Vanhemmat paljontöissä. Lapset ovat yksin.

Jatkuvat säästöt, jotka kohdentuvat peruspalveluihin. Minimistä on mahdotonta säästää aiheuttamatta katastrofia. Erityisopetuksen saatavuus on kaupungissa heikkoa. Varsinkin ne lapset, jotka tarvitsisivat tuekseen pitkäkestoisia palveluita, jäävät ehdottomasti liian vähälle. Lasten eriarvoistuminen perheiden taloustilanteen vuoksi.

JYVÄSKYLÄ:

Pikkulapsiperheiden palvelut ovat hajallaan ja tiedon saaminen vaikeata, kun pitää osata googlettaa oikea palveluntarjoaja eli tietää jo valmiiksi mitä on hakemassa.

Kaupunki ei tarjoa riittävästi avoimia kohtaamispaikkoja pikkulapsiperheille.

monenlaiset kouluvaikeudet. Vanhemmat yleensä tietävät niistä viimeksi, opettajista pihumattakaan.

Lukioiden ja ammatillisen koulutuksen resurssit on ajettu alas Jyväskylässä. Nuoruuden tärkeässä nivelkohdassa elävät nuoret ovat vaarassa pudota koulusta etäyhteyden päähän kotiin. Jo nyt kaupungissa on huomattavan paljon nuoria vailla opiskelu- tai työpaikkaa. Koulutussäästöt uhkaavat tehdä lisää nuoria osattomiksi.
Lasten palveluihin kohdistuu jatkuvasti säästöuhkia, mikä vaikuttaa lapsiperheiden ja myös kasvavien lasten luottamukseen kotikuntaansa kohtaan. On järjetöntä uhata säästää tärkeistä, kaikkien saatavilla olevista ehkäisevistä palveluista kuten kerhoista, iltapäivähoidosta, leikkipuistoistoista ja uimarannoista. Jyväskylä on nostanut esim. 1.- ja 2.-luokkalaisten iltapäivätoiminnan maksuja. Perheet, joissa raha on tiukassa, säästävät. Lapset ovat kotona (yksin), eivät iltapäivähoidossa.
Kaupungin sisällä kaupunginosien eriarvoistuminen on havaittavissa. Uhkana on, että syntyy erillisiä hyväosaisten ja huono-osaisten asuinalueita. Tämän vuoksi on tärkeää säilyttää keskeiset perheiden palvelut, esim. neuvolat, omalla asuinalueella. On myös tärkeää, että erityispalvelut, esim. lasten neurologiset palvelut ovat saatavilla omassa kaupungissa.
Jyväskylässä on runsaasti työttömiä ja runsaasti perheitä, joissa toinen tai molemmat vanhemmat ovat työttöminä. Tämä tuo näköalattomuutta perheiden arkeen. Tulevaisuutta on hankalaa suunnitella. Tällaisessa tilanteessa kaikki tukevat palvelut tuovat turvaa niin lapsille, nuorille kuin heidän vanhemmilleenkin.
Lasten harrastusmaksut ovat kohonneet viime vuosina kovasti. Harrastuksen vaativat usein perheiltä paitsi rahaa, myös matkustamista, omaa autoa ja vanhempien omistautumista. Tässäkin on havaittavissa eriarvoistumista: hyvätuloisten perheiden lapsilla on mahdollisuus harrastaa, pienituloisten perheiden lapsilla ei. On tärkeää turvata kaikille lapsille mahdollisuus harrastuksiin ja huolehtia siitä, että liikuntapaikat ovat urheiluseuroille edullisia.

Supistuvat päivähoitomahdollisuudet! Säästöt, jotka kohdistuvat lapsiin ja lapsiperheisiin! Lapsille on liian vähän päivähoitopaikkoja, kaikki halukkaat eivät pääse päivähoitoon. Ja päivähoitoon pääsy jonot ovat liian pitkiä. Päivähoitoryhmien kokojen kasvu ja hoitajien vähennys!

Erityistä tukea tarvitsevat alakoululaiset ovat vaikeassa tilanteessa, jos vanhempi ei voi vaikuttaa työaikoihinsa ja pieni koululainen joutuu olemaan aamuisin tai iltapäivisin yksin kotona ja huolehtia itsenäisesti kouluun lähdöstä. Jälkkärit ovat tarkoitettuja vain pienimmille koululaisille. Vanhemman alakoululaisen itsenäisen selviytymisen ja oman toiminnan ohjauksen valmiudet voivat olla hyvin heikot, kun kyseessä on jollain tavoin erityistä tukea tarvitseva lapsi. Vertti-toimintaan pääsyn edellytyksenä ovat tietyt diagnoosit, ja kaikilla tukea tarvitsevilla ei näitä ole. Toistuvista tilanteista aiheutuu lapselle merkittävää turvattomuutta, vaaratilanteita sekä kuormitusta joka vaikuttaa koulupäivästä selviytymiseen. Koulupäivät ovat entistä rauhattomampia ja koulukunto valmiiksi huono, jos lapsella on taustalla stressaava ja pelottava aamu. Tähän asiaan täytyisi kunnan voida vaikuttaa, jos lasten ja perheiden hyvinvointiin halutaan panostaa. Kyse on jo valmiiksi heikossa asemassa olevista lapsista ja perheistä. Monissa perheissä on vain yksi vanhempi, jolloin työaikajärjestelyt ovat entistä vaikeampia.

AInakin uhka siitä, että joitakuita tärkeitä palveluita poistuu tai ne rapautuvat. Ehdottomasti kannattaisi säilyttää ennaltaehkäisevät palvelut, kuten avoimen varhaiskasvatuksen tyyppiset leikki- ja perhepuistot ja kerhot. Lapsiperheiden tukeen kotona pitäisi panostaa ja ottaa järjestö- ja kansalaistoiminta sekä seurakunnat siihen kiinteämmin mukaan. Palvelut ovat osin pirstaleisia, kokonaisuutta niihin enemmän. Nuorisotyötä kouluun intensiivisemmin. Sote -palveluihin lapsille, nuorille ja perheille enemmän palautemahdollisuuksia. Muutoinkin lapset, nuoret ja perheet mukaan kehittämiskumppanuuteen. Koulun opiskeluhuollon laatu tulee säilyttää. Lasten ja nuorten kohtaaminen palveluissa paremmaksi, siihen voisi kehitetellä koulutustakin.

Vanhempien työttömyys: lapset ovat hyvin eriarvoisessa asemassa taloudellisesti ja sitä kautta muutenkin riippuen siitä onko vanhemmilla töitä vai ei. Suuret koulut ja opetusryhmät, kirjojen yletön kierrätys ja oppimateriaalisäästöt, itsenäisen työskentelyn lisääntyminen, vaikka se sopii varsin harvoille oppilaille, ja jos putoaa kelkasta, on vaikea päästä uudelleen kyytiin.
Kalliit liikuntapaikkamaksut, harrastusten kalleus.
Lasten yksinäisyys ja turvattomuus. Some on hyvä renki mutta huono isäntä ja saanut liikaa sijaa monen lapsen ja nuoren elämässä. Osataanko kohta olla yhdessä toisten ihmisten kanssa?

Subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaaminen. Jatkuva säästäminen. Vapaa-ehtoisten toimijoiden katoaminen esim. urheiluseurojen ja järjestöjen piiristä. Ainainen kiire ja suorittaminen. Yhteisöllisyyden puute, ei puututa riittävästi ympärillä tapahtuviin epäkohtiin; pidetään liikaa huoli vain omista-asioista.