eu tukis

Valtion t&k rahoitus on kansainvälisesti tärkeä asia. Suomen on ehdottomasti panostettava myös julkiseen rahoitukseen.

Laurea näkee haasteellisena seuraavaa:
• Ammattikorkeakoulujen TKI-perusrahoitusta aiotaan tukea ainoastaan jatkuvan oppimisen osalta, ei yleisesti soveltavan tutkimuksen, toisin kuin yliopistojen ja tutkimuslaitosten
• Suomen Akatemian osalta näyttää, että aiotaan rahoittaa lisää akatemiahankkeita, ei STN-hankkeita

Synergia kansallisen, alueellisen ja EU-rahoituksen välillä on tärkeää.

Esitys on kannatettava.

Soveltavan tutkimuksen ja kehittämistyön tukeminen on tärkeää ammattikorkeakoulujen näkökulmasta. Tärkeää on, että nämä huomioidaan - ei pelkästään tutkimus. Suomen akatemian tutkimusta tulisi laajentaa entistä vahvemmin soveltavan tutkimuksen edistämiseen. Rahoituksen tulee kumuloida hyötyä Suomelle, jonka vuoksi yritysten kanssa tehtävä soveltava tutkimus ja kehittämistyö on tärkeässä roolissa osaamisen lisäämisen (mm. jatkuvan oppiminen) lisäksi.

Suomen on menestyäkseen panostettava myös julkiseen rahoitukseen, ja huomioitava myös synergiahyödyt kansallisen, alueellisen sekä EU-rahoituksen välillä.

TK-rahoitus on keskeinen TKI-politiikan toteuttamisen väline. YYO pitää erinomaisena saavutuksena sitä, että Suomessa on kansallisesti sitouduttu TK-rahoituksen kasvattamiseen neljään prosenttiin BKT:stä. Rahoituksessa tulisi huomioida myös järjestöille ja koko kansalaisyhteiskunnalle suunnattava TKI-rahoitus.

YYO painottaa, että rahoitusta koskevien linjausten rinnalla on välttämätöntä luoda tavoitteita myös tiede- ja innovaatiopolitiikan sisällölliselle uudistumiselle. Olemme tuoneet sisällöllisiä lisäyksiä esille 2. lukuun kohdistuvissa kommenteissamme.

YYO pitää tärkeänä, että TK-rahoitusta kohdennetaan tasapainoisesti myös sosiaalisten innovaatioiden tutkimukseen, kehittämiseen, kaupallistamiseen ja skaalaamiseen. Teknologiset ja sosiaaliset innovaatiot eivät kilpaile toisiaan vastaan vaan liittyvät toisiinsa. Lähes aina teknologisen innovaation käyttöönotto edellyttää muutoksia sosiaalisissa suhteissa ja vuorovaikutuksessa. Näistä muutoksista osa kehittyy sosiaalisiksi innovaatioiksi.

Suomen tavoitteena on nostaa tutkimus- ja kehittämismenot 4 prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Vuosittain valtuuksien ja määrärahojen lisäys olisi noin 260 miljoonaa euroa edellisvuoden tasoon nähden. Panostus tutkimukseen ja innovaatioihin tarjoaa avaimet tulevaan kasvuun ja yhteiskunnan uudistumiseen. Vahva TKI-toiminta on avainasemassa kestävän ja palautumiskykyisen yhteiskunnan rakentamisessa ja vihreän siirtymän toteuttamisessa. Korkeatasoinen ja pitkäjänteinen perustutkimus vahvistaa yhteiskunnan osaamispohjaa, oikeudenmukaisuutta ja kriisinkestävyyttä. Professoriliitto on korostanut edellistä jo vuosia ja toteaa parlamentaarisen TKI-työryhmän tehneen erinomaista työtä rahoituksen nostamiseksi.

Yritykset ovat rahoittaneet Suomen tutkimus- ja kehitysmenoista noin kaksi kolmasosaa. Niillä on siis huomattava merkitys TKI-järjestelmän kannalta.

Suomen yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat toimineet hyvin tehokkaasti. Suomen yliopistot ja tutkimuslaitokset ovat menestyneet kansainvälisessä kilpailussa lähinnä siksi, että niiden toiminta on perustunut professoreiden, tutkijoiden ja opettajien vahvaan tieteellisen kulttuuriin, osaamiseen, tutkimuksen ja korkeimman opetuksen vapauteen ja ylisuorittamiseen.

