Suosituksessa olisi hyvä olla myös jotain siitä, miten sen toteutumista edistetään ja sen velvoittavuudesta., ja sen toteutumisen seurannasta.
Britanniassa on parlamentin päätös lapsille suunnatun elinatarvikkeiden markkinoinnin huomattavista rajoituksista. Laki tulee voimaan lokakuun alussa 2025. Siihen perehtyminen saattaa olla hyödyllistä.

Lopuksi ilmoittan, että edellä esitettyjä ajatuksia on pohdittu yhdessä Terve Paino yhdistyksen muiden asiantuntijoiden kanssa.

Itse asia on kannatettava ja kansanterveyden kannalta tärkeä. Tässä ohjeistuksessa on kuitenkin niputettu samojen ohjeiden alle hyvin erilaisia kuluttajia ja käyttötarkoituksia (esim. alle 3-vuotiaat ja teinit). Ohjeistuksessa tulisi huomioida paremmin pikkulasten erityiset tarpeet ja se, että näiden tuotteiden markkinointi on suunnattu ostopäätöksen tekeville henkilöille (vanhemmat, muut huoltajat).

Nykyinen voimassa oleva lainsäädäntö antaa riittävät reunaehdot sille, millainen markkinointi on hyväksyttyä suomalaisessa yhteiskunnassa. Kansainväliset esimerkit taustaselvityksessä eivät huomioi kotimaista itsesääntelyä. Epäselväksi myös jää, miten ohjeistuksen valvontaa tultaisiin toteuttamaan tasaveroisesti kotimaisiin ja kansainvälisiin elintarvikealan toimijoihin, Suomen ollessa osa eurooppalaista sisämarkkinaa.
Taustaselvityksestä ei käy ilmi, millaisia tuloksia THL on saanut liittyen digitaalisen ympäristön markkinointiin, ja ovatko nämä haasteet korjattavissa nyt esitetyllä ohjeistusluonnoksella. Toivomme lisätietoa tästä THL:n selvityksestä. Itsesääntelyä tulee edelleen kehittää alan toimijoiden kanssa, ja tämä on tehokkaampi menetelmä kuin esitetty ohjelmaluonnos, joka ei kykene mukautumaan monimuotoisen elintarvikemarkkinan yksityiskohtiin tuoteryhmä- ja tuotetasolla.

Ohjeistusluonnos on laadittu pienessä piirissä ja tekstin perusteella siinä ei ole hyödynnetty markkinointijuridiikan asiantuntijoita. On myös selvää, että elintarviketeollisuutta ei ole kuultu valmistelun aikana.

Hyvä ja kattava ohjeistus, kiitos hyvästä valmistelusta. Ohjeet tulee tarpeen. Ohjeistuksessa olisi hyvä olla jo suunnitelma, miten ohjeistuksen toimeenpanoa seurataan ja minkä tahon vastuulla seuranta on.
Yksittäisiä kommentteja: "Milloin ja missä markkinointi näytetään? Esimerkiksi elokuvateatterissa ennen lastenelokuvaa, alustalla, joka on suunnattu lapsille tai jota lapset käyttävät eniten" --> Eniten sanan voisi jättää pois.
2. Markkinoinnin keinot: Onko tuote asetettu myymälässä lapsille suunnattujen tuotteiden (kuten lelujen) yhteyteen --> TAI lasten silmän korkeudelle. Sama kommentti tarkistuslistan kohtaan: Tuote on asetettu myytäväksi muiden lapsia kiinnostavien tuotteiden yhteyteen (esim. lelujen).
3. Tarkistuslista --> Pitäisi olla luku nro. 5.

