YLEINEN PALAUTE VALTIONAVUSTUSKÄYTÄNTEIDEN UUDISTAMISESTA

Valtionavustuskäytäntöjen uudistaminen on erittäin tarpeellinen ja ajankohtainen prosessi, joka voi merkittävästi parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä, resurssien kohdentumista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Arvostamme erityisesti pyrkimystä hallinnollisen taakan keventämiseen, rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseen sekä avoimuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen.

Lisäksi ehdotamme huomioitavaksi seuraavat näkökulmat:

• Selkeät ja yhdenmukaiset ohjeistukset: Erityisesti pienille ja vapaaehtoisvoimin toimiville järjestöille tarvitaan yksiselitteiset ohjeet,
jotka helpottavat hakemista, raportointia ja valtionapukelpoisuuden ymmärtämistä.
• Yhteistyö järjestökentän kanssa: Järjestöjen kuuleminen uudistuksen kaikissa vaiheissa on keskeistä. Suora vuoropuhelu auttaa
tunnistamaan käytännön haasteet ja varmistaa, että ratkaisut vastaavat aidosti toimijoiden tarpeita.
• Rahoitusmuotojen monipuolisuus: Eri kokoisille ja toimintavaiheissa oleville järjestöille tulee säilyttää erilaisia rahoitusvaihtoehtoja
– lyhytaikaisesta kokeilutuesta monivuotisiin yleisavustuksiin.
• Digitaalisten palvelujen kehittäminen: Hakemusten ja raportoinnin digitalisointia tulisi jatkaa, mutta käyttäjäystävällisyys ja
saavutettavuus on varmistettava erityisesti niillä toimijoilla, joilla on rajallisesti teknistä osaamista.
• Koulutuksen ja tuen tarjoaminen: Rahoitushakujen tueksi tulisi tarjota säännöllistä koulutusta ja neuvontaa erityisesti uusille
hakijoille ja pienille järjestöille.

Järjestöjen autonomian turvaaminen ja vahvistaminen on asetettava valtionavustuskäytänteiden kehittämistyön prioriteetiksi. Yleisavustukset takaavat parhaiten tehokkuuden, autonomian ja toimintaedellytykset, kun taas hankerahoituksen hakeminen tuottaa suurimman hallinnollisen taakan.

Jaosto ei ole päätynyt nyt tekemään ehdotuksia liittyen valtionavustusten myöntämiseen varainhankintaan käytettäväksi. Nuorisoala ry haluaa kuitenkin muistuttaa, että järjestöjen varainhankinnan edellytysten kehittämiselle on edelleen nuorisoalan järjestöissä huutava tarve ja toivoo, että asiaa edistetään myös valtionavustuksiin liittyvän sääntelyn kautta.

Nuorisoala ry toivoo, että yleisavustusten käyttöehtoja kehitettäisiin siten, että varainhankinnan kustannukset olisivat avustuskelpoisia tiettyyn enimmäismäärään asti.

Varainhankinnalle ominaista on, että varainhankintaan tehdyt investoinnit voivat tuottaa tai alkaa tuottaa vasta useammankin vuoden kehitystyön jälkeen - tai pahimmassa tapauksessa jättää tuottamatta mitään. Varainhankinnan käynnistäminen edellyttääkin poikkeuksetta taloudellista panostamista, mihin puolestaan liittyy aina taloudellinen tai toiminnallinen riski. Merkittävimmät haasteet nuorisojärjestöillä varainhankinnan käynnistämiseen tai monipuolistamiseen liittyvät Nuorisoala ry:n arvion mukaan nimenomaisesti henkilöresursseihin ja/tai muihin taloudellisia investointeja vaativiin resursseihin. Tilanteessa, jossa valtionavustukset eivät mahdollista varainhankinnan kulujen kattamista tarvittaessa avustuksilta, johtaa helposti oravanpyörään, jossa monella nuorisojärjestöllä ei jatkossakaan tosiasiallisesti ole mahdollisuutta varainhankintaa käynnistää.

Merkille pantavaa on, että raporttiluonnoksessa on muokattu puoliväliriihen 2024 kirjausta yleisavustuspainotteisuudesta. Puoliväliriihen alkuperäiseen pöytäkirjamerkintään on lisätty hakasulkeilla kohta [ja kohdennettuihin yleisavustuksiin], mikä vesittää STM/STEAn puolella hallituksen tavoitteen lisätä yleisavustuspainotteisuutta. Lisäksi luonnoksessa on poistettu puoliväliriihen 2024 kirjaus tavoitteesta vähentää hallinnollista taakkaa.

SOSTE pitää erittäin tärkeänä sitä, että avustusmäärän merkittävästi supistuessa myös STM/STEAssa ryhdytään toimeen järjestöjen hallinnollisen taakan vähentämiseksi. Tavoitteena tulee olla siirtyminen kohti suurempia avustuskokonaisuuksia, joka vastaa myös hallituksen kehysriihessä 2024 asetettuja tavoitteita sekä vähentäisi tehokkaasti järjestöjen hallinnollista taakkaa.

Avustusasetuksen (Valtioneuvoston asetus sosiaali- ja terveysalan yhdistysten ja säätiöiden rahoituksesta (1059/2023)) 10 §:ään olisi tehtävä lisäys, jonka mukaan toiminta-avustukset tulee myöntää pääsääntöisesti yhtenä yleisavustuksena ja että yleisavustuksen ja kohdennettujen yleisavustusten samanaikaisen käytön tulee rajoittua poikkeuksellisiin tilanteisiin.

