TEEMA: Mielenterveys- ja päihdetyön avainosoittimet (indikaattorit)

Kysymysmerkki 13
Kysely | Suomen Mielenterveysseura
Kysely on päättynyt

Osallistu hankkeeseen

Vaikuta mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämiseen

Haasteen kuvaus:

Mitkä avainindikaattorit voisivat tukea mielenterveys- ja päihdetyön kehittämistä laadukkaaseen suuntaan tulevassa sote-uudistuksessa? Indikaattorilla eli osoittimella tarkoitetaan tilastollista tunnuslukua, joka kuvaa ilmiön tilaa ja muutoksia. Avainindikaattorien tulisi kuvata mielenterveys- ja päihdepalveluiden toimivuuden kannalta keskeiset ilmiöt.

Tehdyt ehdotukset indikaattoreiksi ja tärkeimmiksi näkökulmiksi:

Sitra on esittänyt mielenterveys- ja päihdepalvelupaketissa (SOTE-tietopaketti) yhteensä 54 laatu-, vaikuttavuus- tai uusiutumiskyky-indikaattoria.

THL:n asiantuntijaryhmä on suositellut parhaiten soveltuvina 21 mielenterveystyön (koskevat väestön mielenterveyttä, sairaala- ja avohoitoa sekä hoidon laatua) ja 25 päihdetyön (palvelun tarpeet, käyttö ja vaikuttavuus) indikaattoria.

KUVA-työryhmä on ehdottanut 37 mielenterveys- ja 27 päihde- sekä 2 yhteistä indikaattoria. Ehdotukset kohdistuvat eniten kolmelle alueelle: Palvelujen tarve (esim. mielenterveys-perusteisesti sairauspäivärahaa ja työkyvyttömyyseläkettä saavat, alkoholijuomien ja tupakkatuotteiden kulutus), palvelujen kustannusvaikuttavuus (esim. mielenterveysindeksi, itsemurhakuolleisuus, päihdehuollon erityispalvelujen kustannukset) sekä hyvinvoinnin ja terveydentila (esim. alkoholia liikaa käyttävien osuus, alkoholikuolemien takia menetetyt työvuodet). (https://www.thl.fi/fi/tutkimus-ja-asiantuntijatyo/hankkeet-ja-ohjelmat/sote-tietopohjan-kehittamishanke/kansallisen-mittariston-valmistelu-kuva-indikaattorit-)

Haastatellut asiantuntijat (n=8) korostivat mielenterveys- ja päihdepalvelujen arvioinnin tärkeimpinä näkökulmina palvelujen saavutettavuutta/saatavuutta ja palvelujen vaikuttavuutta. Sähköisessä kyselyssä palvelujen käyttäjät ja heidän läheisensä (n=137) korostivat vahvasti palvelujen saavutettavuutta/saatavuutta (esim. matalan kynnyksen palvelut) ja henkilökunnan osaamista (esim. käytännön tuki arkeen). Kokemusasiantuntijat (n=12) korostivat arvioinnissaan henkilökunnan osaamisen, asiakasprosessien toimivuuden, asiakaspalautteen sekä vertais- ja kokemusasiantuntijuuden huomioimisen merkitystä.

Suositukset: 

  • KUVA-työryhmän ehdotuksista tulee valita keskeisimmät tällä hetkellä käytettävissä (tuotannossa) olevat indikaattorit maakuntien käyttöön.
  • Palvelujen saatavuutta (esim. odotusaika palveluun tai lääkärin tapaamiseen pääsyyn) ja vaikuttavuutta sekä henkilökunnan osaamista tai pysyvyyttä kuvaavia indikaattoreita, joita ei varsinaisesti sisälly Kuva-ehdotuksiin, tulee alkaa määritellä ja valmistella.
  • Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tulee ottaa käyttöön yhtenäinen asiakaspalautejärjestelmä mm. palvelun piiriin pääsyn sujuvuudesta, vuorovaikutuksesta henkilökunnan kanssa, tyytyväisyydestä saatuun palveluun ja palvelun koetusta hyödystä.
  • Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tulee ottaa käyttöön vertais- ja kokemusasiantuntija-toiminnan yhtenäinen kirjaaminen, seuranta ja arviointi.
  • Mielenterveys- ja päihdepalveluissa tulee ottaa käyttöön joitakin yhteisiä strukturoituja ja validoituja lomakkeita (esim. BDI, MHI5, Audit, SDS), joiden perusteella voidaan muodostaa indikaattoritietoa asiakaskunnan tilanteesta ja siinä tapahtuneista muutoksista.
  • Asiakas- ja hoitotietojen yhtenäisen kirjaamisen varmistamiseksi tarvitaan valtakunnallista ohjeistamista ja kouluttamista. 

Perustiedot

Päättynyt: 12.11.2017

Liitteet

Ei liitteitä
Ilmianna

Kyselyn pakolliset kysymykset on merkitty (*) tähtimerkillä.

Vastaukset

  • Ovat oikean suuntaisia. Palvelujen saavutettavuus ja kokemusasiantuntijoiden käytön "virallistaminen" palveluissa tärkeitä.