Ohjeistus vääristää kilpailua. Se asettaa kotimaiset ja ulkomaiset toimijat eriarvoiseen asemaan ja heikentää kotimaisten toimijoiden kilpailukykyä. Käytännössä lapset altistuvat enemmän ulkomaisten kuin kotimaisten toimijoiden mainonnalle. On oletettavaa, että ulkomaiset toimijat eivät ole tietoisia puhtaasti kansallisesta ei-velvoittavasta ohjeistuksesta tai eivät sitä noudata, jolloin lapset todennäköisesti näkevät erityisesti somessa ulkomaisten toimijoiden mainontaa.
Ohjeistus vaikuttaa kotimaisten toimijoiden kilpailukykyyn myös vientimarkkinoilla. Ohjeistus rajoittaa kotimaisten toimijoiden mahdollisuuksia suunnitella pakkauksia, mikä johtaa heikentyneeseen kilpailukykyyn ulkomaisten toimijoiden kanssa tilanteissa, joissa samaa pakkausta käytetään myös vientiin.
Ehdotettu ohjeistus ei huomioi lainkaan alle 18-vuotiaiden lasten ikätasoa ja kehitystä, samalla tavoin kuin kuluttajansuojalain hyvän tavan vastaisuuden sääntelyssä. On selvää, että lähellä täysi-ikäisyyttä oleva henkilö pystyy täysin eri tavoin arvioimaan markkinointia kuin esimerkiksi alakouluikäiset tai tätä nuoremmat lapset.
Lasten ikä- ja kehitystasosta riippumatonta epäterveellisten elintarvikkeiden markkinointia ei tulisi tällaisen ohjeistuksen keinoin kieltää. Kun kuluttajansuojalaki v. 2008 muutettiin ottamalla lapset erityisryhmänä huomioon markkinoinnin hyvän tavan vastaisuuden arvioinnissa, tuolloin hallituksen esityksessä (HE 32/2008 vp) todettiin, että joustavaa sääntelyä, jossa lapsen ikä ja kehitystaso vaikuttaa arvioinnin tiukkuuteen, voidaan pitää tarkoituksenmukaisempana keinona suojata alaikäisiä markkinoinnin epäkohdilta kuin tietyn ikäisiin lapsiin kohdistuvan mainonnan täyskieltoa.
Mikäli ohjeistusta kuitenkin edistetään, tulisi kiellon tiukasti rajautua markkinoinnin kohdentamiseen/suuntaamiseen lapsiin. Ohjeistuksen sanamuodoissa tulisi selkeästi rajata kiellon ulkopuolelle markkinointi, joka voi yleisesti tavoittaa lapset (kuten ulkomainonta tai televisio-ohjelma, jonka yleisöstä valtaosa on muita kuin lapsia). Tällainen lapset yleisesti tavoittavan markkinoinnin kieltäminen on liian pitkälle menevä, ja rajoittaa elinkeinon- ja ilmaisunvapautta suhteellisuusperiaatteen vastaisesti.
Ylipäätään parempi toimintatapa täyskieltojen sijaan olisi antaa suosituksia siitä, miten markkinointia voidaan toteuttaa vastuullisesti, huomioiden erityisesti lasten ja nuorten suojelun, mutta kuitenkin sallien yrityksille riittävästi liikkumavaraa innovatiivisten ja kilpailukykyisten markkinointistrategioiden kehittämisessä ja siten varmistaen kotimaisten toimijoiden kilpailukyvyn.
Elintarvikkeiden valmistajat eivät voi vaikuttaa myymälöiden esillepanoon, joten sitä ei voida huomioida kokonaisarvioinnissa. Viittaukset elintarvikkeiden esillepanoon tulisi poistaa ohjeistuksesta.
Sidosryhmien lausuntojen käsittelylle tulee varata riittävästi aikaa. Ohjeistusta ei tule julkaista kahden viikon sisällä sidosryhmien kommenttien vastaanottamisesta. Lausuntopalvelun kysymykset on laadittava neutraalisti eikä johdattelevasti, toisin kuin tällä hetkellä on toimittu.

