän aikaa. Keskitytään olennaiseen. Vahvistetaan asioita, jotka ovat nyt käsillä ja palataan kehittämään, kun tilanne rauhoittuu. Eihän tätä kiveen kirjoiteta ja toimeksiannossa vaadittu nopeus ja ketteryys on nyt valttia.

Kuten raportissa todetaan, valtakunnallisesti koordinoitua keskipitkän aikavälin koulutustarve-ennakointia ei ole tehty vuosiin. Tämä on ollut suuri puute. Erityisesti koulutuksenjärjestäjät tarvitsevat ja arvostavat koulutussuunnittelussa hyödynnettävää keskipitkän aikavälin ennakointitietoa. Ennakointitiedon puute ja haasteellinen tilanne ovat näkyneet alueilla niin toistuvina tietotarvekyselyinä kuin myös lukuisina ennakointihankkeina. Raportissa ehdotettu kehittämishanke on tarpeellinen ja kannatettava.

Työvoiman valtakunnallisten kysyntäennusteiden tuottaminen on raportissa todettu TE-hallinnon koordinoimaksi tehtäväksi. Tehtävä linkittyy lyhyen aikavälin ennakointityöhön ja täydentää sitä, mutta on toisaalta luonteeltaan vahvasti yhteistyötä edellyttävä. Aluetasolla vastuu keskipitkän ja pitkän aikavälin koulutustarpeiden ennakoinnin yhteensovittamisesta ja koulutustavoitteiden valmistelusta alueillaan kuuluu lakisääteisesti maakuntaliitoille. Työvoiman kysynnän ennakointi on keskeinen osa tätä tehtävää.

Koska työelämän osaamistarpeet muuttuvat entistä nopeammin, raportissa ehdotettu ennakointimallin kehittäminen keskipitkälle aikavälille on erittäin kannatettava. Tämä edellyttää myös riittävää työelämän tahojen osallistumista ennakointityöhön. Tätä tiedon käyttö niin työelämässä kuin koulutuksessa tulee todennäköisesti lisääntymään, joten tulosten luettavuuteen/selkeyteen ja viestimiseen tulee kiinnittää huomiota.

Ehdotukset keskipitkän aikavälin ennakoinnin kehittämiseksi ovat pääosin tarkoituksenmukaisia. Tämän ennakointitiedon puute onkin raportin yksi keskeisimmistä huomioista. Ryhmä Ehdottaa kehittämishanketta, jolla luotaisiin valtakunnallinen ennakointimalli työvoiman kysynnän ja tarjonnan kohtaanto-haasteiden tunnistamiseksi. Tällä hankkeella tulisi vastata myös lyhyemmän aikavälin kohtaanto-haasteisiin.
Erittäin hyvä, että kehitettäisiin uudentyyppistä tutkintoennustemallia. Tutkintotuotosten ennustaminen on tärkeä osa koulutuksen järjestäjien ja ministeriön välistä keskustelua tulevaisuuden tutkintotavoitteista. Tärkeää on myös, että nämä tutkintotavoitteet, jopa tutkintokohtaisesti, tulisivat kaikkien nähtäville ymmärrettävässä muodossa. Osaamistarpeiden luokittelun yhdenmukaistaminen myös kannatettavaa, tosin sekin edellyttää jatkuvaa seurantaa ja tarvittavaa päivittämistä työelämän muuttuessa.

Opetushallituksella näyttää olevan tässä hyvin korostunut rooli. Erityisen tärkeää ennakoinnin kehittämisessä olisi unohtaa hvyin siiloutunut ajattelu, vaikka toimenpiteistä ja vastuun kantajista pitääkin voida sopia yhteisten tavoitteiden pohjalta.

Todellinen ratkaisua kaipaava puute on useita vuosia ollut aluetason ennusteista, jotka ulottuisivat muutaman vuoden päähän ja päivittyisivät säännöllisesti, luotettavasti ja joustavasti huomioiden alueilla tapahtuvat muutokset.