Näkemykseni mukaan oikeustieteellä pitäisi olla kokonaan oma valintakoe. Jos kuitenkin päädytään ehdotettuun malliin, jossa oikeustieteellä on oma erityvä osio, sen painoarvon tulisi olla merkittävä. Kokeeseen etukäteen luettavan materiaalin määrä tulisi olla riittävä, vähintään esimerkiksi 300 sivua. Muuten koe ei mittaa riittävästi hakijan motivaatiota ja kykyä lukea oikeustieteellistä tai juridista tekstiä ja omaksua sitä. Esimerkiksi kyky oppia ja painaa mieleen tietyn oikeudenalan perusperiaatteet ja hallita riittävällä tavalla tämä kokonaisuus jää kokonaan mittaamatta. Jos tiedekuntaan valitulta opiskelijalta puuttuvat nämä ominaisuudet, hän herkästi keskeyttää opinnot. Myös opintomenestys saattaa jäädä tällaisten opiskelijoiden kohdalla heikommaksi.

Aineistokoe mittaa lähinnä kykyä tekstin nopeaan omaksumiseen ja kykyä tehdä sitä koskevia päätelmiä verraten nopeasti, muutaman tunnin aikana. Se mittaa paineensietokykyä hyvin pikaista päätöksentekoa vaativissa tilanteissa. Nämä ovat tietysti hyödyllisiä ominaisuuksia kaikilla elämänalueilla. Käytännön lakimiestoiminnassa ovat kuitenkin huomattavasti tavallisempia tilanteet, joissa päätöksentekoon on enemmän aikaa. Sen kannalta olisikin tärkeämpää, kuinka hyvin henkilö pystyy omaksumaan tekstiä ja tekemään sen pohjalta ratkaisuja esimerkiksi viikon kuluessa. Kysymys voi olla laajasta, satoja sivuja tekstiä sisältävästä materiaalista, joka henkilön pitäisi pystyä ottamaan hallintaansa. Tällaisia kykyjä ehdotettu aineistokoe mittaa selvästi huonommin kuin ennalta luettavaan materiaaliin perustuva koe.

Ehdotus perustunee ajatukseen, jonka mukaan pyrkijältä edellytettävä kokeeseen valmistautumisaika ei saa muodostua muutamaa viikkoa pidemmäksi. Pidän tätä huonona lähtökohtana jo edellä mainittu motivaationmittausnäkökohta huomioon ottaen.

Webinaarissa esitetyn perusteella myös erityvän osion koe olisi monivalintakoe. Tätä on perusteltu sillä, että aikaa tulosten ilmoittamiselle on siinä määrin niukasti, ettei tekstin lukemiseen perustuvalle arvostelulle voitaisi varata aikaa. Taustalla on ilmeisesti ajatus, jonka mukaan kyseinen koe täytyy ajoittaa tapahtuvaksi vasta sen jälkeen, kun todistusvalinnan tulokset ovat tulleet. Ketään ei siis saa pakottaa osallistumaan tai edes valmistautumaan kokeeseen siinä vaiheessa, kun hänen kohdallaan on vielä mahdollista, että hän pääseekin tiedekuntaan todistusvalinnnan kautta.

En kannata monivalintakoetta enkä hyväksy sen edellä esitettyä käyttämisen perustetta. Oikeustieteellistä osaamista voi parhaiten mitata tekstin tuottamista edellyttävien tehtävien avulla. Tätä jokainen lakimies lopulta tarvitsee työssään - kysymys ei useinkaan ole valinnasta valmiiksi tarjottujen vastausten kesken.

Valintakoe voidaan helposti ajoittaa niin, että sen arvosteluun jää tekstivastausten lukemisen vaatima aika. Tarvittaessa koe voidaan pitää jo ennen kuin todistusvalinnan tulokset ovat tulleet. Tätäkin selvempää on, että kokeeseen tosissaan tähtäävältä voidaan edellyttää kokeeseen valmistautumista jo siinöä vaiheessa, jolloin todistusvalinta on vielä tekemättä. Se, että kokeeseen tulee näin lukeneeksi myös moni sellainen, joka sitten pääseekin sisään tiedekuntaan jo todistusvalinnan perusteella, ei ole lainkaan haitallista. Jos valintakoemateriaali on valittu järkevästi, tästä "turhasta" lukemisesta on sisään päässeelle opiskelijalle hyötyä opintojen aikana-.