Suurella osalla järjestöistä on useampi kuin yksi STEA-avustuskohde. Jokaisesta avustuskohteesta tehdään erikseen vuosiselvitys ja jokaiselle yleisavustukselle sekä kohdennetulle yleisavustukselle haetaan vuosittain jatkorahoitusta erillisellä avustushakemuksella. Lisäksi avustuskohteista tehdään tuloksellisuusraportti vuosittain.

Tämä useiden yleisavustusten samanaikainen käyttö lisää huomattavasti hallinnollista taakkaa, koska jokaista avustusta pitää hakea ja seurata ja siitä raportoida vuosittain erikseen, samalla kun työntekijä- ja muut resurssit pitää jakaa avustuskohteittain. Samalla se johtaa avustuksen saajan toimintojen turhaan siiloutumiseen. Siiloutuminen haittaa toiminnan tarkoituksenmukaista järjestämistä ja resurssien käyttöä. Nykyinen menettelytapa ei mahdollista yksittäisen järjestön sisällä osaamisen hyödyntämisestä eri avustuskohteiden välillä optimaalisella tavalla ja tuottaa myös riskejä esimerkiksi henkilöstön sairauspoissaolojen ja tai työpaikan vaihdon yhteydessä.

Jos järjestöjen hallintoa halutaan keventää ja niiden mahdollisuuksia painottaa toimintaa kulloisenkin tarpeen mukaan lisätä, tehokkain keino siihen on myöntää avustuksia suurempina kokonaisuuksina. Tästä näkökulmasta kaikkein tehokkain menettely olisi yhdistää kunkin järjestön yleisavustukset ja kohdennetut yleisavustukset yhdeksi yleisavustukseksi. Yleisavustusten myöntäminen lisää vaikuttavuutta sekä parantaa tuottavuutta, kun hallinnollinen taakka kevenee. Siirtyminen isompiin avustuskokonaisuuksiin antaa mahdollisuuden myös toiminnan sisältöjen painotusten muutoksille ja uuden luomiselle ilman hankkeita.

Pitkäaikainen pyrkimys yhdenmukaistaa käytäntöjä on johtanut siihen, että tähän pyrkimykseen vedoten muu sektorikohtainen kehittämistyö on seisahtunut. Koska tavoitteen eteneminen edelleen vaikuttaa epätodennäköiseltä, on SOSTEn mielestä täysin välttämätöntä keskittyä kunkin sektorin erityistarpeiden ratkaisemiseen ensin ja yhtenäistämiseen on palattava vasta tämän jälkeen, jos sitä edelleen pidetään tavoiteltavana.

Valtionavustuskäytäntöjen uudistamisen periaatteena tulisi olla kehittämistyön jatkuvuuden ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden turvaaminen. Vaihtelevat käytännöt, tavoitteiden ja painopisteiden epäselvyys ja näiden luoma epäjatkuvuus heikentävät toimenpiteiden vaikutusta ja mahdollisuutta tehdä pitkäjänteistä kehittämistyötä. Yleisavustukset antavat pohjan joille toiminta voidaan, yhdessä muiden rahoitusmallien kanssa, rakentaa. Hankeavustukset ovat hyvä lisä, mutta perustoiminnan kehittäminen vaihtelevien hankeavustusten varassa on haastavaa ja vaarantaa toiminnan oikean kohdentuvuuden.

Hakulomakkeen pitäisi olla moderni ja käyttäjäystävällinen - myös englanniksi - ja mahdollistaa tarvittava muokkaus myöntäjäorganisaation tarpeisiin. Esim. liittyen kv-arviointiin.

SámiSoster ry on Suomessa ainoa saamelaisten valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan yhdistyks ja monialayhdistys, jonka kohderyhminä ovat eri ikäiset ja eri tavoin erityisen tuen ja avus tarpeessa olevat saamelaiset, jotka ovat EU:n ja Suomen ainoa alkuperäiskansa sekä alueellinen vähemmistö, oN turvattava tämän saamelaisjärjestön erityisen tarpeet.

Näkövammaisten liitto pitää käytäntöjen uudistamista ajankohtaisena myös siksi, että järjestöavustuksia on leikattu merkittävästi. Tavoitteena ja päämääränä tulee olla hallinnollisen taakan vähentäminen, jolloin resurssit ohjautuvat järjestöjen sääntöjen mukaiseen ja kohderyhmän tarpeisiin vastaavaan toimintaan.

Pidämme valtionavustuskäytäntöjen uudistamista erittäin tarpeellisena ja ajankohtaisena. Uudistus voi merkittävästi parantaa järjestöjen toimintaedellytyksiä, resurssien kohdentumista ja yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Arvostamme erityisesti pyrkimystä hallinnollisen taakan keventämiseen, rahoituksen ennakoitavuuden lisäämiseen sekä avoimuuden ja yhdenvertaisuuden vahvistamiseen.
Korostamme seuraavia kehittämistarpeita:
Selkeät ja yhdenmukaiset ohjeistukset tukevat järjestöjen toiminnan suunnittelua ja vähentävät epävarmuutta.
Järjestöjen kuuleminen uudistuksen kaikissa vaiheissa on keskeistä, jotta ratkaisut vastaavat käytännön tarpeisiin.
Rahoitusmuotojen monipuolisuus on säilytettävä, jotta eri kokoiset ja eri vaiheissa olevat toimijat voivat hyödyntää avustuksia.
Digitaalisten palvelujen kehittämisessä on varmistettava saavutettavuus ja käyttäjäystävällisyys.
Yleisavustusten roolia tulee vahvistaa. Ne tukevat parhaiten järjestöjen autonomiaa, vaikuttavuutta ja pitkäjänteistä kehittämistä. Useiden erillisten yleis- ja kohdennettujen avustusten samanaikainen käyttö lisää hallinnollista taakkaa ja siilouttaa toimintaa.

-