Yhteistyön edistämiseen ja tohtorien liikkuvuuteen lisäämiseen tulee panostaa koko monivuotisen suunnitelman ajan ja varmistaa että yhteistyötä edistävillä rahoitusmalleilla, kuten Vaikuttavuussäätiön TIA-rahoituksella, on riittävät taloudelliset resurssit vastata yhteistyön tarpeeseen sekä luoda uutta kysyntää ja mahdollisuuksia tutkimusyhteistyöhön ja tohtoreiden liikkuvuuteen.

?

- Panostetaan pitkällä aikavälillä vaikuttavan uuden osaamisen kehittämiseen ja vuorovaikutukseen eri toimijoiden välillä.
- Lisätään panostuksia niihin osaamisiin ja aloihin, jotka osoittautuvat kansallisesti tärkeiksi.
- Tarkistetaan suunnitelmaa ja muutetaan painotuksia muutaman vuoden välein.

Tutkimuslaitosten perusrahoituksen 28 %:n lasku vuosien 2011–2020 välillä on johtanut tilanteeseen, jossa tutkimuslaitoksilla alkaa olla vaikeuksia osoittaa vastinrahoitusta yhteisrahoitteisiin hankkeisiin osallistumiseen. Jatkotyössä on huolehdittava siitä, ettei vastinrahoituksen puute muodostu pullonkaulaksi tutkimusorganisaatioiden toteuttaessa osaltaan lain tavoitteita.

Suomen vahvuuksille perustuvia tutkimuskeskittymiä ja TKI-infrastruktuureja tulee kehittää niin, että ne houkuttelevat kansainvälisiä yrityksiä investoimaan ja osaajia hakeutumaan Suomeen. EU- ja muu kansainvälinen tutkimusrahoitus edellyttävät yleensä tutkimusorganisaatioilta omarahoitusosuutta, ns. vastinrahoitusta, minkä saatavuus tulee turvata.

T&K-rahoituksen lisäämisellä haetaan Suomen TKI-intensiteetin nopeaa kasvua ja sitä kautta tuottavuuden kasvua. Jotta TKI-intensiteetin lisääminen saadaan oikealle uralle, on pahimmat pullonkaulat ratkaistava ensimmäiseksi. Erityisesti julkisen T&K-investoinnin suhteen on myös varmistettava, että julkiset investoinnit houkuttelevat peräänsä ripeästi yksityisiä investointeja T&K-rahoituslain edellyttämällä tavalla.​
Parlamentaarisen TKI-työryhmän loppuraportin mukaan rahoitusta on lisättävä toimijoille ”asteittain ja siinä määrin kuin niiden on mahdollista sitä käyttää tarkoituksenmukaisesti”. Yliopistojen perusrahoitus luo koko järjestelmälle ml. yrityksille ja muille toimijoille kapasiteettia käyttää T&K-rahoitusta jatkossa tehokkaalla tavalla.​
Keskeisimmät pullonkaulat, joihin on kiinnitettävä huomio ensimmäisenä, ovat:​
- T&K-osaajien puute. T&K-investoinneista noin puolet menee asiantuntijatyöhön, jolloin kasvavat investoinnit tarvitsevat kasvavan määrän tekijöitä. Tarvetta on suurelle määrälle huippuluokan T&K-osaajia. Määrän kasvu on tehtävä laadusta tinkimättä, mikä tarkoitta merkittäviä panostuksia koulutuksen pohjana olevaan tutkimus- ja ohjauskapasiteettiin. Pelkillä aloituspaikkojen kertaluonteisilla lisäyksillä tätä ei saavuteta. Osaajien lisääminen edellyttää välittömiä panostuksia yliopistojen koulutuskapasiteetin nostoon. Osaajat on koulutettava monipuolisissa TKI-ekosysteemeissä, joissa opiskelijat tottuvat toimimaan yhdessä yritysmaailman kanssa jo opiskeluvaiheessa, esimerkiksi real case -opetuksen ja yrityksiin tehtävien opinnäytetöiden kautta. ​
-Tutkimuspohjan rapautuminen. Suomi ei ole saavuttanut vertailumaiden tasoa tutkimuksen laadussa ja vaikuttavuudessa. On määrätietoisesti rakennettava vahvuuksille ja panostettava nimenomaan korkeimman kansainvälisen laadun tutkimukseen. Muuten ei voida saavuttaa todella uudistavia, radikaaleja ja disruptiivisiakin innovaatioita. TKI-näkökulmasta on myös korostettava yliopistojen ja yritysten yhteistutkimusta, jossa korostuvat sekä akateeminen laatu että yhteiskunnallinen relevanssi. Kilpailijamaamme rakentavat systemaattisesti TKI-järjestelmäänsä kansainvälisen mittaluokan keskittymiä. Suomi taas hajauttaa pienet julkiset resurssinsa pieniin puroihin, joilla ei kv-kilpailukykyä rakenneta.​
-Uudistavan osaamisen vastaanottokyky yrityksissä ja relevantin osaamisen tuotto yliopistoissa. Yliopistojen ja yritysten yhteistyötä syvennettävä: tutkimuksen ja koulutuksen luominen yhdessä, toisiltaan oppien. Tällä sujuvoitetaan korkeasti koulutetun työvoiman integroitumista myös sellaisiin yrityksiin, joissa tällaista perinnettä ei ennestään ole. Erityisen tärkeää on Business Finlandin fokuksen palauttaminen yritysten ja tutkimuslaitosten yhteistutkimukseen, mutta myös selkeät ja vakiintuneet, laajat ohjelmat korkeakouluopiskelijoiden ja vastavalmistuneiden harjoittelulle yrityksissä, sekä opinnäytetöiden tekemiseksi yrityksiin. Tämä on erityisen tärkeää ulkomaalaisten opiskelijoiden kiinnittämiselle Suomen työmarkkinoille. Laajojen TKI-ekosysteemien rakentaminen tukee tavoitetta.​
Välittömästi on kiinnitettävä huomiota osaamiskeskittymien luomiseen ja sitä kautta osaavien ihmisten, tiedon ja ideoiden kasautumiseen globaalisti houkutteleviin kokonaisuuksiin.​

