Olisi kummallista, jos tietotekniikan / tietojenkäsittelytieteen kokeessa ei mitattaisi lainkaan alan osaamista, pelkästään matematiikkaa ja ongelmanratkaisua. Nytkin suuri osa tietotekniikan opiskelijoista valitaan ylioppilastodistuksen perusteella, jossa matematiikalla on jo merkittävä rooli. Tarvittaessa kokeeseen voisi antaa jonkin verran tietotekniikkaan liittyvää esimateriaalia opiskeltavaksi, erityisesti ohjelmointiin liittyvää.

Tietojenkäsittelytieteen valintakokeet ovat tähän mennessä sisältäneet alaan liittyviä tehtäviä, kuten vaatimusmäärittelyn suorittamista, käyttäjäkokemuksen/käytettävyyden arviointia ja parantamisehdotusten antamista tai kevyitä ohjelmointiin liittyviä tehtäviä. Näille ei ole tässä luonnoksessa nimellisesti annettu lainkaan tilaa.

Tiedän, että eri yliopistoilla on eri käytänteet, mutta Oulun Yliopistolla tietojenkäsittelytieteellä ei ole yhtään pakollista matematiikan kurssia eikä matematiikkaa käytetä opinnoissa juuri lainkaan, joten on hullunkurista, että matematiikalla olisi näin suuri painoarvo ja että edellämainitsemilleni alakohtaisille käytännön kysymyksille ei olisi varattu yhtään tilaa valintakokeessa, kun ne ovat aiempina vuosina kattaneet kaksi kolmesta valintakokeen kysymyksistä.

Yhteistyötapaamisen kooste -osiossa pohdittiin, että "onko matematiikan lisääminen kokeeseen, ja toisaalta kokeessa käsiteltävien aihealueiden siirtyminen pois selkeästi tietojenkäsittelytieteen sisällöistä, liian merkittävä muutos nykyiseen valintakokeeseen", ja mielestäni kyllä, se on ehdottomasti liian merkittävä muutos, koska se ei vastaa sitä, mitä alalla tullaan todellisuudessa opiskelemaan.

Lähden siitä, että ongelmanratkaisuosuus ei ole sama kuin nyt DIA-valinnassa, vaan sitä muokataan sopimaan myös tietojenkäsittelytieteen tarpeisiin. Toinen vaihtoehto olisi tietojenkäsittelylle oma valinnaisosuus, mutta uskon siihen, että ongelmanratkaisuosuus saadaan sopimaan myös tietojenkäsittelyyn.

Yhteinen osio vaikuttaa toimivalta, mutta olisi hyvä jos tietojenkäsittelytieteelläkin olisi oma eriytyvä osio.

Valintakokeen kirjallinen aineisto tulisi saada pyydättäessä paperisena. Tätä ei ole mahdollista saada amk-valintakokeessa, ja se hankaloittaa tiedon omaksumista ja vastauksia täyttämistä erilaisella oppijalle. Olisi syytä ottaa paperisen materiaalin myöntäminen koetilanteessa huomioon, kun yliopiston valintakokeeseen muutoksia.

Isojen tekstimassojen ymmärtäminen ja merkintöjen teko papereihin auttaa tiedon omaksumisessa, jota tarvitaan esimerkiksi monivalintatehtävien ratkaisemiseen. Kun aineistoa joutuu lukemaan pitkään näytöltä se on hankalaa ja vaivalloista, varsinkin kun sivua pitää ns. skrollata ylös-alas.

Tällä hetkellä yleisin tarjottu myönnetty yksilöllinen järjestely valintakokeissa on lisäaika, mutta lisäaikaa tarkoittaa yksilölle myös kuormittavaa koetilanne kauemmin aikaa. Yksilö joutuu siis olemaan kauemmin näyttöpäätteellä. Näyttöpäättellä tehty ylimääräinen tunti ei ole kaikissa tapauksissa paras tapa parantaa yksilön koesuoritumista. Siksi olisi tärkeää, että hakija voisi käyttää ajan materiaalin lukemiseen paperisesta materiaalista.

Nykyisissa yliopiston valintakokeissa paperisten koemateriaalinen on myönnetty yksilöllisissä järjestelyissä esimerkiksi lukivaikeuksisille hakijoille.

Näkisin yhdenvertaisuuden kannalta tämän paperisen aineiston saannin tärkeänä mahdollisuutena edistää kaikkien mahdollisuutta eri taustoista osallistua valintakokeeseen. Paperisen materiaalin käyttö voi yksilöllisissa järjestelyissä voi myös tukea ihmisten lukemista, joille on neurologisia haasteita lukea sisältöä näyttöpäätteltä, ihmisiä, jotka tekevänä valintakokeen vieraskielisestä aineistosta sekä ihmisillä jolla on lukemisen ja kirjoittamisen haasteita.

