Esim. STEA edellyttää tilintarkastusta silloin, kun yksittäiseen avustuskohteeseen on käytetty avustusta suoriteperusteisesti tilikauden aikana vähintään 300 000 €. Käytäntö ei kuitenkaan ole sama kaikilla valtionapuviranomaisilla.

Ok ja tämä voisi olla yhtenäinen kaikilla valtionapuviranomaisilla.

OKM:llä raja on ollut 500 000, jossa tarvitaan tilintarkastajan raportti. Yhtenäisyys olisi hyvä. Rahoittajia pitäisi myös seurata, että avustusmääriä ei taktisesti lasketa juuri alle rajan, jotta vältytään ylimääräiseltä paperisodalta. Kyllä tarkkailua pitää myös olla.

STEA-avustuksissa tämä on käytössä. SOSTE kuitenkin painottaa sitä, että tilintarkastajan raportti (nk. AUP) on järjestöille huomattava taloudellinen ja hallinnollinen rasite. SOSTE katsoo, että AUP-järjestelmä tulisi analysoida kokonaisuudessaan ja arvioida, mitä vaikutusta erityisraportoinnilla on aidosti saavutettu.

Takuusäätiön kokemukset rajautuvat STEAn käyttämään ns. AUP-raportointiin. Kyseisen, tilintarkastajan raportin hyödyt eivät ole Takuusäätiölle selvillä eikä Takuusäätiössä ole törmätty siihen, että niiden kautta raportoituja tietoja hyödynnettäisiin valtionhallinnossa laajalti. Säätiön näkemyksen mukaan tällaisen raportoinnin hyödyllisyys kannattaisi arvioida kokonaisuudessaan.

Toivomuksena on, että tämä käytäntö olisi käytössä kaikissa valtionavustuksissa. Nyt esim. Tartuntatautimäärärahoissa pitää tehdä erillien hanketilintarkastus vaikka summa olisi paljon pienempi, esim. luokkaa 30 000 euroa.

STEA avustuksissa tilintarkastajan raportti eli AUP on ollut pienelle alueelliselle yhdistykselle suuri kuluerä tilintarkastuksen yhteydessä. Rajan nosto 300 000 euroon / avustuskohde oli tervetullut muutos sekä kuluerän vähenemisenä että lisätilintarkastuksen järjestämiseen käytettävän ajan säästymisenä.

Tämän tulisi olla yhtenäistä kaikilla valtionapuviranomaisilla eikä niin, että esim. STEA edellyttää tätä vähintään 300 000 € avustuksissa mutta OK sama raja on 500 000 €.
LapCI ry yhtyy tässä Takuusäätiön kokemuksiin: Takuusäätiön kokemukset rajautuvat STEAn käyttämään ns. AUP-raportointiin. Kyseisen, tilintarkastajan raportin hyödyt eivät ole Takuusäätiölle selvillä eikä Takuusäätiössä ole törmätty siihen, että niiden kautta raportoituja tietoja hyödynnettäisiin valtionhallinnossa laajalti. Säätiön näkemyksen mukaan tällaisen raportoinnin hyödyllisyys kannattaisi arvioida kokonaisuudessaan.

Ylimääräiset tilintarkastukset ovat lisäkulua ja olisi hyvä arvioida niiden tarpeellisuutta?

Ylimääräisen tilintarkastuksen hyödyllisyyttä on perusteltua arvioida. Se on nykyisellään hyvin iso kuluerä avustuksensaajille ja raha on pois toiminnasta. Tilintarkastaja tarkastaa avustuskohteen talouden tietyllä tasolla myös osana yleistä tilintarkastusta. Erityisessä tarkastuksessa tarkastetaan ja raportoidaan pitkälti samat asiat, eikä tarkastuspeitto /-varmuus siltikään ole 100 %. Mitä hyötyä tämä erillinen tarkastus tuo, lähinnä tuottoja tilintarkastusyhteisöille.