Motivan testi

Suunnitelmassa esitetään verotuksellisia keinoja korjausten rahoittamiseen. Investointitarpeet tulevat olemaan isoja ja edellyttävät kiinteistön omistajilta merkittäviä panoksia EPBD:ssä esitetyn kansallisen perusparannusten tason saavuttamiseksi. Siksi on välttämätöntä ohjata "porkkanoita" ja kannusteita korjauksiin.

Kotitalousvähennys on ollut laajasti käytössä ja sen avulla on saavutettu hyviä tuloksia. Ehdotamme kotitalousvähennyksen korottamista 5000 euroon ja että erilaisten laitteiden hankintakustannukset sisällytettäisiin vähennyksen piiriin. Tämä siirtäisi päätöksentekoa kiinteistöjen omistajille ja sisältäisi positiivisen kannusteen ryhtyä korjauksiin. Suotuisaa olisi avata verovähennyksporkkanalla mahdollisuudet pieniin, mutta kustannustehokkaisiin laitehankintoihin.

Odotamme sosiaalisen ilmastorahaston toimenpiteiden Suomessa kohdistuvan niille kiinteistönomistajille, joiden kiinteistö kuuluu EPBD:n heikoimman 43 prosentin joukkoon.

Asuinrakennusten korjaustarve on Kiinteistöliiton ja Rakennusteollisuus RT:n arvion mukaan tällä hetkellä noin kahdeksan miljardia euroa vuositasolla, joten kiinteistönomistajille ja asunto-osakeyhtiöille on luotava kannusteita toteuttaa korjausrakentamista, jotta korjausvelkaa voidaan kuroa umpeen ja samalla kehittää erityisesti asuinrakennusten energiatehokkuutta. Kannatamme lausuntoluonnoksen kehitysehdotusta, jonka mukaan on syytä jatkaa ”taloyhtiöille, henkilöasiakkaille ja ARA-yhteisöille suunnattuja energia-avustuksia”.
Talotekniikkaliitto on esittänyt, että yksi Suomen kansallisista EU:n sosiaaliseen ilmastorahastoon liittyvistä toimenpiteistä olisi 10 prosentin korjausavustus energiaremonttien lisäämiseksi. Korjausavustus olisi 10 prosenttia rakennusten perusparannusten hyväksytyistä kustannuksista. Korjausavustuksen kaltainen instrumentti on ollut viimeksi käytössä vuosina 2013–2014 nimellä rakennusten perusparannuksen käynnistysavustus (15 miljoonaa euroa vuodelle 2013 ja 100 miljoonaa euroa vuodelle 2014).
Kotitalousvähennyksen merkittävä supistaminen on ollut Suomessa neljän vuoden ajanjaksolla rakennusten energiatehokkuuden kannalta epätarkoituksenmukaista. Tuemme Motivan esitystä, että kotitalousvähennyksen enimmäismäärää korotettaisiin 5000 euroon. Lisäksi kotitalousvähennyksessä voitaisiin ottaa huomioon erityisesti energiaremontit.
Talotekniikkaliitto katsoo, että sähköautojen latauspaikka-avustus olisi luonteva tapa edistää energiatehokkuutta. EU:n rakennusten energiatehokkuusdirektiivi (EPBD) edellyttää, että sähköautojen latauspisteiden määrää lisätään asuinrakennuksissa. Ennakoimme, että pelkästään EPBD:n kansallisen soveltamisen vuoksi Suomen valtion on otettava käyttöön taloudellisia kannustimia sähköautojen latauspisteiden rakentamisen vauhdittamiseksi.

Suunnitelmassa esitetty investointitaso on merkittävä eikä sen toteutuminen ole mahdollista ilman julkisia takauksia, tukia ja kohdennettuja avustuksia. Esitetty kehitysehdotus, jonka mukaan jatketaan valtion talouden salliessa taloyhtiöille, henkilöasiakkaille ja ARA-yhteisöille suunnattuja energia-avustuksia on ehdottomasti kannatettava kohdennettu avustus. KOVAn mielestä tukia tulisi olla tarjolla etenkin kohtuuhintaisia asuntoja omistaville vuokra- ja asumisoikeusyhtiöille, sillä niiden asunnoissa asuu haavoittuvimmassa asemassa olevia henkilöitä ja kotitalouksia.

