Yleensä vähemmän on enemmän strategiapaperissa.

Tehkää tarkaa konkretiaa sisältävä strategia ja noudattakaa ITSEKIN sitä. Pelkät ohjelmajulistukset ovat taakse jäänyttä elämää.
Strategia, kehittäminen ja toteutus - löytyykö taitoa ja asennetta ?

Eläinperäiset biomassan pitäisi mainita muiden ohella, miksi niitä piilotellaan! Volyymit ja merkitys ovat todella suuria, mutta tässä puhutaan silti vain pelloista ja metsistä..?
EU:n säännösviidakko estää osin kiertotalouden toteutumista: Esim. end-of-waste -lainsäädäntö on jäänyt ainoastaan kauniiksi ajatukseksi ja toimii tehokkaana esteenä. Pelkkä kansallinen politikointi ei siksi riitä.

Toivoisin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa ja aidosti uudenlaista näkökulmaa biotalouteen. Resurssipainotus on vanhanaikainen ja väsynyt, vaikka biomassalla onkin osansa biotaloudessa. Se on kuitenkin muutakin. Koko biotalouden lähtökohtana tulisi pitää sitä, että se on kokonaisvaltaista ja kestävää. Paikallinen näkökulma tulisi ottaa huomioon, koska ratkaisut ovat konteksti-sidonnaisia. Kuka hyötyy biotaloudesta, kenelle aiheutuu haittaa? Tässä ajassa ja näillä uhkakuvilla ei ole enää mitään mieltä tai merkitystä strategioilla, jotka eivät uskalla rohkeasti erottua siitä, miten ollaan aiemmin tehty ja ajateltu. Kansainvälisesti kiinnostava Suomesta tulee sitten, kun uskalletaan haastaa totuttuja käsityksiä.

Hyvää työtä, eteenpäin mennään koko ajan.

Strategiasta pitää seuraavaksi olla selvä yhteys ylätason toimenpiteille ja ohjelmille. Strategian aikajänne pitäisi vielä mainita, mihin suunnilleen pyritään. Strategioissa yleensä pyritään 3...10 vuoden jaksolle, ja usein pidemmällekin, jos muutokset ovat hitaita.

Asia on tärkeä ja vakava. Sen vuoksi kaikkinainen propaganda, politikointi ja viherpesu pois, ja valmistelu tiukalta faktapohjalta.

Ottakaa suunnitteluun mukaan ympäristöalan asiantuntijoita, luonnonsuojelujärjestöjen asiantuntijoita.

Määritelmissä on paljon termejä, jotka pitäisi selittää yksinkertaisesti.

Biotalouden ja kaikkien eri yhteiskunnan toimintojen kestävyys tulisi arvioida mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja käyttäen mahdollisimman vähän yleistyksiä elinkaaren arvioinnissa. Globaalisti tavoitteena tulisi olla pyrkimys kohti yhden maapallon elämää, joten uusia tuotteita ja raaka-aineita tulisi käyttää säästeliäästi ja resurssiviisaasti. Miksi EU-ilmasto-ohjelmaehdotuksessa pyritään rakentamaan paljon uutta? Eikö olisi järkevämpää vain tuunata olemassa olevia vähämmän ympäristöä kuormittavaksi? Siirtymä aiheuttaa rajuja ympäristövaikutuksia, joiden hyöty tulee liian hitaasti ja niitä ei yritetä riittävästi välttää.

Biomassat ovat rajallinen resurssi, joiden käytöllä on ilmasto- ja monimuotoisuusvaikutuksia. Kysyntä tulee kasvamaan fossiilisista luovuttaessa, joten on mietittävä hyvin tarkaan, että mitä voidaan kohdentaa ja minne.