Addiktiosairautta ei tunneta eikä sitä, mitä siitä seuraa. Luullaan että se on vain epäonnistujien ongelma.

Päihteilevä sekä läheiset tarvitsevat tukea ja tietoa. Ammattilaisia tulisi kouluttaa jotta pystyvät toimimaan päihteilevän henkilön apuna. Kohtaamiseen tulisi panostaa, koska yleensä päihteilevät henkilöt ovat saaneet liikaakin negatiivista palautetta tekemisistään ja harvoin heidän tekemisistään etsitään niitä positiivisia asioita.

Koska niin paljon nuoria jo haudassa

Nuorille tulisi saada oikeellista tietoa jo ennenkuin he kokeilevat huumeota, ei mitään kannabis-ihannointia vaan realistista tietoa kokeilun seurauksista.

Varhaisen tuen sekä puuttumisen mallit vaativat riittävät resurssit. Hoitopolun tulee olla riittävän selkeä, ja saavutettavissa ilman kohtuuttomia jonoja

Kustannustehokkuus.

Alkoholi ei saisi olla "pyhä lehmä". Eteläeuroopassa tajutaan tämä. Huumeet ja tupakka tappavat. EI huumeiden käytön kriminalisointia, vaan mieluummin hoitoonohjausta. Röökistä ei ole mitään hyötyä, ellei joku tulkitse sitä sosiaaliseksi käyttäytymiseksi. Silti se on turhaa.

Päihdesairaan hoidon tulisi olla kokonaisvaltaista. Päihdesairaus alkaa yleensä mielenterveyden ongelmista ja siksi ne pitää myös hoitaa yhtäaikaa. Pakkohoito on usein ainoa mahdollisuus hoitaa päihdesairasta ja näin ollen myös ehkäistä hänen kuolemansa. Päihteistä pitäisi antaa koululaisille paljon enemmän konkreettista tietoa kuin he nyt saavat.

Ennalta ehkäisevä päihdetyö on parhaimmillaan sitä, kun saadaan entinen päihdeihminen kertomaan kokemuksistaan, kouluissa, nuorten harrastustuksissa jne. Tieto on silloin faktaa, on kokemusasiantuntija. Harmiton päihteillä leikittely, voi kuitenkin salaa ja huomaamatta viedä mennessään, ja sitten kun sen huomaa, se onkin jo iso ongelma. Tuskin kenenkään tulevaisuuden suunnitelmissa on sairastua päihde- ja mielenterveysongelmiin.

Ehkäisevä päihdetyö aloitettava mahdollisimman aikaisin. Se jatkettava sitä monella taholla