Kunnioittaen,
Jani Pakarinen, tekninen johtaja, KOVA ry

Koko talokannan korjaustarve on kiinteistö- ja rakentamisalan yhteistyönä tehdyn ROTI-raportin mukaan tällä hetkellä noin 16 mrd. euroa vuosittain. Tämän hetken toteutuneet korjausinvestoinnit ovat vastaavasti hiukan alle 14 mrd. euroa vuosittain. Kertynyt korjausvelka oli vuonna 2023 94 mrd. euroa ja tällä hetkellä lähestymme 100 mrd. euron rajapyykkiä.

Pellervon taloustutkimus PTT:n yhteistyössä Tampereen yliopiston kanssa tekemässä Asuntokannan korjaustarve 2020-2025 -raportissa keskityttiin tarkemmin asuinrakennuksiin. Raportin mukaan asuinrakennusten tekninen korjaustarve vuosittain on keskimäärin 7,8 mrd. euroa.

Rakennusteollisuuden siteerattu raportti kertoo ansiokkaasti nykytilan, mutta ei tarvetta. Korjausrakentaminen on vähentynyt viimeiset kaksi vuotta peräjälkeen, kuten raportissa selkeästi kerrotaan. ROTI-raportin mukaan edellisen kerran talokantaa on korjattu kulumista vastaavasti viimeksi vuonna 2018.

Kommenteilla olevassa perusparannussuunnitelmassa arvioitu kokonaisinvestointitarve energiatehokkuustoimenpiteiden osalta määritellään 1,3 mrd. euroksi vuosittain. Luku on sama kuin Rakennusteollisuuden raportin lukujen mukaan ohjautuu energiatehokkuuden parantamiseen tällä hetkellä.

Energiatehokkuuden parantamista ei voi irrottaa vain omaksi osuudekseen korjausrakentamisesta. Kiinteistön korjausvelan ollessa suuri ei yksittäisen energiatehokkuustoimenpiteen toteuttaminen ole taloudellisesti perusteltua tai välttämättä teknisesti toteutettavissa. Korjausvelkan kasvu on vähintään pysäytettävä, jotta lisäinvestoinnit voidaan tehokkaasti kohdistaa energiatehokkuuden parantamiseen.

Ehdotamme muutettavaksi energiatehokkuuden kokonaisinvestointitarve vastaamaan todellista tasoa. Lisäksi on huomioitava, että tason parantaminen ei toteutu yleisen korjausvelan kasvaessa samaan aikaan miljardeilla vuosittain.

RIL - Janne Tähtikunnas

Rakennustuoteteollisuus RTT ry / Eristeteollisuus

Rakennustuoteteollisuus RTT ry:n Eristeteollisuus ehdottaa, että kansallisen rakennusten perusparannussuunnitelman kokonaisinvestointitarpeen arvioimisessa otetaan huomioon Pellervon taloustutkimuksen julkaisun 276 Asuinrakennusten korjaustarve 2020-2050 havainnot. https://www.ptt.fi/wp-content/uploads/media/julkaisut/asuinrakennusten-korjaustarve-2020-2050-ptt-raportteja-276_.pdf

Tutkimuksessa asuinrakennuskannan peruskorjausten investointitarpeet vaihtelevat 8-9 miljardin vuotuisen euron välillä skenaariosta riippuen toteutuman jäädessä noin 6,5 miljardiin euroon.

