Tähän emme keksineet lisättävää.

Lasketaanko markkinoinniksi esim. lastenruoka brändien omat some-sivut (joissa on esillä myös epäterveellisiä tuotteita) ja joille lapset voivat eksyä? vai onko markkinointia vain brändien lähettämät pr-lahjat ja kaupalliset yhteistyöt somessa? Entä brändien tuote-esittelyt esim. Lapsimessuilla? Onko markkinointia "aikuisen kautta" (esim. vauvojen ruoat) tarpeen rajoittaa yhtä paljon kuin lapsille suunnattua markkinointia?

Ei lisättävää. Sosiaalisen median suitsiminen kyllä voi olla melkoinen haaste.

Ohjeistuksessa huomioidaan pakkaus, muttei brändin/tuotteen nimeä.

Onko tuotetietojen ja -kuvauksen laittaminen internet-sivustolle/sovellukseen markkinointia? Mietin yrityksiä, joilla voi olla sekä terveellisiä että epäterveellisiä tuotteita, ja myös ruoan verkkokauppatoimijoita.

Ei lisättävää. Sosiaalisen median - vaikuttajien huomioiminen todella tärkeä asia - vaikuttajilla on valtava rooli etenkin nuorten keskuudessa.

Markkinoinnin määrittely oli hyvin kattava ja tyhjentävä. Ohjeistus on niin tiukka, että varovaisuuden vuoksi tämä sitoo toimijoita hyvin paljon. Tällaisenaan ohjeistuksen valvominen tulee olemaan hyvin hankalaa.

Voisiko ohjeistuksesta jättää pois pakkauksia koskevat rajoitukset, koska tällaisenaan ohje tulee muuttamaan hyvin paljon pakkauksia ja kokonaisia brändejä?

Kyllä on kattavasti käsitelty, mutta ohjeistus on erittäin tulkinnanvarainen. Tästä tulkinnanvaraisuudesta esimerkkejä ovat:
• Mitkä markkinointikanavat ovat kiellettyjä ja millä perusteilla kanavien käyttöä rajataan? Kanavien käyttöä/markkinointia voi tulkita hyvin moninaisesti ja tähän osioon tarvitaan tarkempia ohjeita siitä, miten määritellään, milloin ohjelma tai kanava on kohdennettu lapsille? Onko ohjelmien / kanavien katsojaprofiili se, jolla arvioidaan mainontakieltoa lapsille vai onko käytössä joku muu kriteeri?
• Miten ja kuka arvioi milloin digitaalinen mainonta tai sosiaalisen median vaikuttaja kohdentaa viestinsä lapsille tai lapset ovat hänen kohderyhmäänsä? Seuraajaprofiilit vai joku muu menetelmä?
• Miten tätä aikuisten kautta tehtävää mainontaa voidaan arvioida? Onko sitä esim. Haribon mainos, jossa aikuiset puhuvat lapsen äänellä vai onko se mainos, jossa perhe on yhdessä TV:n tai ruokapöydän ääressä ja syö pizzaa, jäätelöä tai jotain muuta ruokaa.
• Ei voida olettaa, että tietyt värit tai värien kirkkaus tekee mainoksesta, pakkauksesta tms. lapsille kohdistetun. Taustaselvitysmateriaalissa puhuttiin iloisista väreistä ja tässä ohjeessa kirkkaista väreistä. Tarkoitetaan sitten mitä tahansa on värien ryhmittely lapsille kohdistetuksi ja ei-kohdistetuksi hankalaa. Jos värien kautta määritellään, niin onko elintarvikeala ainoa, joka joutuu miettimään värien käyttöä, esim. teleoperaattorit käyttävät kirkkaita värejä.
• Erilaiset fontit; mikä tulkitaan lapsille kohdistetuksi ja mikä ei? Millainen on liian liioiteltu fontti? Tämä on hyvin tulkinnanvarainen määritelmä.
• On erittäin epäselvää miiten arvioidaan mainonnasta, että on pyritty vaikuttamaan aikuisiin ja houkuteltu heitä ostamaan tuotteita lapsilleen?
Entä miten varmistetaan, että mainostajia ja toimialoja kohdellaan tasa-arvoisesti?
• Miten on tunnistettu ja arvioitu, millainen mainonta on kohdistunut lapsiin ja mitkä tuoteryhmät tässä mainonnassa painottuvat? Onko tässä nyt huomioitu enemmän se, mitä lapsiperheet S-ryhmän ostodatan perusteella arjessaan ostavat ja käyttävät kuin se mitä lapsille mainontana kohdistetaan.
• Kun tämä ohjeistus koskee myös digitaalista mainontaa ja some-kanavia, niin tuleeko elintarvikeyritysten omilla www-sivuillaan tai some-kanavissa varmistaa juomayhtiöiden tapaan se, että sivulle tuleva henkilö on 18-vuotta täyttänyt? Onko teollisuudella muuta tapaa varmistaa omien some-kanavien tai nettisivujen osalta se, etteivät ne näy alaikäisille? Tämähän ei estä sitä, etteikö sivulle/kanaviin kirjautuvat voi valehdella ikäänsä ja päätyä ”kielletyn mainonnan sivustolle”.