  • Palvelujen saatavuus ja eri toten matalan kynnyksen palvelut tehokkaasti esille ja käyttöön. Vertais ja kokemusasiantuntijuus enemmän käyttöön. Yhtenäinen kirjaaminen niin perusterveydenhuoltoon kuin erikoissairaanhoitoonkin. Sosiaali ja terveyspuolen kirjaaminen yhtenäiseen järjestelmään.

  • Mielästäni kokemusasiantuntioiden käyttö on palveluissa tärkeää. Niitä voitaisiin ihan hyvin virallistaa ja matalan kynnyksen palvelut esille ja käytöön.

  • Ehdottomasti. Yhdessä hyvä tulee ja palvelut ja asiat paranee. Olemme toistemme mahdollisuus. Ja yhdessä kokemusasiantuntijoiden ja vertaisten kanssa myös ammattilaiset voivat kehittyä lisää. Ja ihmiset saavat matalan kynnyksen kautta enemmän apua hakeutua avun piirii. Yhdessä toinen toisiltamme tukien ja auttaen

  • Asiakaspalautejärjestelmä toivon mukaan vahvistaa asiakkaan "uskottavuutta" eli sitä, että hänen kokemuksensa ja toiveensa otetaan vakavasti, eikä niitä kategorisesti pidetä sairauden oireina.

  • Pitkälti kyllä. Toipuvien ja päihde- ja mielenterveystyön ammattilaisten kokemusta eritoten pitää ottaa palveluissa käyttöön paremmin: päätöksenteko lähityöntekijöille / valtuudet esim. lähettää avopalveluista katko- tai laitosjaksoille ilman hallintobyrokratiaa ! Työntekijän, joka tuntee ja tekee työtä asiakkaan prosessin kanssa tulee voida vaikuttaa ja toimia. Myös asumisen tuen tarpeen huomioiminen ja siihen tarvittaessa palvelun osto. Näin turhat ja lainvastaisetkin pitkät odotusajat esim. katkolle pääsyyn poistuu. Ei päätöksien tekijöiksi niitä (korkeakoulutettujakaan), jotka ei tunne asiakasta, tilannetta ja arkea. Palveluihin riittävästi sosionomeja ja muita sosiaalialan ihmisiä töihin. Matalan kynnyksen, nimettömänä palveluun hakeutumisen toteutuminen pitää taata. Työntekijöiden pysyvyys, toipuminen on pitkä prosessi, oma tuttu työntekijä asiakkaiden mukaan paras.

  • Kuulostaa niin hienolta tekstiltä.Ja on aiemminkin kuulostanut kaikki tavoitteet monessakin...miksiköhän silti huonostivoivia on aina vain enemmän.Veikkaisin että rakenteelliset syyt,byrokratia,asenteet,epätasa-arvo,asioiden erilainen arvostettavuus.Unohtaen todellakin ihan perusteista,juokseva vesi,viemäröinti,jokapäiväinen ravinto,vaatetus jne.Mutta kukapa näitä miettii ellei osu omalle kohdalle.Muutenkin asioihin ei yleensä tule muutoksia ellei jollekin valtaa nauttivalle,ns.korkea-arvoiselle satu omalle kohdalle itselleen tai hänen lähimmäiselleen jotain jolloin palataan elämän perusasiohin ja muutetaan käytäntöjä.

  • Kyllä ovat, mutta oikean diagnoosin teosta nopeasti puhutaan kovin vähän. Tehokas hoidon aloitus käypähoitosuositusten mukaisesti on mahdollista, kun diagnoosi on oikea. Paljon resursseja menee hukkaan, kun aikaa hukataan jonoissa tai ei osata tehdä diagnoosia riittävä nopeasti.

  • Oikean suuntaisia suosituksia. Lisäksi olisi mitattava lapsiomaisten huomioimisen ja tuen toteutumista. Esim. Lapset puheeksi -toimintamallin käyttö. Järjestelmä on tällä hetkellä liian yksilökeskeinen eikä huomioi perhettä kokonaisuutena. Perhepsykiatrista orientaatiota ja työotetta tarvitaan enemmän. Lähisuhdeväkivalta on tavallinenriskitekijä psyykkisten oireiden taustatekijä. Väkivaltatyön osaamista mielenterveyspalveluissa olisi lisättävä.

  • Lapset ensin: loppu periytyvälle syrjäytymiselle tarpeeksi tehokkaalla varhaisella puuttumisella.
    Kotona ilman diagnoosia lojuvat töihin, korvauksia ei tipu, jos ei käy suorittamassa jotakin työjaksoja ihansamamissä, kunhan poistuu kotoa ja tutustuu elämään kodin ulkopuolella. Joku saattaa jopa saada kipinän ja uskalluksen lähteä kouluttautumaan ja töihin.
    Masentuneiden maassa on kokemusasiantuntijuutta kerrakseen. Se käyttöön. Lisäksi mielenterveyden ensiapukursseja vastaavia koulutuksia palvelutaloihin, äitiysneuvoloihin, vanhempainiltoihin ja joka tuuttiin, missä väestöä on otantana kasassa. Ennaltaehkäisyä peliin.