”Tutkimuksessa on erotettu teknisesti perusteltu korjaustarve ja taloudellisesti perusteltu korjaustarve. --- Koko maassa noin 95 prosenttia teknisestä korjaustarpeesta on myös taloudellisesti perusteltua, mutta alueellisesti osuudessa on vaihtelua.” Alueellisesti suurin korjaustarve on supistuvilla ja paljon supistuvilla alueilla. Taloudellisesti perusteltu osuus teknisestä korjaustarpeesta on tutkimuksen mukaan tasaisilla alueilla 95%, supistuvilla 92% ja paljon supistuvilla 85%. Tämän perusteella peruskorjaukset on pääsääntöisesti koko Suomessa taloudellisesti hyvin perusteltuja, mikä pitäisi huomioida kokonaisinvestointitarpeen määrittämisessä ja rahoitusmekanismien suunnittelussa.

Tutkimuksessa viitataan myös, että ”VTT:n selvityksessä arvioitiin, että asuinrakennusten korjauksiin tulisi sijoittaa vuosien 2016-2025 aikana keskimäärin 9,4 miljardia euroa vuodessa (Nippala ja Vainio 2016). Vuosien 2026-2035 aikana vuosittaiseksi korjaustarpeeksi laskettiin 11,1 miljardia euroa. Korjaustarpeen kasvun selitettiin johtuvan 1980-luvun pientalovaltaisesta rakennuspiikistä ja siitä, että nämä rakennukset ovat tulossa ennustejaksoilla korjausikään. Suhteessa kerrosalaan pientaloissa on kerrostaloja enemmän teknisten korjausten piiriin kuuluvaa ulkovaippaa ja teknisiä järjestelmiä ja sen vuoksi niiden korjauskustannukset ovat asuinkerrostaloja korkeammat. --- Teknisellä korjaustarpeella perusteltuja korjauksia oli jäänyt selvityksen mukaan tekemättä erityisesti omakotitaloissa. (Nippala ja Vainio 2016)” (s.21)

Herkkyystarkasteluista tutkimuksessa todetaan, että ”poistumakehityksen nopeuttaminen ja hidastaminen näkyvät eniten itse poistumassa sekä uudisrakentamisen määrässä, kun taas vaikutus tekniseen korjaustarpeeseen on vähäisempi. Sen sijaan vaikutus taloudelliseen korjaustarpeeseen näkyy erityisesti paljon supistuvilla alueilla. Muista herkkyystarkasteluista poiketen korjaussyklien nopeuttaminen puolestaan vaikutti erityisesti juuri teknisen korjaustarpeen määrään, kun vaikutus poistumaan ja uudisrakentamiseen oli samalla vähäinen.” (s.95) Poistumakehitystä ei tule näin ollen ylikorostaa suunnitelmassa.

Tutkimuksessa todetaan myös, että ”Vaikka tämän tutkimuksen määrittelyllä taloudellisesti perustellulla korjaustarpeella tarkoitetaan sitä osaa teknisestä korjaustarpeesta, jolle on kysyntää asuntomarkkinoilla, näidenkään korjausinvestointien toteutuminen ei ole rahoitusmielessä itsestään selvää. Tulevaisuudessa markkinahinnoiltaan edullisilla alueilla ongelmia tulee nimittäin ilmenemään myös sellaisten asuinrakennusten korjaamisessa, jotka ovat vakituisesti asuttuja. Tämä ongelma liittyy siihen, että edullisten hintojen alueilla teknisesti perustellut korjauskustannukset voivat nousta asuntojen markkinahintoja korkeammaksi, jolloin korjauksiin investoiminen ei välttämättä ole mielekästä ja rahoituksen saaminen voi muodostua haasteelliseksi.” (s.95)

Tutkimuksen mukaan ”sopivien ratkaisumallien löytyminen mahdollisimman nopeasti on kriittistä, jos rakennuskanta halutaan pitää kunnossa myös näiltä osin. Markkinahinnoiltaan kalliimmilla alueilla korjaukset tulevat sen sijaan ennemmin tai myöhemmin hoidetuiksi. Näin ollen riski sille, että teknisesti välttämättömiä korjauksia jää tekemättä, on ilmeinen erityisesti matalien markkinahintojen alueilla.” (s.95).

