On vaikea arvioida yhtenäisellä tavalla toimintaa, joka lähtökohtaisesti sisältää myyntiä ja toimintaa, joka lähtökohtaisesti ei sisällä myyntiä.

Tämä voi olla haasteellista riippuen esim. siitä, mistä varallisuus muodostuu. Taloudellista asemaa tulisi arvioida pidemmällä aikavälillä kuin vain edellisen / kuluneen vuoden tulosta.

Jos varallisuutta ja taloudellista arviointia tehdään, se pitäisi olla yhdenmukainen ja selkeä. Pelkkä varallisuuden määrä ei ole vertailukelpoinen tekijä (omaisuus voi olla sidosteista), eikä yksittäisen vuoden tulos (voi olla yksittäisiä tappiollisia tai voitollisia vuosia, joissa on yleensä selittävä tekijä).

SOSTE kannattaa yhtenäisiä periaatteita tässäkin, kuten kohdassa 3. jossa käytiin läpi tulojen huomioimista. SOSTE katsoo, että järjestön varallisuusasemaa ei pidä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella. Yksittäiseen tilinpäätökseen voi kohdentua satunnaisia eriä. Kaikki järjestöjen toiminta ei ole kalenterivuosittaista, vaan joitakin toimintoja, esimerkiksi suuria tapahtumia, koulutuskokonaisuuksia tms. voidaan järjestää vain joka toinen tai kolmas vuosi. Toiminnan ennustettavuus ja suunnitelmallisuus edellyttää yhtä tilikautta pidemmän aikavälin huomioimista. Näin ollen tarkasteltavaksi pitäisi ottaa ainakin kolme viimeisintä tilinpäätöskautta.

Olisi hyvä arvioida myös päällekkäisiä yleisavustuksia.

On lisääntyvä haaste tasapainoilla eri rahoituslähteiden yhdistämisellä ja valtionapuihin liittyvän varallisuuskriteerien välillä. Muuta rahoitusta tullaan tarvitsemaan, mutta se ei saisi vaarantaa perustoiminnan valtionavun rahoituspohjaa.

Varallisuuden pitää ehdottomasti vaikuttaa avustustasoon.

Yksittäisen järjestön varallisuusasemaa ei ole syytä arvioida yhden vuoden tilinpäätöksen perusteella, sillä vuodet ja niinä tapahtuvat taloudelliset tapahtumat vaihtelevat järjestöissäkin. Käytännössä kaikki järjestötoiminta ei myöskään noudattele kalenterivuosilogiikkaa. Takuusäätiön näkemyksen mukaan varallisuusasemaa määriteltäessä tulisi tarkastella vähintään kolmen tilikauden kokonaisuutta.

Varallisuus ja taloudellinen asema ovat sellaisia, jotka tulee huomioida, mutta niistä ei pidä rangaista. STEA:lla on hyvä käytäntö, että varakkailta järjestöiltä edellytetään omavastuuosuutta.

Varallisuus on hyvä ottaa huomioon avustusten jaossa. Yhden tilikauden tulos on kuitenkin liian lyhyt aika tähän. Suomessakin on hyvin varakkaita ja suuria järjestöjä, joiden avustusosuudet myös ovat yleensä kaikkein suurimmat. Pienemmillä järjestöillä on aidosti pelko, että vähenevät avustukset kohdentuvat yhä enemmän suurimpien järjestöjen toimintaan.