Sähköautoihin siirtymisen steppi on liian ehdoton. Toki kaikki sen haluaisivat, mutta hintataso on kova. Mihin päätyvät uudet bensa, dieselautot. Afrikkaanko, kallista on siirtely, siellä ne ajetaan saman ilmaston alla loppuun.
Logistiikka, liikenne, erityisesti joukkoliikenne saatava tasolle 2. nyt ollut pelkkää puuhastelua miljoonilla. Ammattilaisten haltuun. Ja rajatut eurot käyttöön.

Kaavoituksen ympäristöarvioinnissa pitää huomioida yksityisautoilun sähköistymisen vaikutus päästöihin. Keskustassa asuminen ei pidä olla päätavoitteena. Itse pendelöin moottoritietä muualle töihin, joten keskusta on sijainniltaan huono.
Pyöräilyn lisääminen paikallisliikenteessä on erinomainen tavoite, mutta siihen pitää saada konkretiaa. Salossa on jo hyväksytty aihetta koskeva ohjelma. Nyt se pitää kaivaa pöytälaatikosta ja unohtaa ympäristöohjelman nykyiset kirjaukset tavoitteiden arvioinnissa kehityskohteiden määrästä. Niissä on riskinä takertua lillukanvarsiin ilman näkyvää tulosta.
Pyörävarkaudet ja ilkivalta on merkittävä pyöräilyä rajoittava tekijä. Tarvitaan myös ihmisten arvoja muutavia toimenpiteitä, ei pelkästään entistä järeämpiä lukkoja. Pyörävarkautta tms. ei siksi pidä nähdä vain lievänä omaisuusrikoksena, vaan paljon suurempana kokonaisuutena.
Pyöräilyn markkinointia tarvitaan, koska edelleen moni ei tiedosta sen mahdollisuuksia. Ilmastoasioiden lisäksi tähän pitää kytkeä myös fyysinen kunto ja sen vaikutus terveydenhuoltomenoihin.

Kevyen liikenteen väylät ovat hyvällä tasolla. Julkinen liikenne on saatava kulkemaan sinne missä työpaikat sijaitsee sekä oppilaitoksiin. Meriniitty ja Tehdaskadun alue sekä monet muut teollisuusalueet ovat ilman julkista liikennettä.

Salo voisi kehittää omistuksessaan olevia metsikköjä luonnontilaisina puistoalueina. Paikku on hyvä, mutta kevyen liikenteen väylät ovat kaameassa pyöräilyn näkökulmasta. Pyöräilyreittien päällyste ja solmukohdat pitää katsoa. Maastopyöräilylle reittejä.

Kevyen liikenteen väylien peruskuntoa tulee parantaa ja samoin talvikunnossapitoa. Väyliä tulee olla riittävästi esim. koulumatka- ja työmatkareiteillä. Myös kaikenikäisten luonnossa liikkumisen edistäminen tulee kirjata tavoitteeksi ja määritellä, miten tämä kaupungissa organisoidaan ja osoittaa resurssit suunnitteluun ja toteutukseen. Kunnan eri yhteisöjä tulee osallistaa luontoympäristöstä huolehtimiseen ja erilaisten virkistysmahdollisuuksien tarjoamiseen esim. osallistavan budjetoinnin avulla.

Myös tapahtumien tuotannossa ja yleisölle viestinnässä voisi huomioida paremmin kestävän liikkumisen tiedotuksen kautta. Tapahtumien ja käyntikohteiden tietoihin säännönmukaisesti info siitä miten paikalle pääsee ympäristöystävällisesti. Tämä olisi helposti toteutettavissa tekemällä tapahtumien ja yleisötilaisuuksien tuottajille muistilistan asioista mitä tiedotuksessa tulee huomioida.

Kestävä elinympäristö huomioi myös sosiaalisesti kestävän ympäristön. Kaupunkilaisilla tulee olla tasavertaiset mahdollisuudet hyvinvointiin ja palveluihin.
Kaavoituksessa määritellään siniviherkerroin eri alueille (asuminen, palvelut, liike/toimisto ja teollisuusalueet). Kasvillisuuden määrä suhteutetaan tontin pinta-alaan eikä aseteta yksityiskohtaisia määräyksiä kasvivalinnoista tai lukumääristä.

Joukkokulkuvälineet pienemmiksi, biobensaa autoihin, Turun ja Helsingin välille paikallisjunaraide vaikka vanhasta rantaradasta. Joukkovälineiden käyttäminen tehtävä edulliseksi. Tämä edellyttää yhteiskunnan omistusta joukkoliikuntaväneistä.

Omassa työympäristössä liikutaan laajalla alueella ja ajetaan paljon turhia kilometrejä yksityiskohtien ja nippelien sekä nappelien tarkistamisen vuoksi, koska tietojärjestelmät ja tieto eivät ole ajantasaisia. Niiden ajantasaistamiseen puolestaan ei ole resursseja, koska työvoimaa on liian vähän, eikä ostopalveluiden hankkimiseen ole riittävästi rahaa. Nyt työaika kulutetaan auton ratissa. Pikkukaupunkimaisen kaupunkiasumisen kehittäminen keskusta-alueella on avainkysymys. Siinä on huomioitava myös rakennushistorialliset ja esteettiset arvot, ei pelkästään kaavan mahdollistamaa tontin maksimaalista hyötyä. Kestävä elinympäristö on myös viihtyisä elinympäristö.

Yksityisautoilun käyttöön perustuva liikkumistarve vähenee huolehtimalla palvelujen saavutettavuudesta. Koulut, kaupat, liikunta- ynnä muut palvelut tulisi olla riittävän lähellä, jotta kulkeminen niihin kävellen tai pyöräillen lisääntyisi.

Puuttuu riittävä konkretia siitä, millä tavoin joukkoliikenteen houkuttelevuutta ja palvelutasoa lisätään.