Toteamme, että suunnitelman rahoitukseen liittyviä lauseita ei pidä aloittaa seuraavasti: ”Pääsääntöisesti Suomessa on korjaushankkeisiin saatavilla rahoitusta, mutta”, jolla vähätellään tutkimuksissa tehtyjä havaintoja rahoituksen saannin muodostumisesta markkinaesteeksi osalla teknisesti ja ilmastotavoitteiden näkökulmasta perusteltua korjaustarvetta.

Rakennusten energiankulutuksen vähentämiseen asetettavat tavoitteet ja korjaushankkeiden energiatehokkuuden parantamiseen asetettavien minimivaatimusten kiristäminen edellyttävät toteutuakseen kokonaisinvestointitarpeiden oikeaa arvioimista. Lisäksi EU:lle raportoitavien tavoitteiden toteutumisen kannalta on tärkeää viestiä kansalliset erityispiirteet ja rahoituksen tarpeet oikeassa mittakaavassa.

Kansallinen rakennusten perusparannussuunnitelma tulee sitoa Suomen sosiaalisen ilmastosuunnitelman (SCP) ja päästökaupan huutokauppatulojen kanssa yhdeksi pitkäaikaiseksi rakennuskannan ilmastosuunnitelmaksi vuoteen 2050. Rahoituspohjan tulee vastata energiatehokkaiden peruskorjausten tarvetta ja SCP-avustukset tulee kohdentaa haavoittuvassa asemassa oleviin kotitalouksiin.
Päästökaupan huutokauppatulot kerätään EU:n ilmastotavoitteiden toteuttamiseksi ja ne on tarkoitettu perusparannusaallon (Renovation Wave) käynnistämiseen. Mikäli energiatehokkuutta parantavia peruskorjauksia ei saada käyntiin, jo korkea korjausvelka vain kasvaa entisestään.
Jani Kemppainen, Rakennusteollisuus RT ry

Omakotiliitto korostaa, että pientalojen omistajat rahoittavat korjaukset pääosin omilla säästöillä tai pankkilainalla ja on tärkeää, että tukien ja avustusten jatkuvuus ja riittävyys varmistetaan pitkäaikaisen ja laajan energiakorjausaallon aikaansaamiseksi.
Omakotiliitto pitää tärkeänä, että Suomi pitää kaikissa neuvotteluissa vahvasti kansalaisten puolta rahoituksen saamiseksi esimerkiksi EU-rahoituslähteistä ja pitää keskeisenä, että Suomi ilmoittaa selkeät euromääräiset investointitarpeet EU:lle myös. Suomen tulee pitää huolta, että saamme täysimääräisesti meille pohjoisen sijainnin aiheuttamiin erityisiin energiaremontteihin kaiken mahdollisen tuen.

Vihreät lainat ovat yksi mahdollisuus, mutta erityisenä lisätukena tarvitaan jatkossa esimerkiksi valtion takausmalli myös pientalojen energiaremonteille, jotta vakuudet saadaan riittäviksi. Rahoituksen kohdentamisessa on huomioitava erityisesti alueelliset erot ja haavoittuvassa asemassa olevat kotitaloudet. Energiaköyhyyden torjumiseksi tarvitaan täysimääräisiä tukimuotoja näille kotitalouksille, joilla ei ole taloudellisia mahdollisuuksia investoida omarahoituksella. Esimerkiksi aikanaan oli aravajärjestelmä, jota kautta myös pientaloasukkaat saivat tukea ja takausmahdollisuuden. Tämä järjestelmä voitaisiin päivittää energiatuki- ja takausmalliksi.

Korjausten rahoittamisessa verotuksellisena keinona Omakotiliitto kannattaa kotitalousvähennyksen laajentamista ja korottamista energiaremontteihin. Kuluttajille tulee olla riittävästi neuvontaa ja varmistaa, että ohjeistukset ovat selkeitä ja helposti saatavilla.

