Ks. vastaus 1. Mitä pitemmälle katsotaan, niin sitä enemmän kyse on myös siitä, millaista visiota / tulevaisuuskuvaa vasten kehityskulkuja tarkastellaan. Täydellistä osumatarkkuutta on mahdotonta saavuttaa.

Pitkän aikavälin ennakoinnin kehittämisessä on kaksi kokonaisuutta. Ensimmäinen on numeerisen/ekonometrisen ennakointiosaamisen ja -mallien vahvistaminen, mille varmasti löytyy tarvetta. Toinen ja monessa suhteessa jopa tärkeämpi on pidemmän aikavälin ennakointiprosessien ja skenaariotyön vaikutukset prosessiin osallistuvien ja/tai sen tuloksia hyödyntävien tahojen, erityisesti yritysten, tulevaisuusajatteluun ja siten oman toiminnan kehittämiseen ja ohjaamiseen, ml. osaamisen strategisempaan johtamiseen.

Tämä pitkän aikavälin ennakoinnin ”pedagoginen” ulottuvuus vaatii ehdottomasti kehittämistä. Se tuottaa organisaatioille muutoskykyä ja -resilienssiä, jota tarvitaan yhä enemmän entistä nopeammin muuttuvassa ja pidemmällä aikavälillä vaikeammin ennakoitavassa (liike)toimintaympäristössä. Pitkän aikavälin ennakointi on toisin sanoen nähtävä vielä enemmän tulevaisuuden proaktiivisena luomisena kuin sen passiivisena ennustamisena.

Työelämän kuuleminen olennaista myös pitkän aikavälin ennakoinnissa.

Jälleen välittyy mielikuva viranomaistyöstä, jota voidaan tehdä riippumatta työpaikkojen ja työelämän tarpeista. Jos rakennetaan malleja ja alustoja ja lisätään ennakoinnin resursseja, mitä saadaan vastineeksi?

Makrotason tieto on oleellista: väestön kehitys, muuttoliike - koulutusolitiikan tulisi totuttaa enenmmän elinkeinopolitiikkaa kuin aluepolitiikkaa

Ennakointi ei voi olla kirjoituspöytätyötä. Pitkän aikavälin ennakointi vaatii kansainvälisten trendien ja talouselämämme suunnan herkkää arviointia, unohtamatta tässäkään nopeita kausivaihteluista tai ennakoimattomia tilanteita. Ennakointityössä ei ehkä voida tehdä pitkäntähtäimen valintoja, joita joskus on hyvä toteuttaa, mutta tietopohjan luominen poliittisia päätöksiä varten on tarpeen. Esitän, että koulutuspoliittiset selonteot tehdään jatkossa jollakin frekvenssillä, niitä tarvitaan.

Raportissa pitkän aikavälin ennakointi ja siihen liittyvä skenaariotyö on määritelty kategorisesti mallinnuksiin perustuvaksi. Skenaarioita ja numeerisia arvioita voidaan kuitenkin toteuttaa muutenkin. Jos pitkän aikavälin ennakointityössä päädytään kokonaistaloudellisiin malleihin, kyse on teknisestä työkalusta, jonka tarkoitus on tuottaa päätöksenteossa hyödynnettäviä tuloksia erilaisiin oletuksiin perustuen. Mallinnus ei saa jäädä salatieteeksi: osaamiseen tulee kuulua myös se, että malleista saatavat tulokset lähtökohtaoletuksineen ja reunaehtoineen osataan perustella ja avata ymmärrettävästi.

Pitkän aikavälin ennakointityön kehittämisessä ollaan raportin mukaan eniten kiinnostuneita sen osaamisen tasosta ja resurssoinnista. Mikään tutkimuslaitos - uusi tai vanha - ei pysty tekemään luotettavaa työtä, mikäli prosessia ei kytketä käytännön työelämään. Pitkän aikavälin ennakoinnissa täytyy ottaa huomioon laajempi globaalikehitys. Kunnianhimo pitkän aikavälin ennakoinnissa tulee olla riittävän suuri niin visioinnissa kuin konkretiassakin, jotta se saa aikaan muutoksia.

Ehdotukset pitkän aikavälin ennakoinniksi ovat tarkoituksenmukaisia. Lisäksi pidämme tärkeänä, että muunkin ennakointityön lisäksi pitkän aikavälin ennakoinnissa työelämä osallistetaan mukaan. Työelämä kykenee valistuneesti arvioimaan toimialakohtaisesti pidemmän tähtäimen osaamis- sekä työvoimatarpeita.
Vähintään 10 vuoden päähän ulottuva ennakointi luonnollisesti sisältää eniten epävarmuustekijöitä. Siksi siinä tulee kiinnittää huomio myös vaihtoehtoisten skenaarioiden luomiseen. Osaamisen ennakointi foorumin yhtenä luontevana tehtävänä tulee olla tämä pitkän aikavälin ennakointi.

Tästä jää nyt kyllä hiukan sellainen käsitys, että pitkän aikavälin ennakointiin liittyy jotain erityistä mystiikkaa, joka olisi vain harvojen ekonomistien hallussa. Toki tämäntyyppiset mallinnukset voivat ollakin hankalasti ymmärrettäviä. Siksi tärkeä huomio onkin, että tulosten tulisi olla yleistajuisia ja avattavissa, Numeeriset skenaariot eivät riitä, niitä on täydennettävä laadullisella arvioinnilla ja tutkimuksella ja erityisesti alueiden näkökulmasta on tärkeää, että niiden valmistelu on laajapohjaista.