Erillistä arviointisuunnitelma-nimestä dokumenttia ei ole saatavilla kaikkien yleisavustuksia myöntävien valtionapuviranomaisten internet-sivuilta. Voi toki olla, että vastaavat tiedot ovat saatavilla jostain muusta valtionapuviranomaisen julkaisusta. Avustuksen hakijan/saajan kannalta olisi joka tapauksessa toivottavaa, että eri valtionapuviranomaiset käyttäisivät julkaisuissaan mahdollisimman yhtenäistä nimeämistapaa.

Arvioinnin tulee olla avointa ja läpinäkyvää. Hakuilmoituksessa on hyvin kuvattu yleiset ja erityiset myöntöperusteet (OKM), mutta arviointiprosessia ei ole kuvattu. Vaikutusten ja vaikuttavuuden arvioinnista on myös tutkimustietoa, jota kannattaisi hyödyntää arviointimenettelyjä määriteltäessä.

Tämä on hyvä, joskin toimijat ovat erilaisia ja voi olla vaikeaa arvioida yhtenäisesti toiminnan vaikuttavuutta.

SOSTE pitää erittäin tärkeänä, että arviointikriteerit ovat tiedossa ja arviointi on läpinäkyvää. Myös arviointiprosessit on kuvattava avoimesti.
Avustusjärjestelmä rajauksineen tai raportointivelvoitteineen ei itsessään loukkaa järjestöjen autonomiaa, koska järjestöillä on aina mahdollisuus pidättyä julkisten avustusten hakemisesta halutessaan toimia täysin riippumattomasti suhteessa julkiseen valtaan. Autonomian näkökulmasta on kuitenkin ongelma, jos julkinen valta viranomaislähtöisesti tai poliittisen vallankäyttäjän lähtökohdista määrittää, minkälaista toimintaa järjestöjen halutaan harjoittavan ja millaista ei, ja viranomainen asettaa avustettavalle toiminnalle sellaisia ei-välttämättömiä vaatimuksia tai ehtoja, jotka rajaavat yhdistyksen omaa harkintaa ja päätöksentekoa.

Valtionapuviranomaisilla ei ole riittävästi ammattitaitoa vaikutusten arvioinnin arviointiin. Vaikuttavuutta voi arvioida vain pitkäaikaisilla ja eri muuttujat huomioivilla tutkimuksilla. Sitä ei voi sälyttää järjestöjen (yhdistysten) raportointivaatimuksiin. Viranomaisen pitäisi tuntea arvioitavaa toimintaa paremmin, että se voi arvioida, että kuinka hyviä vaikutuksia saadaan (tai karmeampi vaihtoehto, että viranomainen ei luota sille toimitettuun raportointiin).

Tämä on hyvä asia niillä mittareilla ja toiminnoilla, joiden mittaaminen ko. mittareilla on mahdollista. Aiheuttaa haastetta toimijoille, jotka ovat luomassa uusia toimintatapoja ja innovaatioita, joiden vaikuttavuusmittarointi ei ole kohdennettavissa välttämättä suoraan arviointisuunnitelmiin. Tulisi varmistaa, että myös suunnitelmien ulkopuolelle voi jäädä vaikuttavaa toimintaa, jotka olisi todennettavissa eri tavoin.

Pienillä järjestöillä myös yleisavustus on hyvin pieni. Sillä saatetaan kattaa vain hallinnollisia kuluja. Miten tällaisessa tilanteessa arvioidaan vaikuttavuutta, toisin sanoen esim. taloushallinnon vaikuttavuutta? On hyvä suhteuttaa yleisavustuksen suuruus vaikuttavuusarviointiin. Jos yleisavustuksella tehdään paljon muutakin kuin toteutetaan hallintoa, on vaikuttavuuden arviointi ymmärrettävää. Muussa tapauksessa vaikuttavuuden arviointiin panostaminen on resurssien haaskausta.

Julkisten avustusten käytön tulee olla läpinäkyvää ja avointa. Takuusäätiön näkemyksen mukaan myös arviointiprosessien ja vaikutustulosten tulee olla avoimesti tarkasteltavissa. Kaikkia julkisia avustuslajeja tulee arvioida samankaltaisilla menettelyillä ja kriteereillä. Näitä tulisi noudattaa myös julkisessa viranomaistoiminnassa ja sen vaikuttavuuden arvioinnissa.

STEA n/STM avustuskohdekohtaisella tuloksellisuusarvioinnilla seurataan avustuksilla rahoitetun toiminnan tuloksellisuuden kehittymistä. Tuloksellisuudenarvioinnin tulee toimia myös yhdistykselle toiminnan tuloksellisuuden todentamisen seurantatyökaluna pidemmällä aikavälillä. Tuloksellisuusraportti ei kuitenkaan palvele tasapuolisesti kaikkia järjestöjä ja tämä tulee huomioida jatkossa. Vaikuttavuuden arviointi ei kuulu yhdistysten tehtävään. Tutkimuksellista, neutraalia (ei poliittisen vaikutuksen alaista) tietoa erilaisten yhdistysten toiminnan vaikuttavuuden arvioinnista tarvitaan enemmän. Yleisesti erilainen yhdistystoiminnan merkitys ja vaikuttavuus tunnistetaan kyllä.

LapCI ry:n mielestä kaikkia valtionavustuksia tulee seurata ja arvioida ja tämän tulee olla läpinäkyvää ja avointa. Kaikkia julkisia avustuslajeja tulee arvioida samankaltaisilla menettelyillä ja kriteereillä. Toiminnassa tulee olla selkeät, hyvä tavoitteet ja toiminnan tulee olla tuloksellista. Vaikuttavuuden arviointi on haastavaa, koska siinä tarvittaisiin vuosien seuranta ja resurssit sen tekemiseen.