Omakotiliitto ehdottaa, että pientaloille valmistellaan seuraaville vuosille uusi energia-avustus, jolla voidaan vastata valtioneuvoston periaatepäätös fossiilisesta lämmitysöljystä luopumisen YM/2024/17 linjaukseen. Samoin on turvattava, että Varke voi jatkossakin myöntää korjausavustusta ikääntyneiden (yli 65-vuotiaat) ja vammaisten asuntojen sellaisiin korjauksiin, jotka parantavat esteettömyyttä tai asumisen turvallisuutta tai terveellisyyttä. Avustuksen määrä on enintään 50 % hyväksyttävistä ja kohtuullisista korjauskustannuksista. Erityisestä syystä avustusta voidaan myöntää 70 %.

Omakotiliitto pitää erittäin tärkeänä valmisteilla olevaa Sosiaalinen ilmastosuunnitelmaa ja on osallistunut sidosryhmätyöhön. Omakotiliitto kannustaa valtiota suunnitelman laatimisessa ja tulevissa muissakin neuvotteluissa pitämään oman maan kansalaisista hyvää huolta, jotta voimme menestyä ja nostaa Suomen kansallisvarallisuus jälleen sille tasolle, jolle se kuuluu olla. Suomen tulee ilmoittaa selkeät euromääräiset investointitarpeet EU:lle ja pitää huoli, että Suomi saa täysimääräiset tuet jo maantieteellisen sijainnin puolesta tarvittaviin remontteihin energiakäytön vähentämiseksi.

Omakotiliitto kannattaa kehitysehdotusta, että jatketaan valtion talouden salliessa taloyhtiöille, henkilöasiakkaille ja ARA-yhteisöille suunnattuja energia-avustuksia. Tämä erittäin tärkeä kotitalouksille.

Kysymme että miksi ihmeessä tukia pitäisi kohdistaa vain edellä mainitulla rajauksella. Ympäristöministeriön alkuvuodesta 2025 julkaiseman selvityksen mukaan pienituloisia asuntokuntia asuu suhteellisesti yhtä paljon sekä vapaarahoitteisissa että valtion tukemisessa vuokra-asunnoissa. Tuen kohdetta ei tule rajata esitetysti pelkästään ARA-yhteisöille ja taloyhtiöille vaan myös vapaarahoitteiseen vuokra-asuntokantaan. Edellytyksenä tuen kohdentamiselle vuokratalokohteita omistaville yhteisöille tulee kuitenkin olla yhteisön sitoutuminen kiinteistöalan energiatehokkuussopimuksen vuokra-asuntoyhteisöjen toimenpideohjelmaan 2026 alkavalle energiatehokkuussopimuskaudelle. Näin voidaan varmistaa tukea saavien tahojen sitoutuminen pitkäaikaiseen energiansäästö- ja energiatehokkuustyöhön. Sopimustoimintaan liittyneet yhteisöt pystyvät tekemään asuntokannassaan tehokkaasti kohdennettuja toimenpiteitä, joilla saadaan aikaan vaikuttavia tuloksia.

Kiinteistöliitto kiinnittää huomiota siihen, että energiatehokkuuden parantamiseen tähtäävien remonttien seulominen “tavallisista remonteista” on usein vaikeaa tai mahdotonta. Useimmissa tapauksissa energiatehokkuutta parannetaan tavanomaisten hankkeiden kuten julkisivu- ja ikkunaremonttien, kattorakenteiden uusimisen, lämmitystapavaihdoksen tai talotekniikan päivittämisen yhteydessä.

