Yleisesti valintakokeen soisi mittaavan erityisesti ennalta opittua eikä painottuvan ongelmanratkaisuun ja kokeessa jaettaviin materiaaleihin. Ongelmanratkaisullakin on paikkansa, mutta jos kokeeseen ei vaadita lainkaan esitietoja, alkaa sen mittauskyky vaikuttaa heikolta.

Koska ylioppilastodistuksella valitaan jo paljon opiskelijoita, voisi valintakokeessa testata jonkin verran alan omaa osaamista, vaikkei sitä opetettaisi lukiossa (kuten tietotekniikka ja laki) nimeämällä pääsykokeeseen esitiedoksi jonkin alan peruskirjan tai vastaavan.

Olen seurannut valintakokeita vuosikymmeniä. Mielestäni olisi, erityisesti nyt, kun monivalintatehtävien osuus kasvaa, siirryttävä enemmän pois todistusvalinnasta. Kokeiden tarkastaminen automatisoituu ja näin tarkastamisen kiire vähenee

Koko luonnos on aivan liian suppea, epämääräinen ja käsitteellisesti sekava, jotta sen voisi hyväksyä eteenpäin siirtymisen lähtökohdaksi. Tässä vaiheessa pitäisi todellakin olla jo jotain konkreettisempaa ja täsmällisempää nähtäväksi. Asia pitäisi palauttaa takaisin valmisteluun.

Pääsykokeita ei pitäisi yhdistää. Pääsykokeet toimivat nykyisenä mallina hyvänä. Yhdistäminen tuo ainoastaan pakkoa opiskella asioita, mitkä ei liity omaan alaan mitenkään. Esimerkiksi haluaa alalle x, ja opiskeli sitä varten sopivia aineita lukiossa, mutta nytten päästäkseen alalle x tarvitsisikin pääsykokeessa osata myös päästä alalle y, minkä opintoja ei olekaan suorittanut. Tässä tilanteessa ei voisi yhtään mitään.

Yleisesti valintakokeen soisi mittaavan erityisesti ennalta opittua eikä painottuvan ongelmanratkaisuun ja kokeessa jaettaviin materiaaleihin. Ongelmanratkaisullakin on paikkansa, mutta jos kokeeseen ei vaadita lainkaan esitietoja, alkaa sen mittauskyky vaikuttaa heikolta.

Koska ylioppilastodistuksella valitaan jo paljon opiskelijoita, voisi valintakokeessa testata jonkin verran alan omaa osaamista, vaikkei sitä opetettaisi lukiossa (kuten tietotekniikka ja laki) nimeämällä pääsykokeeseen esitiedoksi jonkin alan peruskirjan tai vastaavan. Näin hakijat saavat jo käsityksen alasta ja voivat jättää hakematta, jos ala ei kiinnosta.

Pääsykokeita pidetään jo tällä hetkellä toimivana mallina. Uudistuksen myötä, jos haluaa alalle x joutuisi opiskelemaan alaan y liittyviä opintoja, koska alojen x ja y pääsykoe olisi sama. Tämän takia joutuu painottamaan lukio-opiskelussa asioita, jotka eivät olisi välttämättömiä sinne alalle minne hakee. Nykyisen pääsykoejärjestelmän hyvänä puolena pidetään myös sitä, että sen avulla saa tietää, onko oikeasti kiinnostunut alasta tarpeeksi harjoitellessaan pääsykokeisiin. Uudistus ei varmaankaan myöskään lisäisi välttämättä hyvinvointia, koska uudistuksen myötä saattaa joutua opiskelemaan asioita, jotka eivät liity siihen alaan, joka itseä kiinnostaa. Uudistuksen pitäisi tulla voimaan aikaisintaan vuonna 2027, koska silloin opiskelijat osaisivat jo toisella asteella valita ensimmäisenä vuotena oikeat opinnot ja panostaa niihin opintoihin, jotka eivät liity siihen alaan, jota haluaa opiskella, mutta sisältyvät pääsykokeeseen.

Kirjallisuuden tulisi olla taidealojen ja kulttuurintutkimuksen kanssa, ei vieraiden kielien

Valintakokeita ei tulisi yhdistää. Ennalta opeteltava materiaali vastaa paremmin myös opinnoissa tarvittavia taitoja, kuin vasta valintakokeessa esitettävä ja hyvin nopeasti sisäistettävä materiaali. Ennalta opeteltavan materiaalin tulee lisäksi vastata alalla opiskeltavia asioita. Vasta valintakokeessa esitettävä materiaali vähentää lisäksi mm. lukihäiriöstä kärsivien mahdollisuuksia saada opiskelupaikka, sillä lisäajasta huolimatta tämänkaltaisen materiaalin nopea lukeminen ja sisäistäminen on heille haaste.

Kannatamme eriytyvään osioon mahdollisuutta lyhyeen, ennalta opeteltavaan materiaaliin (esim. 30 sivua), koska näin hakijat näkevät, millaisia alan sisällöt oikeasti ovat. Näin saamme myös ehkä motivoituneempia ja sitoutuneempia hakijoita. Tällaisen ennakkomateriaalin omaksuminen ei edellytä valmennuskurssille osallistumista.

Webinaareissa ei ole ollenkaan keskusteltu siitä, miten tehtävät laaditaan, ja miten saadaan luoduksi kompromissi hyvistä tehtävistä. Tämä on tietysti strategista: kun päätös mallista on lyöty lukkoon, yliopistolaisille kerrotaan, miten nämä kokeet laaditaan - juna viedään päämäärätietoisesti pääteasemalle asti ilman, että matkalla tulevia ongelmia ennakoitaisiin lainkaan.
Useammassa yhteydessä on pyydetty, että uudistus tulisi voimaan vasta vuonna 2026, miksi tätä pyyntöä ei kuulla?
Lisäksi huomio mediassakin olleeseen aspektiin: uudistusta perustellaan korona-ajan valintakoejärjestelyihin menneellä resurssilla. Kyseessä olikin melkoinen ruljanssi, mutta poikkeus normaaleista käytännöistä.