Yhteiskuntatieteissä yhtäältä ja historiassa toisaalta toteutetaan keväällä 2024 valtakunnallista valintakoeyhteistyötä. Historian valtakunnallinen valintakoe 2024 voi hyvinkin osoittautua parhaaksi malliksi kaikille GHI-oppialoille jatkossa; ei sitä kukaan ainakaan a priori voi tietää, että näin ei ole, joten asiaa tulisi tarkastella. Ehdotan, että GHI-oppialoilla järjestetään paitsi konetarkasteinen osio, myös kullekin erillinen osio (esseetehtävin). Tästä osiosta on yhtä monta versiota kuin haettavaa alaa (kuten historia; samaa alaa opetetaan monessa hakukohteessa, jotka eivät siis järjestäisi erillisiä valintakokeita) ja kukin vastaa siihen versioon jolle alalle ensisijaisesti hakee; ja jos hakee useammalle GHI-alalle saa lisäaikaa vastatakseen useampaan. Näin voidaan testata asioiden hallintaa (esimerkiksi historian lukion oppimäärän; filosofian lukion oppimäärän jne; muilla kuin lukioaloilla hyvissä ajoin ilmoitettavan pääsykoekirjan hallintaa). Valtakunnallinen yhteistyö tuo kaikki tavoiteltavat hyödyt ilman niitä haittavaikutuksia joita liittyy siihen, että kokeisiin ei voi valmistautua perehtymällä johonkin aineistoon (kuten lukion oppimäärään): on merkittävä vaikutus uusien opiskelijoiden motivaatioon ja keskeyttämistä ehkäisevään ymmärrykseen alaa koskien, että alaan perehdytään etukäteen. Ehdotan siis että GHI - aloilla konetarkasteisen osion lisäksi esseeosuus, jonka laatimisen ja tarkastamisen toteutukseen voidaan käyttää esimerkiksi historian kevään 2024 valintakoeyhteistyön toimiviksi osoittautuvia käytäntöjä ja huonoja puolia parantaen. Näin koe jakautuu esimerkiksi viiteen eri versioon. Tämä on teknisesti toteutettavissa, välttää huonoja puolia ja sisältää hyvät puolet - ja tätä testataan käytännössä esimerkiksi historian kevään 2024 valtakunnallisessa yhteisvalinnassa.

Tekstitaidoissa olisi hyvä mitata myös kirjoittamistaitoja, jotka ovat viestintätieteille olennaista osaamisaluetta yliopistossa.

Viestintätieteissä perusteltua mitata tekstitaitoja. Hyvä, että tämä on otettu luonnoksessa huomioon.

Yhteiskuntatieteiden tiedekunta: Samassa valintakokeessa on mukana oikeustieteet, joka vahvana hakupainealana saattaa vääristää opiskelijavalintaa, kun samalla kokeella voi helposti hakea eri hakukohteisiin. Jo tästä syystä olisi tärkeää tarjota mahdollisuus tutkinto-ohjelmien eriytyville osioille, joilla voi mitata hakijan motivaatiota ja/tai valmiuksia ko. alalle.

Viestintätieteissä valintakokeen pisteytyksen painotus tulisi olla sen eriytyvässä osiossa. Eriytyvässä osiossa ei tulisi olla monivalintatehtäviä vaan esimerkiksi esseekysymyksiä.

Ehdotamme valintakokeeseen G samanlaista eriytyvää osiota kuin valintakoe C:ssä., jossa kokeen tekijät valitsevat valinnaisista osioista tehtäväkokonaisuudet, jotka haluavat tehdä. Osiot voisivat olla hallintotieteille ja julkisoikeudelle yhteinen osio, sosiaalitieteille ja yhteiskuntatieteille omansa. Vapaavalintaisissa osioissa olisi hyvä olla lyhyitä, esseetyylisiä tehtäviä, sillä kyseisessä tehtävätyypissä menestyminen antaa myös hyvät edellytykset kyseisten alojen opinnoissa menestymiseen. Valinnaisissa osioissa teemoja voisi olla muun muassa valtio-oppi, talous ja sosiaalipolitiikka.