Kiireellisimpänä on turvattava soveltava tutkimus sekä yritysten ja julkisten tutkimusorganisaatioiden (korkeakoulut, tutkimuslaitokset) yhteistyön rahoitus, ja lisäksi valtionrahoitus korkeakoulujen toimintaan.

On tärkeää, että kiireellinen rahoitus suunnataan ensisijaisesti toimiin, jotka tukevat yhteiskunnan perustason hyvinvointia ja vähentävät sosiaalisia ongelmia. Tämä tarkoittaa investointien kohdentamista sellaisiin hankkeisiin, jotka edistävät yhteiskunnallista osallisuutta, lisäävät luottamusta järjestelmiin ja demokraattisiin prosesseihin. Tällainen strateginen rahoitus voi luoda perustan kestävälle talouskasvulle ja yhteiskunnalle, jossa ihmiset kokevat kuuluvansa yhteen.

Tutkimus- ja kehitysrahoituksen kohdentamisessa on tärkeää hyödyntää tutkittua tietoa ja tehdä perusteellisia ennakkovaikutusten arviointeja. Investointien kustannus-hyötyanalyysi tulisi tehdä sekä laajassa (makrotasolla) että yksityiskohtaisessa mittakaavassa (mikrotasolla), ottaen huomioon sekä pitkän että lyhyen aikavälin vaikutukset.

T&K toimenpiteet vaativat rinnakkaista toteutusta, sillä ne tukevat toisiaan. Näkemyksemme mukaan instrumentit tulisi käynnistää mahdollisimman pian, kokemuksia tiiviisti seuraten.

Esitämme, että tutkimuslaitosten jatkuva perusrahoitus varmistetaan heti toimintakyvyn ja soveltavan tutkimuksen takaamiseksi.
Mikäli vuoden 2024 tutkijankoulutuspilottia ei saada täysimääräisesti käyntiin, tutkijankoulutus olisi järjestettävä yhteistyömuotoisena.

Hyvinvointialueiden juuri käynnistyttyä ja ajauduttua erittäin haastavaan taloudelliseen tilanteeseen olisi tärkeää välittömästi puuttua T&K-toiminnan kannusteisiin (TKI-tiekartan tavoitteet kannusteilla rahoitusmalliin), yliopistosairaalalisän käytön kohdentamiseen, koulutuksen ja tutkimusosaamisen arvostuksen turvaamiseen sekä tutkimusinfrastruktuurien ylläpitämiseen ja kehittämiseen. On vaarana, että taloudellisen niukkuuden ja työvoimapulan vallitessa näistä Suomen ja sote-järjestelmän tulevaisuuden kannalta keskeisistä elementeistä tingitään sillä seurauksella, että vahinkojen korjaamiseen saattaa kulua vuosikymmeniä.

Ensimmäisenä kannattaa kohdentaa rahoitusta sellaisiin asioihin, jotka toimivat pullonkaulana muulle kasvulle. Osaamistason nosto sekä uusien innovaatioiden kehittäminen vaativat merkittävän määrän lisää korkeakoulutettuja osaajia. Koulutuksessa kestää vuosia, joten korkeakoulujen aloituspaikkojen lisärahoitukseen olisi tärkeää panostaa heti alkuvaiheessa mahdollisimman paljon. Sama pätee myös tutkimusinfrastruktuuriin sekä uudenlaista yhteistyötä luoviin TKI-ekosysteemeihin korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kesken.

Samalla on ymmärrettävää, että moni edellä mainituista on sellaisia toimia, joihin ei ole helppo saada yksityisen sektorin vastaavaa panostusta toisin kuin suoremmilla yritystuilla. Siksi yrityksille suunnattavissa TKI-tuissakin olisi hyvä painottaa sellaisia muotoja, joissa syntyy pidemmän aikavälin hyöytyä ja yhteistyörakenteita mm. tutkijakoulutuksen kanssa. Suomessa on toistaiseksi suhteellisen vähän tohtoreita elinkeinoelämän palveluksessa, esimerkiksi Ruotsiin verrattuna.