Tohtoreiden osuutta TKI-henkilöstöstä ei tule kasvattaa määrällistä tohtoritehtailua jatkamalla, vaan panostamalla laatuun. Resursseihin nähden liian suuret koulutusmäärät johtavat vain korkean osaamisen hukkaamiseen (kiristyvä rahoituskilpailu, työttömyysjaksot, jopa syrjäytyminen työmarkkinoilta). Polut yliopisto- ja julkaisumaailmaa monipuolisempiin TKI-tehtäviin ovat välttämättömiä ja näitä tulee systemaattisesti panostaa mm. PoDoCo:n tyyppisillä ohjelmilla, väitöskirjavaiheen yritysjaksoilla, sekä lisäämällä urasiirtymissä tarvittavaa koulutusta ja vertaistukea esimerkiksi Tohtoriverkosto ry:n kautta.
Uutta ei luoda tutkintopapereilla, vaan TKI-työssä tulee arvostaa myös muuta kuin tohtoreiden osaamista. Kokemukseni mukaan paras tulos saavutetaan nimenomaan tiimeissä, joissa on ihmisiä erilaisista taustoista ja eri koulutusasteilta.
Fotoniikka-ala kasvaa hurjaa vauhtia ja tällä hetkellä toimialalla on haasteita työvoiman saatavuudessa. Onneksi Suomen Akatemian lippulaivaohjelman kautta toimialalle on saatu lisää resursseja koulutukseen. Samalla myös muiden kuin yliopistotasoisen koulutuksen ja työvoiman saatavuus on lisääntynyt. Tähän puolestaan toimiala on lähtenyt hakemaan sellaisia ratkaisuja, jotka ovat todettu hyviksi käytännöiksi kansainvälisesti. Koulutusorganisaatioiden ja yritysten välinen yhteistyö erittäin tärkeää.
-
Jotta korkeakoulut kykenevät vastaamaan kansalliseen osaajapulaan vain, jos niiden perusrahoitusta nostetaan riittävästi tulevien hallituskausien aikana. Korkeakoulujen rahoituksen osalta on myös tärkeää huomioida, että samalla perusrahoituksella korkeakoulut tekevät sekä koulutusta että TKI-toimintaa, jolloin aloituspaikkojen lisääminen ilman rahoitusta heikentää kyvykkyyttä TKI-toimintaa.
Luvussa olisi hyvä huomioida myös ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneiden henkilöiden laajempi jatkamismahdollisuus akateemiseen jatkotutkintoon. YAMK-tutkinnon suorittaneista käytännössä kaikki ovat työelämässä, jolloin opinnot todennäköisesti kohdistuisivat suoraan työelämässä tehtäviin kehitystöihin ja edelleen TKI-toiminnan laajenemiseen työelämässä.
Luvussa tehdyt huomiot koskien maahanmuuttoa ovat pääasiassa kannatettavia. Esitetty lukuvuosimaksujen verovähennysoikeus Suomeen töihin jääville opiskelijoille on kannatettava esitys, joka tukee Suomeen työllistymistä. Ammattikorkeakoulut tekevät jo nyt toimia opiskelijoiden Suomeen työllistymisen edistämiseksi, mutta apuja tähän työhön tarvitaan myös työelämältä ja alueiden toimijoilta. Maahanmuuton osalta on myös hyvä huomioida, että kohdassa puhutaan vain yliopistoista, vaikka ammattikorkeakoulut ovat yliopistoja suurempi kansainvälisten opiskelijoiden kouluttaja. Selkeä haaste tällä hetkellä on edelleen kansainvälisten opiskelijoiden maahanpääsy, jonka ratkaiseminen tulisi ratkaista välittömästi.
Luvussa todetaan: "Korkeasti koulutettujen osaajien pula on Suomessa suurempi kuin missään muussa OECD-maassa. Tuottavuuden kasvu perustuu innovaatioihin ja innovaatioita tekevät ja käyttöönottavat ihmiset. "
Kommentti: Osaajapulan ratkaisussa tulisi huomioida myös generalisteiksi koulutetut, joita on erityisesti humanistisilla ja yhteiskuntatieteellisillä aloilla. Suomessa puuttuu kyvykkyyttä tunnistaa ja hyödyntää osaajia yli tieteenalojen rajojen. Soveltuvuuskriteerit ovat monella alalla ja työtehtävissä liian ahtaat. Lisäksi pitäisi kyetä työllistämään Suomessa jo olevat, pakolaistaustaiset koulutetut ja ammattitaitoiset maahanmuuttajat. Työnantajilla tulisi olla velvoite perehdyttää ja kouluttaa omalla kustannuksellaan (henkilöstökoulutus) tarvittaessa myös korkeakoulutettuja.
