Olisi hyvä, jos onnistuneesta varainhankinnasta ei rangaistaisi seuraavan vuoden avustuksesta päätettäessä. Pikemminkin nousevasta omarahoituksesta pitäisi palkita. Sinänsä nyt kulttuuri- ja taidealan järjestöille on tulossa 23 % leikkaukset, joten tekee niin tai näin, valtionavustukset pienenevät. On siis vaikea nähdä, mihin valtiovalta tässä tilanteessa voi kannustaa, kun rahalla sitä ei ainakaan olla kulttuurialalla tekemässä.

Vaikka valtionavustustoimintaa onkin jo useamman vuoden ajan pyritty kehittämään ja yhtenäistämään, on eri valtionapuviranomaisilla edelleen erilaisia käytäntöjä sekä tulojen että hyväksyttävien kustannusten osalta yleisavustuksia myönnettäessä. Erityisavustusten kohdalla vaihtelua vaikuttaa olevan vielä enemmän.

Hyväksyttävien kustannusten tulee olla samankaltaisia kaikilla toimialoilla. Kaikilla yleishyödyllisillä organisaatiolla ei ole mahdollisuutta toteuttaa ainakaan perinteistä varainhankintaa, koska toiminta on sen luonteista, ettei se houkuttele lahjoittamaan. Tämän takia 2-kohdan EU-rahoitus ja sen hankinnan tukeminen voi olla tällaisille organisaatioille sopivampi tapa löytää muita rahoituskanavia kuin valtionavustukset.

Käytäntöjä on hyvä yhtenäistää, mutta kaikki toimijat eivät ole esimerkiksi varainhankinnan näkökulmasta samalla viivalla. Kaikki aiheet ovat tärkeitä, mutta kaikki eivät ole yhtä alttiita varainhankinnan tekemiselle.

Periaatteena SOSTE pitää tätä kannatettavana. Tärkeämpänä näemme kuitenkin toimet, joita voidaan tehdä nopealla aikataululla STM:n/STEAn toimesta eteenpäin.
Avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa se, että tiettyyn toimintaan voidaan suunnata järjestön omia tai ulkopuolisia varoja ilman, että ne automaattisesti vähennetään järjestölle myönnetystä avustuksesta. Nykyisessä käytännössä STM/STEA vaikuttaa lukevan toiminnan tuotoksi poikkeuksetta kaikki tulot, jotka kohdistuvat tiettyyn toimintaan, vaikka itse toiminta ei olisi niitä saanut aikaiseksi. Jos esimerkiksi joku yksityishenkilö haluaa tehdä lahjoituksen johonkin tiettyyn hyvänä pitämäänsä toimintaan, kyseinen lahjoitus vähennetään samaan toimintaan myönnetystä avustuksesta. Näin lahjoitus jää merkityksettömäksi.
Tämä ei rohkaise ketään tekemään lahjoituksia, koska kukaan tai mikään taho ei halua tehdä merkityksettömiä lahjoituksia. Siten se, että kaikki avustettuun toimintaan kohdistuvat ulkopuoliset tulot leikataan pois avustuksista, on omiaan tyrehdyttämään järjestöjen mahdollisuuksia rahoituspohjansa laajentamiseen. Toiminnan tai hankkeen tuotoksi tulee tulkita ainoastaan kyseisen toiminnan tai hankkeen suoranaisesti synnyttämät tulot, ei muita siihen kohdennettavia varoja.
STM:n nykyisen linjauksen mukaan pienintäkään osaa avustuksesta tai avustetusta toiminnasta ei saa käyttää varainhankintaan. Tilanne on ristiriitainen, koska järjestöjen odotetaan kehittävän omaa varainhankintaansa, mutta siihen ei myönnetä mitään resursseja. Varainhankinta on resursseja vaativaa työtä. Nykyisen tiukan linjan takia varainhankinta on mahdollista ainoastaan niille (varakkaimmille) järjestöille, joilla on jo omia varoja investoitavaksi varainhankintaan. Eniten avustuksista riippuvaisilla järjestöillä on vähiten mahdollisuuksia alkaa kehittää muuta varainhankintaa.
Tämän lisäksi SOSTE katsoo, että nyt suunnitteilla oleva lahjoitusten verovähennysoikeutta on laajennettava. Verovähennyksen toteutuminen kehysriihen päätöksen mukaisesti asettaisi järjestöt huomattavan eriarvoiseen asemaan ja olisi lisäksi vaikeasti tulkittava ja rajattava. Esimerkiksi monet sote-järjestöt tekevät tärkeää työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin hyväksi, vaikka näitä ei ole luokiteltu nuoriso- ja lapsijärjestöiksi.