Urheilun lajiliitoilla ja seuroilla on valtava vastuu liikkumattomuuden ratkaisemisessa. Samalla valtion avustusta kiristetään merkittävästi tulevina vuosina ja toiminta on erittäin riippuvaista ulkopuolisesta rahoituksesta. Vastuullinen toiminta on jo erittäin tarkkaan määritelty esimerkiksi yleisavustuksen ehdoissa, ja tämä on jo sisäänrakennettu esimerkiksi usean lajiliiton markkinointiin, jo ilman mitään rajoituksia.

On täysin kestämätön tilanne, mikäli suunnitellut rajoitukset vievät pois yritysten mahdollisuuden sponsoroida ja tukea urheilua. Tämä johtaa suoraan siihen, että toiminta vaikeutuu, toimintamaksut nousevat sekä seuroille että perheille, ja tärkeä tavoite liikkumattomuuden haasteiden ratkaisemiseksi vaikeutuu entisestään.

Suosituksia annettaessa on arvioitava se, minkälainen vaikutus sillä on tärkeään kansalaistoimintaan. Mikäli yritykset alkavat noudattamaan suositusta ja liikunnan ja urheilun tuki vedetään pois, vaikutus saattaa olla se, että harrastusmaksut nousevat, ja lapset ja nuoret kohtaavat toisenlaisia terveysvaikutuksia - mitkä potentiaalisesti kestävät koko elämän, sekä luovat paineita yhteiskunnalle.

Lasten hyvinvointi koostuu monista toisiaan tukevista osa-alueista, kuten terveellinen ja monipuolinen ravinto, riittävä ja monipuolinen liikunta sekä riittävä lepo. Ravinnon osalta on tärkeää, että lapsiin kohdistuvalle markkinoinnille on selkeät pelisäännöt (mm. ei maistatuksia tai suoria promootioita lapsille ja nuorille). Liikunnan osalta on tärkeää on edistää yhdenvertaista saavutettavuutta esimerkiksi hillitsemällä harrastamisen kustannuksia.

Ohjeistuksen tavoite on hyvä, mutta sillä voi olla merkittäviä ei-toivottuja vaikutuksia mm. liikunnan ja urheilun toimintaan ja osallistujien kustannuksiin. Pidämme tärkeänä, että ohjeistuksen vaikutukset arvioidaan kattavasti.

Lapset, nuoret ja perheet ovat läsnä tai kohderyhmänä lähes kaikessa urheilutoiminnassa ja urheilutapahtumissa. Esitettyjen markkinoinnin rajoitusten seurauksena valtaosa elintarvikealan sponsorisopimuksista liikunnan ja urheilun toimialalla päättyisi. Vaikka ohjeistus ei ole vielä valmis, se on jo vaikuttanut kielteisesti sponsorointineuvotteluihin.

Yritykset ovat kotitalouksien ohella liikunnan ja urheilun suurin rahoittaja. Sponsorointisopimukset ovat elintärkeitä niin urheilijoille kuin kaikenkokoisille urheilutapahtumille, -järjestöille ja -tapahtumapaikoille. Jos urheilu menettää elintarvikealan sponsorit, sillä on vaikutuksia urheiluharrastusten ja -tapahtumien hintaan ja taloudellisesti yhdenvertaiseen saavutettavuuteen. Myös urheilijoiden taloustilanne heikentyy entisestään. Näitä ja muita vaikutuksia tulee selvittää huolellisesti ennen ohjeistuksen etenemistä.

Näitä ohjeita ei tule tällaisena julkistaa. Ohjeet ovat erityisesti nuorille jopa haitallisia. Terve ruokasuhde ja monipuolisen syömisen oppiminen ei mitenkään edisty tällaisilla jyrkillä ohjeilla, jossa suuri osa ihan normaaleista ruoista leimataan epäterveellisiksi.

Vähän sama kuin yrittäisi kieltää aikuisilta alkoholin, estää oluen mainonnan tai kieltää ihmisiä käytämästä puhelinta. Tuomittu epäonnistumaan.