Keskitetystä, projektikohtaisesta ja kilpailutetusta rahoituksesta on muodostanut pullonkaula, joka on merkittävästi lisännyt tutkijan urapolulla olevien epävarmuutta, tutkijoiden hallinnollista työmäärää ja pahimmassa tapauksessa ohjannut tutkimusta toisarvoisiin kohteisiin sekä hidastanut tutkimushankkeita. Yliopistojen ohjausmalli on lisäksi johtanut tutkijoiden ja opettajien työsuhteiden erittäin korkeaan 60 prosentin määräaikaisuuteen, joka puolestaan on pakottanut tutkijat ja opettajat suurelta osin keskittymään matalan riskin hankkeisiin ja JUKO-luokiteltujen artikkelien tekemiseen. Määräaikaisuudet ja rahoituksen pullonkaula ovat nostaneet kynnystä ryhtyä korkean riskin innovatiivisiin ja kansainvälisiin hankkeisiin, ja siten vaikeuttaneet ulkomaisten huippuasiantuntijoiden rekrytointia ja heikentäneet mahdollisuuksia harjoittaa yritysyhteistyötä.

Moninaiset yliopistojen uudet tehtävät ovat vähentäneet Professoriliiton näkemyksen mukaan tutkimukseen, erityisesti vakinaisen henkilökunnan tutkimukseen käytettävissä olevaa aikaa, etenkin vapaasta uutta luotaavasta tutkimuksesta. Tutkimuslaitokset ovat keskittyneet tutkimuksen sijasta viranomaistehtäviin, kuten tietovarantojen ylläpitoon.

Professoriliitto korostaa, että tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksen käyttöä koskevassa monivuotisessa suunnitelmassa tulisi edelleen parantaa yliopistojen ja tutkimuslaitosten tutkimus- ja kehittämistoiminnan edellytyksiä.

Yliopistojen osalta rakenteelliset esteet perustuvat erityisesti opetus- ja kulttuuriministeriön asetukseen (119/2019) yliopistojen perusrahoituksen laskentakriteereistä. Jotta yliopistot voisivat nopeasti reagoida uusiin haasteisiin, keskittyä korkean riskin innovatiivisiin hankkeisiin ja palkata tutkijoita ja opettajia pitkäaikaisiin työsuhteisiin, yliopistojen rahoituksen painopiste pitää siirtää pitkällä aikavälillä vapaasti käytettävään tutkimusrahoitukseen, joka jaetaan perusrahoituksen muodossa. Suomen yliopistoilla tulisi olla kannustimia keskittyä tutkimuksessa korkean riskin innovatiivisiin hankkeisiin.

Yliopistojen perusrahoituksen pitäisi olla vakaata riippumatta siitä, miten yksityisen sektorin tutkimus- ja kehittämistoiminnan menot kehittyvät. Yksityisen sektorin mahdollinen epäonnistuminen TKI-investointien lisäämisessä ei ole mielekäs syy vähentää yliopistojen tai tutkimuslaitosten rahoitusta tai siirtää rahoitusta yliopistoilta yksityiselle sektorille, tulkittiinpa lain 2 §:ää miten tahansa. Professoriliitto huomauttaa, että yksityisen sektorin TKI-investoinnit heijastavat myös vallitsevaa yrityskulttuuria. Yrityskulttuurilla ja yritysjohdon kannustimilla on merkittävä vaikutus siihen, missä määrin yritykset tekevät pitkäaikaisia korkean riskin TKI-investointeja. Valtioneuvoston kanslia on jo esittänyt huolensa yritysten laimeasta kiinnostuksesta verkosto- ja alustatalouden disruptiivisiin innovaatioihin (Onko Suomi jäämässä alustatalouden junasta? Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 19/2016).

Tutkijankoulutus on tärkeä osa korkeatasoista tutkimustoimintaa, mutta ei sen varsinainen tavoite. Kohdennettu rahoituksen lisäys väitöskirjatutkijoiden palkkaukseen ja siten kunnollisen päätoimisen työskentelyn mahdollistaminen on tärkeä toimenpide, mutta se ei riitä. Tavoitteita ei saavuteta, ellei nosteta kokonaisuutena tutkimustoiminnan määrää ja laatua, eli käytännössä rahoitusta.

Koska tutkimustyötä tehdään paljolti hankkeina, myös hankevalmistelun rahoitusta on syytä lisätä.