Tällä hetkellä asunto-osakeyhtiöille ei ole tarjolla tukia energiatehokkuuden parantamiseksi. Ei ole myöskään tiedossa, että Suomen valtio tai Euroopan unioni olisi tukemassa asunto-osakeyhtiöiden toteuttamia energiatehokkuusremontteja. Euroopan unionissa on käyty keskustelua aiheesta esimerkiksi rakennusten energiatehokkuusdirektiivin päivityksen, kohtuuhintaisen asumisen ohjelman laatimisen ja asuinrakennusten ja päästökaupan päästökauppajärjestelmän (“ETS II”) perustamisen yhteydessä. Kohtuuhintaisen asumisen ohjelman laatiminen on kesken, mutta toistaiseksi ei ole osoitettu varoja, jotka allokoitaisiin asuinrakennusten peruskorjauksiin ja -parannuksiin. Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi on paraikaa kansallinen toimeenpanossa, eikä toistaiseksi ole tiedossa asunto-osakeyhtiöille osoitettua tukia. ETS II -järjestelmän laadinnan yhteydessä on linjattu, että päästökauppatulot ohjataan sosiaaliseen ilmastorahastoon, josta varoja jatko-ohjataan muun muassa haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden kotien remontteihin. Kuitenkin asunto-osakeyhtiöt ovat tosiasiallisesti rajattu rahaston tuen ulkopuolelle, kuten käy ilmi asumisen komission vastauksesta (E-001228/2025) parlamentaarikko Maria Ohisalon esittämään kysymykseen (E-001228/2025):
Sosiaalista ilmastorahastoa koskevan asetuksen 9 artiklassa sallitaan tuki välittäjien kautta, jos hyöty siirretään kokonaisuudessaan haavoittuvassa asemassa oleville ja asianmukaiset suojatoimet ovat käytössä. Näin ollen suomalaisten asunto-osakeyhtiöiden toteuttamat investoinnit ja toimenpiteet voisivat saada rahoitusta, jos ne sisältyvät Suomen ilmastotoimien sosiaalisen tuen suunnitelmaan ja jos toimenpide voidaan suunnitella siten, että hyöty siirretään kokonaisuudessaan haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille (osakkeenomistajille tai vuokralaisille), esimerkiksi parantamalla rakennusta ja pienentämällä lämmityskuluja.

Komission vastaus tarkoittaa, että mikäli asunto-osakeyhtiössä asuu tai on osakkaana yksikin henkilö, joka ei ole haavoittuvassa asemassa, sosiaalisesta ilmastorahastosta ei voida myöntää tukea yhtiön tekemille hankkeille. Koska kaikki merkittävät energiatehokkuutta parantavat hankkeet ovat yhtiön toteuttamia hankkeita, ovat asunto-osakeyhtiöt käytännössä kategorisesti suljettu tuen ulkopuolelle, elleivät ne pysty osoittamaan, että jokainen yhtiön osakas ja asukas on direktiivin määritelmän mukaan haavoittuvassa asemassa oleva henkilö. Käytännössä tämä johtaa tilanteeseen, jossa asunto-osakeyhtiöissä asuvat haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt jäävät kokonaan vailla tukea.

Kiinteistöliitto katsoo, että kansalaisten yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta on välttämätöntä, että kaikki ETS II -päästökaupan piirissä olevat toimijat, myös asunto-osakeyhtiöt, voivat tarveperustaisesti hakea ja tosiasiallisesti myös saada rahoitusta sosiaalisesta ilmastorahastosta.

Osana Ursula von der Leyenin komission aloittamaa monivuotisen rahoituskehyksen (“MFF”) uudistusta on mahdollista, että asumiseen allokoidaan rahoitusta. Huomionarvoista kuitenkin on, että mitään päätöstä tällaisesta ei ole. Tällä hetkellä asunto-osakeyhtiöt eivät saa tukea energiatehokkuuden parantamiseksi, eikä sellaisia ole näköpiirissä.

Kiinteistöliitto yhtyy suunnitelmassa esitettyyn (s. 105) toimenpiteeseen, jossa esitetään “valtion talouden salliessa taloyhtiöille, henkilöasiakkaille ja ARA-yhteisöille suunnattuja energia-avustuksia". Avustuksen myöntöprosessi ja kriteeristö tulee kuitenkin suunnitella siten, että avustuksen saaminen on mahdollista myös hankkeisiin, jotka eivät toteudu ilman avustusta. Samalla valitettavan epätodennäköisenä sitä, että valtion talouden tilaa tulkittaisiin lähivuosina siten, että se mahdollistaisi uusien menokohteiden esittämistä. Siksi pidämme ensisijaisen tärkeänä, että kaikki asunto-osakeyhtiöiden omatoimista varautumista helpottavat toimenpiteet toteutetaan.