Pieniin järjestöihin, joilla on heikot kassat (kulttuuri- ja taidealalla tyypillistä) tuo tehottomuutta nykyinen valtionavustustoiminnan aikataulu, jossa hakemuksiä käsitellään useita kuukausia ja päätökset tulevat vasta kun vuotta on jo kosolti kulunut. Mikäli hakemusten käsittelyä ei ole mahdollista nopeuttaa töitä paremmin organisoimalla, tulisi sitä aikaistaa niin, että toimintavuoden yleisavustuksen koko olisi tiedossa heti toimintavuoden alussa. Perusteluna ei käy budjetin käsittely, silllä jo nyt OKM avaa valtakunnallisten kulttuurijärjestöjen yleisavustukset hakuun ennen kuin eduskunta on hyväksynyt budjetin.

Tässä on eroa valtionapuviranomaisten välillä. Avustuksenhakijan näkökulmasta osalla valtionapuviranomaisista vuosisuunnitelmat ovat melko selkeitä ja avustuksiin liittyvät aikataulut tiedossa etupainotteisesti. Osalta valtionapuviranomaisista esimerkiksi tieto avustuksen haun tarkasta ajankohdasta on vaikeasti selvitettävissä ja/tai tieto tulee hakijalle vasta myöhäisessä vaiheessa.

Nykyinen systeemi toimii kohtuullisen hyvin, joskin tänä vuonna tieteen edistämisen valtionavustusten haku siirtyi kaksi kertaa. Tästä ei sinänsä ollut haittaa, koska organisaation oma vuosisuunnittelu on rakennettu normaalin aikataulun mukaiseksi. Rahoituspäätökset tulisi saada heti tammikuun alusta eikä viivästymisen perustelu voi olla jonkun allekirjoittajan täysi kalenteri.

Esim. OKM:llä monet päätöksiä saadaan vasta toimintavuoden kuluessa, joka aiheuttaa suurta riskiä toimijalle. Jos päätökset saadaan esim. kuluvan vuoden maaliskuussa ja ne eivät ole toivotut, mahdolliset sopeutustoimet (esim. sopeutusneuvottelut, kesto n. 6 kk) saadaan käyntiin vasta huhti-toukokuussa, ja koko vuoden kulut menevät yhdistyksen kassasta. Yhdistykset eivät enää uskalla tehdä pitkiä sopimuksia nykyisellä mallilla. Optimia olisivat useampivuotiset linjaukset ja riittävän aikaiset päätökset suunnittelun kannalta. Toisaalta ymmärrän, että on oltava reagointimahdollisuuksia myös tilanteessa, jossa ilmenee uusia toimijoita.

Tällä hetkellä STEA:lla on melko hyvin aikataulutetut käytännöt ja SOSTE pitääkin tätä tärkeänä, koska aikataulutus parantaa ennakoitavuutta. Yhteneväiset käytännöt helpottaisivat niitä toimijoita, jotka hakevat useita eri valtionavustuksia eri ministeriöistä.

Päätöksenteko kestää kuukausia, ja sittenkin päätökset tulevat avustuksensaajan näkökulmasta liian myöhään. Toimintaa on suunniteltava jo ennakolta eikä voi jäädä odottamaan viime hetkeen, että jatkuuko toiminta vai odotellaanko vielä päätöksiä. Toiminta ei jaksotu kalenterivuodelle vaan on jatkuvaa. Päätös pitäisi olla tiedossa 1,5-2 kk ennen kuin se astuu voimaan, jolloin tarvittaviin toimiin voidaan ryhtyä ajoissa ja toimintaa suunnitella pitkäjänteisesti.

Päätösten ja maksatusten aikataulut tulee olla luotettavasti tiedossa hyvissä ajoin ja ennen uutta avustuskautta. Järjestöjen tulee voida luottaa myös annettuihin päivämääriin.

Yleisavustus on järjestöjen toiminnan perusta. Sillä maksetaan yleensä koko organisaation peruskustannukset, kuten talous- ja muun hallinnon kulut. Sen selkeys ja ennustettavuus on koko järjestön toiminnan kannalta hyvin tärkeä. STEA on toistaiseksi toiminut yleisavustuksen osalta melko ennustettavasti ja etukäteen suunnitellulla aikataululla. Nyt tosin tilanteet ovat muuttumassa, ja tämä saattaa heijastua järjestökentällä koko toimintaan.

Takuusäätiön kokemukset pohjautuvat vahvimmin STEA-avusteiseen toimintaan. Säätiön näkemyksen mukaan Tällä hetkellä STEA:lla on erittäin hyvä aikataulutusmenettely, minkä on havaittu helpottavan toiminnan suunnittelua ja ennakoimista. Koska tulevaisuudessa järjestöt tulevat todennäköisesti hakemaan yhä enemmän avustuksia useammasta lähteestä samaan aikaan, olisi esim. ministeriöiden käytäntöjen yhtenäistäminen hyödyllistä. . Yhteneväiset käytännöt helpottaisivat niitä toimijoita, jotka hakevat useita eri valtionavustuksia eri ministeriöistä.

STEA avustustoiminnan aikataulu on koettu toimivaksi. Uusien hankkeiden osalta päätöksen odotus on pitkä toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Suunniteltaessa toimintaa seuraavalle vuodelle ja siitä eteenpäin, tuo se haasteita ennakointiin sekä ns. jatkuvan toiminnan että uuden, kehittävän toiminnan osan käytännön suunnittelussa. Hakuaikojen rytmittämisessä on tärkeä huomioida, että toimintaa voi suunnitella pitkäjänteisesti.