Yleisavustuksia myönnetään joillekin monesta eri kanavasta (OKM, STEA ainakin). Osa ei saa sitä mistään vaikka edellytykset olisi olleet olemassa jo vuosia.

Nykyinen käytäntö ei kannusta omaan varainhankintaan. Myös lahjoitusten verovähennys sote-järjestöjen osalta olisi tärkeää toteuttaa, jotta sote-järjestöt voisivat tasavertaisemmin kilpailla yritysten lahjoituksista.

Takuusäätiön näkemyksen mukaan avustusjärjestelmän tulee mahdollistaa erilaisten rahoitusten limittäminen saman toiminnan toteuttamiseksi ja turvaamiseksi. Toimintaan pitäisi voida suunnata ulkopuolisia tai jopa järjestön omia ilman, että niiden käyttö vähentää automaattisesti järjestön vastaavaan tarkoituksen toteuttamiseksi saamaa julkista avustusta. Nykyisin esim. Takuusäätiön toiminnan päärahoittaja STEA katsoo avustusta vähentäväksi tuloksi kaiken lisätulon, jonka järjestö onnistuu keräämään muista rahoituslähteistä. Tämä ei käytännössä edes mahdollista muuta rahoitusta saman toiminnan toteuttamiseksi, sillä mikään toimija ei halua rahoittaa toimintaa vain siksi, että se vähentää julkisia avustuksia.

Nykyinen STEA/STM avustusjärjestelmä ns. rankaisee järjestöä, mikäli se onnistuu saamaan muuta rahoitusta STEA avusteiseen toimintaan. Käytännössä samaan toimintaan tuleva muu rahoitus muuttuu tilinpäätöksessä yhdistyksen siirtovelaksi rahoittajalle , mikäli tilinpäätösvuoden toiminnasta säästyy rahaa seuraavalle vuodelle. Yhdistyksille, joiden kaikki kulut kuuluvat valtionavustuksella katettaviin kuluihin, tämä jättää jo resurssit huomioon ottaen vähän vaihtoehtoja varainhankinnan kehittämiseen. Varainhankinnan kehittäminen alueellisessa toiminnassa esim. keräysten muodossa ei toteudu tasapuolisesti eri järjestösektorien kesken.

Pienen järjestön resurssit ovat myös pienet. Jotta lisävaroja saisi, pitäisi olla myös resursseja siihen varainhankintaan. Kaikki kohderyhmät eivät ole sellaisia suuren yleisöön vetoavia, joille lahjoitetaan rahaa ns. helposti. LIsäksi lisärahoituksen saaminen ei saisi vähentää avustuksen määrää, muuten tehty varainhankinta valuu hukkaan eikä lisänä järjestölle.
LapCI ry yhtyy tässä kohdassa SOSTE:n tekemään kannanottoon näiltä osin:
STM:n nykyisen linjauksen mukaan pienintäkään osaa avustuksesta tai avustetusta toiminnasta ei saa käyttää varainhankintaan. Tilanne on ristiriitainen, koska järjestöjen odotetaan kehittävän omaa varainhankintaansa, mutta siihen ei myönnetä mitään resursseja. Varainhankinta on resursseja vaativaa työtä. Nykyisen tiukan linjan takia varainhankinta on mahdollista ainoastaan niille (varakkaimmille) järjestöille, joilla on jo omia varoja investoitavaksi varainhankintaan. Eniten avustuksista riippuvaisilla järjestöillä on vähiten mahdollisuuksia alkaa kehittää muuta varainhankintaa.
Tämän lisäksi nyt suunnitteilla oleva lahjoitusten verovähennysoikeutta on laajennettava. Verovähennyksen toteutuminen kehysriihen päätöksen mukaisesti asettaisi järjestöt huomattavan eriarvoiseen asemaan ja olisi lisäksi vaikeasti tulkittava ja rajattava. Esimerkiksi monet sote-järjestöt tekevät tärkeää työtä lasten ja nuorten hyvinvoinnin hyväksi, vaikka näitä ei ole luokiteltu nuoriso- ja lapsijärjestöiksi.