1) Biotalousstrategian toimenpiteiden tavoitteena on saada käytettävissä olevista biomassoista korkeampaa arvonlisää unohtamatta biotalouden perustuotantoa: Syötävien luonnonkasvien osalta kaikki "biomassat" eivät ole samanarvoisia. On pidettävä kestävästi huolta biodiversiteetistä, kaikista lajeista, joka mahdollistaa monipuoliset ekosysteemipalvelut. Voidaan auttaa sellaisia lajeja kasvamaan muita paremmin, joissa on kokeellisen tutkimuksen osoittamia ihmisen terveyttä edistäviä yhdisteitä. Parhaita lajeja joudutaan viljelemään. Mutta uusimman tutkimuksen(2016 - 2021) mukaan kuusen neulasissa on erittäin runsaasti terveyttä edistäviä yhdisteitä. Niiden hyödyntäminen toisi paljon lisäarvoa. Ongelmana lienee tuotteiden markkinointi. Olen edellä hamottanut strategiaa, miten ihmisille, kansakunnille ja ihmiskunnalle opetetaan ensin kunkin oman löhiympäristön hyödynnettävät lajit ja niiden terveyttä edistävät ominaisuudet. Silloin on helpompi oppia ymmärtämään ja
arvostamaan, esim. sitä, mitä yhdisteitä kuusen neulasista on saatavissa terveyden edistämiseksi.
Biotalous ei ole vain biomassaa, korkeampaa jalousarvoa syntty myös luonnon hyvinvointipalveluiden ekosysteemistä.
Korkean arvonlisän tuotteita kehitettävä, jotta lisäarvo jää kotimaahan.
Peruslähtökohta on, että biotalouden raaka-aineista tehdään sellaisia tuotteita kuluttajille, joilla korvataan fossiilisten ja kestämättömästi tuotettujen tuotteiden käyttöä, oli se sitten matalan tai korkean jalostusarvon tuotantoa. Globaalista näkökulmasta jokainen Suomessa korjaamatta jätetty motti johtaa lisääntyviin trooppisen alueen äärettömän arvokkaiden metsien hakkuisiin ym. kestämättömään tuotantoon. Globaali optimi on jotain muuta kuin erilaisilla paikallisilla optimoinneilla saadut tulokset.
Oman taloutemme näkökulmasta jalostusarvon nosto on erittäin merkittävää, sillä se lisää liiketaloudellista toimintaa Suomessa ja tuottaa lisää vientituloja. Usein se vain on helpommin sanottu kuin tehty. Tuotantoedellytykset esim. lähempänä asiakasta saattavat tuoda sen ratkaisevat lisän kilpailukykyyn, jotta tuotantoon kannattaa ryhtyä. Tämä palauttaa pohdinnan toimintaympäristötekijöihin. Ajoittain tosin tulee mieleen, että pienille ja keskikokoisille yrityksille tulisi saada lisää tilaa ja resursseja synnyttää uusia innovaatioita ja nousta niiden kanssa markkinoille. Niillä olisi joustavuutta uuden luomiseen. Nyt ne tahtovat jäädä isojen puristuksiin ja alihankintayrityksiksi.
Ilmiselvää artikulointia. Minäkin mietin joka päivä sitä miten saan "puuta paremmaksi".
Hyvin muotoiltu. (Bio)kiertotaloudesta saatavia tuotteita ei pidä nähdä vain olemassa olevien ei-uusiutuvien raaka-aineiden korvaajina jossa niillä on vaikea kilpailuasetelma, vaan panostusta pitää olla myös ja etenkin sellaisiin tuotteisiin, joita ei voi/kannata muulla tavoin edes valmistaa.
On tärkeää, että biomassa ei mene vain kertakäyttöhyödykkeiden tuottamiseen, vaan nimenomaan kestäviin tuotteisiin, joilla pitkä käyttöikä.
Aivan keskeinen osa biotaloutta, joka itse asiassa määrittelee koko alan suhteessa perinteiseen luonnonvara-aloihin, joilla toki on tärkeä asema biotalouden ketjussa, mutta biotalous kehittyy uusien , fossiilisia tuotteita korvaavien, tuotteiden kautta.
Kirjattava näkyville onko korkeamman arvonlisän tavoitteen seurauksena se, että 'matalamman arvonlisän' tuotteita annetaan Suomen ulkopuolelle tuotettaviksi, vai pidetään Suomessa.
"Pois bulkista" on erittäin kannatettava strategia - valitettavasti tällä hetkellä Suomessa esim. metsäteollisuudessa virta käy aivan päinvastaiseen suuntaan, ja vieläpä yhteiskunnan tuella.