Luvussa on vahva tohtoripainotus. Hyvä on huomioida myös muut tutkinnot, joista on hyötyä t&k-työvoimasta puhuttaessa. Näistä hyvä esimerkki on korkeatasoiset YAMK-koulutukset. Pelkkä tutkimus ei näin ollen riitä vaan se on yksi osa TKI:tä. Myös muut osa-alueet tulee huomioida, eli T ja K.
Arene pitää tärkeänä, että suunnitelmassa tunnistetaan nykyinen osaajapula korkeakoulutetusta työvoimasta. Pula osaavasta työvoimasta vaivaa laajasti työmarkkinoita, eikä koske pelkästään tutkimus- ja kehittämistoiminnassa työskenteleviä henkilöitä. Toisaalta pula korkeakoulutetuista osuu pahiten juuri T&K-toimintaan, jos ongelmaan eri tartuta kunnianhimoisesti.
Korkeakoulut kykenevät vastaamaan kansalliseen osaajapulaan vain, jos niiden perusrahoitusta nostetaan riittävästi tulevien hallituskausien aikana. Korkeakoulujen rahoituksen osalta on myös tärkeää huomioida, että samalla perusrahoituksella ammattikorkeakoulut tekevät sekä koulutusta että TKI-toimintaa, jolloin aloituspaikkojen lisääminen ilman rahoitusta heikentää kyvykkyyttä TKI-toimintaa.
Luvussa korostetaan erityisesti pulaa tohtorikoulutetusta työvoimasta ja huolta tutkijakoulutuksen heikosta työllistymisestä yksityisen sektorin palvelukseen. Arene esittää tähän ongelmaa ratkaisuksi tohtorikoulutuksen laajentamista ammattikorkeakouluihin, joissa olisi erinomaiset valmiudet ja osaaminen tehdä työelämää palvelevia ja tieteellisesti korkeatasoisia tohtorikoulutusohjelmia yhteistyössä työelämän kanssa. EU:n alueella ammattikorkeakoulut ovat viime vuosina saaneet tohtorikoulutusoikeuksia esimerkiksi Saksassa ja Alankoimassa, joissa tohtorikoulutuksen laajentamista on perusteltu juuri ammattikorkeakoulujen läheisellä suhteella yrityksiin ja teollisuuteen. Oman tohtorikoulutuksen puuttuessa, ammattikorkeakoulut tekevät tohtorikoulutusta nyt eurooppalaisten kumppanikorkeakoulujensa kautta. Lisäksi yliopistojen tohtorikoulutusohjelmien pitäisi paremmin hyväksyä jatko-opiskelijoiksi YAMK-tutkinnon suorittaneita hakijoita.
Luvussa tehdyt huomiot koskien maahanmuuttoa ovat pääasiassa kannatettavia. Esitetty lukuvuosimaksujen verovähennysoikeus Suomeen töihin jääville opiskelijoille on kannatettava esitys, joka tukee Suomeen työllistymistä. Ammattikorkeakoulut tekevät jo nyt toimia opiskelijoiden Suomeen työllistymisen edistämiseksi, mutta apuja tähän työhön tarvitaan myös työelämältä ja alueiden toimijoilta. Maahanmuuton osalta on myös hyvä huomioida, että kohdassa puhutaan vain yliopistoista, vaikka ammattikorkeakoulut ovat yliopistoja suurempi kansainvälisten opiskelijoiden kouluttaja. Selkeä haaste tällä hetkellä on edelleen kansainvälisten opiskelijoiden maahanpääsy, mikä tulisi ratkaista välittömästi.
Suunnitelmaluonnoksessa tuodaan esille, että menestyksekäs T&K-työ edellyttää tekijältään koulutuksen, joka on tuottanut tutkimustyössä tarvittavat valmiudet. Uutta luovan T&K-toiminnan ammattilaisia ovat korkeimmin koulutetut eli tohtorit, ja maisteritasoisen tutkinnon suorittaneet. Satakuntaliitto toteaa, että myös ammatillisen koulutuksen tarjoamat valmiudet tulee huomioida käytännönlähtöisessä innovaatiotyössä.