Oma eriytyvä osio on tärkeä oikeustieteellisen alan yhteisvalinnalle. Hakupainealalla eriytyvä osio sekä mahdollistaa että lisää erottelukykyä.

Eriytyvän osion on oltava ajallisesti riittävän pitkä sekä hakijoiden opiskeluvalmiuksien mittaamiseen että hakijoiden erottelun toteutumiseen.

Oikeustieteiden omassa eriytyvässä osiossa myös ennakkomateriaali voi tulla kyseeseen. Ennakkoaineiston rajattu käyttö lisää mahdollisuutta erottelukykyisen kokeen laatimiseen ja vähentää tarvetta pidentää eriytyvän osion ajallista kestoa. Ennakkoaineistoon perehtymiseen varattava aika tulee sovittaa uuteen järjestelmään sen muiden reunaehtojen mukaisesti (noin 7 arkipäivää).

Eriytyvä osio on mahdollista toteuttaa monivalintakysymyksinä. Kysymykset on laadittava huolellisesti ja niin, että kysymykset eivät mittaa ulkolukua vaan opiskeluun tarvittavia taitoja.

Oikeustieteellisen nykymuotoisen valintakokeen perusteella monivalinnatkin kuvaavat riittävästi parhaiden hakijoiden osaamista.

Oikeustieteellisen alan yhteisvalinta:
- Oma eriytyvä osio on erittäin tärkeä oikeustieteellisen alan yhteisvalinnalle. Eriytyvän osion on oltava ajallisesti riittävä sekä hakijoiden tietotaidon mittaamiseen että hakijoiden erottelun toteutumisen kannalta. Eriytyvä osio sekä mahdollistaa että lisää erottelukykyä, joka on välttämätöntä hakupainealalla.
- Oikeustieteiden omassa eriytyvässä osiossa ennakkomateriaali on olennaista. Lukiossa ei opeteta oikeusaineita kuin vähäisessä määrin. Koe ei voi perustua lukion oppimäärään. Valintakokeen tulee testata oikeudellista normien soveltamiskykyä. Näitä ei sisälly kokeen yhteiseen osioon. Näiden taitojen testaaminen edellyttää oikeudelliseen aineistoon tutustumista, mikä ei riittävässä määrin ole mahdollista koetilanteessa. Ennakkoaineisto tutustuttaa opiskelijan oikeustieteelliseen lähestymistapaan ja vaikuttaa alalle hakeutumiseen.

Liikuntatieteellinen tiedekunta: Mahdollisuus eriytyvään osioon myös muille aloille kuin oikeustieteeseen ja viestintään, jotta voi hyödyntää alaan liittyvää aineistoa. Hakualaan liittyvän aineiston käyttö on saanut hakijoilta hyvän palautteen. Kokeessa pitää olla kirjoittamista edellyttävä osio, pelkät monivalinnat eivät mittaa hakijalta koulutuksessa edellytettäviä valmiuksia.

Yhteiskuntatieteet ja sosiaalityö: Tarvitsemme yhteisen, mahdollisesti konetarkisteisen koeosion ohella kirjallista ilmaisua mittaavan kokeen tai ainakin alakohtaisen esseen. Tämän voi ratkaista alakohtaisilla kirjoitustehtävillä kokeessa. Konetarkisteista osiota tulee hyödyntää esikarsintana kirjallista ilmaisua mittaavalle alakohtaiselle kokeelle. Valtakunnallisen kokeen ja yhteispisteytyksen riskinä on nähty opiskelupaikkojen vajaaksi jääminen pienemmissä hakukohteissa. Konetarkisteinen monivalinta tms. pisteytyssysteemi voi karsia opiskelijat vain suosituimpiin hakukohteisiin ja näistä rakenteellis-teknisistä syistä esimerkiksi pienemmät ja vähemmän hakupaineiset hakukohteet voivat jäädä ilman opiskelijoita tai eivät saisi paikkoja täytettyä koeväylästä. Hakukohteiden näkyvyydellä, aloilla ja yksiköiden omalla profiililla ei ole uuden mallin myötä samanlaista roolia.