s. 2 alhaalla: Aiheellista mainita myös, että tarjolla paljon hyvin energiatiheitä elintarvikkeita (makeiset, sipsituotteet, pikaruuat, sokerimurot jne), jotka ovat lisänneet lasten lihomista.

Miten ohjeistuksen toteuttamista valvotaan tai puututaanko ohjeistuksen vastaiseen markkinointiin?

Selkeä on. Valvonnasta samaa mieltä muiden kommentoijien kanssa.

Tuoteryhmien sisällön kuvaukset on mietittävä vielä tarkasti uudelleen, erityisesti ryhmän 2 osalta. Monilta osin ohjeistus on niin tarkka, että se ei jätä tulkinnanvaraa.

Näin epämääräisiä tulkintoja emme toivoisi mihinkään ohjeistukseen. Tämä jättää tulkinnan jokaisen tulkitsijan ratkaistavaksi ja johtaa pahimmillaan hyvin erilaisiin linjauksiin mainonnan arvioinnissa.
Mikäli tämän luonnoksen mukaiset rajoitukset tulevat voimaan, niin rajoitukset koskevat kaikkia toimijoita, sekä elintarvikeyritysten että kaupan suorittamaa markkinointia/ mainontaa kuluttajille. Kaupan mainonta edistää samojen elintarvikkeiden myyntiä, ja käyttää täsmälleen samoja kanavia kuin elintarvikeyritykset, lisäksi heillä on omissa applikaatioissaan mahdollisuus vielä tarkemmin kohdistaa mainontaa niille kohderyhmille, jotka ostavat tiettyjä tuotteita. Kuka tätä valvoo?
Norjan mallissa on määritelty tarkemmin ne erityiset tilanteet, jossa mainontaa pidetään aina "lapsille suunnattuna" markkinointina. Tällaiset tarkennukset ja määritelmät vähentävät tulkintoja markkinoijan ja valvojien välillä. Tällaiset tarkennukset tulisi laatia yhdessä toimialan edustajien kanssa, että ymmärretään oikealla tavalla mitä pyritään rajoittamaan ja millaiset vaikutukset tehdyilla rajoituksilla on. Miten esim. määritellään perheohjelmat, mitkä vaikuttajat ovat lapsiin kohdistuvia, millaiset värit, fontit tms. ovat lapsille suunnattuja tai millaiset pelit/kilpailut ovat kiellettyjä. Saako kauppa jatkossakin tehdä tarjousmainontaa ja kohdistaa viestintää kuluttajille?

Ohjeessa puhutaan "markkinointikiellosta". On syytä huomata, että kielto voi perustua vain lain säännökseen. Yliopiston tutkijaryhmä tai ministeriö ei voi asettaa ohjeistusluonnoksessa kuvattuja "kieltoja". On syytä myös muistaa perustuslain sananvapaussäännös ja elinkeinovapaus sekä se, millä perusteella niitä voidaan rajoittaa.

Ohjeistus on selkeä ja perusteellinen. Elintarvikkeiden ryhmittely ja kriteeristö on kuitenkin hienojakoisuudessaan melko monimutkainen, mikä voi haastaa toimeenpanoa.

Ohjeistus on selkeä.

Ohjeistus on hyvin tulkinnanvarainen ja herättää paljon kysymyksiä:
Hauskuus ja kirkkaat värit kuuluvat luonteenomaisesti joihinkin kategorioihin, joiden tuotteet on tarkoitettu esimerkiksi erityis- ja juhlahetkiin. Värien, animaatioiden tai hahmojen käyttö ja niihin liitetyt viestit voivat olla kohdennettu aikuisiin ja vedota aikuisiin, eikä automaattisesti tarkoita, että tämä olisi suunniteltu erityisesti vetoamaan lapsiin.
Sisällön arvioinnoissa tulisi tarkastella onko kyseinen sisältö, kuvio, animaatio etc. erityisesti lapsille suunniteltu ja markkinointiviesti kohdennettu tavoittamaan erityisesti lapset.
Ehdotettu ohjeistus ei huomioi lainkaan alle 18-vuotiaiden lasten ikätasoa ja kehitystä.

Ohje on epäselvä ja jättää suuren määrän kysymyksiä auki. Ohjeistusluonnoksessa ei määritellä epäterveellisiä elintarvikkeita, vaan siinä esitetään käänteisesti kriteerit (erittäin) terveellisille elintarvikkeille. On kuitenkin tärkeää huomioida, ettei elintarvikkeita tulisi ylipäätään jakaa tiukasti terveellisiin ja epäterveellisiin. Tällainen lähestymistapa voi johtaa siihen, että suuri osa elintarvikkeista leimataan epäterveellisiksi, vaikka todellisuudessa niiden vaikutus terveyteen riippuu usein käyttötilanteesta ja -määrästä.
Terve ruokasuhde tarkoittaa sitä, että kaikenlaiselle ruoalle on paikkansa. Herkuille harvemmin ja terveelliselle ja monipuoliselle ruualle useimmin.
Luonnoksen sivulla 2 todetaan, että ”epäterveelliseksi luokiteltu elintarvike voi siis kuulua osaksi terveyttä edistävää ruokavaliota, kun käyttömäärä tai -tiheys on kohtuullinen.” Lause on epäjohdonmukainen, sillä se yhdistää kaksi ristiriitaista asiaa: elintarvikkeen leimaamisen "epäterveelliseksi" ja sen käytön osana "terveyttä edistävää ruokavaliota". Herää kysymys, voiko jokin, joka on luokiteltu epäterveelliseksi, ylipäätään edistää terveyttä edes kohtuudella nautittuna.
Ymmärrämme, että ohjeistuksen ensisijainen tarkoitus on ohjata yritysten markkinointia. On kuitenkin syytä pohtia, kuinka vaarallista olisi, jos tällainen ohjeistus päätyisi nuorten tietoisuuteen. Nuoret, jotka usein ovat epävarmoja kehostaan ja ruokailutottumuksistaan, saattavat tulkita ohjeistusta virheellisesti ja tehdä johtopäätöksiä, että esimerkiksi alkoholi, mehu ja tavallinen jogurtti olisivat terveydelle yhtä haitallisia. Tämä voisi johtaa vääristyneisiin käsityksiin terveellisestä ruokavaliosta ja pahimmillaan vahingoittaa nuorten terveyttä ja ruokasuhdetta.