Tietojenkäsittelytieteelle olisi toimivaa olla erillinen osio. Alana eroaa muista osion aineista jonkin verran ja tietojenkäsittelytieteen nykyisessä valintakokeessa on keskeisenä aihealueena HCI.

Matematiikan syventävä osio sekä erillinen Fysiikka ja kemia -osio ovat välttämättömiä tekniikan alan hakijoille. Kaksi erillistä matematiikan osiota voi hämmentää opiskelijoita, mutta toisaalta eri tasoiset matematiikan tehtävät mahdollistavat sen, että erottelevuutta on koko skaalalla, mikä palvelee monenlaisia hakukohteita, joilla on hyvin erilaiset sisäänpääsyrajat.

Kokeen käytännön toteutukseen sisältyy useita kysymysmerkkejä ja potentiaalisia sudenkuoppia eriytyvistä osioista johtuen. Käytettävissä olevan ajan tulee riippua tehtävien osioiden lukumäärästä, ja lisäksi eriytyvien osioiden osalta ajankäyttö tulee ratkaista siten, että hakija voi tehdä yhteen eriytyvään osioon varatulla ajalla vain kyseistä osiota. Muunlainen järjestely mahdollistaisi hakukohteilla taktikoinnin: esimerkiksi tietojenkäsittelytieteeseen haluava hakija voi laittaa viimeiseksi vaihtoehdoksi tekniikan alan koulutusohjelman saadakseen täyden ajan ja jättää eriytyvät osiot tekemättä. Myös eri painotukset osioiden välillä hakukohteesta riippuen voi aiheuttaa sekavuutta: jos (ja kun) opiskelija joutuu priorisoimaan ajankäyttöään, hän ei välttämättä ole varma siitä, mihin tehtäviin kannattaisi panostaa.

Koeajan osalta ehdotettu 2-3 tuntia on liian lyhyt hakijalle, jonka on tehtävä kaikki osiot. Tunti per osio (yhteensä 4 tuntia) on mielestäni aika lailla minimi. Myös hakukohteen mahdollisuus asettaa osiokohtaiset kynnysrajat hyväksynnälle (esim. opiskelija saa alle X pistettä osiosta Y --> hakukohteeseen ei pääse sisään) voisi olla järkevää, sillä se auttaa kontrolloimaan minimivaatimustasoa hakukohteen tarpeiden mukaan.

Valintakokeen alat ja esitetyt valintakokeen osiot tuntuvat toimivilta ja muokailevat nykyistä DI-koetta.

valintakoe ei voi valtaosin koostua pelkästään tai suurelta osin automaattitarkisteisista monivalintatehtävistä (ehdotuksen sivu 29). Monivalintatehtävillä ei selviä hakijoiden matemaattinen päättelykyky ja se on keskeistä nimenomaan matematiikan tehtävissä. Nykyisellään DI-valintakokeen 3 pakollista matematiikan tehtävää ovat ns. avoimia (laskettavia) matematiikan tehtäviä ja vaihtoehtoisten tehtävien (fysiikka, kemia, ongelmanratkaisu) joukossa on joitakin tehtäviä, joissa on monivalinnaisuutta. Tätä jakoa pidettiin hyvänä. Perustieteiden akateemisen komitean mukaan sähköinen koe tulee tehdä sellaiseen järjestelmään, mikä ei
ohjaan valintakokeen muotoa. Digitaalinen valintakoe voi olla mahdollinen, mutta järjestelmän tulee tukea mm. kunnollista matemaattista kaavaeditoria (vrt. YO- kokeiden Abitti), eikä perustua pääosin monivalintatehtäviin.
DIA:ssa on 50-vuotinen kokemus yhteisestä valintakokeesta (minimiosaamisen mittaaminen tekniikan alalle sekä erotteluuskyky), joten pitää luottaa siihen, että kokeen laatijat osaavat pohtia kokeen kysymysten tason, muodon, tarvittavan koeajan etc siten kuin se on tarpeellista.

Kannatamme luonnoksessa esitettyä valintakoetta, sillä valintakoe muistuttaa nykyistä tekniikan alan valintakoetta ja se on todettu toimivaksi.

Valintakoeryhmät tulisi valita aihealueittain. Varsinkin jos ryhmiä ei valita aihealueittain, tulee tekniikan alan painoarvo olla nyt suunniteltua isompi, sillä se kattaa >50 hakukohdetta.