Huomioon tulee ottaa, että sosiaalinen media ei tunne rajoja. Emme voi estää, etteivätkö alaikäiset kohtaa kansainvälistä elintarvikkeiden markkinointia sosiaalisen median alustoilla, joissa he viettävät tuntikaupalla aikaa joka päivä. Sääntelyssä on oltava realisti ja tunnettava nuorten vapaa-ajanviettotavat. Markkinoinnin rajoittaminen Suomessa loisi epäedulliset kilpailuasetelmat suomalaisille yrityksille suhteessa muiden maiden yrityksiin.
Lapsiin kohdistuvan markkinoinnin määritelmää ei ole tarpeen hakea WHO:sta. Suomestakin löytyy määritelmä. On kuitenkin muistettava, että arviointi on aina tapauskohtaista kokonaisarviointia. Viime kädessä arvion siitä, on markkinointi kohdistunut lapsiin, tekee markkinaoikeus.

Markkinointi on hyvin määritelty, mutta pitäisikö lapsiin kohdistuvan markkinoinnin sijaan puhua lapset tavoittavasta markkinoinnista. Ymmärrämme, että lapset ovat erityisen haavoittuva ja markkinoinnin vaikutuksille altis ryhmä, mutta koska markkinointi (eri. digitaalinen) tavoittaa tyypillisesti väestön ikään katsomatta, ja koska epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointi on haitallista kaikille, pitäisikö ohjeistuksen koskea epäterveellisiä elintarvikkeita ylipäätään ilman ikärajaa. Niin kuin ohjeissa sanotaan, lapset altistuvat markkinoinnille muuallakin, kuin heille tarkoitetuissa sisällöissä. Jos ohjeistus olisi ylipäätänsä epäterveellisten elintarvikkeiden markkinoinnista, siinä voisi olla erikseen kohta "lapset tavoittava markkinointi".
Markkinoinnin keinoksi voisi lisätä paljousalennukset (osta kolme, maksa kaksi). Markkinoinnin kanaviin voisi lisätä julkiset paikat (joukkoliikenne, pysäkit ja asemat).
Ohjeistus kieltää tiettyjen elintarvikkeiden markkinoinnin lapsille suoraan tai "aikuisten kautta". Onko ajatus tässä, että alaikäisiä vertaismarkkinoijia ei voida vastuuttaa toiminnastaan? Todellisuudessa kuitenkin lapset ja nuoret usein toimivat vertaismarkkinoijina esim. some-haasteiden tms. kautta.
Vaikka markkinoinnin määrittely on mielestämme kattava, erityisesti digitaalisissa kanavissa toimijat ovat kansainvälisiä ja haitallisen markkinoinnin kitkemiseen tarvittaisiin vähintään EU-tason säätelyä.

Ei lisättävää.