YYO katsoo, että tohtorien osuuden kasvattaminen TKI-henkilöstössä on perusteltua.
TKI-toiminta edellyttää monialaisia taitoja. Innovaatiotoiminta on uuden luomista, ja se pitää sisällään aina riskejä. Innovaatiotoimintaan tarvitaan rohkeutta uudistaa, käyttäytymiseen kuten yhteistyöhön ja kokeilemiseen liittyviä taitoja sekä saatujen tulosten ja havaintojen syntetisoinnin taitoja. Innovaatioprosesseissa korostuvat tiimityöskentelyyn, yhteistyöhön ja verkostoitumiseen liittyvät kyvykkyydet.
Innovaatioiden tuotteistamiseen ja kaupallistamiseen liittyvä osaaminen on osaltaan erilaista kuin tutkimus- ja kehittämisosaaminen. Sosiaalisten innovaatioiden aikaansaaminen, kaupallistaminen ja skaalaaminen edellyttävät esimerkiksi analysointi- ja muotoilutaitoja, erityisesti palvelumuotoilutaitoja ja asiakasymmärrystä. On tärkeää kehittää osaamista huomioiden myös innovaatioprosesseissa vaadittavat kyvykkyydet. Uudistuvassa innovaatiopolitiikassa korostuvat monialaisten ongelmien ratkaisukyvyt sekä kyvyt toimia monialaisissa verkostoissa.
TKI-rahoituksen nostamisella tavoitellaan kasvu- ja tuottavuushyötyjä, jotka syntyvät osaavista tekijöistä ja innovaatioista. 50 %:n korkeakoulutustavoite vuoteen 2030 mennessä tarkoittaa 100 000 uutta korkeakoulututkintoa. TKI-rahoituslain mukainen rahoitustason nousu edellyttää 9000 uutta T&K-työtä tekevää henkilöä. Lisäyksestä laskennallisesti lähes 5000 sijoittuisi yksityiselle sektorille ja runsaat 4000 julkiselle sektorille. Uusia T&K-työhön siirtyviä tohtoreita tarvittaisiin 2024–2030 vuosittain yli 2000.
Korkeakoulututkintojen määrän lisääminen tulee toteuttaa koulutuksen korkea laatu säilyttäen ja täysimääräisesti resursoiden. Huomattakoon, että korkeakoulusektorin perustutkintojen sisäänottoa on lisätty kymmeniä prosentteja viime vuosina. Mikäli osa yliopistoille kanavoidusta rahoituksesta osoitetaan tohtorikoulutettavien määrän nostamiseen, rahoitusta tulee myös kohdentaa professoreiden palkkaamiseen.
Opetuksen digitalisointi on osittain saattanut heikentää opetuksen laatua ja oppimistuloksia. Se on usein korvannut monimuotoisen keskustelevan lähiopetuksen, vieroittanut opiskelijoita tiedeyhteisöstä ja lisännyt opiskelijoiden oirehtimista. Virtuaaliopetus on monimutkaistanut lähiopetusta ja lisännyt opetukseen käytettyä aikaa. Koska yliopistoissa ei voida opettaa enemmän ilman lisäopettajia, rajallisia henkilöresursseja on siirtynyt tutkimuksesta opetukseen. Se ei ole mielekästä, jos tavoitteena on lisätä Suomen TKI-investointeja kansainvälisen tason tutkimuksella.
Korkeakoulujen edellytetään lisäävän ulkomaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden rekrytointia. Koulutuspoliittisen selonteon mukaan uusien ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden sisäänottoa aiotaan nostaa nykyisestä kolminkertaiseksi eli viiteentoistatuhanteen vuoteen 2030 mennessä. Myös ulkomaisten opiskelijoiden opettamiseen sekä toimenpiteisiin heidän integroimiseksi yhteiskuntaamme on varattava vastaava rahoitus.
Tohtorien tutkintojen lisääminen edellyttää tutkijakoulutuksen tehostamista alakohtaisissa tutkijakouluissa ja professoreiden lukumäärän merkittävää lisäämistä jokaisessa yliopistossa. Samalla tulee varmistaa riittävä kansainvälisten professoreiden rekrytointi vierailevien professoreiden ja yhteisprofessuurien avulla, esim. aiemmin käytössä olleella FiDiPro (Finland Distinguished Professor Programme). Yhden professuurin perustaminen maksaa noin miljoona euroa.